Mies, millainen on hyvä avioliitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tollasessa 50-luvun käsityksessä avioliitossa on vaan se huono puoli, et kun ihminen on itsekäs; se pyrkii käyttämään valtaansa väärin. Miehet hakkasivat vaimojaan ja simputtivat minkä kerkesivät koska miksi ei? (En usko, että naiset olisivat olleet yhtään reilumpia jos olisi ollut sama mahdollisuus)

Ei ne liitot taineet niin onnellisia olla sillä periaatteella. Ja muutenkin, kannattaa suhtautua varauksella ympäristössä havaittaviin "onnellisiin liittoihin". Minä en ainakaan enää luota sokeasti mihinkään tuollaisiin. Ihmiset osaavat pitää kulisseja yllä ja tietyissä piireissä se on jopa ainoa vaihtoehto.

Se oli tasa-arvo, joka muutti asioita. Ja tasa-arvoon kannattaa pyrkiä.

Ei ne auvoa olleet 50_luvulla. Mutta ei tilanne nyt näytä sen paremmalta. Asuintilaa on eneän ja tavaraa, mutta lasten hyvinvointi näyttä menevän huonoon suuntaan.

Laitapa linkki tutkimuksen mukaan, että lasten hyvinvointi on (menossa) huonompaa kuin 50-luvulla, jolloin lapsia mm. kuoli tuon tuosta kuka mihinkin... kuinka paljon luulet et ketään edes kiinnosti lapsen mielipiteet/onnellisuus tuolloin? :D kepistä tuli jos olit vähänkin vääränlainen...

Molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus. Se, että hyväksytään toistemme virheet, mutta samalla autetaan toisiamme kehittymään ihmisinä. Yhdessä oleminen ja "omat elämät" sopivassa suhteessa, ettei kummallekaan tule olo että on yksinäinen tai vastaavasti toinen roikkuu liikaa.

Me emme riitele kovin usein, ja vaimoni on välillä liiankin sovitteleva ja mukautuva (väkivaltainen lapsuuden perhe). Olen rohkaissut häntä sanomaan oman mielipiteensä, ja kertomaan mulle jos jokin häiritsee. Samoin vaimo on pyytänyt mua sanomaan jos mulla on jotain mielen päällä, helposti vetäydyn vain omiin oloihini. Arki toimii paljon paremmin, kun ei tarvitse yrittää lukea ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitusta saa, jos on sen arvoinen.

Sama koskee luottamusta ja arvostusta.

Kysymys naiselle:

Tahdotko, että sinua rakastetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Kysymys miehelle:

Tahdotko, että sinua kunnioitetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Oletan tuon lainauksen kirjoittajan olevan nainen, jota miehet ovat kohdelleet tökerösti.

Minä ajattelen havaintojeni ja lukemani perusteella, että avain hyvään avioliittoon on rakastaa vaimoa silloinkin ja eritoten silloin, kun hän ei käyttäydy sen arvoisesti. Ja vaimo tekee avioliitolle hyvää, kun kunnioittaa silloinkin kun mies ei käyttäydy sen arvoisesti.

Nämä eivät tietenkään tarkoita avointa valtakirjaa toimia huonosti tai alistua kynnysmatoksi. Minä tahdon, että vaimoni laittaa kovan kovaa vastaan, kun toimin tökerösti. Eikä vaan vaikene. Hän laittaa kovan kovaa vastaan, mutta ei lyttää koko persoonaani tai hauku minua muille.

Miten sä erottelet rakastamisen ja kunnioittamisen?

Olennainen kysymys.

Paljon on limittäistä. Arvostaminen, tärkeänä pitäminen yms.

Ehkä stereotyyppisesti rakastaminen on hyvänä ja kallisarvoisena pitämistä, tahtoa toimia yhdessä, tarpeiden näkemistä, ymmärtämistä ja niihin vastaamista, henkistä ja fyysistä läheisyyttä. Valmius kuolla rakastetun puolesta.

Kunnioittamisessa on paljon samaa, mutta enemmän arvostusaspektia. Miehille on yleensä tärkeämpää se, miten paljon vaimo ja muut ihmiset häntä arvostavat. Ja harva mies odottaa vaimonsa kuolevan hänen puolestaan jos murtovaras tulee yöllä makkariin.

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitusta saa, jos on sen arvoinen.

Sama koskee luottamusta ja arvostusta.

Kysymys naiselle:

Tahdotko, että sinua rakastetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Kysymys miehelle:

Tahdotko, että sinua kunnioitetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Oletan tuon lainauksen kirjoittajan olevan nainen, jota miehet ovat kohdelleet tökerösti.

Minä ajattelen havaintojeni ja lukemani perusteella, että avain hyvään avioliittoon on rakastaa vaimoa silloinkin ja eritoten silloin, kun hän ei käyttäydy sen arvoisesti. Ja vaimo tekee avioliitolle hyvää, kun kunnioittaa silloinkin kun mies ei käyttäydy sen arvoisesti.

Nämä eivät tietenkään tarkoita avointa valtakirjaa toimia huonosti tai alistua kynnysmatoksi. Minä tahdon, että vaimoni laittaa kovan kovaa vastaan, kun toimin tökerösti. Eikä vaan vaikene. Hän laittaa kovan kovaa vastaan, mutta ei lyttää koko persoonaani tai hauku minua muille.

Miten vaimosi "laittaa kovan kovaa vastaan"? Ja eikö se ole pelkkää esitystä kun kummankin teidän mielestä sinä olet se ylin auktoriteetti kuitenkin? Sinähän voit täysin valita otatko häneltä mitään vastaan vai et.

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitusta saa, jos on sen arvoinen.

Sama koskee luottamusta ja arvostusta.

Kysymys naiselle:

Tahdotko, että sinua rakastetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Kysymys miehelle:

Tahdotko, että sinua kunnioitetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Oletan tuon lainauksen kirjoittajan olevan nainen, jota miehet ovat kohdelleet tökerösti.

Minä ajattelen havaintojeni ja lukemani perusteella, että avain hyvään avioliittoon on rakastaa vaimoa silloinkin ja eritoten silloin, kun hän ei käyttäydy sen arvoisesti. Ja vaimo tekee avioliitolle hyvää, kun kunnioittaa silloinkin kun mies ei käyttäydy sen arvoisesti.

Nämä eivät tietenkään tarkoita avointa valtakirjaa toimia huonosti tai alistua kynnysmatoksi. Minä tahdon, että vaimoni laittaa kovan kovaa vastaan, kun toimin tökerösti. Eikä vaan vaikene. Hän laittaa kovan kovaa vastaan, mutta ei lyttää koko persoonaani tai hauku minua muille.

Miten sä erottelet rakastamisen ja kunnioittamisen?

Olennainen kysymys.

Paljon on limittäistä. Arvostaminen, tärkeänä pitäminen yms.

Ehkä stereotyyppisesti rakastaminen on hyvänä ja kallisarvoisena pitämistä, tahtoa toimia yhdessä, tarpeiden näkemistä, ymmärtämistä ja niihin vastaamista, henkistä ja fyysistä läheisyyttä. Valmius kuolla rakastetun puolesta.

Kunnioittamisessa on paljon samaa, mutta enemmän arvostusaspektia. Miehille on yleensä tärkeämpää se, miten paljon vaimo ja muut ihmiset häntä arvostavat. Ja harva mies odottaa vaimonsa kuolevan hänen puolestaan jos murtovaras tulee yöllä makkariin.

Ainiin tuo "valmius kuolla rakastetun puolesta" oli kans yks argumentti, jonka mukaan onhan se nyt niin suuri uhraus että kyllä kannattaa vaan naisten kannalta palvella ja palvoa miestä perheen päänä.

Ainoa vaan, et nykymaailmassa tuollainen tilanne ei konkretisoidu kovin usein. Suurin osa miehistä selviää vaan sillä et on tosiaan tuossa valmiustilassa..

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Älä muuta sano. Ärsyttää monien miesten vaatimus kunnioitukseen kun he eivät ole sitä ansainneet. En usko että kovin moni nykypäivän mies olisi oikeasti valmis olemaan "perheen pää", siinä kun tulee mukana paljon enemmän vastuuta. Kunnioitusta kyllä halutaan mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Epäreilua käytöstä ei vaimon tietenkään tarvitse sietää.

Minä tahdon, että hän sanoo kun käyttäydyn epäreilusti ja harjoittelen tarpeen mukaan anteeksipyytämistä. Toimin kyllä toisinaan epäreilusti. Etenkin väsyneenä, huonon päivän jälkeen, jos on isompia kriisejä yms. Tämän takia tarvitsenkin vaimoa ja muita ystäviäni. He kertovat, milloin minulla on aihetta katsoa peiliin. Joskus kysymys on väärinymmärryksestä eikä epäreilusta käytöksestä. Silloin epäreilusta käytöksestä syyttänyt pyytää anteeksi, saa anteeksi ja elämä jatkuu.

Mut vaimosi täytyy olla tuon sun stressin yläpuolella. Hänenhän täytyi kuuliaisesti kuunnella loppuun ja vastata ystävällisesti takaisin (lue listasi) Sinä se et joudu uhraamaan mitään. Teet kotityön mikä sulle kuuluu tai annat hellyyttä.

Mä muistan, kun mulle opetettiin tätä samaa joskus, miten mä naisena haluan eri asioita kuin mies. En vaan ole koskaan oikeasti kokenut et näin on. Mun mielestä tuo lista on vaan huono sun vaimon kannalta ja hän siinä on se häviäjä.

Ilmaisin itseäni huonosti.

Tarkoituseni oli antaa muutama käytännön esimerkki, ei tehdä kattavaa listaa. Suurelta osin tarpeet ovat samanlaiset, mutta esim. kuuntelussa on eroja.

Ei vaimon eikä minun tarvitse olla stresdin yläpuolella. Hänellä on tarve huutaa minulle tunnekuohussa. En pidä siitä, mutta ajattelen olevan rakkautta pysyä paikalla ja kuunnella, vaikkaminun tekisi mieleni lähteä ulos muutamaksi tunniksi.

Kun rakastan vaimoani, vaadin itseltäni enemmän kuin häneltä. Hän tahtoo, että kuuntelen ilman että yritän tarjota ratkaisuja. Minä puolestani tarvitsen, että hän kuuntelee loppuun. Tiedämme toistemme tarpeet ja puhumme niistä jatkuvasti, jotta pysymme kartalla.

Yksi mikä myös jäi ekasta viestistä pois oli ajankäyttö. Voisin tehdä töitä 80 tuntia viikossa, mutta paljolti vaimon ansiosta teen v ain puolet ja järjestän yhteistä tekemistä, me-tekemistä ja uskpn, että vaimon ansiosta voin itsekinpaljpn paremmin.

Vaimoni vanhemmat ovat olleet naimisissa liki 40 vuotta ja omani 45, ja olen vakuuttunut, että he ovat onnistuneey jossainhyvin arvokkaadsa.

En ole täysin oppinut, kaikkea muuta, mutta ajattelen löytäneeni jotain tärkeää.

Hyvä kun sanoit tuon että tämä on vaimolle huono diili, juttelen vaimon kanssa, jotta voin kuunnella, mitä hän ajattelee

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paskapuhetta nuo yllä olevat :D parisuhteeseen ei kannata miehen kanssa alkaa, joutuu vaan palvelijaksi ja varaäidiksi, ellei sitten mies ole pahemman luokan tossukka. Kunnollisia miehiä ei nykypäivänä löydy. Fakta.

Edellispäivän miehet vasta palvelijoita vaativatkin.

Sinulla on omituinen käsitys menneistä ajoista. Naisilla ei ole koskaan ollut yhtä helppoa kuin nykypäivänä.

No sitten miehet on aina ollu sellaisia. En oo kokenu, ku en oo eläny entisaikoina. Mutta nykyään saa yhtä lailla lukea palstoilta että miehet ei hoida edes normi kotitöitä. Yritäppä siinä sitte etsiä miestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Älä muuta sano. Ärsyttää monien miesten vaatimus kunnioitukseen kun he eivät ole sitä ansainneet. En usko että kovin moni nykypäivän mies olisi oikeasti valmis olemaan "perheen pää", siinä kun tulee mukana paljon enemmän vastuuta. Kunnioitusta kyllä halutaan mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

Tämä on ok.

Jos olet valmis sihen, että saat itse rakkautta vain silloin, kun käyttäydyt rakastettavasti.

Diili?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Tässähän oli kysymys hyvästä avioliitosta, eli parisuhteesta, ei kenestä tahansa ihmisestä, joka sattuu olemaan jotain sukupuolta ja jollei ole tuota kunnioitusta, niin ei kai se liittoonkaan johda.

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnioitusta saa, jos on sen arvoinen.

Sama koskee luottamusta ja arvostusta.

Kysymys naiselle:

Tahdotko, että sinua rakastetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Kysymys miehelle:

Tahdotko, että sinua kunnioitetaan, vaikka et käyttäydy sen arvoisesti?

Oletan tuon lainauksen kirjoittajan olevan nainen, jota miehet ovat kohdelleet tökerösti.

Minä ajattelen havaintojeni ja lukemani perusteella, että avain hyvään avioliittoon on rakastaa vaimoa silloinkin ja eritoten silloin, kun hän ei käyttäydy sen arvoisesti. Ja vaimo tekee avioliitolle hyvää, kun kunnioittaa silloinkin kun mies ei käyttäydy sen arvoisesti.

Nämä eivät tietenkään tarkoita avointa valtakirjaa toimia huonosti tai alistua kynnysmatoksi. Minä tahdon, että vaimoni laittaa kovan kovaa vastaan, kun toimin tökerösti. Eikä vaan vaikene. Hän laittaa kovan kovaa vastaan, mutta ei lyttää koko persoonaani tai hauku minua muille.

Miten vaimosi "laittaa kovan kovaa vastaan"? Ja eikö se ole pelkkää esitystä kun kummankin teidän mielestä sinä olet se ylin auktoriteetti kuitenkin? Sinähän voit täysin valita otatko häneltä mitään vastaan vai et.

Kuulostaa hirveältä. Siis olla tuollainen diktaattori.

Minä luotan siihen, että vaimo tahtoo parastani. Hän ymmärtää asioita, joita en ymmärrä ja näkee, missä voin toimia paremmin.

Siksi, kun hän sanoo " Kuuntele minua", minä pysähdyn, istun alas ja kuuntelen.

Muutan usein toimintaani hänen näkemystensä takia. Ja olen hyvin kiitollinen, että hän tahtoo kunnioitta minua. Tarvitsen sitä.

Ja hän on kallisarvoisin ihminen minulle {3

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Älä muuta sano. Ärsyttää monien miesten vaatimus kunnioitukseen kun he eivät ole sitä ansainneet. En usko että kovin moni nykypäivän mies olisi oikeasti valmis olemaan "perheen pää", siinä kun tulee mukana paljon enemmän vastuuta. Kunnioitusta kyllä halutaan mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

Tämä on ok.

Jos olet valmis sihen, että saat itse rakkautta vain silloin, kun käyttäydyt rakastettavasti.

Diili?

Totta kai. Yritin tätä "kunnioitusta" eksäni kanssa. En nalkuttanut, siivosin, kokkasin ja kehuin. Yritin antaa miehelle tilaa olla oma itsensä ja tehdä asioita omalla tahdillaan. Päädyttiin sitten siihen että hän pelasi tietokonepelejä koko illan kun minä tein omia (ja kodin) hommia. Mies kyllä halusi seksiä ja pusutella minua mutta ei kiinnostanut enää.

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Älä muuta sano. Ärsyttää monien miesten vaatimus kunnioitukseen kun he eivät ole sitä ansainneet. En usko että kovin moni nykypäivän mies olisi oikeasti valmis olemaan "perheen pää", siinä kun tulee mukana paljon enemmän vastuuta. Kunnioitusta kyllä halutaan mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

Tämä on ok.

Jos olet valmis sihen, että saat itse rakkautta vain silloin, kun käyttäydyt rakastettavasti.

Diili?

Totta kai. Yritin tätä "kunnioitusta" eksäni kanssa. En nalkuttanut, siivosin, kokkasin ja kehuin. Yritin antaa miehelle tilaa olla oma itsensä ja tehdä asioita omalla tahdillaan. Päädyttiin sitten siihen että hän pelasi tietokonepelejä koko illan kun minä tein omia (ja kodin) hommia. Mies kyllä halusi seksiä ja pusutella minua mutta ei kiinnostanut enää.

Kuulostaa dorkalta mieheltä, joka vain käytti sinua hyväkseen omia tarpeitaan varten eikä tahtonut kuunnella sinun tarpeitasi.

Pakko lainata tätä edelliseltä sivulta, mutta valmius kuolla rakastettunsa puolesta on yksi suurimpia virheitä kun puhutaan rakkaudesta. Nimittäin se eloon jäävä puoliso jää surunsa kanssa yksin kun kuoleva puoliso voi kuolla rauhassa tietäen että pelasti toisen. Mutta tämä onkin vähän korkeampaa tiedostamista.

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Älä muuta sano. Ärsyttää monien miesten vaatimus kunnioitukseen kun he eivät ole sitä ansainneet. En usko että kovin moni nykypäivän mies olisi oikeasti valmis olemaan "perheen pää", siinä kun tulee mukana paljon enemmän vastuuta. Kunnioitusta kyllä halutaan mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

Tämä on ok.

Jos olet valmis sihen, että saat itse rakkautta vain silloin, kun käyttäydyt rakastettavasti.

Diili?

Öööö.... miksi oletat kirjoittajan haluavan juuri sitä rakkautta? Ai niin, olit määrittelyt asian niin, että naisille se on tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Älä muuta sano. Ärsyttää monien miesten vaatimus kunnioitukseen kun he eivät ole sitä ansainneet. En usko että kovin moni nykypäivän mies olisi oikeasti valmis olemaan "perheen pää", siinä kun tulee mukana paljon enemmän vastuuta. Kunnioitusta kyllä halutaan mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

Tämä on ok.

Jos olet valmis sihen, että saat itse rakkautta vain silloin, kun käyttäydyt rakastettavasti.

Diili?

Öööö.... miksi oletat kirjoittajan haluavan juuri sitä rakkautta? Ai niin, olit määrittelyt asian niin, että naisille se on tärkeämpää.

Hmm... Otsikko on hyvä avioliitto.

Avioliittokaavassa on kohta, josaa kysytään, tahdotko rakastaa. Siksi oletin kirjoittajan haluavan rakkautta.

En tahdo miehenä vastia kunnioitusta. Tahdon rakastaa vaimoani riippumatta siitä, kunnioittaako hän minua.

Parhaimmissa avioliitoissa vaimo tahtoo kunnioittaa miestään, vaikka tämä ei aina käyttäytyisi sen arvoisesti.

Tämä tarkoittaa arvostamista, ei kynnysmattoilua.

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Epäreilua käytöstä ei vaimon tietenkään tarvitse sietää.

Minä tahdon, että hän sanoo kun käyttäydyn epäreilusti ja harjoittelen tarpeen mukaan anteeksipyytämistä. Toimin kyllä toisinaan epäreilusti. Etenkin väsyneenä, huonon päivän jälkeen, jos on isompia kriisejä yms. Tämän takia tarvitsenkin vaimoa ja muita ystäviäni. He kertovat, milloin minulla on aihetta katsoa peiliin. Joskus kysymys on väärinymmärryksestä eikä epäreilusta käytöksestä. Silloin epäreilusta käytöksestä syyttänyt pyytää anteeksi, saa anteeksi ja elämä jatkuu.

Mut vaimosi täytyy olla tuon sun stressin yläpuolella. Hänenhän täytyi kuuliaisesti kuunnella loppuun ja vastata ystävällisesti takaisin (lue listasi) Sinä se et joudu uhraamaan mitään. Teet kotityön mikä sulle kuuluu tai annat hellyyttä.

Mä muistan, kun mulle opetettiin tätä samaa joskus, miten mä naisena haluan eri asioita kuin mies. En vaan ole koskaan oikeasti kokenut et näin on. Mun mielestä tuo lista on vaan huono sun vaimon kannalta ja hän siinä on se häviäjä.

Ilmaisin itseäni huonosti.

Tarkoituseni oli antaa muutama käytännön esimerkki, ei tehdä kattavaa listaa. Suurelta osin tarpeet ovat samanlaiset, mutta esim. kuuntelussa on eroja.

Ei vaimon eikä minun tarvitse olla stresdin yläpuolella. Hänellä on tarve huutaa minulle tunnekuohussa. En pidä siitä, mutta ajattelen olevan rakkautta pysyä paikalla ja kuunnella, vaikkaminun tekisi mieleni lähteä ulos muutamaksi tunniksi.

Kun rakastan vaimoani, vaadin itseltäni enemmän kuin häneltä. Hän tahtoo, että kuuntelen ilman että yritän tarjota ratkaisuja. Minä puolestani tarvitsen, että hän kuuntelee loppuun. Tiedämme toistemme tarpeet ja puhumme niistä jatkuvasti, jotta pysymme kartalla.

Yksi mikä myös jäi ekasta viestistä pois oli ajankäyttö. Voisin tehdä töitä 80 tuntia viikossa, mutta paljolti vaimon ansiosta teen v ain puolet ja järjestän yhteistä tekemistä, me-tekemistä ja uskpn, että vaimon ansiosta voin itsekinpaljpn paremmin.

Vaimoni vanhemmat ovat olleet naimisissa liki 40 vuotta ja omani 45, ja olen vakuuttunut, että he ovat onnistuneey jossainhyvin arvokkaadsa.

En ole täysin oppinut, kaikkea muuta, mutta ajattelen löytäneeni jotain tärkeää.

Hyvä kun sanoit tuon että tämä on vaimolle huono diili, juttelen vaimon kanssa, jotta voin kuunnella, mitä hän ajattelee

Hyvin todennäköisesti, mikäli olette fundamentaaliuskovaisia, hän sanoo, mitä häneltä odotetaan, mutta voithan yrittää...

Muuten kommenttisi kuulostaa kyllä paremmalta kuin aiempien viestien perusteella olisi päätellyt.

Vierailija kirjoitti:

Pakko lainata tätä edelliseltä sivulta, mutta valmius kuolla rakastettunsa puolesta on yksi suurimpia virheitä kun puhutaan rakkaudesta. Nimittäin se eloon jäävä puoliso jää surunsa kanssa yksin kun kuoleva puoliso voi kuolla rauhassa tietäen että pelasti toisen. Mutta tämä onkin vähän korkeampaa tiedostamista.

Ihailtavan näppärästi korotit itsesi yläpuolelleni.

Tiedostat.

Tällä valmiudella tarkoitan tahtoa ja kykyä hoitaa turvallisuuspuolen keissit avioliitossa.

Olen iloinen, että vaimoni voi tarvittaessa pitää puolensa, jos naapuri vetää röökiä vauvan nukkuessa partsilla.

Olen iloinen, että hän osaa antaa huutia, jos joku parkkeeraa meidän paikalle.

Hän osaa hoitaa asian, jos lasta pahpinpidellään koulussa muiden pppilaiden toimesta tai jos meidän lapsemme pahoinpitelee muita.

Hän osaa pitää puolensa, jos juoppo huutelee ilkeyksiä.

Kaikissa em. esimerkeissä ja muissa vastaavissa tilanteissa hän antaa kuitenkin minun toimia ensin, jos olen paikalla. Kouluesimerkissä juttelemme askelmerkit yhdessä. Olen perheen turvallisuusvastaava. Tätä tarkoitin arkisessa, jpkapäiväisessä toiminnassa.