Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin lapsen syömään ripeämmin?
28.03.2018 |
Lapsi on aina ollut hidas ja nirsokin syömään. Jos ruoka ei ole hyvää, niin hän ei syö,vaikka olisi nälkä. Sitten, kun ruoka maistuu, hän syö todella hitaasti. Yhtä omenanpalaa voi natustaa poskessa vaikka kuinka monta minuuttia. Iltapalan hitaaseen mussutteluun voi mennä tunti.
Jos ruokailutilanteessa on vähänkin häiriöitä, lapsi ei pysty keskittymään syömiseen. Toisaalta hän syö monipuolisesti, mausteisia ruokia, mielellään kasviksia, jne. Mauton ruoka ei maistu.
Asiasta on tullut ongelma lapsen aloitettua päiväkodissa. Ruokailuun on toisaalta varattu liian lyhyt aika. Toisaalta lapsi ei keskity syömään, kun ensin ruoan saaneet popsii lautasen tyhjäksi 10 minuutissa ja sitten lähtevät leikkimään. Ongelma on myös se, että päiväkodissa ruoka lienee usein varsin mausteetonta eikä lapsi sikälikään syö sitä.
Miten saada lapsi syömään ateriansa reippaasti?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli tuntia kai on yleisin lounastauko. Eikö sen mukaan olisi hyvä lähteä rajaamaan? Hivuttais pikku hiljaa siitä tunnista puoleen? Ehtii kyllä hyvin syödä eikä tarvitse hotkia.
Täytyy yrittää tuota. Päiväkodissa niillä ei tosin ole tuota puolta tuntia aikaa syödä.
Sama lto kommentoi taas: päiväkodissa ei ole aikaa syödä puolta tuntia, koska lapsesi ryhmän aikuiset eivät osaa orgnisoida toimintaa järkevästi. Missä tahansa päiväkotiryhmässä on mahdollisuus syödä puoli tuntia, se on vain järjestelykysymys. Ei päiväkodissa pitäisi olla mihinkään kiire. Päiväunilta ei voi myöhästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.
Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?
Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista.
Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle
Nirsoilu/ pieniruokaisuus on pienillä lapsilla tosi yleistä. Olen törmännyt lapsiin, jotka syövät pitkän aikaa kuin linnunpoikaset. Lapsi ei kuitenkaan kuole, vaikka olisi päivänkin käytännössä syömättä. Kiukkuinen lapsi saattaa toki olla, eikä itse ymmärrä syömättömyyden yhteyttä verensokeriin, vireystilaan ja mielialaan, mutta aikuisen on vain kestettävä se raivo. Kyllä se lapsi sitten syö kun oikeasti tulee nälkä.
Tarjotaanko lapselle siis aamupala kotona vai päiväkodissa? Voisiko aamuinen syömättömyys johtua siitä, että aamulla ei vain ole ruokahalua? Se on tosi yleistä aikuisillakin. Mitä jos ottaisit mukaan vaikka hedelmän, smoothien tms. jotain pientä ja helposti alas menevää, jonka lapsi voisi syödä matkalla päiväkotiin kun kroppa on vähän heräillyt? Tai vasta päiväkodissa? Tai sitten heräätte aamulla jatkossa aiemmin, jolloin ruokahalun heräämisellekin jäisi enemmän aikaa.
Otapa päiväkodin kanssa puheeksi nuo ruokailutilanteet. Sielläkin saattaa olla jotain pielessä, minkä vuoksi lapsi ei syö. Jos ateriahetket päiväkodissa ovat kiireisiä ja painostavia, lasta hoputetaan koko ajan ja ruokaa tuputetaan, niin se ei kyllä rohkaise lasta syömään.
Miksei isä tarjonnut ruokaa? Nyt otat isän kanssa asian puheeksi ja sovitte, että siellä on lämmintä ruokaa tarjolla lapsen ollessa paikalla.
t. aiemmin kommentoinut lto
Päiväkodissa varmaan antaisivat hoitajat lapsen syödä rauhassa. Mutta kun jo syöneet pääsevät leikkimään, ei hänkään malta enää olla pöydässä.
On varmasti totta, että hän on niitä ihmisiä, joille ei aamusta ruoka maistu. Toistaiseksi olemme yrittäneet rauhoittaa aamiaistilanteen.kotona. voisihan hänet toki viedä päiväkotiinkin aamiaiselle. Parhaiten hän söisi aamiaista vasta puolitoista tuntia herättyään ja leikittyään. Se tarkoittaisi, että hänen.pitäisi herätä noin.klo 5.30-6 syödäkseen aamiaisen noin klo 7.30. Ennen päiväkodin aloitusta hän heräili klo 7-8 välillä ja söi aamiaista noin klo 8.30-9.30.
Hänen isänsä kanssa meillä ei ole oikein keskusteluyhteyttä. Erosimme ennen lapsen syntymää. Isä ei kerro minulle mitään siitä, miten lapsella hänen luonaan menee. Jos kysyn, vastataan vaan, että.kaikki menee tosi hyvin. Lapsi ei vielä puhu niin.paljoa, että juurikaan kertoisi asioista. Itkeskelee vaan tapaamisilta palattuaan ja on.usein tosi näö
Lissään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.
Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?
Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista.
Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle
Nirsoilu/ pieniruokaisuus on pienillä lapsilla tosi yleistä. Olen törmännyt lapsiin, jotka syövät pitkän aikaa kuin linnunpoikaset. Lapsi ei kuitenkaan kuole, vaikka olisi päivänkin käytännössä syömättä. Kiukkuinen lapsi saattaa toki olla, eikä itse ymmärrä syömättömyyden yhteyttä verensokeriin, vireystilaan ja mielialaan, mutta aikuisen on vain kestettävä se raivo. Kyllä se lapsi sitten syö kun oikeasti tulee nälkä.
Tarjotaanko lapselle siis aamupala kotona vai päiväkodissa? Voisiko aamuinen syömättömyys johtua siitä, että aamulla ei vain ole ruokahalua? Se on tosi yleistä aikuisillakin. Mitä jos ottaisit mukaan vaikka hedelmän, smoothien tms. jotain pientä ja helposti alas menevää, jonka lapsi voisi syödä matkalla päiväkotiin kun kroppa on vähän heräillyt? Tai vasta päiväkodissa? Tai sitten heräätte aamulla jatkossa aiemmin, jolloin ruokahalun heräämisellekin jäisi enemmän aikaa.
Otapa päiväkodin kanssa puheeksi nuo ruokailutilanteet. Sielläkin saattaa olla jotain pielessä, minkä vuoksi lapsi ei syö. Jos ateriahetket päiväkodissa ovat kiireisiä ja painostavia, lasta hoputetaan koko ajan ja ruokaa tuputetaan, niin se ei kyllä rohkaise lasta syömään.
Miksei isä tarjonnut ruokaa? Nyt otat isän kanssa asian puheeksi ja sovitte, että siellä on lämmintä ruokaa tarjolla lapsen ollessa paikalla.
t. aiemmin kommentoinut lto
Päiväkodissa varmaan antaisivat hoitajat lapsen syödä rauhassa. Mutta kun jo syöneet pääsevät leikkimään, ei hänkään malta enää olla pöydässä.
On varmasti totta, että hän on niitä ihmisiä, joille ei aamusta ruoka maistu. Toistaiseksi olemme yrittäneet rauhoittaa aamiaistilanteen.kotona. voisihan hänet toki viedä päiväkotiinkin aamiaiselle. Parhaiten hän söisi aamiaista vasta puolitoista tuntia herättyään ja leikittyään. Se tarkoittaisi, että hänen.pitäisi herätä noin.klo 5.30-6 syödäkseen aamiaisen noin klo 7.30. Ennen päiväkodin aloitusta hän heräili klo 7-8 välillä ja söi aamiaista noin klo 8.30-9.30.
Hänen isänsä kanssa meillä ei ole oikein keskusteluyhteyttä. Erosimme ennen lapsen syntymää. Isä ei kerro minulle mitään siitä, miten lapsella hänen luonaan menee. Jos kysyn, vastataan vaan, että.kaikki menee tosi hyvin. Lapsi ei vielä puhu niin.paljoa, että juurikaan kertoisi asioista. Itkeskelee vaan tapaamisilta palattuaan ja on.usein tosi näö
Lissään.
Ei se kovin nälissää ole jos ei syö, jos itkee vain ikäväänsä?
Alkaa vaan tuntua siltä, että ei kai vaan äippä keskity vähän liikaa jo siihen hitaaseen syömiseen/syömättömyyteen. Kun oma lapsi oli pari-kolmevuotias, taisteltiin aikalailla samanlaisten ongelmien kanssa. Suurin syyllinen niihin tappeluihin olin minä itse. Työtön kun olin, ei poikakaan mennyt päiväkotiin vasta kuin kolmevuotiaana, ja sai kotona käyttää syömiseen niin pitkän aikaa kuin tuntui tarvitsevan. Aloin tajuamaan siinä 2,5 ikävuoden kieppeillä, ettei se ehkä ihan normaalia ole että poika istuu ruokansa ääressä useamman tunnin vuorokauden aikana kuin mitä me leikitään sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.
Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?
Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista.
Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle
Istutit lasta kaksi tuntia pöydän vieressä?
Tarjosin heti ruokaa, koska tuli itkien ovesta, että on nälkä. Sitten alkoikin huutaa ja raivota. Pidin tuon ajan häntä sylissä ja yritin rauhoittaa. Ja välillä yritin tarjota sitä ruokaa. Kun lopulta sain hänet vähän syömään, tilan ne alkoi rauhoittua.
Ei ongelmia voi ratkoa samoilla lääkkeillä mitkä ongelman on aiheuttanut. Ruokapöydässä keskitytään syömiseen ja lohduttamiset tapahtuu muualla.
Ai, eli jos lapsesi lyö polvensa leikkipuistossa, et lohduta häntä siinä, koska puistossa kuuluu leikkiä ja lohduttamiset tapahtuu sitten muualla? Kuulostaa julmalta.
Ai, eli leikillä ja ruokailulla ei ole mitään eroa? Kummassakin saa riekkua yhtä vapaasti? Ruokailu tulisi rauhoittaa vain syömistä ja ystävällistä keskustelua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.
Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?
Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista.
Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle
Nirsoilu/ pieniruokaisuus on pienillä lapsilla tosi yleistä. Olen törmännyt lapsiin, jotka syövät pitkän aikaa kuin linnunpoikaset. Lapsi ei kuitenkaan kuole, vaikka olisi päivänkin käytännössä syömättä. Kiukkuinen lapsi saattaa toki olla, eikä itse ymmärrä syömättömyyden yhteyttä verensokeriin, vireystilaan ja mielialaan, mutta aikuisen on vain kestettävä se raivo. Kyllä se lapsi sitten syö kun oikeasti tulee nälkä.
Tarjotaanko lapselle siis aamupala kotona vai päiväkodissa? Voisiko aamuinen syömättömyys johtua siitä, että aamulla ei vain ole ruokahalua? Se on tosi yleistä aikuisillakin. Mitä jos ottaisit mukaan vaikka hedelmän, smoothien tms. jotain pientä ja helposti alas menevää, jonka lapsi voisi syödä matkalla päiväkotiin kun kroppa on vähän heräillyt? Tai vasta päiväkodissa? Tai sitten heräätte aamulla jatkossa aiemmin, jolloin ruokahalun heräämisellekin jäisi enemmän aikaa.
Otapa päiväkodin kanssa puheeksi nuo ruokailutilanteet. Sielläkin saattaa olla jotain pielessä, minkä vuoksi lapsi ei syö. Jos ateriahetket päiväkodissa ovat kiireisiä ja painostavia, lasta hoputetaan koko ajan ja ruokaa tuputetaan, niin se ei kyllä rohkaise lasta syömään.
Miksei isä tarjonnut ruokaa? Nyt otat isän kanssa asian puheeksi ja sovitte, että siellä on lämmintä ruokaa tarjolla lapsen ollessa paikalla.
t. aiemmin kommentoinut lto
Päiväkodissa varmaan antaisivat hoitajat lapsen syödä rauhassa. Mutta kun jo syöneet pääsevät leikkimään, ei hänkään malta enää olla pöydässä.
On varmasti totta, että hän on niitä ihmisiä, joille ei aamusta ruoka maistu. Toistaiseksi olemme yrittäneet rauhoittaa aamiaistilanteen.kotona. voisihan hänet toki viedä päiväkotiinkin aamiaiselle. Parhaiten hän söisi aamiaista vasta puolitoista tuntia herättyään ja leikittyään. Se tarkoittaisi, että hänen.pitäisi herätä noin.klo 5.30-6 syödäkseen aamiaisen noin klo 7.30. Ennen päiväkodin aloitusta hän heräili klo 7-8 välillä ja söi aamiaista noin klo 8.30-9.30.
Hänen isänsä kanssa meillä ei ole oikein keskusteluyhteyttä. Erosimme ennen lapsen syntymää. Isä ei kerro minulle mitään siitä, miten lapsella hänen luonaan menee. Jos kysyn, vastataan vaan, että.kaikki menee tosi hyvin. Lapsi ei vielä puhu niin.paljoa, että juurikaan kertoisi asioista. Itkeskelee vaan tapaamisilta palattuaan ja on.usein tosi näö
Lissään.Ei se kovin nälissää ole jos ei syö, jos itkee vain ikäväänsä?
Varmasti siinä on tuota ikävän itkuakin. Ja toisaalta on kiukkuinenkin minulle, koska pakotan hänet menemään isänsä luo vaikka hän ei sinne mielellään mene. Isä kun tuntuu ulkoistavan lastenhoidon Netflixille ja tabletille. Luulen, että osaksi syömättömyys isän luona on sitä, että se on ainoa asia, jota lapsi voi tuossa tilanteessa kontrolloida. Hänet siirretään kuin.paketti vanhemmalta toiselle eikä häntä kuunnella asiassa. Niinpäm syömättömyys on ainoa keino vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.
Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?
Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista.
Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle
Nirsoilu/ pieniruokaisuus on pienillä lapsilla tosi yleistä. Olen törmännyt lapsiin, jotka syövät pitkän aikaa kuin linnunpoikaset. Lapsi ei kuitenkaan kuole, vaikka olisi päivänkin käytännössä syömättä. Kiukkuinen lapsi saattaa toki olla, eikä itse ymmärrä syömättömyyden yhteyttä verensokeriin, vireystilaan ja mielialaan, mutta aikuisen on vain kestettävä se raivo. Kyllä se lapsi sitten syö kun oikeasti tulee nälkä.
Tarjotaanko lapselle siis aamupala kotona vai päiväkodissa? Voisiko aamuinen syömättömyys johtua siitä, että aamulla ei vain ole ruokahalua? Se on tosi yleistä aikuisillakin. Mitä jos ottaisit mukaan vaikka hedelmän, smoothien tms. jotain pientä ja helposti alas menevää, jonka lapsi voisi syödä matkalla päiväkotiin kun kroppa on vähän heräillyt? Tai vasta päiväkodissa? Tai sitten heräätte aamulla jatkossa aiemmin, jolloin ruokahalun heräämisellekin jäisi enemmän aikaa.
Otapa päiväkodin kanssa puheeksi nuo ruokailutilanteet. Sielläkin saattaa olla jotain pielessä, minkä vuoksi lapsi ei syö. Jos ateriahetket päiväkodissa ovat kiireisiä ja painostavia, lasta hoputetaan koko ajan ja ruokaa tuputetaan, niin se ei kyllä rohkaise lasta syömään.
Miksei isä tarjonnut ruokaa? Nyt otat isän kanssa asian puheeksi ja sovitte, että siellä on lämmintä ruokaa tarjolla lapsen ollessa paikalla.
t. aiemmin kommentoinut lto
Päiväkodissa varmaan antaisivat hoitajat lapsen syödä rauhassa. Mutta kun jo syöneet pääsevät leikkimään, ei hänkään malta enää olla pöydässä.
On varmasti totta, että hän on niitä ihmisiä, joille ei aamusta ruoka maistu. Toistaiseksi olemme yrittäneet rauhoittaa aamiaistilanteen.kotona. voisihan hänet toki viedä päiväkotiinkin aamiaiselle. Parhaiten hän söisi aamiaista vasta puolitoista tuntia herättyään ja leikittyään. Se tarkoittaisi, että hänen.pitäisi herätä noin.klo 5.30-6 syödäkseen aamiaisen noin klo 7.30. Ennen päiväkodin aloitusta hän heräili klo 7-8 välillä ja söi aamiaista noin klo 8.30-9.30.
Hänen isänsä kanssa meillä ei ole oikein keskusteluyhteyttä. Erosimme ennen lapsen syntymää. Isä ei kerro minulle mitään siitä, miten lapsella hänen luonaan menee. Jos kysyn, vastataan vaan, että.kaikki menee tosi hyvin. Lapsi ei vielä puhu niin.paljoa, että juurikaan kertoisi asioista. Itkeskelee vaan tapaamisilta palattuaan ja on.usein tosi näö
Lissään.Ei se kovin nälissää ole jos ei syö, jos itkee vain ikäväänsä?
Varmasti siinä on tuota ikävän itkuakin. Ja toisaalta on kiukkuinenkin minulle, koska pakotan hänet menemään isänsä luo vaikka hän ei sinne mielellään mene. Isä kun tuntuu ulkoistavan lastenhoidon Netflixille ja tabletille. Luulen, että osaksi syömättömyys isän luona on sitä, että se on ainoa asia, jota lapsi voi tuossa tilanteessa kontrolloida. Hänet siirretään kuin.paketti vanhemmalta toiselle eikä häntä kuunnella asiassa. Niinpäm syömättömyys on ainoa keino vaikuttaa.
Ongelma tässä nyt on kuitenkin tuo isä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.
Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?
Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista.
Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle
Nirsoilu/ pieniruokaisuus on pienillä lapsilla tosi yleistä. Olen törmännyt lapsiin, jotka syövät pitkän aikaa kuin linnunpoikaset. Lapsi ei kuitenkaan kuole, vaikka olisi päivänkin käytännössä syömättä. Kiukkuinen lapsi saattaa toki olla, eikä itse ymmärrä syömättömyyden yhteyttä verensokeriin, vireystilaan ja mielialaan, mutta aikuisen on vain kestettävä se raivo. Kyllä se lapsi sitten syö kun oikeasti tulee nälkä.
Tarjotaanko lapselle siis aamupala kotona vai päiväkodissa? Voisiko aamuinen syömättömyys johtua siitä, että aamulla ei vain ole ruokahalua? Se on tosi yleistä aikuisillakin. Mitä jos ottaisit mukaan vaikka hedelmän, smoothien tms. jotain pientä ja helposti alas menevää, jonka lapsi voisi syödä matkalla päiväkotiin kun kroppa on vähän heräillyt? Tai vasta päiväkodissa? Tai sitten heräätte aamulla jatkossa aiemmin, jolloin ruokahalun heräämisellekin jäisi enemmän aikaa.
Otapa päiväkodin kanssa puheeksi nuo ruokailutilanteet. Sielläkin saattaa olla jotain pielessä, minkä vuoksi lapsi ei syö. Jos ateriahetket päiväkodissa ovat kiireisiä ja painostavia, lasta hoputetaan koko ajan ja ruokaa tuputetaan, niin se ei kyllä rohkaise lasta syömään.
Miksei isä tarjonnut ruokaa? Nyt otat isän kanssa asian puheeksi ja sovitte, että siellä on lämmintä ruokaa tarjolla lapsen ollessa paikalla.
t. aiemmin kommentoinut lto
Päiväkodissa varmaan antaisivat hoitajat lapsen syödä rauhassa. Mutta kun jo syöneet pääsevät leikkimään, ei hänkään malta enää olla pöydässä.
On varmasti totta, että hän on niitä ihmisiä, joille ei aamusta ruoka maistu. Toistaiseksi olemme yrittäneet rauhoittaa aamiaistilanteen.kotona. voisihan hänet toki viedä päiväkotiinkin aamiaiselle. Parhaiten hän söisi aamiaista vasta puolitoista tuntia herättyään ja leikittyään. Se tarkoittaisi, että hänen.pitäisi herätä noin.klo 5.30-6 syödäkseen aamiaisen noin klo 7.30. Ennen päiväkodin aloitusta hän heräili klo 7-8 välillä ja söi aamiaista noin klo 8.30-9.30.
Hänen isänsä kanssa meillä ei ole oikein keskusteluyhteyttä. Erosimme ennen lapsen syntymää. Isä ei kerro minulle mitään siitä, miten lapsella hänen luonaan menee. Jos kysyn, vastataan vaan, että.kaikki menee tosi hyvin. Lapsi ei vielä puhu niin.paljoa, että juurikaan kertoisi asioista. Itkeskelee vaan tapaamisilta palattuaan ja on.usein tosi näö
Lissään.Ei se kovin nälissää ole jos ei syö, jos itkee vain ikäväänsä?
Varmasti siinä on tuota ikävän itkuakin. Ja toisaalta on kiukkuinenkin minulle, koska pakotan hänet menemään isänsä luo vaikka hän ei sinne mielellään mene. Isä kun tuntuu ulkoistavan lastenhoidon Netflixille ja tabletille. Luulen, että osaksi syömättömyys isän luona on sitä, että se on ainoa asia, jota lapsi voi tuossa tilanteessa kontrolloida. Hänet siirretään kuin.paketti vanhemmalta toiselle eikä häntä kuunnella asiassa. Niinpäm syömättömyys on ainoa keino vaikuttaa.
Ongelma tässä nyt on kuitenkin tuo isä?
Ei tuon muun .syömisen.osalta kuin.sen.osalta, miten lapsi siellä syö. Eikä ongelma niinkään ole isä vaan koko tilanne.
Välinpitämättömyys voi olla jossakin asiasta tehokastakin kasvattamista. Älä katso lapsen suuntaankaan aikooko lapsi syödä enää koskaan mitään vaiko ei. Tuijottele kynsiäsi, mutta älä kiinnitä huomiota ruokaan. Kun lapsi ei saa huomiotasi hänellä ei ole mitään millä pelata aikaa.