Mies, millainen on hyvä avioliitto?

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Älä muuta sano. Ärsyttää monien miesten vaatimus kunnioitukseen kun he eivät ole sitä ansainneet. En usko että kovin moni nykypäivän mies olisi oikeasti valmis olemaan "perheen pää", siinä kun tulee mukana paljon enemmän vastuuta. Kunnioitusta kyllä halutaan mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

Tämä on ok.

Jos olet valmis sihen, että saat itse rakkautta vain silloin, kun käyttäydyt rakastettavasti.

Diili?

Öööö.... miksi oletat kirjoittajan haluavan juuri sitä rakkautta? Ai niin, olit määrittelyt asian niin, että naisille se on tärkeämpää.

Hmm... Otsikko on hyvä avioliitto.

Avioliittokaavassa on kohta, josaa kysytään, tahdotko rakastaa. Siksi oletin kirjoittajan haluavan rakkautta.

En tahdo miehenä vastia kunnioitusta. Tahdon rakastaa vaimoani riippumatta siitä, kunnioittaako hän minua.

Parhaimmissa avioliitoissa vaimo tahtoo kunnioittaa miestään, vaikka tämä ei aina käyttäytyisi sen arvoisesti.

Tämä tarkoittaa arvostamista, ei kynnysmattoilua.

Hienoja periaatteita, mut olis Mielenkiintoista nähdä mitä tuo kaikki konkreettisissa tilanteissa tarkoittaa

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Epäreilua käytöstä ei vaimon tietenkään tarvitse sietää.

Minä tahdon, että hän sanoo kun käyttäydyn epäreilusti ja harjoittelen tarpeen mukaan anteeksipyytämistä. Toimin kyllä toisinaan epäreilusti. Etenkin väsyneenä, huonon päivän jälkeen, jos on isompia kriisejä yms. Tämän takia tarvitsenkin vaimoa ja muita ystäviäni. He kertovat, milloin minulla on aihetta katsoa peiliin. Joskus kysymys on väärinymmärryksestä eikä epäreilusta käytöksestä. Silloin epäreilusta käytöksestä syyttänyt pyytää anteeksi, saa anteeksi ja elämä jatkuu.

Mut vaimosi täytyy olla tuon sun stressin yläpuolella. Hänenhän täytyi kuuliaisesti kuunnella loppuun ja vastata ystävällisesti takaisin (lue listasi) Sinä se et joudu uhraamaan mitään. Teet kotityön mikä sulle kuuluu tai annat hellyyttä.

Mä muistan, kun mulle opetettiin tätä samaa joskus, miten mä naisena haluan eri asioita kuin mies. En vaan ole koskaan oikeasti kokenut et näin on. Mun mielestä tuo lista on vaan huono sun vaimon kannalta ja hän siinä on se häviäjä.

Ilmaisin itseäni huonosti.

Tarkoituseni oli antaa muutama käytännön esimerkki, ei tehdä kattavaa listaa. Suurelta osin tarpeet ovat samanlaiset, mutta esim. kuuntelussa on eroja.

Ei vaimon eikä minun tarvitse olla stresdin yläpuolella. Hänellä on tarve huutaa minulle tunnekuohussa. En pidä siitä, mutta ajattelen olevan rakkautta pysyä paikalla ja kuunnella, vaikkaminun tekisi mieleni lähteä ulos muutamaksi tunniksi.

Kun rakastan vaimoani, vaadin itseltäni enemmän kuin häneltä. Hän tahtoo, että kuuntelen ilman että yritän tarjota ratkaisuja. Minä puolestani tarvitsen, että hän kuuntelee loppuun. Tiedämme toistemme tarpeet ja puhumme niistä jatkuvasti, jotta pysymme kartalla.

Yksi mikä myös jäi ekasta viestistä pois oli ajankäyttö. Voisin tehdä töitä 80 tuntia viikossa, mutta paljolti vaimon ansiosta teen v ain puolet ja järjestän yhteistä tekemistä, me-tekemistä ja uskpn, että vaimon ansiosta voin itsekinpaljpn paremmin.

Vaimoni vanhemmat ovat olleet naimisissa liki 40 vuotta ja omani 45, ja olen vakuuttunut, että he ovat onnistuneey jossainhyvin arvokkaadsa.

En ole täysin oppinut, kaikkea muuta, mutta ajattelen löytäneeni jotain tärkeää.

Hyvä kun sanoit tuon että tämä on vaimolle huono diili, juttelen vaimon kanssa, jotta voin kuunnella, mitä hän ajattelee

Hyvin todennäköisesti, mikäli olette fundamentaaliuskovaisia, hän sanoo, mitä häneltä odotetaan, mutta voithan yrittää...

Muuten kommenttisi kuulostaa kyllä paremmalta kuin aiempien viestien perusteella olisi päätellyt.

Kiitos. Viestisi toi murusen verran toivoa, että täällä voi vaihtaa ajatuksia rakentavasti. =)

Toivottavasti argumentaationi ei seuraa fundamentaaliuskovaisen polkuja.

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Olen itse huomannut, että vaimolle on tärkeää tuntea olevansa rakastettu. Päivittäin.

Minulle on tärkeää, että vaimoni kunnioittaa minua.

Tärkeysjärjestys on siis hieman erilainen miehellä ja naisella:

Nainen

1. Rakkaus

2. Kunnioitus

MIes

1. Kunnioitus

2. Rakkaus

Minulle miehenä ei ole missään vaiheessa ollut epäilystäkään, etteikö vaimoni rakasta minua. Lähes päivittäin toivon, että hän kunnioittaisi minua paremmin.

Mitä tämä kunnioitus sitten on käytännössä? Esim.:

- Loppuun asti kuuntelemista, kun puhun.

- Ystävällisesti puhumista myös silloin, kun toimin tökerösti tai olen unohtanut jotain tärkeää.

- Minulle tärkeiden asioiden huomioimista.

- Minun näkökulmieni huomioimista myös silloin, kun vaimoni on eri mieltä.

Minä puolestani pyrin tekemään vaimoni olon rakastetuksi päivittäin.

Miten sen teen?

- Sanon helliä jä hyviä sanoja.

- Osoitan läheisyyttä esim. silittämällä tai suukolla, ilman että odotan sen johtavan seksiin.

- Teen tekoja, joista tiedän hänen ilahtuvan. (Pesen kattilat, nostan painavat tavarat, joskus tuon kukkia, kysyn hänen toiveitaan kaupassa käydessä, yllätän hänet iloisesti tavalla tai toisella yms.)

- Kehun häntä selän takana ja porukassa, kun hän on läsnä.

Tässä nyt jotain, yksityiskohdat vaihtelevat varmasti eri avioliitoissa. Tuo suurempi tarve rakkauteen/kunnioitukseen näyttää minun silmilleni kuitenkin pätevän niissä onnellisissa pitkäkestoisissa avioliitoissa, joita tiedän.

Lykkyä tykö! =)

Olen yllättynyt miten tämä kommentti sai näinkin paljon yläpeukkuja tällaiseksi täällä feministien palstalla

Niin minäkin, ehdin meinasin antaa yläpeukun mutta sitten tuo "pesen kattilat.." teet siis joskus jonkun kotityön ja sen pitäisi olla rakkauden osoitus vaimolle? Mites jos vaan velvollisuutesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Olen itse huomannut, että vaimolle on tärkeää tuntea olevansa rakastettu. Päivittäin.

Minulle on tärkeää, että vaimoni kunnioittaa minua.

Tärkeysjärjestys on siis hieman erilainen miehellä ja naisella:

Nainen

1. Rakkaus

2. Kunnioitus

MIes

1. Kunnioitus

2. Rakkaus

Minulle miehenä ei ole missään vaiheessa ollut epäilystäkään, etteikö vaimoni rakasta minua. Lähes päivittäin toivon, että hän kunnioittaisi minua paremmin.

Mitä tämä kunnioitus sitten on käytännössä? Esim.:

- Loppuun asti kuuntelemista, kun puhun.

- Ystävällisesti puhumista myös silloin, kun toimin tökerösti tai olen unohtanut jotain tärkeää.

- Minulle tärkeiden asioiden huomioimista.

- Minun näkökulmieni huomioimista myös silloin, kun vaimoni on eri mieltä.

Minä puolestani pyrin tekemään vaimoni olon rakastetuksi päivittäin.

Miten sen teen?

- Sanon helliä jä hyviä sanoja.

- Osoitan läheisyyttä esim. silittämällä tai suukolla, ilman että odotan sen johtavan seksiin.

- Teen tekoja, joista tiedän hänen ilahtuvan. (Pesen kattilat, nostan painavat tavarat, joskus tuon kukkia, kysyn hänen toiveitaan kaupassa käydessä, yllätän hänet iloisesti tavalla tai toisella yms.)

- Kehun häntä selän takana ja porukassa, kun hän on läsnä.

Tässä nyt jotain, yksityiskohdat vaihtelevat varmasti eri avioliitoissa. Tuo suurempi tarve rakkauteen/kunnioitukseen näyttää minun silmilleni kuitenkin pätevän niissä onnellisissa pitkäkestoisissa avioliitoissa, joita tiedän.

Lykkyä tykö! =)

Olen yllättynyt miten tämä kommentti sai näinkin paljon yläpeukkuja tällaiseksi täällä feministien palstalla

Niin minäkin, ehdin meinasin antaa yläpeukun mutta sitten tuo "pesen kattilat.." teet siis joskus jonkun kotityön ja sen pitäisi olla rakkauden osoitus vaimolle? Mites jos vaan velvollisuutesi?

Meillä siis astianpesukone pesee, sitä täyttävät ja tyhjentävät molemmat. Mutta vaimo ei tykkää kattiloiden pesusta, joten minä teen sen, päivittäin.

Peace & love 😀

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Kunnioitus on hyvä asia, mutta miehet eivät saa (minun) kunnioitustani vain siksi että se sattuu olemaan imartelevaa. Jos mies käyttäytyy kuin teinipoika niin minulta ei kunnioitusta heru. Ihan sama miten paljon antaa pusuja.

Nimenomaan! Tämä maailma olisi ihan sairas, jos ihminen saisi kunnioitusta vain sukupuolensa perusteella tekemättä sen eteen yhtään mitään ja vaikka käyttäytyisi kuinka sikamaisesti.

Älä muuta sano. Ärsyttää monien miesten vaatimus kunnioitukseen kun he eivät ole sitä ansainneet. En usko että kovin moni nykypäivän mies olisi oikeasti valmis olemaan "perheen pää", siinä kun tulee mukana paljon enemmän vastuuta. Kunnioitusta kyllä halutaan mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään.

Tämä on ok.

Jos olet valmis sihen, että saat itse rakkautta vain silloin, kun käyttäydyt rakastettavasti.

Diili?

Öööö.... miksi oletat kirjoittajan haluavan juuri sitä rakkautta? Ai niin, olit määrittelyt asian niin, että naisille se on tärkeämpää.

Hmm... Otsikko on hyvä avioliitto.

Avioliittokaavassa on kohta, josaa kysytään, tahdotko rakastaa. Siksi oletin kirjoittajan haluavan rakkautta.

En tahdo miehenä vastia kunnioitusta. Tahdon rakastaa vaimoani riippumatta siitä, kunnioittaako hän minua.

Parhaimmissa avioliitoissa vaimo tahtoo kunnioittaa miestään, vaikka tämä ei aina käyttäytyisi sen arvoisesti.

Tämä tarkoittaa arvostamista, ei kynnysmattoilua.

Mutta kirjoittaja, jota kommentoit, kirjoitti kunnioituksesta. Voi olla että vaimollesi tärkeintä on saada rakkautta ja sinulle kunnioitusta, mutta se ei tarkoita, että muilla (kuten kommentoimallasi kirjoittajalla) tärkeysjärjestys olisi sama.

En tiedä kun on kokemusta vain huonosta

M35

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että kunnioitus on monelle miehelle se avain. Ja se on myös suurimpia kompastuskivia. Suomalainen nainen osaa olla tosi paha suustaan ja ilkeäkin - siinä kaatuu liitto kuin liitto, kun alkaa toiselle ilkeillä.

Tunnustan. Kunnioittaminen on minulle suhteessa vaikeinta. Vaikea ymmärtää ja arvostaa toisen erilaisuutta.

-nainen-

Meillä on kotona jatkuvaa pulaa tuosta kunnioituksesta. Kertokaas te muut, olenko ollenkaan sellainen mies joka voisi ansaita vaimoni kunnioituksen?

Olen työssäkäyvä ja pyrin tekemään kovasti töitä jotta vaimo ja lapset saisivat parempaa elintasoa. Kaikki rahat ovat yhteisiä ja rahaa ei käytetä minun henk koht viihteeseen tai leluihin. Pidän terveydestäni huolta, en polta enkä juo alkoholia humalahakuisesti. Käyn parturissa, ajan parran, käyn suihkussa, pesen yksin koko perheen pyykit. Hoidan kaiken autoon liittyvät työt. Siivoan aina kun päätämme siivota. Käyn kaupassa monta kertaa viikossa ja usein valmistan yksin ruoat koko perheelle.

Vapaa-aikani pyhitän perheelle ja parisuhteelle. En pelaa videopelejä, enkä katso telkkaria. Seksiä olen valmis harrastamaan keskim 1-2 krt vkossa. Kasvatan lapsia niin paljon kuin pystyn. Käsken ja komennan vaikka kuinka sanovat vastaan. Kuskaan heitä harrastuksiin.

Käyn vaimoni kanssa myös kahdestaan matkoilla esim päivä tai kaksi.

Eihän tämä minusta ihmisenä vielä paljon kerro, mutta oletteko naiset sitä mieltä että voisin ansaita kunnioitusta? Enimmäkseen kuulen hyvin ilkeää vähättelyä. Välillä en vain ymmärrä mitä naiset sitten lopulta haluavat.

Sellainen missä nainen toimii pelkkänä reikänä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kotona jatkuvaa pulaa tuosta kunnioituksesta. Kertokaas te muut, olenko ollenkaan sellainen mies joka voisi ansaita vaimoni kunnioituksen?

Olen työssäkäyvä ja pyrin tekemään kovasti töitä jotta vaimo ja lapset saisivat parempaa elintasoa. Kaikki rahat ovat yhteisiä ja rahaa ei käytetä minun henk koht viihteeseen tai leluihin. Pidän terveydestäni huolta, en polta enkä juo alkoholia humalahakuisesti. Käyn parturissa, ajan parran, käyn suihkussa, pesen yksin koko perheen pyykit. Hoidan kaiken autoon liittyvät työt. Siivoan aina kun päätämme siivota. Käyn kaupassa monta kertaa viikossa ja usein valmistan yksin ruoat koko perheelle.

Vapaa-aikani pyhitän perheelle ja parisuhteelle. En pelaa videopelejä, enkä katso telkkaria. Seksiä olen valmis harrastamaan keskim 1-2 krt vkossa. Kasvatan lapsia niin paljon kuin pystyn. Käsken ja komennan vaikka kuinka sanovat vastaan. Kuskaan heitä harrastuksiin.

Käyn vaimoni kanssa myös kahdestaan matkoilla esim päivä tai kaksi.

Eihän tämä minusta ihmisenä vielä paljon kerro, mutta oletteko naiset sitä mieltä että voisin ansaita kunnioitusta? Enimmäkseen kuulen hyvin ilkeää vähättelyä. Välillä en vain ymmärrä mitä naiset sitten lopulta haluavat.

Oman kertomuksesi mukaan suoriudut puolison ja isän tehtävistä hyvin. Oletko kysynyt vaimolta suoraan miksi vähättelee?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kotona jatkuvaa pulaa tuosta kunnioituksesta. Kertokaas te muut, olenko ollenkaan sellainen mies joka voisi ansaita vaimoni kunnioituksen?

Olen työssäkäyvä ja pyrin tekemään kovasti töitä jotta vaimo ja lapset saisivat parempaa elintasoa. Kaikki rahat ovat yhteisiä ja rahaa ei käytetä minun henk koht viihteeseen tai leluihin. Pidän terveydestäni huolta, en polta enkä juo alkoholia humalahakuisesti. Käyn parturissa, ajan parran, käyn suihkussa, pesen yksin koko perheen pyykit. Hoidan kaiken autoon liittyvät työt. Siivoan aina kun päätämme siivota. Käyn kaupassa monta kertaa viikossa ja usein valmistan yksin ruoat koko perheelle.

Vapaa-aikani pyhitän perheelle ja parisuhteelle. En pelaa videopelejä, enkä katso telkkaria. Seksiä olen valmis harrastamaan keskim 1-2 krt vkossa. Kasvatan lapsia niin paljon kuin pystyn. Käsken ja komennan vaikka kuinka sanovat vastaan. Kuskaan heitä harrastuksiin.

Käyn vaimoni kanssa myös kahdestaan matkoilla esim päivä tai kaksi.

Eihän tämä minusta ihmisenä vielä paljon kerro, mutta oletteko naiset sitä mieltä että voisin ansaita kunnioitusta? Enimmäkseen kuulen hyvin ilkeää vähättelyä. Välillä en vain ymmärrä mitä naiset sitten lopulta haluavat.

Ihan hyvältä perusmieheltä kuulostat, mutta mulle se, että mies tekee kovasti töitä ja haluaa tarjota perheelle korkean elintason, ei ole meriitti. Jos se tarkoittaa pitkiä päiviä ja poissaoloja kotoa, pidän sitä huonona asiana. Omaa miestäni arvostan siitä, että hän on vähentänyt työntekoa voidakseen olla enemmän kotona.

Töihin kuluu keskimäärin 50 h viikossa ja vloput vapaa. Ei iltatöitä eikä työmatkoja. Onko liikaa?

Enkä pidäkään sitä kovaa työntekia asiana mistä minua tulisi palvoa mutta jos sen lisäksi teen päivittäin noita asioita mitä mainitsin, niin olisiko mitenkään mahdotonta saada edes vähän kunnioitusta?

Tää keskustelu oli suunnattu miehille.

Ja nyt tämä yksi (vai useampikin?) nainen haluaa kaikella katkeruudella torpata keskustelua vihamieliseen sävyyn.

Voitaisko pliis palata keskusteluun missä miehet äänessä?

Mies tuossa kyselee että voiko ansaita kunnioitusta. Niin kyllä. Olisin onneni kukkuloilla jos olisit mun mies.

Mikä vaimoa riivaa niin eos edes näin naisena.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kotona jatkuvaa pulaa tuosta kunnioituksesta. Kertokaas te muut, olenko ollenkaan sellainen mies joka voisi ansaita vaimoni kunnioituksen?

Olen työssäkäyvä ja pyrin tekemään kovasti töitä jotta vaimo ja lapset saisivat parempaa elintasoa. Kaikki rahat ovat yhteisiä ja rahaa ei käytetä minun henk koht viihteeseen tai leluihin. Pidän terveydestäni huolta, en polta enkä juo alkoholia humalahakuisesti. Käyn parturissa, ajan parran, käyn suihkussa, pesen yksin koko perheen pyykit. Hoidan kaiken autoon liittyvät työt. Siivoan aina kun päätämme siivota. Käyn kaupassa monta kertaa viikossa ja usein valmistan yksin ruoat koko perheelle.

Vapaa-aikani pyhitän perheelle ja parisuhteelle. En pelaa videopelejä, enkä katso telkkaria. Seksiä olen valmis harrastamaan keskim 1-2 krt vkossa. Kasvatan lapsia niin paljon kuin pystyn. Käsken ja komennan vaikka kuinka sanovat vastaan. Kuskaan heitä harrastuksiin.

Käyn vaimoni kanssa myös kahdestaan matkoilla esim päivä tai kaksi.

Eihän tämä minusta ihmisenä vielä paljon kerro, mutta oletteko naiset sitä mieltä että voisin ansaita kunnioitusta? Enimmäkseen kuulen hyvin ilkeää vähättelyä. Välillä en vain ymmärrä mitä naiset sitten lopulta haluavat.

Listaat tuossa paljon hyviä asioita, joista iso osa on niitä joiden pitäisi olla itsestäänselviä perusasioita mutta valitettavasti eivät ole. Et kerro mitään niistä asioista, jotka ainakin minun mielestäni ovat tässä niitä ratkaisevia. Minulle syntyy kuva, että olet reilu, tunnollinen ja perushyvä puoliso ja isä, mutta kommunikaatio on ehkä sinulle vähän sokea piste. Siitä et mainitse mitään, vaikka se on tärkeimmässä asemassa siinä ettei kumpikaan osapuoli tuntisi tulleensa kohdelluksi huonosti tai epäreilusti, ja luottamuksen ylläpitämisessä.

Tällä palstalla herkästi asiat liukuu siihen miehet vastaan naiset-asetelmaan. Yksittäiset tilanteet yleistetään koko sukupuoliin. Miehet nurisevat usein täysin aiheetta/itse aiheuttamastaan vaimon ilkeydestä ja tähän liittyy ikäviä seksistisiä stereotyyppejä, joten ymmärrettävästi naiset suhtautuvat miesten väitteisiin väärinkohdelluksi tulemisesta kriittisesti.

Mutta kyllä sekin ihan totta on että moni nainen (kuten mieskin) on aiheetta ilkeä, vähättelevä ja ylikriittinen. He ovat sitä usein muitakin kuin miestään kohtaan. Usein se on vain päälle jäänyt tapa, jota ei tule kyseenalaistaneeksi tai edes huomaa tekevänsä. Joskus se kertoo jostain isommasta henkisen kasvun puutteesta.

Tämän tiedon perusteella on mahdotonta sanoa, mistä on kyse. Sinun itsesi on jostain selvitettävä, onko teillä vika molemmissa vai vain toisessa ja jos vain toisessa niin kummassa. 

Vierailija kirjoitti:

Tää keskustelu oli suunnattu miehille.

Ja nyt tämä yksi (vai useampikin?) nainen haluaa kaikella katkeruudella torpata keskustelua vihamieliseen sävyyn.

Voitaisko pliis palata keskusteluun missä miehet äänessä?

Mies tuossa kyselee että voiko ansaita kunnioitusta. Niin kyllä. Olisin onneni kukkuloilla jos olisit mun mies.

Mikä vaimoa riivaa niin eos edes näin naisena.

Ihan niinkuin omasta suusta mitä tuo toinen mies kirjoitti, mutta itsellä ei vain ole lapsia. Ei se silti ex-vaimolle riittänyt vaan vaimo halusi eron. Olin varmaan liian tylsää seuraa. Se ainakin tuli opittua, että naimisiin en mene enää koskaan.

M35

Vierailija kirjoitti:

Töihin kuluu keskimäärin 50 h viikossa ja vloput vapaa. Ei iltatöitä eikä työmatkoja. Onko liikaa?

Itse kokisin sen liikana. Oma mieheni tekee sen normaalin 40 tuntia viikossa, ennen lapsia teki pidempää päivää. Ollaan jopa puhuttu, että vähentäisi työtä tuostakin, koska se on mahdollista.

-73

Bor kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko lainata tätä edelliseltä sivulta, mutta valmius kuolla rakastettunsa puolesta on yksi suurimpia virheitä kun puhutaan rakkaudesta. Nimittäin se eloon jäävä puoliso jää surunsa kanssa yksin kun kuoleva puoliso voi kuolla rauhassa tietäen että pelasti toisen. Mutta tämä onkin vähän korkeampaa tiedostamista.

Ihailtavan näppärästi korotit itsesi yläpuolelleni.

Tiedostat.

Tällä valmiudella tarkoitan tahtoa ja kykyä hoitaa turvallisuuspuolen keissit avioliitossa.

Olen iloinen, että vaimoni voi tarvittaessa pitää puolensa, jos naapuri vetää röökiä vauvan nukkuessa partsilla.

Olen iloinen, että hän osaa antaa huutia, jos joku parkkeeraa meidän paikalle.

Hän osaa hoitaa asian, jos lasta pahpinpidellään koulussa muiden pppilaiden toimesta tai jos meidän lapsemme pahoinpitelee muita.

Hän osaa pitää puolensa, jos juoppo huutelee ilkeyksiä.

Kaikissa em. esimerkeissä ja muissa vastaavissa tilanteissa hän antaa kuitenkin minun toimia ensin, jos olen paikalla. Kouluesimerkissä juttelemme askelmerkit yhdessä. Olen perheen turvallisuusvastaava. Tätä tarkoitin arkisessa, jpkapäiväisessä toiminnassa.

Anteeksi jos viimeinen lause loukkasi. En tosiaan tarkoittanut sitä. Tarkoitin vain sitä että tuon ymmärtäminen vaatii todella korkeaa itsetietoisuutta ja minäkin ereihdyin pitkään luulemaan että itsensä uhraaminen on rakkautta. En ottanut mihinkään muuhun kantaa kuin tuohon lauseeseen. En siis tosiaankaan tarkoittanut laittaa itseäni kenekään yläpuolelle, hätkähdin niin paljon että luulit minun sanoneen niin, että oli pakko etsiä tämä ketju uudestaan tietokoneen kautta (selasin ketjua muualla viimeksi puhelinta käyttäen).

Miten voi tehdä vähemmän kuin 40h vk?

Wau. On sulla hyvä mies jos vielä tulotasokin pysyy riittävänä.

T. 50h vk matkoineen työssäkäyvä kahden lapsen äiti jolla ei tod. ole mahkuja pienempään työaikaan rahallisesti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaista on hyvä seksi?

Sellaista missä miehen ei tarvitse joka ikinen kerta tehdä aloitetta, vaan vaimo osoittaa haluavansa miestään tekemällä itsekin niitä.

Ja mies vaimolle. Ei ole kiinni sukupuolesta, kumpi on aktiivisempi.