Mies, millainen on hyvä avioliitto?

Pesis kirjoitti:

Nalkuttaa vaan ja pihtaulee, niin kyllähän se siitä alkaa muotoutua.

No jos haluaa avittaa tuohon pääsemistä, niin käyttäytyy huonosti ja hakee seksissä vain omaa mielihyvää....

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vaimoa ilahduttaa myös, että pyyydän anteeksi törttöilyjäni.

Suosittelen kuitenkin, että lopetat törttöilysi.

T. Anteeksipyyntöautomaattiin kyllästynyt ex-vaimo.

Totta puhut. Tahdonkin lopettaa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tämän elämän aikana en onnistu kokonaan lopettamaan törttöilyä. Jos vain istun sohvannurkassa, se vasta törttöä olisikin. Ajattelen, että kaikki ihmiset törttöilevät joskus. Olisi hirveän stressaavaa elää avioliitossa, jossa en voisi koskaan epäonnistua missään asiassa.

Tänäänkin olen jo epäonnistunut monta kertaa. Ja onnistunutkin monta kertaa.

Tuo mitä sanot anteeksipyyntöautomaatista, kuulostaa pahalta. Eksäsi on ilmeisesti heittänyt anteeksipyyntöjä aika kevyesti ja ilman aikomustakaan muuttaa käytöstään. Minäkin kyllästyisin :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon pillua

Miksi miinus? Mihiltä kysyttiin mies vastasi.

Ei ollu se vastaus, minkä naiset halusivat kuulla

Koska nainen tietää sen roskaksi. Jos oikeasti sitä p*illua on tarjolla, niin mies itse muuttuu haluttomaksi impotentiksi. Nuo on noita miesten keskinäiseen mahtailuun liittyviä puheita, naiset tietää ettei noin puhuvilla miehillä pili todellisuudessa edes pelitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon pillua

Miksi miinus? Mihiltä kysyttiin mies vastasi.

Ei ollu se vastaus, minkä naiset halusivat kuulla

 

Koska nainen tietää sen roskaksi. Jos oikeasti sitä p*illua on tarjolla, niin mies itse muuttuu haluttomaksi impotentiksi. Nuo on noita miesten keskinäiseen mahtailuun liittyviä puheita, naiset tietää ettei noin puhuvilla miehillä pili todellisuudessa edes pelitä.

Joo. Vähintä mitä vaadin mieheltä on se, että olisi kunnon seisokki. Eipä ole kenelläkään +45 vuotiaalla ollut kuin satunnaisesti tai lääkkeellä. Siksi suosinkin nuorempia miehiä. Avioliitossa sai löysää munaa ehkä tuurilla 4 kertaa viikossa.

Bor kirjoitti:

Olen itse huomannut, että vaimolle on tärkeää tuntea olevansa rakastettu. Päivittäin.

Minulle on tärkeää, että vaimoni kunnioittaa minua.

Tärkeysjärjestys on siis hieman erilainen miehellä ja naisella:

Nainen

1. Rakkaus

2. Kunnioitus

MIes

1. Kunnioitus

2. Rakkaus

Minulle miehenä ei ole missään vaiheessa ollut epäilystäkään, etteikö vaimoni rakasta minua. Lähes päivittäin toivon, että hän kunnioittaisi minua paremmin.

Mitä tämä kunnioitus sitten on käytännössä? Esim.:

- Loppuun asti kuuntelemista, kun puhun.

- Ystävällisesti puhumista myös silloin, kun toimin tökerösti tai olen unohtanut jotain tärkeää.

- Minulle tärkeiden asioiden huomioimista.

- Minun näkökulmieni huomioimista myös silloin, kun vaimoni on eri mieltä.

Minä puolestani pyrin tekemään vaimoni olon rakastetuksi päivittäin.

Miten sen teen?

- Sanon helliä jä hyviä sanoja.

- Osoitan läheisyyttä esim. silittämällä tai suukolla, ilman että odotan sen johtavan seksiin.

- Teen tekoja, joista tiedän hänen ilahtuvan. (Pesen kattilat, nostan painavat tavarat, joskus tuon kukkia, kysyn hänen toiveitaan kaupassa käydessä, yllätän hänet iloisesti tavalla tai toisella yms.)

- Kehun häntä selän takana ja porukassa, kun hän on läsnä.

Tässä nyt jotain, yksityiskohdat vaihtelevat varmasti eri avioliitoissa. Tuo suurempi tarve rakkauteen/kunnioitukseen näyttää minun silmilleni kuitenkin pätevän niissä onnellisissa pitkäkestoisissa avioliitoissa, joita tiedän.

Lykkyä tykö! =)

Eli koetko, että vaimoasi ei niin haittaa, jos et esim. kuuntele häntä loppuun tai puhut rumasti, jos hän tekee tyhmää? Tai varmaan haittaa, mutta haittaa jotenkin erilailla? Vai että sinulle hellyys, kehuminen ja "ylimääräinen" huomioiminen on toissijaista kunhan koet olevasi arvostettu muuten.

Vai kertooko se teistä toisinpäin: vaimosi on se joka helposti puhuu rumasti. Sinä olet se joka helposti unohtaa hellyyden ja pienet huomioinnit?

Sellanen missä ei haise. Niinku ei  piereskellä, kun ne hajut vie halut kokonaan

Bor kirjoitti:

Epäreilua käytöstä ei vaimon tietenkään tarvitse sietää.

Minä tahdon, että hän sanoo kun käyttäydyn epäreilusti ja harjoittelen tarpeen mukaan anteeksipyytämistä. Toimin kyllä toisinaan epäreilusti. Etenkin väsyneenä, huonon päivän jälkeen, jos on isompia kriisejä yms. Tämän takia tarvitsenkin vaimoa ja muita ystäviäni. He kertovat, milloin minulla on aihetta katsoa peiliin. Joskus kysymys on väärinymmärryksestä eikä epäreilusta käytöksestä. Silloin epäreilusta käytöksestä syyttänyt pyytää anteeksi, saa anteeksi ja elämä jatkuu.

Mut vaimosi täytyy olla tuon sun stressin yläpuolella. Hänenhän täytyi kuuliaisesti kuunnella loppuun ja vastata ystävällisesti takaisin (lue listasi) Sinä se et joudu uhraamaan mitään. Teet kotityön mikä sulle kuuluu tai annat hellyyttä.

Mä muistan, kun mulle opetettiin tätä samaa joskus, miten mä naisena haluan eri asioita kuin mies. En vaan ole koskaan oikeasti kokenut et näin on. Mun mielestä tuo lista on vaan huono sun vaimon kannalta ja hän siinä on se häviäjä.

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitusta saa, jos on sen arvoinen.

Sama koskee luottamusta ja arvostusta.

Kysymys naiselle:

Tahdotko, että sinua rakastetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Kysymys miehelle:

Tahdotko, että sinua kunnioitetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Oletan tuon lainauksen kirjoittajan olevan nainen, jota miehet ovat kohdelleet tökerösti.

Minä ajattelen havaintojeni ja lukemani perusteella, että avain hyvään avioliittoon on rakastaa vaimoa silloinkin ja eritoten silloin, kun hän ei käyttäydy sen arvoisesti. Ja vaimo tekee avioliitolle hyvää, kun kunnioittaa silloinkin kun mies ei käyttäydy sen arvoisesti.

Nämä eivät tietenkään tarkoita avointa valtakirjaa toimia huonosti tai alistua kynnysmatoksi. Minä tahdon, että vaimoni laittaa kovan kovaa vastaan, kun toimin tökerösti. Eikä vaan vaikene. Hän laittaa kovan kovaa vastaan, mutta ei lyttää koko persoonaani tai hauku minua muille.

Mulle nuo rakkaus ja kunnioitus tarkoittaa suht samoja asioita. Ja molemmille molempia, kiitos! En todellakaan kaipaa mitään ylimääräistä lääppimistä, jos sillä yritetään ostaa itselle joku kuninkaan asema perheessä.

Paskapuhetta nuo yllä olevat :D parisuhteeseen ei kannata miehen kanssa alkaa, joutuu vaan palvelijaksi ja varaäidiksi, ellei sitten mies ole pahemman luokan tossukka. Kunnollisia miehiä ei nykypäivänä löydy. Fakta.

Bor kirjoitti:

Olen itse huomannut, että vaimolle on tärkeää tuntea olevansa rakastettu. Päivittäin.

Minulle on tärkeää, että vaimoni kunnioittaa minua.

Tärkeysjärjestys on siis hieman erilainen miehellä ja naisella:

Nainen

1. Rakkaus

2. Kunnioitus

MIes

1. Kunnioitus

2. Rakkaus

Minulle miehenä ei ole missään vaiheessa ollut epäilystäkään, etteikö vaimoni rakasta minua. Lähes päivittäin toivon, että hän kunnioittaisi minua paremmin.

Mitä tämä kunnioitus sitten on käytännössä? Esim.:

- Loppuun asti kuuntelemista, kun puhun.

- Ystävällisesti puhumista myös silloin, kun toimin tökerösti tai olen unohtanut jotain tärkeää.

- Minulle tärkeiden asioiden huomioimista.

- Minun näkökulmieni huomioimista myös silloin, kun vaimoni on eri mieltä.

Minä puolestani pyrin tekemään vaimoni olon rakastetuksi päivittäin.

Miten sen teen?

- Sanon helliä jä hyviä sanoja.

- Osoitan läheisyyttä esim. silittämällä tai suukolla, ilman että odotan sen johtavan seksiin.

- Teen tekoja, joista tiedän hänen ilahtuvan. (Pesen kattilat, nostan painavat tavarat, joskus tuon kukkia, kysyn hänen toiveitaan kaupassa käydessä, yllätän hänet iloisesti tavalla tai toisella yms.)

- Kehun häntä selän takana ja porukassa, kun hän on läsnä.

Tässä nyt jotain, yksityiskohdat vaihtelevat varmasti eri avioliitoissa. Tuo suurempi tarve rakkauteen/kunnioitukseen näyttää minun silmilleni kuitenkin pätevän niissä onnellisissa pitkäkestoisissa avioliitoissa, joita tiedän.

Lykkyä tykö! =)

Hyvä avioliitto ei voi olla mikään vaatimuslista joka pitäisi täyttää.

Hyvän avioliiton pitäisi voida tiivistää muutamaan lauseeseen. 

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitusta saa, jos on sen arvoinen.

Sama koskee luottamusta ja arvostusta.

Kysymys naiselle:

Tahdotko, että sinua rakastetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Kysymys miehelle:

Tahdotko, että sinua kunnioitetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Oletan tuon lainauksen kirjoittajan olevan nainen, jota miehet ovat kohdelleet tökerösti.

Minä ajattelen havaintojeni ja lukemani perusteella, että avain hyvään avioliittoon on rakastaa vaimoa silloinkin ja eritoten silloin, kun hän ei käyttäydy sen arvoisesti. Ja vaimo tekee avioliitolle hyvää, kun kunnioittaa silloinkin kun mies ei käyttäydy sen arvoisesti.

Nämä eivät tietenkään tarkoita avointa valtakirjaa toimia huonosti tai alistua kynnysmatoksi. Minä tahdon, että vaimoni laittaa kovan kovaa vastaan, kun toimin tökerösti. Eikä vaan vaikene. Hän laittaa kovan kovaa vastaan, mutta ei lyttää koko persoonaani tai hauku minua muille.

Miten sä erottelet rakastamisen ja kunnioittamisen?

Pohdinpa vain, että onkohan kenellekään naiselle tullut mieleen, että mieskin tarvitsee niitä kehuja ja pusuja pitkin matkaa, ihan niin kuin nainenkin? Silloin niitä kotitöitä yms. tehdään jo siksikin, että pitää toisen tavasta kohdella itseään. tietysti esim. kotihommia tehdään siksi, että ne on tehtävä, mutta halutaan myös, että koko perheellä on viihtyisää. Ei siksi, että on odotettavissa palkinto = seksi. Joskus kauhulla lukenut täällä palstalla, että joku nainen aloittaa esim. riidan siksi, että on vähän tylsää. Jotenkin saan kuvan, että miehet taitavat enemmän pitää tasaisesta ja rauhallisesti tahdista. Hyvä avioliitto? Jaa-a...eos.

Vierailija kirjoitti:

Hyvässä avioliitossa molemmat arvostaa ja kunnioittaa toisia.

Kotityöt jaetaan tasaisesti

Kumpikikin antaa toiselle tilaa, mutta myös huomiota ja läheisyyttä

Kumpikin osoittaa toiselle että toinen on tärkeä

Kummatkin osallistuu riitojen sopimiseen

Molemmat on aidosti kiinnostuneita toisista

Kumpikin tukee toista vaikeina aikoina

Kumpikin ymmärtää että parisuhde on kahden kauppa

Lapsiperheessä ei unohdeta parisuhdetta

Harrastetaan paljon seksiä (molempien tarpeet tyydytetään)

Ollaan hyviä ystäviä

Ongelmat ratkaistaan eikä anneta niiden paisua

Ei leikitä toisen tunteilla

Ei eletä toisen elämää

Jokaisella on vastuu omasta onnestaan

Parisuhde on positiivinen lisä elämään, ei jarru joka syö energiaa

Luottamus on 100% molemminpuolin

Muistakaa, molemminpuolista!

Ei hyvässä avioliitossa voi mitenkään esittää tämmöistä vaatimuslistaa. Listassasi ei ole mitään järkeä.

mies

Tollasessa 50-luvun käsityksessä avioliitossa on vaan se huono puoli, et kun ihminen on itsekäs; se pyrkii käyttämään valtaansa väärin. Miehet hakkasivat vaimojaan ja simputtivat minkä kerkesivät koska miksi ei? (En usko, että naiset olisivat olleet yhtään reilumpia jos olisi ollut sama mahdollisuus)

Ei ne liitot taineet niin onnellisia olla sillä periaatteella. Ja muutenkin, kannattaa suhtautua varauksella ympäristössä havaittaviin "onnellisiin liittoihin". Minä en ainakaan enää luota sokeasti mihinkään tuollaisiin. Ihmiset osaavat pitää kulisseja yllä ja tietyissä piireissä se on jopa ainoa vaihtoehto.

Se oli tasa-arvo, joka muutti asioita. Ja tasa-arvoon kannattaa pyrkiä.

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Olen itse huomannut, että vaimolle on tärkeää tuntea olevansa rakastettu. Päivittäin.

Minulle on tärkeää, että vaimoni kunnioittaa minua.

Tärkeysjärjestys on siis hieman erilainen miehellä ja naisella:

Nainen

1. Rakkaus

2. Kunnioitus

MIes

1. Kunnioitus

2. Rakkaus

Minulle miehenä ei ole missään vaiheessa ollut epäilystäkään, etteikö vaimoni rakasta minua. Lähes päivittäin toivon, että hän kunnioittaisi minua paremmin.

Mitä tämä kunnioitus sitten on käytännössä? Esim.:

- Loppuun asti kuuntelemista, kun puhun.

- Ystävällisesti puhumista myös silloin, kun toimin tökerösti tai olen unohtanut jotain tärkeää.

- Minulle tärkeiden asioiden huomioimista.

- Minun näkökulmieni huomioimista myös silloin, kun vaimoni on eri mieltä.

Minä puolestani pyrin tekemään vaimoni olon rakastetuksi päivittäin.

Miten sen teen?

- Sanon helliä jä hyviä sanoja.

- Osoitan läheisyyttä esim. silittämällä tai suukolla, ilman että odotan sen johtavan seksiin.

- Teen tekoja, joista tiedän hänen ilahtuvan. (Pesen kattilat, nostan painavat tavarat, joskus tuon kukkia, kysyn hänen toiveitaan kaupassa käydessä, yllätän hänet iloisesti tavalla tai toisella yms.)

- Kehun häntä selän takana ja porukassa, kun hän on läsnä.

Tässä nyt jotain, yksityiskohdat vaihtelevat varmasti eri avioliitoissa. Tuo suurempi tarve rakkauteen/kunnioitukseen näyttää minun silmilleni kuitenkin pätevän niissä onnellisissa pitkäkestoisissa avioliitoissa, joita tiedän.

Lykkyä tykö! =)

Eli koetko, että vaimoasi ei niin haittaa, jos et esim. kuuntele häntä loppuun tai puhut rumasti, jos hän tekee tyhmää? Tai varmaan haittaa, mutta haittaa jotenkin erilailla? Vai että sinulle hellyys, kehuminen ja "ylimääräinen" huomioiminen on toissijaista kunhan koet olevasi arvostettu muuten.

Vai kertooko se teistä toisinpäin: vaimosi on se joka helposti puhuu rumasti. Sinä olet se joka helposti unohtaa hellyyden ja pienet huomioinnit?

Osut naulan kantaan viimeiseesä kappaleessa. Juuri näin.

Vaimoa ei niin haittaa, jos en kuuntele loppuun, hän tykkää polveilevasta ja keskeytyksiä täynnä olevasta keskustelusta, minä tykkään analysoida enemmän.

Toki häntä haittaa, jos puhun rumasti, mutta mulla on tapana enemmän vaieta ja vetäytyä kun on kurja olo, hänellä puhua paljon.

Mullekin läheisyys on tärkeää, mutta arvostus vielä tärkeämpää. Hyvin ymmärsit.

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Tollasessa 50-luvun käsityksessä avioliitossa on vaan se huono puoli, et kun ihminen on itsekäs; se pyrkii käyttämään valtaansa väärin. Miehet hakkasivat vaimojaan ja simputtivat minkä kerkesivät koska miksi ei? (En usko, että naiset olisivat olleet yhtään reilumpia jos olisi ollut sama mahdollisuus)

Ei ne liitot taineet niin onnellisia olla sillä periaatteella. Ja muutenkin, kannattaa suhtautua varauksella ympäristössä havaittaviin "onnellisiin liittoihin". Minä en ainakaan enää luota sokeasti mihinkään tuollaisiin. Ihmiset osaavat pitää kulisseja yllä ja tietyissä piireissä se on jopa ainoa vaihtoehto.

Se oli tasa-arvo, joka muutti asioita. Ja tasa-arvoon kannattaa pyrkiä.

Ei ne auvoa olleet 50_luvulla. Mutta ei tilanne nyt näytä sen paremmalta. Asuintilaa on eneän ja tavaraa, mutta lasten hyvinvointi näyttä menevän huonoon suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Paskapuhetta nuo yllä olevat :D parisuhteeseen ei kannata miehen kanssa alkaa, joutuu vaan palvelijaksi ja varaäidiksi, ellei sitten mies ole pahemman luokan tossukka. Kunnollisia miehiä ei nykypäivänä löydy. Fakta.

Edellispäivän miehet vasta palvelijoita vaativatkin.

Sinulla on omituinen käsitys menneistä ajoista. Naisilla ei ole koskaan ollut yhtä helppoa kuin nykypäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Joo, ilkeä ei saa tietenkään olla. Mut kannattaa muistaa et naisille kasaantuu edelleen todella suuri kuorma ja stressi. Kyllä alkaa ketuttamaan ku pientä oravaa ku toinen ei lotkauta korvaansa, tai unohtaa kaiken mitä sille sanoo. Tai et ylipäätään joutuu kaikki sanomaan! Nainen on monessa perheessä kävelevä muistilappu ja kalenteri -eikä todellakaan vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tollasessa 50-luvun käsityksessä avioliitossa on vaan se huono puoli, et kun ihminen on itsekäs; se pyrkii käyttämään valtaansa väärin. Miehet hakkasivat vaimojaan ja simputtivat minkä kerkesivät koska miksi ei? (En usko, että naiset olisivat olleet yhtään reilumpia jos olisi ollut sama mahdollisuus)

Ei ne liitot taineet niin onnellisia olla sillä periaatteella. Ja muutenkin, kannattaa suhtautua varauksella ympäristössä havaittaviin "onnellisiin liittoihin". Minä en ainakaan enää luota sokeasti mihinkään tuollaisiin. Ihmiset osaavat pitää kulisseja yllä ja tietyissä piireissä se on jopa ainoa vaihtoehto.

Se oli tasa-arvo, joka muutti asioita. Ja tasa-arvoon kannattaa pyrkiä.

Ei ne auvoa olleet 50_luvulla. Mutta ei tilanne nyt näytä sen paremmalta. Asuintilaa on eneän ja tavaraa, mutta lasten hyvinvointi näyttä menevän huonoon suuntaan.

Luuletko et lapset voi hyvin ku niitä hakattiin tai äitiä hakattiin? Ihmiset oli ku elukoita... nyt sentään yhteiskunta puuttuu tai pyrkiii puuttumaan. Ennen oltiin vaan et isäntä tekee mitä haluaa...

Ja kyllä tää jollain mittarilla on kuulemma ihan suht hyvä paikka asua (tasa-arvo on yksi ratkaiseva tekijä)