Mitä "normaalit" ihmiset ajattelevat yksin ollessaan?

Psykologisten tutkimusten mukaan ihmiset muistavat hyvin huonosti mitä ajattelivat tietyissä tilanteissa.

Nyt kun tarkemmin muistelen, niin pillu on todella usein mielessä.

elän haavemailmassa erään henkilön elämää

Mietin elämää, tulevaisuutta, menneisyyttä, todellisuutta. Läheisiä ja kuinka heitä voisin auttaa. Huomaan vaipuvani epätoivoisuuteen ja koen pienuutta kaikkien ympäröivien ongelmien keskellä. Mietin paikkaani/tarkoitustani tässä maailmassa ja omassa "vaikutuspiirissäni". Välillä ajatukseni harhautuvat kaikkii pettymyksiin, hyväksikäyttöön, kiusatuksi tulemiseen ja luopumiseen ja saatan heikkoina hetkinä vaipua itsesääliin. Ajatuksia/pelkoja siitä etten ikinä löydä miestä joka tahtoisi jakaa elämänsä kanssani. 

Luonnossa ihastelen kauniita yksityiskohtia ja kokonaisuuksia luomakunnassa. Nautin luonnon äänistä, hajuista sekä esimerkiksi sammaleen tekstuurista sormenpäissä. 

Suurimman osan ajasta mietin minun ja miesystäväni suhteen tilaa, pitäisikö erota vai ei. Luultavasti pitäisi, koska asiaa joutuu miettimään...

Olen yksinkertainen luolamies. Ajattelen vain seksiä ja ruokaa.

Jos en mieti lapsiin tai kotiaskareisiin liittyviä asioita, mielessäni pyörivät usein sellaiset lähipäivien hoidettavat hommat, jotka eivät liity arkirutiineihin.

- Olen usein huolissani maapallon tilasta (eniten ympäristönsuojeluun liittyvistä ongelmista ja sodista) ja turhaudun, kun en keksi kuinka voisin ratkaista globaaleja ongelmia. Pyörittelen uhkakuvia päässäni.

+ Lisäksi mietin erilaisia taiteellisia ja luovia puuhasteluja omaksi ilokseni.

Ps. Olen kärsinyt itsekin masennuksesta ja jopa itsetuhoisuudesta, mutta perheellisenä en ehdi ajatella kovin synkeitä. Lapset ovat tuoneet ilon elämääni.

Rahajuttuja paljon, budjetoin ja fiilistelen miten hyvin saan säästettyä jos tekisin näin tai noin, pohdin minne sijoittaa ja milloin ja kannattaako. Laskeskelen palkan suuruutta ja suhteutan sen tulevan kuun menoihin.

Paljon myös töitä ja mitä olidi siellä huomenna ohjelmassa.

Ja myös avomiestä ja meidän suhdetta ja pitäisikö erota ja sovitaanko yhteen. Pohdin myös haluanko lapsia, ja miksi en, ja miksi en ainakaan tämän miehen kanssa.

Haaveilen myös tulevista reissuista päivittäin.

Luen, koen, tunnen, suunnittelen ja teen.

Ap vatvoo mennyttä, eikä siitä sen valmiimpaa tule. Yhtä hedelmällistä kuin jauhaa samaa purkkaa vuodesta toiseen.

Masentunut velloo oman napansa ympärillä eikä näe muuta. Omasta kokemuksesta tiedän.

Jos haluat parantua ja kykenet minkäänlaiseen keskittymiseen, hakeudu Mielenterveystalon nettiterapiaan (lääkärin lähete tk:sta tai muulta hoitotaholta) ja sitoudu siihen. Sieltä saat varsin hyviä työkaluja kiivetä kuopastasi pois. Loppujen lopuksi vain sinä itse siihen pystyt. Olen tehnyt saman. Sairastin sitä ennen 20 vuotta.

Tsemppiä. Sairaus ei ole oma syy, mutta paraneminen on itse tehtävä.

Yritän päässäni ratkaista ongelmaa että mikä minussa on vikana naisena ja ihmisenä kun en kelpaa kenellekkään ystäväksi enkä seurustelukumppaniksi. Itken yksinäisyyttäni. TIEDÄN ettei pitäisi ajatella näitä, mutta niin ne perusasiat vaan valtaavat pään vaikka mitä tekisi. Keksin jatkuvasti tekemistä ja suuntaan tarkaavasiuuttani tietoisesti muihin asioihin, hetkeksi se auttaa. Mutta kun pysähdyn ja ajatus pääsee virtaamaan vapaasti, havahdun taas siihen miten yksin olen ja miten yksin olen nämä em. aktiviteetitkin suorittanut. Ei se, että olen yksin- se ei ahdista. Viihdyn yksiinäisydessäni, olenhan siinä ikäni elänyt. Vaan se epätietoisuus mikä on se tekijä minussa etten muille ihmisille kelpaa. Olen skannannut eri vaihtoehtoja läpi tuhansittain, uudelleen ja uudelleen. Ulkonäkö, luonne, tulotaso, kaikki on pohdittu tuhansia kertoja läpi uusista ja uusista näkökulmista. En vaan keksi mikä.

Hmmm. No minä varmaan kuulun niihin, joilla on aina mielessä jokin ahdistus tai ongelma. Työttömyys, työnhaku, epäonnistunut parisuhde, epäonnistuneen parisuhteen toisen osapuolen teot ja tekemättömyydet sekä mahdolliset syyt, omat virheet, oman itsen ruodinta... Jos asioihin ei löydä vastauksia, asiat eivät tule siitä sen valmiimmiksi, joten pähkintään palataan uudestaan. 

Vaikka ajattelisi tai tekisi hetken jotain hauskaakin, se tuntuu lähinnä huijaamiselta ja auttaa vain yhdessä hetkessä, sillä taustalla on kuitenkin vuori jotain sontaa. Baari-illan jälkeen voi siis herätä ahdistumaan täsmälleen samoista asioista kuin edellisenä päivänäkin.

Aika usein aattelen naisia, niitten perseitä, tissejä ja pimppejä

En koe olevani normaani, joskus kun on paska päivä mietin hyppyä parvekkeelta kun olen ihan solmussa. Mietin kuinka helvetissä saisin ratkaistua kaiken. Puolison kotiin tullessa kerron nämä jutut hänelle

Jotenkin hauska, että tähän ketjuun on ilmoittautunut näin paljon ihmisiä, jotka omasta mielestään ovat normaaleja. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaista.

Mietin jotain juttua joka tapahtui lapsuuden-aikuisuuden aikana, jos sellainen mielleyhtymä tupsahtaa mieleen.

Käyn läpi skenaarioita, esim simuloin jotain tulevaa tilannetta tai tulevaa keskustelua mielikuvituksessa jotta tilanteen tullen on mahdollisimman suuri todennäköisyys toimia siinä oikein/sopivasti.

Pyörittelen jotain ideoita tai tarinaa, esim kuvittelen erinäisiä paikkoja, esineitä, ihmisiä ja muuta visuaalista. Toki näihin liittyy myös äänet jos vaikka jotain seikkailutarinaa "katselee".

Eli suoraa "mitähän sitä huomenna tekisi kun.." puheena miettimistä, visuaalisesti pähkäilyä ja konsepteja sekaisin tarpeen mukaan.

Jotenkin vaikea kuvitella miten semmoiset ihmiset ajattelee jotka muka ajattelee vain kuvina eikä kaiken yhdistelminä.

Miten kuvina voi esim ajatella jotain keskustelua läpi, puhua itselleen huvikseen pään sisällä jne?

Itse kuvittelen pelaavani aivoprosessorillani Tetristä yleensä pelaan 99 kenttään asti sitten vaan se peli mielikuvituksessa alkaa menemään niin nopeasti eteen päin, että pitää ottaa mieltätasaavia lääkkeitä päästäkseen leveleitä eteenpäin.

Muuten sitten kun on tylsää kattelen vaikka seinään ja 1 ja 0 suoritan binaarikoodiani ja etsin ratkaisua miten koodata prosseorin arkkitehtuuriin muistinylivuoto ongelmat, sitten kun löytyy ratkaisu menen viimeistään 30 minutin päästä koneelle kirjottamaan koodini, mikä yleensä on toiminut joka kerta, mieli stimuloi loogisesti x86 -koodia että pystyy mielessä paremmin kuin vaikka Unix päätttellä Vi auki jotain keksiä.

Ja sitten niitä asioita joita pyörii koko ajan 51% ihmisistä mielessä: Huumeet, naiset ja ruoka.

En koskaan mitään vaikka yritän ajatella. Jotenkin on sellainen agressiiviinen olotila koko ajan koska on niin tyhjämieli ja kaikki ympäristön muutokset havaitsevat niin voimakkaasti ja itseensä vaikuttavina. välillä kun syntyy lyhyitä ajatusketjuja 5-10 kertaa päivässä, niistä tulee todella euforinen olotila oli ne sitten negatiivia tai positiivisia ajatuksia. Ymmärän miksi ajattelevat ihmiset eivät yleensä ole niin hermoheikkejä ja agressiivisia kun niiden ajatukset saa ne vajoamaan euforiseen tranassitilaan. Lääkkeitä olen syönnyt tyhjään olooni mutta sen jälkeen hävisi loputkin ajatukseni ja päälle viellä tunteeni, mutta ei ainakaan enää ole agressiivinen, olisi tietenkin kiva ajatellakin asioita että kehittyisi ihmisenä ja saisi elämälleen jonkun suunnan. 

"Hmm, vastaakohan se tänään mun sähköpostiin vielä ja mitähän se sanoo?"

"Kukatkin pitäisi taas kastaa, kuivuvatpa nopeasti."

"Ai niin, se vuoka on vielä laittamatta jääkaappiin."

"Lähtisikö sitä ensi viikonloppuna vanhempien luo, mitä kaikkea siellä voisi tehdä ja olisiko siellä parempi näillä helteillä?"

"Jos minulla olisi se yksi kuuma mies..."

Tässä päässä pyörineet viimeisten 15 minuutin ajalta.

Mitä milloinkin. Työasioita, ihmissuhteita, niiden puutetta, uniani, ruokaa. Rakkaita vainajia, omaa tulevaisuutta, terveyttä, lukemiani kirjoja, nettiä. Myös erilaisia mysteereitä joista olen lukenut, etenkin katoamistapauksia.

illu on aina mielessän

Mietin milloin saan kelasta rahaa jotta voin ne ryypätä hih ja te veronmaksajat maksatte 😍