MIKSI!?? Miksi se imetys on joillekin se elämän tärkein juttu. En käsitä sitten millään.
Kertokaa minulle viimein se syy, kun en millään ymmärrä, että miksi ihmeessä juuri imetys on joillekin maailman tärkein asia. Kaikki, siis ihan kaikki ollaan valmiita uhraamaan, kunhan vaan imetys onnistuisi.
Kyseessä ei voi olla lapsen etu, näin olen päätellyt luettuani satoja imetystarinoita, joissa äiti on tapellut ja tapellut imetyksen onnistumisen eteen uhraten kaiken. Miksi ihmeessä samaa tarmoa ei laiteta esimerkiksi siihen, että kehitetään lapsen psyykkisiä ja fyysisiä valmiuksia? Miksi sitä varten ei ole tukilistoja?
Itse esimerkiksi tietoisesti aloin antaa lapselleni korviketta, kun kolmen viikon taistelun jälkeen totesin, että vaikka imi tissiä monta tuntia, jäi hirveä nälkä, jota sitten itki ja itki. En nähnyt mitään syytä siihen, että olisin taistellut täysimetyksen onnistumisen eteen. Mielestäni on huomattavasti tärkeämpää, että lapsen hätä hoidetaan (ei pidetä nälässä) ja itse jaksan, jotta varmistan hänen muun kehittymisensä, koska olen pääasiassa se, joka hänen kanssaan on vuorovaikutuksessa.
Kommentit (73)
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että kun se lapsi oli sitten siinä, imetyksestä tuli todella tärkeä juttu. Ja ku se ei alkuun sujunut, tein kaikkeni että onnistuin siinä, yritin , hain tietoa, imettäneiltä kevereilta tukea jne. Imetys sitten lähti sujumaan loppujen lopuksi viikkojen jälkeen ja jatkui lähes vuotiaaksi. Ajatelkaapa luonnonkansoja, käyttävätkö he tuttipulloja? Tällä ne tarkoita syyllistää ketään, vaan sitä että vauvat eivät selviä jos imetys ei onnistu, tässä kohden tarkoitan sitä vaistomaisuutta. Siksi, luulisin, se on joillekin todella tärkeä juttu jota ei oikein voi järjellä selittää.
Mutta vaikka minulla on onnistunut imetys takana, ei minua häiritse jos muut syöttävät tuttipullosta. Se on heidän valintansa.
vertaisin tässä kohtaa (sori jos ontuu, en keksi parempaakaan) synnytykseen. kun ollaan oltu tietty aika raskaana niin sitten synnytetään. ja sitten imetetään.
en mä lähtis syyttämään " synnytysfanatismista" niitä, jotka hankkivat tietoa synnytyksestä ja pyrkivät onnistumaan siinä itselleen (ja lapselle, toki) parhaalla tavalla. ja ihan normaalia on jos raskaana oleva nainen miettii synnytystä jopa niin että siitä tulee se maailman tärkein asia.
samaten imetys nyt jotenkin kuuluu asiaan, se on jotain sellaista mitä lapsen kanssa tehdään. ja jos se tuntuu äidistä kiinnostavalta ja tärkeältä asialta, niin ei kai se nyt paha asia ainakaan ole..?
kyllä sitä ehtii palata tavallisten asioiden pariin sitten muutaman kuukauden päästä.
Minua jäi kaivelemaan, kun en onnistunut ensimmäisen lapseni imetyksessä, syistä joita en lähde tässä kertaamaan. Lehmänmaito ei ole ihmislapselle tarkoitettua. Vaikka monille ei siitä terveyshaittoja tulekaan, suuressa ryhmässä riski kasvaa.
Toisen lapseni kanssa en halunnut jäädä jossittelemaan, onko lapseni saanut parasta mahdollista ravintoa, ja miten se mahdollisesti vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa, joten käytin kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit voittaakseni vaikeudet. Vaikeuksia on yhä, muutaman kuukauden imetettyänikin - en taida olla luontainen imettäjä - mutta niihinkin tottuu.
Tämä siis oli minun vastaukseni ap:n kysymykseen. Muut tehkööt tahtonsa ja voimavarojensa mukaan.
Ihmiskunta ei ole tässä pisteessä imetyksen ansiosta.
t. ap
Vierailija:
Omasta kokemuksesta voin kertoa, että kun se lapsi oli sitten siinä, imetyksestä tuli todella tärkeä juttu. Ja ku se ei alkuun sujunut, tein kaikkeni että onnistuin siinä, yritin , hain tietoa, imettäneiltä kevereilta tukea jne. Imetys sitten lähti sujumaan loppujen lopuksi viikkojen jälkeen ja jatkui lähes vuotiaaksi. Ajatelkaapa luonnonkansoja, käyttävätkö he tuttipulloja?
Esim. äiti saattaa väsyä imetystaistelusta niin, että leikitykset jäävät vähemmälle tms.
Vierailija:
Minua jäi kaivelemaan, kun en onnistunut ensimmäisen lapseni imetyksessä, syistä joita en lähde tässä kertaamaan. Lehmänmaito ei ole ihmislapselle tarkoitettua. Vaikka monille ei siitä terveyshaittoja tulekaan, suuressa ryhmässä riski kasvaa.
Toisen lapseni kanssa en halunnut jäädä jossittelemaan, onko lapseni saanut parasta mahdollista ravintoa, ja miten se mahdollisesti vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa, joten käytin kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit voittaakseni vaikeudet. Vaikeuksia on yhä, muutaman kuukauden imetettyänikin - en taida olla luontainen imettäjä - mutta niihinkin tottuu.Tämä siis oli minun vastaukseni ap:n kysymykseen. Muut tehkööt tahtonsa ja voimavarojensa mukaan.
Toivottavasti ei tullut keskityttyä pelkkään imettämiseen.
Aloitukseni ei muuten edes ollut sinulle suunnattu, se oli suunnattu niille joille imetys on ' elämän tärkein juttu' - vai oliko se sinulle...
Vierailija:
imettämisestä lapsen ensimmäisenä vuotena tärkeä juttu. Kun lapsi kasvoi, kehittyi ja terveysriski katosi tulivat muut tärkeät jutut kuten motoriikka ja sosiaaliset taidot.
Hyvä AP voitiko kertoa mitä tämä nyt sitten sinun mielestä kertoo minusta? En nimittäin oikein ymmärrä hyökkäävää käytöstäsi.
Kirjoitin vaistosta, MIKSI se imetys on niin tärkeää. Tarkoitus ei olekaan palata mihinkään kivikaudelle, valistuneet imettäjätkin ovat sen käsittäneet.
t.7
ennen kuin puhut täällä ihan puutaheinää.
Mutta monet äidit ovat valmiita tekemään töitä sen eteen että imetys lähtisi kulkemaan. Ja EN tarkoita että äidit jotka eivät imetä eivät rakastaisi lapsiaan.
Kaikki saa asiallista ohjausta ja faktatietoa imetyksestä ja siitä miten maidontuotantoa lisätään. Yleensä ne äidit, jotka eivät tiedä näistä asioista (ja kukaan ei tiedä ellei joku kerro), sanovat ettei maito riittänyt. Surullista.
Minulle tuli lähes pakkomielle imetyksestä, koska en halunnut jäädä miettimään, tuleeko lapselleni kenties jotain terveydellisiä seuraamuksia sen takia, että hän on saanut vauvana korviketta. Ei siinä muuta, muuten olisin hyvin voinut lopettaakin muutaman viikon taisteltuani, mutta en halunnut toisenkin lapsen kanssa samoja omantunnontuskia. Mitään näyttämisen tarvetta minulla ei ole, ja osaan kyllä osoittaa lapselleni rakkautta ja läheisyyttä ilman imettämistäkin. Syy on yksinomaan tuo aikaisemmin pari kertaa mainitsemani. T:9 (muistaakseni)
imetyksen ansiosta. Jos ihmisäidit eivät olisi aina imettäneet lapsiaan, olisi suurin osa lapsista mitä todennäköisimmin kuollut joko tauteihin tai nälkään.
mutta minulla onkin imetykset olleet helppoja juttuja. Pitkään olen imettänyt ja hyvin on sujunut. Joskus olen miettinyt, että olisinko jaksanut hirveesti ' taistella' jos ei olisi onnistunut luonnostaan. Sitä en ainakaan vielä tiedä. Mutta hieno juttu on toi imetys meinaan.
Itellä imetys sujui hyvin aina 6kk ikään asti. Sitten alkoivat kamalat rintaraivarit ja jouduttiin turvautumaan pulloon parina kertana päivässä.
8kk ikäisenä lapsi yksinkertaisesti keiltäytyi tissistä kokonaan. Joka syötällä kamala huuto ja nukahti lopulta itkuun syömättä. Sanomattakin selvää, että tässä vaiheessa imetys jäi pois kokonaan. Lapsen edun mukaista se ei enää voinut olla.
Mutta miksi imetys on joillekkin niin kamalan kova juttu? Osa syy varmasti on sen hehkuttaminen joka jumalan lapussa ja vihkosessa, jonka odottava äiti saa ja myöhemmin lastenneuvolassa sama jatkuu. mielestäni imetyksestä " meuhkataan" aivan liikaa. Se on täysin luonnollinen tapa ruokkia lasta, eikä siitä saisi tehdä liian isoa numeroa etukäteen. Tiedon antaminen ja tuputtaminen on siis kaksi täysin eri asiaa.
yhdistettynä äidin herkkään mielentilaan synnytyksen jälkeen.
Näin meillä ainakin. Pidin lasta nälässä, kun oli pakko yrittää lisätä maitoa. Epäonnistumisen pelko ja lopulta epäonnistumisen myöntäminen ottivat todella lujille. Tuntui, että tuomitsen lapseni sairaaksi ja vaikka miksi, jos hän ei saa pelkkää äidinmaitoa. Nyt jälkikäteen en taatusti toimisi noin. Seuraava vauvani ei tule näkemään nälkää eikä joudu imemään tissiä 24/7, jos maito ei riitä.
Mutta toisten syyllistäminen onkin jo toinen juttu.
Vierailija:
imetyksen ansiosta. Jos ihmisäidit eivät olisi aina imettäneet lapsiaan, olisi suurin osa lapsista mitä todennäköisimmin kuollut joko tauteihin tai nälkään.
Kysymykseni oli, että miksi imetys on se kaikkein tärkein juttu - ei se, että miksi imetys on tärkeää. Mutta arvasinkin, että tämä asia on monille täällä vaikea sisäistää.
Terveyshaittatekijöitä on muitakin - ottaako imetysfanaatikko ne kaikki huomioon? Ei aja esim. koskaan autolla, koska se on lapselle hengenvaarallista? Ei taida ottaa. Entäs se, että äidin koko vuorovaikutus lapseen uhrataan imetystaistelussa? Mitkäs ovat sen terveysvaikutukset?
Vauvalle se ei ole maailman tärkein juttu, kuten joku väitti. Tutkimusten mukaan (kylläkin apinoilla) tärkein juttu ei ole saada ruokaa vaan läheisyyttä. Tietysti, jos tilanne on se, että vauva ei muuten saa läheisyyttä niin ymmärrän kirjoittajan pointin.
Olen kyllä lukenut faktatietoa imetyksestä ihan tarpeeksi, mm. imetystukilistan sivut, joista tämä itse asiassa kumpuaakin tämä kysymykseni.
En ole siis vieläkään saanut vastausta kysymykseeni. Vastaisiko joku fanaattinen imettäjä?
Minä veikkaan, että syy on täysimetyksessä.
Vielä yksi juttu, joka on pakko sanoa imetysfanaatikoista - se, että he suhtautuvat kauhulla pulloihin ja niistä puhuminenkin on kielletty alan palveluiden piirissä voi mielestäni olla erittäin vahingollista ja tekee asiasta jo lahkon.
Toisekseen, pakkotäysimetysbuumi onkin tullut ihan viime vuosina.
imettämisestä lapsen ensimmäisenä vuotena tärkeä juttu. Kun lapsi kasvoi, kehittyi ja terveysriski katosi tulivat muut tärkeät jutut kuten motoriikka ja sosiaaliset taidot.
Hyvä AP voitiko kertoa mitä tämä nyt sitten sinun mielestä kertoo minusta? En nimittäin oikein ymmärrä hyökkäävää käytöstäsi.