MIKSI!?? Miksi se imetys on joillekin se elämän tärkein juttu. En käsitä sitten millään.

Sä oot ihan uskomaton urpo. KÄy tutkituttamassa pääsi.

Eikö lapsi sillon siis saanut kuitenkin paremmat eväät elämään, kun sai äidin lämmön ja hyvän ruoan, vaikka ei saanut sitä vuorovaikutusta? Vai johtuiko äidin mielenterveysongelmat nimenomaan imetyksestä?



Mä en sinänsä tajua mitä sä ap tällä ketjulla edes haet. Ei kukaan normaali äiti varmastiole sitä mieltä, että imetys on tärkeintä siinä mielessä, että jos siitä sekoaa pää, muuta lapset kärsii kohtuuttomasti, vauva ei saa tarpeeksi ruokaa, niin sitä pitäisi silti tehdä. Mutta kun kaikkiin noihin em. ongelmiinkin on olemassa ratkaisuja, niin miksi niihin ei saisi panostaa ja yrittää löytää ratkaisuja?

olla " pakkomielteistä yrittämistä" . Siitä stressaamisesta kun ei ole muuta kuin haittaa. Jos imetyksen haluaa onnistuvan (ja siinä on hankaluuksia), niin elämästä pitää silloin karsia kaikki epäolennainen, kuten ylenpalttinen siisteys tms. Imetyksen aikan voi myös nukkua, (siis lopettaa iankin hysteerinen" littaan vauvani" -pelkääminen) ja rentoutua muutenkin. Imetyksestä kun ei tule mitään sillä, että raivokkaasti yrittää ja itkee ja märisee, vaan sen kanssa pitää ottaa rennosti ja mennä vaikka yksi imetys kerrallaan silloin kun on vaikeaa.



Itselläni siis esikoisen imetys loppui " maidon loppumiseen" ja kuopuksen kanssa oli ongelmia alusta asti. JA näin paljon vaivaa imetyksen onnistumiseksi, joten tiedän myös mistä puhun.

Käsittele ongelmasi, koska sulla niitä on.

Vierailija:

Ketään äitiä joka siihen ei kykene pystyvänsä ei siihen pitäisi pakottaakaan. Omaakin lastani aloin vihata imettäessä niin paljon, että jos ei mies olisi ollut kotona kaiketpäivät vahtimassa niin olisi saattanut vauva lipsahtaa 4 kerroksen parvekkeen kaiteen yli. Nyt lähellä kouluikää samaisella lapsella on keskittymisongelmia, motorisia häiriöitä ja on nippanappa kehitystasolla toisin kuin nuorempi veljensä. Pullomaidolla kasvatettu kullanmuru joka menee kehityksessä parivuotta edellä ikäisiään.

Korvikkeet ovat luonnottomia, ainoastaan oikean korvikkeita niin kuin nimikin kertoo.



Imetys on maailman luonnollisin ja itsestään selvin asia ja jokaisen lapsen oikeus, jossa ei kysytä äidin mielipiteitä tai kitisemisiä. Jokainen hyvä äiti imettää (hyvin vakavat sairaudet ovat tietenkin asia, jolloin saattaa olla pakko käyttää korvikkeita).

Itse en tunne yhtäkään äitiä, joka olisi imettänyt " hampaat irvessä kaiken (jopa varhaisen vuorovaikutussuhteen) uhraten" . Sen sijaan tunnen valtavasti äitejä, jotka ovat aivan turhaan antaneet korviketta vauvalleen, koska eivät olet TIENNEET vaihtoehtoja tai perusniksejä. Eivätkä ole tienneet edes sitä, mistä niitä voisi kysyä. Tai sitten he vain eivät ole pitäneet täysimetystä riittävän tärkeänä nykyvalistuksesta huolimatta (eivät ehkä ole lopulta edes kuulleet tai ottaneet ainakaan tosissaan syitä, miksi 6 kk täysimetyssuositus on tullut vihdoinkin myös Suomeen). Se on harmillista ja varmasti suurin syy Suomen alhaisiin imetysprosentteihin (ja sen ikäviin seurauksiin esim. allergioiden ja suolistosairauksien määrässä Ruotsiin verrattuna).



Esim. parikin äitiä on ihmeissään kysynyt, voiko äidinmaitoa pakastaa. Ja että pääsenkö minäkin liikkumaan halutessani ilman vauvaa, vaikka täysimetän. No juu-u, pääsenhän minä: 1) vauvan pitkien päikkäreiden (3-4h) aikana tai 2) niin, että mies antaa pumpaamaani äidinmaitoa pakkasesta joko tosi harvoin pullosta (ettei totu) tai mieluummin hörppyyttämällä. Ja sitäkin on ihmetelty ääneen, kun illat pienen vauvan kanssa on hulinaa - luullaan, ettei maito riitä, vaikka kyse on normaalista iltatankkauksesta yötä varten. Jopa tiheänimun kaudet ovat täysin tuntemattomia monille! Enkä minä sitä muuten kauhistele, se vain kertoo surullista sanomaa siitä, ettei tieto edelleenkään tavoita kohderyhmäänsä, vaikka sitä muka " toitotetaan kaikkialla" .



Ei minustakaan ole järkevää menettää suunnilleen koko elämäniloaan vain siksi, että imetys takkuaa eikä mikään kikka onnistu. Mutta yhtä järjetöntä minusta on, jos kieltäytyy edes kuuntelemasta neuvoja ja muiden kokemuksia onnistumisista. Saati sitten se, että neuvoloissa tiedot eivät ole ajantasalla. Itse ainakin olen aina ollut avoin muiden ajatuksille; sovellan ideoita sitten meille sopivaan tapaan, kun sulattelen niitä ensin rauhassa. Liian moni haluaa onnistua YKSIN, vaikka apuakin olisi tarjolla :( Minä en ainakaan olisi uskonut maidon riittävyyteen tai muutenkaan pystynyt täysimettämään esikoistani ilman lukuisia imetysmyönteisiä ystäviäni, tuhat kiitosta heille lasteni puolesta!! Nyt on kolmas lapsi jo täysimetyksellä, ikää 5kk. Tällä kertaa haaveilen niinkin fanaattisesta vedosta kuin korvikkeiden boikotoimisesta kokonaan ;)

Itse siis kuitenkin olen täysimettänyt 4,5 kk ja sen jälkeen 7kk:n ikään. Mulla on ollut alusta asti ongelmia maidon riittävyyden kanssa, ja kun pullo tuli kuvioihin, ja vauva alkoi syödä myös sieltä, niinkyllä se maito todellanopeasti lopahti. Meillä vauva ei siis 7kk:n iässä jaksanut enää odotella maidon herumista (joka siinä vaiheessa hidastui entisestään), vaan alkoi riehua rinnalla. ja olin itsekin sitä mieltä, että onhan tässä jo imetetty.



JA mulla siis ei missään vaiheessa rinnat pakkautuneet maidosta yhtään, mulla ei koskaan edes maito noussut selkeästi rintoihin, mutta kyllä sitä kuitenkin tuon ajan tuli.

Ja muuten, yhdenkään kuvaamasi ihmisen ei pitäisi hankkia lapsia, jos hoito ja huolenpito ei onnistu.

Vierailija:

Ketään äitiä joka siihen ei kykene pystyvänsä ei siihen pitäisi pakottaakaan. Omaakin lastani aloin vihata imettäessä niin paljon, että jos ei mies olisi ollut kotona kaiketpäivät vahtimassa niin olisi saattanut vauva lipsahtaa 4 kerroksen parvekkeen kaiteen yli. Nyt lähellä kouluikää samaisella lapsella on keskittymisongelmia, motorisia häiriöitä ja on nippanappa kehitystasolla toisin kuin nuorempi veljensä. Pullomaidolla kasvatettu kullanmuru joka menee kehityksessä parivuotta edellä ikäisiään.

JA hei, kuulun itsekin niihin, joilla " maito loppui" esikoisen kanssa. Mutta jälkikäteen tiedän, ettei se mihinkään loppunut, tulkitsin vain asiat väärin. Koska kuopuksen kanssa oli imetys alusta asti samanlaista kuin esikoisen kanssa siinä maidon loppumisen vaiheessa, ja maito kyllä riitti.

Vierailija:

Kyllä sitä tulee ihmeteltyä, että miten joku voikin olla niin tyhmä, ettei tajua ettei maito kaikilla riitä. Se on FAKTA. Mutta ei, typerä fanaatikko ei ymmärrä, että vaikka itsellä imetys onnistui, kaikilla ei onnistu.

Minulle tulee tällaisista imetysylpeilijöistä vähän sellainen olo, että he eivät ole elämässä menestyneet ihan siten kuin ihmiset yleensä parisuhteen, perheen ja koulutuksen/työn suhteen. Kun ei oikein ole pätevyyttä suuntaan tai toiseen, pitää päteä imetyksellä.

Sinänsä saavatkin päteä ja olla huvittavia, ei siinä mitään. Se, mistä en pidä, on toisten äitien syyllistäminen. Syyllistämistä halveksin. Tupakointi ja alkoholinkäyttö on haitallista raskausaikana. Luulisi sen suututtavan, eikä sen miten lapsi saa täysipainoista ravintoa eli korviketta tai äidinmaitoa.

Itselläni ei ole ollut mitään ongelmia imetyksessä. Suututtaapa kuitenkin.

Itsekin selitin esikoisen epäonnistuneen imetyksen jälkeen suu vaahdossa, kuinka multa loppui maito ja sillä siisti. Ei puhettakaan että olisin ymmrtänyt, että ehkä asiat eivät kuitenkaan olleet ihan kuten minä ne TULKITSIN. SIis että olisin ymmärtänyt kehoni toiminnan ja merkit väärin. Niin kuitenkin olin tehnyt, ja onneksi viisastuin ennen kuopuksen imetystä, koska se sittne onnistuikin, vaikka alkukin oli periaatteessa paljon hankalampi kuin esikoisen kanssa.

Vierailija:

niin se ei automaattisesti tarkoita, että se olisi äidille se kaikista tärkein asia. Että millään muulla ei olisi mitään väliä kunhan imetys onnistuisi. Tämäkö ei ole liioittelua?

Minä itse pidän imetystä tärkeänä ja imetin pitkään, vaikka aluksi oli paljon vaikeuksia. Asennoiduin siihen niin, että ne vaikeuden kuuluvat asiaan ja kyllä minä selviän, koska haluan antaa lapselleni parasta mahdollista ruokaa. Imetys ei ole ollut minulle hetkeäkään pakkomielle.

...Mutta ne, jotka ovat epäonnistuneet imetyksessä, ottavat jokaisen kommentin henkilökohtaisena loukkauksena. Omasta onnistuneesta imetyksestä ei saisi puhua, koska se loukkaa aina jotakin. Neuvoa imetyksen onnistumiseen ei saa antaa (vaikka niitä itse kysyttäisiinkin) ilman, että olisi imetysfanaatikko. Oman imetyksen epäonnistuminen tuntuu olevan todella kova paikka, koska puolustelua kuulee joka paikassa. Puolustelua puolustelun perään, vaikka kukaan ei ole edes teitä väheksynyt. Jos haluatte onnistuneen imetyskokemuksen, niin ei kannattaisi aina olla puolustuskannalla vaan oikeasti kuunnella niitä neuvoja, joita muilla olisi annettavana. Mutta ei. Imetyksestä ei saa puhua kuin hyssytellen ja pyytäen anteeksi sitä, että itse on nähnyt helvetisti vaivaa imetyksen onnistumisen vuoksi. Jos vähääkään välittää imetyksestä, on fanaatikko, joka ei välitä mistään muusta.

Esikoista aikanaan yritin mutta siitä eo tullut mitään joten 3 viikon iässä siirryimme pulloon ja korvikkeeseen. Kuopusta en edes jaksanut yrittää vaan annoin jo synnärillä korviketta.

Tästä asiasta on usein tullut " paskaa niskaan" mutta olen jo niin paatunut etten välitä. Esikoisen aikana otin herkemmin nokkiini. En minäkään hauku tai taivastele taaperoimettäjiä joten miksi he syynäävät minun tekemisiäni? Jokainen omalla tavallaan.

Aika iso prosentti EI saa lasta luomusti nykyään ja uskon, että sama ilmiö on imettämisenkin kanssa. Milloin tuo 3%prosentin epäonniset on päivitetty?



Itse varmaan mokasin esikoisen kanssa kun 2 terkkarin tukemana lopetin " tyhjän tissin" syöttämisen. Ja 3 kuukauden iässä siirryttiin kokonaan pulloon. Toisen kanssa imetin tyhjää rintaa 1kk (ja päälle tietysti korvikkeet). Kun ei tullut niin EI tullut. En edeelleenkään tiedä mitä on kun rinnat on maitoa täysi..

" väärin" . Varsinkin kun vauvan ruokkiminen on ensimmäisiä suuria päätöksia, joita joudut uudessa elämäntilanteessa ja äitiyden saralla tekemään. Etenkin imettäessään antaa itsestään epäitsekkäästi (kirjaimellisesti) paljon, tekemäänsä valintaa puolustaa mielellään.