MIKSI!?? Miksi se imetys on joillekin se elämän tärkein juttu. En käsitä sitten millään.

Luulenpa, että nykyään se on jopa yleistä, koska olen törmännyt moniin vastaaviin kertomuksiin omasta imetyksestä.

Imetystukijat voisivat oikeasti keskittyä siihen imetysneuvontaan, kuinka sitä tuodaan jne ja:

- lopettaa syyllistämisen

- hyväksyä sen faktan, että oikeasti - toisilla ei oikeasti maito riitä

- kertoa myös asiallisesti pulloruokinnasta ja eri pullovaihtoehdoista, etenkin kun IMETYS ei ole välttämättä se juttu vaan äidinmaito

- keskittyä muuhunkin kuin sen hokemiseen, että maidonmäärää ei tiedä pumppaamalla

Vierailija:

Vierailija:

Uskon, että tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia. Varmasti vain erittäin äärimmäisissä tapauksissa äiti " pilaa" tällä tavoin imetyksellä vuorovaikutussuhteen lapseensa (??). Täysimettämään keskittyminen on hyvin harvoin este sille, etteikö äiti jaksaisi tehdä muutakin (esim. sitä " vauvalle hymyilyä" ), päin vastoin, imetys edistää äidin ja vauvan vuorovaikusta ja lähentää heitä entisestään - imetys(tai ruokailu)hetket ovat juuri sitä läheisyyttä parhaimmillaan ja sanotaan, että vauva on onnellisimmillaan, kun saa nukahtaa imiessään äitinsä rinnalla. Toki on totta, että imetyksessä voi olla vaikeita päiviä tai viikkoja, mutta harvoin se on syynä siihen, etteikö äiti jaksaisi olla vauvan kanssa, toki on hyvä osata nämä asiat tiedostaa ja esimerkiksi pyytää apua tarvittaessa. Mutta minusta liiottelet asiaa vähän, ap.

T. 45

ap kuulostaa siltä, että on pyrkinyt täydelliseen äitiyteen, ja kun täysimetys ei onnistunut, katkeroitui imetystukihenkilöille (vai onkohan semmoisten kanssa edes puhunut jos ei saanut kunnon neuvoja). mutta yrittää siis tällä vuorovaikutusvouhotuksellaan todistella, ettei hänen vauvansa ole jäänyt siitä paitsi, vaikka rintamaidosta jäikin.



miksihän näillä äideillä yleensä imetys loppuu sitten kokonaan, jos ei voi täysimettää. kaikki tai ei mitään. perfektionisteilla aika yleistä

Toiset ihmiset uskovat, että vauva ei vahingoitu, vaikka hän olisikin rinnalla hieman nälkäisenä kasvattamassa maitomäärää, kunhan riittävä kasvu taataan sitten tarpeellisella lisämaidolla. Toiset taas ovat sitä mieltä, että vauvan hätä (eli tässä tapauksessa nälkä) on ensisijaisesti hoidettava pois, vaikka sitten imetyksen onnistumisen kustannuksella. Kummatkaan eivät liene sen oikeammassa, vaan he vain ajattelevat asioista eri tavalla.



Olen samaa mieltä ap:n kanssa, että vuorovaikutusta lapsensa kanssa ei kannata uhrata täysimetyksen vuoksi. Tällaiseen en ole kyllä törmännytkään. Uskon, että tällaiset äidit ovat tälläkin hetkellä tosi harvassa. Tällä hetkellä imetyksen kanssa kamppaileva äiti on hirveän yksin, jos kaikki tuki on suositus korvikeruokintaan siirtymisestä neuvolassa ja vuorovaikutuksen uhraamisesta syyttäminen vauva-palstalla.



Uskon, että asiallinen, tietoon pohjautuva tukeminen yhteiskunnan taholta olisi ensisijainen ratkaisu näihinkin ongelmiin. Tällä hetkellähän vain kolmannes lastenneuvoloiden terveydenhoitajista on käynyt WHO:n 18 tunnin imetysohjaajakoulutuksen tai saanut vastaavat tiedot. Kahdella kolmasosalla ei ole kunnollista käsitystä edes hyvin sujuvan imetyksen kulusta, saati sitten tietoa ongelmatilanteista.

Kyllä sitä tulee ihmeteltyä, että miten joku voikin olla niin tyhmä, ettei tajua ettei maito kaikilla riitä. Se on FAKTA. Mutta ei, typerä fanaatikko ei ymmärrä, että vaikka itsellä imetys onnistui, kaikilla ei onnistu.



Minulle tulee tällaisista imetysylpeilijöistä vähän sellainen olo, että he eivät ole elämässä menestyneet ihan siten kuin ihmiset yleensä parisuhteen, perheen ja koulutuksen/työn suhteen. Kun ei oikein ole pätevyyttä suuntaan tai toiseen, pitää päteä imetyksellä.



Sinänsä saavatkin päteä ja olla huvittavia, ei siinä mitään. Se, mistä en pidä, on toisten äitien syyllistäminen. Syyllistämistä halveksin. Tupakointi ja alkoholinkäyttö on haitallista raskausaikana. Luulisi sen suututtavan, eikä sen miten lapsi saa täysipainoista ravintoa eli korviketta tai äidinmaitoa.



Itselläni ei ole ollut mitään ongelmia imetyksessä. Suututtaapa kuitenkin.

Vaipanvaihdon ja " heijauksen" ohella. Eli pakko myontaa, etta en kylla todellakaan " tuhlannut" energiaani leikittamiseen tms, vaan jotenkin luonnolisesti se vain meni niin, etta ruokaa masuun, puhdasta paalle, ja lammin olo aidin kainalossa. Omasta mielestani sita parasta, ja LUONNONMUKAISTA vuorovaikutusta tuon ikaiselle. En tieda sitten olivatko omat lapsemme niin ihmeellisia tapauksia, etta aika kului alussa lahinna syomiseen ja nukkumiseen (tai itkemiseen, kuten viimeisen koliikkivauvan kanssa oli).

Joten, kylla, imettaminen oli minulle se ihan kaikkein tarkein juttu, kumpuaisikohan nyt sitten vaikkapa jostakin aidinvaistosta. Imetys sujui alkukangertelujen jälkeen loistavasti (aina pari ekaa viikkoa takkusi), ja sitten kun vauvat olivat jo leikittamisiassa, ei energiaa kulunut enaa turhaan pullojen lammittamiseen, pesemiseen, steriliointiin... Mutta eli JOS en olisi saanut asianmukaista opastusta ja kannustusta ekojen hankalien viikkojen ajan, olisin luultavasti ajatellut, etta minussa on varmaan jotain vikaa, eika imetysta vain ole tarkoitettu osalleni, ja siis siirtynyt pulloon. Mika sinansa olisi kohdallani (ja vauvalleni) ollut saali - joillakin toki voi olla toisinkin.

En ole mikaan " himoimettaja" . Ekaa imetin taysimetyksella 5kk, sitten kiinteiden tullessa mukaan imetys harveni ja loppui kokonaan n 10kk iassa. Tokaa imetin 4kk, kunnes piti lahtea puoli paivaisena toihin, jolloin hoitoaikana poika sai myos pullosta. Ja imetys kotona loppui samaan tapaan ja iassa kuin ekalla. Nyt on kolmas vauva 7kk, syo kiinteita ja rintaa, ja esim isansa kanssa kahden ollessaan saa myos pulloa.

No, pointtini siis on, etta kylla minusta saa/voi/kuuluukiin tehda alussa imetyksen eteen toita - sillakin riskilla etta koti jonkun kuukauden ajan on vahan (tai paljon kuten kohdallamme..) sotkuisempi, parisuhde vahan jaahylla ym. Kylla normaaliin elamaan kuitenkin ajallaan sitten taas siirrytaan.

Ei tullut edes mieleen muuta vaihtoehtoa. Siksi se kai sujuikin kun ottanut stressiä.

Ap:n kysymyksen on jotkut näköjään ymmärtäneet täysin väärin. Itse en ainakaan saanut tekstistä sitä vaikutelmaa, että ap ei uskoisi äidinmaidon olevan lapselle paras vaihtoehto, vaan että imetys tehdään kaiken muun kustannuksella.

Itse en voi ymmärtää, miten jotkut tekevät maailman tärkeimmän asian esim.

-vauvan vaunuista, taaperon haalareista, tyttö- ja poikaväreistä ym. materialistisesta hörhöilystä

-siitä, oppiiko vauva jotakin tiettyä taitoa tiettyyn ikään mennessä

-siitä, että lapset hoidetaan kotona kolmivuotiaiksi tai ikuisesti, hinnalla millä hyvänsä

Sen sijaan minusta on ollut maailman luonnollisinta tehdä kaikkeni, jotta pystyisin ruokkimaan vauvani sillä tavalla kuin luonto on tarkoittanut ja mikä on vauvalle parhaaksi todettu. Imetysaheisissa ketjuissa olen toitottanut lähinnä sen puolesta, että jokaisen äidin saatavilla olisi ajantasaista tietoa imetyksestä.



Ps: Sinulle, joka vaadit Imetystukilistaa ym. tahoja auttamaan myös pulloruokintakysymyksissä: mietipä nyt vielä toisen kerran. Imetystukitoiminta on vapaaehtoisvoimin tapahtuvaa toimintaa, johon ohjaajat käyttävät maksutta omaa aikaansa ja energiaansa. Resurssit ovat todella rajalliset. Onko Reumaliiton velvollisuus auttaa myös keuhkopotilaita, vaaditko Palloiluliitosta apua kuntosalitreenaukseesi? Perustakaa pulloäidit omat instanssinne auttamaan, älkääkä. Netissä taitaa ollakin jo pulloäitien s-postilista.

Vierailija:

Ap:n kysymyksen on jotkut näköjään ymmärtäneet täysin väärin. Itse en ainakaan saanut tekstistä sitä vaikutelmaa, että ap ei uskoisi äidinmaidon olevan lapselle paras vaihtoehto, vaan että imetys tehdään kaiken muun kustannuksella.

No, kylla mina sen noin ymmarsin, ja yritinkin sanoa (ehka vahan epaselvasti sitten..), etta minustakin imetys on se paras vaihtoehto JA etta sen kanssa kylla voi ja pitaisi tehda ainakin alussa toita, vaikkapa sitten kaiken muun kustannuksella. Pienen vauvan (0-2kk) muut tarpeet on kuitenkin viela niin vahaisia. Varsinkin ekan kanssa on kuitenkin suht helppo jattaa kaikki muu toisarvoiseksi, kuin nuo elintarkeat seikat, joista jo kirjoitinkin. Ja seuraavien vauvojen kanssa joku " rutiini" hommassa sitten jo onkin. Tokihan se vasyttaa, mutta kun imetys sitten lahtee sujumaan (kuten kai valtaosassa kuitenkin, en kuitenkaan vaita etta KAIKILLA), niin todella helppo ja kateva tapa, ja sitten sita aikaa jaa muuhunkin. Jokainen arvioikoot sitten itse, etta milloin on tarpeeksi yrittanyt.

t: numeron unohdin, edellinen tai sita edella oleva vastaaja siis

Imetystukijat voisivat oikeasti keskittyä siihen imetysneuvontaan, kuinka sitä tuodaan jne ja:

- lopettaa syyllistämisen

- hyväksyä sen faktan, että oikeasti - toisilla ei oikeasti maito riitä

- kertoa myös asiallisesti pulloruokinnasta ja eri pullovaihtoehdoista, etenkin kun IMETYS ei ole välttämättä se juttu vaan äidinmaito

- keskittyä muuhunkin kuin sen hokemiseen, että maidonmäärää ei tiedä pumppaamalla





1 . Olet ihan oikeassa. Syyllistää ei saisi. Muiden imetys ei kuulu toisille ellei neuvoa kysytä.

2 . Tässä olet myös oikeassa ettei kaikilla maito riitä. Mutta tosiasiassa 90 % riittäisi niin että suurin osa jolta maito muka loppuu ovat vain tietämätömiä siitä miten imetys sujuisi.

3 . Minä en ainakaan osaa kertoa pulloruokinnasta kun en ole sitä koskaan tehnyt.

4 . Ja viimeiseksi. Maidon määrää ei voi tietää pumppaamalla. En ole pumppaamalla saanut oikeastaan yhtään maitoa tulemaan mutta täysimettänyt silti kaksi lasta 4 kuukauden ja 6 kuukauden ikään. Yläkäyrillä menivät.



Kysykää ihmiset neuvoa niiltä jotka ovat imettäneet ja jos ei imetys silti onnistu niin so what?

niin se ei automaattisesti tarkoita, että se olisi äidille se kaikista tärkein asia. Että millään muulla ei olisi mitään väliä kunhan imetys onnistuisi. Tämäkö ei ole liioittelua?



Minä itse pidän imetystä tärkeänä ja imetin pitkään, vaikka aluksi oli paljon vaikeuksia. Asennoiduin siihen niin, että ne vaikeuden kuuluvat asiaan ja kyllä minä selviän, koska haluan antaa lapselleni parasta mahdollista ruokaa. Imetys ei ole ollut minulle hetkeäkään pakkomielle.



...Mutta ne, jotka ovat epäonnistuneet imetyksessä, ottavat jokaisen kommentin henkilökohtaisena loukkauksena. Omasta onnistuneesta imetyksestä ei saisi puhua, koska se loukkaa aina jotakin. Neuvoa imetyksen onnistumiseen ei saa antaa (vaikka niitä itse kysyttäisiinkin) ilman, että olisi imetysfanaatikko. Oman imetyksen epäonnistuminen tuntuu olevan todella kova paikka, koska puolustelua kuulee joka paikassa. Puolustelua puolustelun perään, vaikka kukaan ei ole edes teitä väheksynyt. Jos haluatte onnistuneen imetyskokemuksen, niin ei kannattaisi aina olla puolustuskannalla vaan oikeasti kuunnella niitä neuvoja, joita muilla olisi annettavana. Mutta ei. Imetyksestä ei saa puhua kuin hyssytellen ja pyytäen anteeksi sitä, että itse on nähnyt helvetisti vaivaa imetyksen onnistumisen vuoksi. Jos vähääkään välittää imetyksestä, on fanaatikko, joka ei välitä mistään muusta.

Täysin samaa mieltä!!

maailman tärkein juttu. Se nyt vaan on luonnollinen tapa ruokkia lapsi. Ilmeisesti näille, joille se on " tärkein" asia epäonnistuvat siinä helposti stressatessaan liikaa. En tiedä, mutta minulle tai tuttavilleni imetys on ollut ihan luonnollista, eikä siitä ole kummempaa numeroa pitänyt tehdä.

Vierailija:

etta sen kanssa kylla voi ja pitaisi tehda ainakin alussa toita, vaikkapa sitten kaiken muun kustannuksella. Pienen vauvan (0-2kk) muut tarpeet on kuitenkin viela niin vahaisia.

Aika aikaansa kutakin!

Nyt olen pari päivää sitten lopettanut imetyksen kokonaan, melkein 8kk sitä kesti, ja olen siitä todella onnellinen ja ylpeä.

Ap:lle sen verran, että jos kuitenkin pitää järjen kädessä, niin ei ne imetyksen ongelmat tai sen eteen tehtävät uhtraukset kuitenkaan koskaan NIIN suuria ole. Siis ei siinä anneta henkeä tai terveyttä tai toisten lasten henkeä tai terveyttä tai kaikkea omaisuutta tai mitä nyt ikinä. Itse siis en kasvattanut mielessäni imetyksestä jotain hyvän äitiyden megamittaria, vaan päätin, että haluan siinä tällä kertaa onnistua, ja vaikka vaikeuksia oli ihan loppuun asti (juuri maidon riittävyyden ja todella vaihtelevan tulemisen kanssa), se oli mielestäni sen arvoista.

Vierailija:

Minua jäi kaivelemaan, kun en onnistunut ensimmäisen lapseni imetyksessä, syistä joita en lähde tässä kertaamaan. Lehmänmaito ei ole ihmislapselle tarkoitettua. Vaikka monille ei siitä terveyshaittoja tulekaan, suuressa ryhmässä riski kasvaa.

Toisen lapseni kanssa en halunnut jäädä jossittelemaan, onko lapseni saanut parasta mahdollista ravintoa, ja miten se mahdollisesti vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa, joten käytin kaikki mahdolliset ja mahdottomat konstit voittaakseni vaikeudet. Vaikeuksia on yhä, muutaman kuukauden imetettyänikin - en taida olla luontainen imettäjä - mutta niihinkin tottuu.

Tämä siis oli minun vastaukseni ap:n kysymykseen. Muut tehkööt tahtonsa ja voimavarojensa mukaan.

noita ehkäisevää on äidinmaidon saaminen.

Miksi luet imetystukilistaa?

Mikä lause siellä syyllistää?

Miksi sen olemassaolo kiusaa sinua?

oletkohan kehittänyt syylisyydentunteesi ihan omasta takaa

t. imetystukilistasta apua saanut (kylläkin osaksi myös omaa intuitiota käyttänyt ja listan ohjeiden vastaisesti toiminut) sekä 6kk täysimettänyt

Onhan sitä tutkittukin että imetetyillä lapsilla hieman parempi äo kuin niillä joita ei ole imetetty.

Eikä ole tarkoituskaan. Minä ainakin olen täällä aina kaikki kirjoitukset käsittänyt niin, (siis ne joissa kannustetaan imettämään), että niissä annetaan vielä neuvoja ja vertaistukea, josko joku konsti olisi imetysongelmissa jäänyt käyttämättä.



Mutta en tiedä ketään, joka jättäisi täysin kuuntelematta vauvaa, ja vain imettäisi hampaat irvessä, jos ei se parin kuukauden sisään ota jo järkevästi onnistuakseen.

Sua ei ilmeisesti ainakaan ole imetetty, jos et pysty edes niin alkeelliseen logiikkaan, että tajuaisit, että nykyään täysimetetään huomattavasti vähemmän kuin ennen. JOs siis kysymys olisi vauvana saadusta maidosta, niin eiköhän silloin korviketta voisi pikemminkin pitää syypäänä?



Itse en vetäisi ihan noin idioottimaisia johtopäätöksiä.