MIKSI!?? Miksi se imetys on joillekin se elämän tärkein juttu. En käsitä sitten millään.

Suomessa myös on huomattavasti enemmän masentuneita ja keskittymishäiriöisä lapsia kuin Ruotsissa tai muissa maissa missä imetetään pidempään.



Tässä muutama maa vertailun vuoksi 4 kuukauden täysimetyksessä:



Belgium 63

Czech Republic 92

Denmark 98

England, Wales 71

Finland 40

France 50

Germany 86

Greece -- --

Italy 85

Luxembourg 88

The Netherlands 75

Norway 99

Poland 93

Portugal 93

Romania 91

Scotland 50

Spain 91

Sweden 97

UK 69

vanhemmat eivät huolehdi lasten psyykkisistä tarpeista! Lapset ovat paljon itsekseen ja joutuvat ottamaan liikaa vastuuta liian nuorina. Tämä asia ei korreloi imettämisen kanssa mitenkään. Tietysti on äitejä jotka eivät halua imettää syystä, etteivät halua olla vauvaa lähellä ja näissä perheissä onkin ennustettavissa ongelmia lasten psyykkisen terveyden kanssa. Mutta näitä äitejä kai on vähän. Mone teivät vain onnistu imettämisessä ja sen takia siirytvät pulloon.



-äiti joka yritti ekaa 2kk ja tokaa 1kk imettää, maito ei vain noussut rintoihin.

Eli tarkoitatko todella, että se ruoka, joka on luonnostaan tarkoitettu ihmislapsellle, aiheuttaa aivoissa epätoivottua kehitystä!?! Ja vasikat saa neurologisia häiriöitä lehmänmaidosta, niinkö!?! Voi ristus.

Mä taas uskon ihan päinvastoin. Äiti joka on halukas " uhrautumaan" imetykselle ekat 6 kk, jaksaa myös paremmin myöhemmin tehdä kaikkensa lapsensa parhaaksi. Tämän olen huomannut OMASTA ystäväpiiristäni. Ne jotka imettävät kauan tai ainakin yrittävät tehdä sitä, ovat muutenkin huolestuneita lapsistaan ja haluavat tehdä heidän terveydelleen parhaita ratkaisuja myös myöhemmin. Koskee esim. kiinteän ruoan antamista ja sitä, ettei haluta tarjota lapsilleen myöhemminkään ns. roskaruokaa (karkkeja, pullaa, makkaraa jne).



Kun se imetys on kuitenkin vain alkusyöttöä kaikelle mitä tuleman pitää. Ei se pitkä imetys riitä, vaan pitää sille 4-5-vuotiaalle tai koululaiselle sitten vielä osata tarjota terveellistä ruokaa. Jos alunpitäenkin on ollut hälläväliä meininki (no on sitä ennenkin korvikkeella kasvanut terveellisiä lapsia! esim.) niin mitä se on sitten myöhemmin sen lapsen ruoan kanssa?

pysyä täysimetyksessä. Neurologiset häiriöt voidaan aiheuttaa eliniäksi lapsen ensimmäisen puolen vuoden aikana - ensisijaisesti varmistaisin kyllä oikean vuorovaikutuksen äiti-lapsi-suhteessa ja toissijaisesti imetys. Tiedän kyllä, että imetys voi korreloida hyvään vuorovaikutussuhteeseen, koska maailma on täynnä tampioita, jotka eivät muuten ole vauvansa kanssa, kuin imettämällä. Eli ehkä siinä mielessä imetyksen korostaminen voi olla hyvä juttu.

Mites sitten tällainen tapaus, jonka luin eräästä varhaisen vuorovaikutuksen kirjasta:

Äiti imetti kyllä lastaan, mutta ei kestänyt sitä, että vauva katseli häntä, joten pisti vauvan päälle imetyksen ajaksi pyyhkeen. No, hetken kuluttua vauva ei enää katsonut häntä imetyksen aikana.

(äidillä mielenterveysongelma)

Korvasiko täysimetys vuorovaikutuksen? Ottakaa huomioon, että puhun siitä, että imetys ei ole TÄRKEIN juttu, en siitä, että se ei olisi tärkeä.

t. ap

Vierailija:

Mä taas uskon ihan päinvastoin. Äiti joka on halukas " uhrautumaan" imetykselle ekat 6 kk, jaksaa myös paremmin myöhemmin tehdä kaikkensa lapsensa parhaaksi. Tämän olen huomannut OMASTA ystäväpiiristäni. Ne jotka imettävät kauan tai ainakin yrittävät tehdä sitä, ovat muutenkin huolestuneita lapsistaan ja haluavat tehdä heidän terveydelleen parhaita ratkaisuja myös myöhemmin. Koskee esim. kiinteän ruoan antamista ja sitä, ettei haluta tarjota lapsilleen myöhemminkään ns. roskaruokaa (karkkeja, pullaa, makkaraa jne).

Kun se imetys on kuitenkin vain alkusyöttöä kaikelle mitä tuleman pitää. Ei se pitkä imetys riitä, vaan pitää sille 4-5-vuotiaalle tai koululaiselle sitten vielä osata tarjota terveellistä ruokaa. Jos alunpitäenkin on ollut hälläväliä meininki (no on sitä ennenkin korvikkeella kasvanut terveellisiä lapsia! esim.) niin mitä se on sitten myöhemmin sen lapsen ruoan kanssa?

ja väität imetyksen onnistumista tärkeänä pitäviä fanaatikoiksi. Mikä sun mielestä on sitten se KAIKKEIN tärkein asia vauvalle? Tämä jauhamasi vuorovaikutus? Jos joku mielenterveyspotilas ei voi sietää vauvan katsetta imettäessä, se ei tarkoita että miljoonilla muilla vauvoilla imetys ei olis tärkein (kyllä vain) ensimmäinen vuorovaikutus" harjoitus" äitinsa kanssa.

Tämä yksi esimerkki oli tarkoitettu valottamaan sitä, minkä vuoksi imetys ei ole mielstäni vuorovaikutuksen uhraamisen arvoista, eikä se maailman tärkein juttu.

En voi tätä enää selvemmin sanoa, jos näet kommentit noin mustavalkoisina, en voi auttaa sinua.

Oikeastiko olet sitä mieltä, että imetys on tärkein ja ensimmäinen vuorovaikutusharjoitus? Mikähän vuorovaikutus on kyseessä, jos oletetaan, että olisin aivohalvaantunut, mutta rinnoistani tulisi maitoa, jota lapsi imisi. Imetyksen yhteydessä voi tapahtua se vuorovaikutusharjoitus, mutta imetys itsessään on - vaikka fanaatikot sitä mystifioivatkin - maidon eritystä maitorauhasesta vauvan suuhun.

Vierailija:

ja väität imetyksen onnistumista tärkeänä pitäviä fanaatikoiksi. Mikä sun mielestä on sitten se KAIKKEIN tärkein asia vauvalle? Tämä jauhamasi vuorovaikutus? Jos joku mielenterveyspotilas ei voi sietää vauvan katsetta imettäessä, se ei tarkoita että miljoonilla muilla vauvoilla imetys ei olis tärkein (kyllä vain) ensimmäinen vuorovaikutus" harjoitus" äitinsa kanssa.

jos siis oletetaan, että aivohalvaantunut (mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan, en ole varma) äiti hoitaa lastaan (onko edes mahdollista?), niin eiköhän hän silloin pysty olemaan myös lapsensa kanssa vuorovaikutuksessa? sitä on lapsen nälän huomaaminen ja syliin ottaminen (= äiti tunnistaa vauvan tarpeen), vauva on tyytyväinen kun hänen tarpeensa on huomattu, äiti voi nimetä tämän tunteen sanomalla ääneen esim " ompa sulla kulta nälkä, otetaanko maitoa?" tms. vauva imee, ja vauva ja äiti katselevat toisiaan, äiti ehkä sivelee vauvan käsiä jne.

Eikö tämä ole vuorovaikutusta. Jos halvaantunut äiti ei voi tehdä muuta, hän voi varmaan kuitenkin katsoa vauvaansa. Harvoin kuitenkin halvaantunut leikkii ja opettaa opettamalla vauvalle vuorovaikutusta. Mutta imettää hän voi.

Onko teillä vuorovaikutuskoulutusta? Jotain leikkejä tms? Siis ihan pienellä vauvalla jo, heti syntymästä lähtien? Kiinnostaisi kuulla. Minä olen vain imettänyt ja hoitanut vauva normaalisti, onkohan nuo nyt molemmat jotenkin vajaita.

Se, mitä tarkoitin, on aivokuollut - halvaus nyt ei välttämättä muuta mitään, ihminenhän voi olla ihan kunnossa halvauksenkin jälkeen. Juu, eli siis aivokuollut, jonka fysiikka - eli rinta - toimii.



Mutta jos siis ajatellaan imetystä vuorovaikutuksen kannalta, niin ymmärrän sen yhtä hyvänä kuin mikä hyvänsä vuorovaikutus. Tosin pullo on siitä näkövinkkelistä parempi, koska sillä voi vastata vauvan tarpeeseen helpommin ja nopeammin. (Näin ainakin niillä lapsilla, jotka ottavat mieluummin pullon.) Eihän vauva ymmärrä, että miksi hänet pakotetaan tissille, kun on pullokin olemassa.

Katsoin lastani silmiin, paijasin päätä ja silittelin koko ruokinanna ajan AINA tuonne 8kuiseksi asti, mistä alettiin juomaan nokkamukista. Kaikki tuntemani imettäjät, puuhaavat aina jotain muuta kun imettäjät, lukevat, puhuvat puhelimeen, jopa siivoovat. Joten ei pelkkä imetys vaadi mitään vuorovaikutustaitoja se on totta.



Tietysti imettäminen se on hyvä asia, mutta ei elintärkeä. Terve ja turvallinen vuorovaikutus sen sijaan on elintärkeää terveen ihmisen aikaansaamiseksi.

pullo on nopeampi, helpompi ja parempi kuin imetys. mitta sinä olet vakaasti sitä mieltä. ole vain, se ei minua purista. mutta älä nyt ihmeessä jatka tuota epätoivoista todisteluasi. anna niiden imettää ja jopa tehdä töitä sen eteen, että imetys onnistuisi. jos se sinulle sopinut tai ei onnistunut, niin se ei tarkoita etteikö imetys silti olisi se paras ruokinta-, läheisyys- JA vuorovaukutustapa pienen vauvan kanssa.



lopetan tämän jakkaamisen sinun kanssa nyt tähän.

ai niin kertoi kyllä intesiivisestä pulloruokinnasta. joka siis on imetyksen korvike.

Laulan ja leikin erinäisiä leikkejä, joista osan olen keksinyt, osan lukenut infant stimulation kirjoista ja netistä... ja välillä annan vaavin olla rauhassa ja tutkia itsekseen.



Nämä siis siinä ohella, että heijaan ja paijaan ja pussaan, kun vauva kitisee milloin mitäkin. Vauva myös nukkuu todella huonosti ja olen kuoleman väsynyt.



Voisin tietysti olla tekemättä kaikkea yllä mainittuja asioita ja keskittyä imettämään, mutta en nähnyt sitä järkevänä, kun toisessa vaakakupissa on kaikki yllä mainittu.



Taas painotan sitä, että puhun täysimetyksestä kaiken muun kustannuksella, en yleensä imetyksestä. Itsekin imetän kyllä mahdollisimman paljon.



- - - -



Arvasin, että se pulloruokintaesimerkki ei mene kaaliin - se oli esimerkki vuorovaikutuksesta. Minun lapseni haluaa mieluummin pullosta, koska sieltä tulee helpommin - näin ollen jos hänet pakotan rinnalle, eikös se ole huonompaa reagointia vauvan tarpeeseen. Nyt en siis puhu siitä onko terveellisempää tai järkevämpää tai mitä, puhun vuorovaikutuksesta.

...imetys on erittäin luonnollinen juttu minulle itselleni sekä useimmille imettäville äideille. Toki se on myös tärkeä asia, eikä aina helppoa, ja useimmt imettävät äidit ovat valmiita myös uhrautuaan lapsensa edun takia (enkä tarkoita tällä sitä, etteivätkö myös imettämättömät tekisi näin).



Kuitenkin yleensä ne, joille imetys ja imettämättömyys on niin iso ja ihmeellinen asia ja jotka jaksavat aina kysellä ja ihmetellä (ja kritisoida) sitä, eivät ole itse imettäjät vaan juuri ne, jotka eivät itse imetä/ole imettäneet.

että olen täysin samaa mieltä 34:n kanssa. Ystäväpiirissä juuri ne lapsiaan imettäneet ovat muutenkin tehneet enemmän lastensa hyväksi.

jne... siis onnistuessaan. Ei-onnistuessaan ehkä helpompaa.

Vierailija:

että olen täysin samaa mieltä 34:n kanssa. Ystäväpiirissä juuri ne lapsiaan imettäneet ovat muutenkin tehneet enemmän lastensa hyväksi.

Yritän sanoa sitä, että kun äiti pakkomielteisellä imettämisellä vaarantaa oman jaksamisensa vauvan kanssa, on minun mielestäni typerää panostaa siihen imettämiseen. Varhainen vuorovaikutus on ihan hymyilyä vauvalle ja juttelua ja jos näitä ei jaksa tehdä, kun keskittyy täysimettämään, en näe hyötyä.

Ketään äitiä joka siihen ei kykene pystyvänsä ei siihen pitäisi pakottaakaan. Omaakin lastani aloin vihata imettäessä niin paljon, että jos ei mies olisi ollut kotona kaiketpäivät vahtimassa niin olisi saattanut vauva lipsahtaa 4 kerroksen parvekkeen kaiteen yli. Nyt lähellä kouluikää samaisella lapsella on keskittymisongelmia, motorisia häiriöitä ja on nippanappa kehitystasolla toisin kuin nuorempi veljensä. Pullomaidolla kasvatettu kullanmuru joka menee kehityksessä parivuotta edellä ikäisiään.

Vierailija:

Yritän sanoa sitä, että kun äiti pakkomielteisellä imettämisellä vaarantaa oman jaksamisensa vauvan kanssa, on minun mielestäni typerää panostaa siihen imettämiseen. Varhainen vuorovaikutus on ihan hymyilyä vauvalle ja juttelua ja jos näitä ei jaksa tehdä, kun keskittyy täysimettämään, en näe hyötyä.

Uskon, että tällaiset tapaukset ovat hyvin harvinaisia. Varmasti vain erittäin äärimmäisissä tapauksissa äiti " pilaa" tällä tavoin imetyksellä vuorovaikutussuhteen lapseensa (??). Täysimettämään keskittyminen on hyvin harvoin este sille, etteikö äiti jaksaisi tehdä muutakin (esim. sitä " vauvalle hymyilyä" ), päin vastoin, imetys edistää äidin ja vauvan vuorovaikusta ja lähentää heitä entisestään - imetys(tai ruokailu)hetket ovat juuri sitä läheisyyttä parhaimmillaan ja sanotaan, että vauva on onnellisimmillaan, kun saa nukahtaa imiessään äitinsä rinnalla. Toki on totta, että imetyksessä voi olla vaikeita päiviä tai viikkoja, mutta harvoin se on syynä siihen, etteikö äiti jaksaisi olla vauvan kanssa, toki on hyvä osata nämä asiat tiedostaa ja esimerkiksi pyytää apua tarvittaessa. Mutta minusta liiottelet asiaa vähän, ap.

T. 45