Miten saisin lapsen syömään ripeämmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Vierailija kirjoitti:

Kaikille tekisi oikeasti hyvää syödä hitaasti, mutta yhteiskunta on tietysti sellainen, että kaikkien pitäisi lappaa ruoka mahdollisimman nopeasti kitusiinsa, koska kiire kiire kiire....

Totta, muta jokin raja on siinäkin miten hitaasti syödään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Vika on kaikissa muissa paitsi sinussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Jos lapsella on säännöllinen ateriarytmi ja ruoka on kuitupitoista, kasviksia, jne ei tule niitä verensokereiden vaihteluja. Vartissa ehtii syömään sen minkä ehtiin. 

Vartti on kyllä todella lyhyt aika lapsen ruokailulle. Harva aikuinenkaan syö noin nopeasti.

Olen samaa mieltä. Mutta päiväkodissa, jos olet viimeisiä, jotka ruoan eteensä saavat,ei juuri ole varttia pidempää aikaa syödä.

Puoli tuntia kai on yleisin lounastauko. Eikö sen mukaan olisi hyvä lähteä rajaamaan? Hivuttais pikku hiljaa siitä tunnista puoleen? Ehtii kyllä hyvin syödä eikä tarvitse hotkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Istutit lasta kaksi tuntia pöydän vieressä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Vika on kaikissa muissa paitsi sinussa?

No kerropa, miten voin tuollaisena päivänä.vaikuttaa lapsen syömisiin paitsi aamulla ja illalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Istutit lasta kaksi tuntia pöydän vieressä? 

Tarjosin heti ruokaa, koska tuli itkien ovesta, että on nälkä. Sitten alkoikin huutaa ja raivota. Pidin tuon ajan häntä sylissä ja yritin rauhoittaa. Ja välillä yritin tarjota sitä ruokaa. Kun lopulta sain hänet vähän syömään, tilan ne alkoi rauhoittua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Lapsella ei taida olla syytä ponnistella tilanteesta pois, kun hän on itseään heikomman vanhemman lapsi joka terven järjen sijaan vetoaa tieteelliseen tutkimukseen ja tekee siitä pirun huonon tekosyyn ottamasta todellista vastuuta? Jos ei syö niin ei syö. Tuollanen istuttaminen ja huudattaminen ei nyt aikakaan hyvää tee.

Vierailija kirjoitti:

Puoli tuntia kai on yleisin lounastauko. Eikö sen mukaan olisi hyvä lähteä rajaamaan? Hivuttais pikku hiljaa siitä tunnista puoleen? Ehtii kyllä hyvin syödä eikä tarvitse hotkia.

Täytyy yrittää tuota. Päiväkodissa niillä ei tosin ole tuota puolta tuntia aikaa syödä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Istutit lasta kaksi tuntia pöydän vieressä? 

Tarjosin heti ruokaa, koska tuli itkien ovesta, että on nälkä. Sitten alkoikin huutaa ja raivota. Pidin tuon ajan häntä sylissä ja yritin rauhoittaa. Ja välillä yritin tarjota sitä ruokaa. Kun lopulta sain hänet vähän syömään, tilan ne alkoi rauhoittua.

Ei ongelmia voi ratkoa samoilla lääkkeillä mitkä ongelman on aiheuttanut. Ruokapöydässä keskitytään syömiseen ja lohduttamiset tapahtuu muualla.

9 vuotta samaa menoa takana ja ei olla kotona enää painostettu syömään nopeasti. Istuu pöydän ääressä ja syö ja rupattelee ja syö ja haaveilee ja syö. Keskittymishäiriö ja aistiyliherkkyydet saivat eskarissa ja koulussa ruokailusta mahdotonta, kotona saa olla oma itsensä ja syödä rauhassa, jotta saa syötyä tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Lapsella ei taida olla syytä ponnistella tilanteesta pois, kun hän on itseään heikomman vanhemman lapsi joka terven järjen sijaan vetoaa tieteelliseen tutkimukseen ja tekee siitä pirun huonon tekosyyn ottamasta todellista vastuuta? Jos ei syö niin ei syö. Tuollanen istuttaminen ja huudattaminen ei nyt aikakaan hyvää tee.

Eli jos lapsi raivoaa nälkäänsä eikä raivolta.pysty syömään, niin ratkaisu on sinusta jättää yksin huutamaan ilman ruokaa? Joo, no sekin toiminta on vastoin paitsi tieteellistä käsitystä asiasta myös vastoin.maalaisjärkeä.

Minä en hylkää raivoavaa lasta yksin tunnemyrskynsä kanssa. Jos se tekee minusta muka heikon vanhemman, niin siitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Lapsella ei taida olla syytä ponnistella tilanteesta pois, kun hän on itseään heikomman vanhemman lapsi joka terven järjen sijaan vetoaa tieteelliseen tutkimukseen ja tekee siitä pirun huonon tekosyyn ottamasta todellista vastuuta? Jos ei syö niin ei syö. Tuollanen istuttaminen ja huudattaminen ei nyt aikakaan hyvää tee.

Eli jos lapsi raivoaa nälkäänsä eikä raivolta.pysty syömään, niin ratkaisu on sinusta jättää yksin huutamaan ilman ruokaa? Joo, no sekin toiminta on vastoin paitsi tieteellistä käsitystä asiasta myös vastoin.maalaisjärkeä.

Minä en hylkää raivoavaa lasta yksin tunnemyrskynsä kanssa. Jos se tekee minusta muka heikon vanhemman, niin siitä sitten.

Ei yksin tarvitse jättää, mutta poistutte ruokailutilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Istutit lasta kaksi tuntia pöydän vieressä? 

Tarjosin heti ruokaa, koska tuli itkien ovesta, että on nälkä. Sitten alkoikin huutaa ja raivota. Pidin tuon ajan häntä sylissä ja yritin rauhoittaa. Ja välillä yritin tarjota sitä ruokaa. Kun lopulta sain hänet vähän syömään, tilan ne alkoi rauhoittua.

Ei ongelmia voi ratkoa samoilla lääkkeillä mitkä ongelman on aiheuttanut. Ruokapöydässä keskitytään syömiseen ja lohduttamiset tapahtuu muualla.

Ai, eli jos lapsesi lyö polvensa leikkipuistossa, et lohduta häntä siinä, koska puistossa kuuluu leikkiä ja lohduttamiset tapahtuu sitten muualla? Kuulostaa julmalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Nirsoilu/ pieniruokaisuus on pienillä lapsilla tosi yleistä. Olen törmännyt lapsiin, jotka syövät pitkän aikaa kuin linnunpoikaset. Lapsi ei kuitenkaan kuole, vaikka olisi päivänkin käytännössä syömättä. Kiukkuinen lapsi saattaa toki olla, eikä itse ymmärrä syömättömyyden yhteyttä verensokeriin, vireystilaan ja mielialaan, mutta aikuisen on vain kestettävä se raivo. Kyllä se lapsi sitten syö kun oikeasti tulee nälkä.

Tarjotaanko lapselle siis aamupala kotona vai päiväkodissa? Voisiko aamuinen syömättömyys johtua siitä, että aamulla ei vain ole ruokahalua? Se on tosi yleistä aikuisillakin. Mitä jos ottaisit mukaan vaikka hedelmän, smoothien tms. jotain pientä ja helposti alas menevää, jonka lapsi voisi syödä matkalla päiväkotiin kun kroppa on vähän heräillyt? Tai vasta päiväkodissa? Tai sitten heräätte aamulla jatkossa aiemmin, jolloin ruokahalun heräämisellekin jäisi enemmän aikaa.

Otapa päiväkodin kanssa puheeksi nuo ruokailutilanteet. Sielläkin saattaa olla jotain pielessä, minkä vuoksi lapsi ei syö. Jos ateriahetket päiväkodissa ovat kiireisiä ja painostavia, lasta hoputetaan koko ajan ja ruokaa tuputetaan, niin se ei kyllä rohkaise lasta syömään.

Miksei isä tarjonnut ruokaa? Nyt otat isän kanssa asian puheeksi ja sovitte, että siellä on lämmintä ruokaa tarjolla lapsen ollessa paikalla.

t. aiemmin kommentoinut lto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Lapsella ei taida olla syytä ponnistella tilanteesta pois, kun hän on itseään heikomman vanhemman lapsi joka terven järjen sijaan vetoaa tieteelliseen tutkimukseen ja tekee siitä pirun huonon tekosyyn ottamasta todellista vastuuta? Jos ei syö niin ei syö. Tuollanen istuttaminen ja huudattaminen ei nyt aikakaan hyvää tee.

Eli jos lapsi raivoaa nälkäänsä eikä raivolta.pysty syömään, niin ratkaisu on sinusta jättää yksin huutamaan ilman ruokaa? Joo, no sekin toiminta on vastoin paitsi tieteellistä käsitystä asiasta myös vastoin.maalaisjärkeä.

Minä en hylkää raivoavaa lasta yksin tunnemyrskynsä kanssa. Jos se tekee minusta muka heikon vanhemman, niin siitä sitten.

Ehdotettiiko tässä yksin jättämistä? Jos lapsi raivoaa nälkäänsä silloin ei ainakaa pidä ruokaa tuputtaa vaan koettaa muualla tavalla saada lapsi rahoittumaan.

Kielijänne kannattaa tarkastuttaa asiantuntijalla. Se voi olla piilevästi kireä, eikä sellaista lääkärit yleensä tunnista. Googleta posterior tongue tie.

http://realfoodwithkids.com/hidden-cause-childrens-eating-difficulties/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Jos lapsella on säännöllinen ateriarytmi ja ruoka on kuitupitoista, kasviksia, jne ei tule niitä verensokereiden vaihteluja. Vartissa ehtii syömään sen minkä ehtiin. 

Vartti on kyllä todella lyhyt aika lapsen ruokailulle. Harva aikuinenkaan syö noin nopeasti.

Olen samaa mieltä. Mutta päiväkodissa, jos olet viimeisiä, jotka ruoan eteensä saavat,ei juuri ole varttia pidempää aikaa syödä.

Näin ei pitäisi missään nimessä olla. Päiväkodin henkilökunnalla on toiminnan organisointi pahasti pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen pakottaminen istumaan pöydässä ei toimi. Ketään kun ei voi pakottaa syömään, jos toinen ei avaa suuta, minkäs teet.

Olen miettinyt ruokailuajan rajoittamista. Vartissa lapsi ei kyllä saa kolmea suullista enempää.syötyä ja hän on kovin hoikka. Mitäs sitten teen, kun.verensokeri laskee, kun ei ole syönyt ja alkaa siksi kiukuttelu?

Siinähän kiukuttelee. En kyllä ymmärrä tuota verensokerihässäkkää nykymuksuilla. Koko ajan pitää olla lappamassa jotain hemmetin mehuja ja keksejä naamaan että ne pysyis hiljaa ja kiltisti... Sellaisella touhullahan vaan palkitaan siitä raivoamisesta. Kiukuttelu kun ei nyt normiterveellä mukulalla läheskään aina johdu siitä maagisesta verensokerista. 

Mehuja ja keksejä en syötä. Ja se huuto ja raivo, mikä seuraa, jos lapsi ei ole syönyt koko päivänä, on kurjaa katsottavaa. Aamulla ei syö, päiväkodissa ei ehdi tai malta syödä, sieltä meni isänsä luo, jossa ei kuulemma tarjottu ruokaa. Ja kun lopulta tuli kotiin illalla, niin istui kaksi tuntia pöydän ääressä ruokaa nenän alla ja vaan huusi ja karjui kaksi tuntia. Onhan tieteellisesti osoitettu, että lapsella tuollaisen kiukkukohtauksen jälkeen siitä palautuminen kestää kauan, kehon tuottamat hormonit ja muut kemialliset aineet joita raivokohtauksen aikana syntyy poistuu lapsesta hitaasti. Kurja olo jää ikäänkuin.päälle

Istutit lasta kaksi tuntia pöydän vieressä? 

Tarjosin heti ruokaa, koska tuli itkien ovesta, että on nälkä. Sitten alkoikin huutaa ja raivota. Pidin tuon ajan häntä sylissä ja yritin rauhoittaa. Ja välillä yritin tarjota sitä ruokaa. Kun lopulta sain hänet vähän syömään, tilan ne alkoi rauhoittua.

Ei ongelmia voi ratkoa samoilla lääkkeillä mitkä ongelman on aiheuttanut. Ruokapöydässä keskitytään syömiseen ja lohduttamiset tapahtuu muualla.

Ai, eli jos lapsesi lyö polvensa leikkipuistossa, et lohduta häntä siinä, koska puistossa kuuluu leikkiä ja lohduttamiset tapahtuu sitten muualla? Kuulostaa julmalta.

Ei joka pikkukolhusta numeroa tarvitse tehdä ja olla lohduttamassa.