Vanhempieni, erityisesti isäni käytös
Mulla on ollut tässä parin vuoden aikana terveydellisiä ja tästä johtuen myös mielenterveydellisiä ongelmia. Jouduin lopettamaan koulun ja työt. Joo, oon 23v. Pääsin kuitenkin lukemaan liiketaloutta amkiin joku vuos sitten. Lopetin, kun ala ei kiinnostanut, enkä osannut.
No, isäni on ottanut asiakseen sitten dissata ja haukkua mua minkä ehtii. Esim. olin uuden vuoden Lapissa ystäväni kutsumana, hän järkkäsi reissun. Kun tulin takasin, faija sai jonkun raivarin "kuka v*ttu luulet olevas, ja ne sun kaverit, oot ihan paska, pukeudut vaan hienosti, serkkuskin (lähihoitaja) sua niin paljon parempi, sitä tätä ja tota". Sitten, saan kuulla "susta ei varmaan hoitsuks ois, ei ees lähihoitajaks, sulle sopis paremmin laitoshuoltajan työ", sitten, lähen kauppaan/viemään koiria hänen mielestään liian laittautuneena ja hienoissa vaatteissa. "Ei täällä tarvitse noin pukeutua, jumalauta on kumma, kun kauppaan pitää meikata, tai koiraa kun menee viemään, mitä sä esität", tässä nyt esimerkkejä, mut onks tää teistä normaalia käytöstä faijaltani? Tänään tulivat mökiltä, ja sain taas kuulla olevani paska ja mitähän kaikkea.
Kerron historiasta sen verran, et sieltä ei löydy mtn pahaa, tai mikä antais aihetta tohon käytökseen. Oon ollut aina normityyppi, C:n paperit lukiosta, lukio kyllä piteni 3.5v, ollut töissä ja matkustellut, on ollut harrastuksia.
Joo, mulla on kämppä haussa ja kouluhaut menossa, täs on ollut paljon kaikkea paskaa, mut silti, onks tää hänen käytös enää normaalin rajoissa?
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta vähän tuntuu, että ap:n sairastumisella on vissi yhteys isänsä ja äitinsä käytökseen. Ei kukaan ala yhtäkkiä käyttäytyä kuin sekopää narsisti. Millaista on ollut ap:n lapsuudessa?
Ollaan eletty normaalia perhe-elämää äitini epilepsiasta huolimatta. Mökki, matkustelut, koiria, kaikki ihan normaalisti. Ei voi selittää toi sairastuminen noitten täydellistä käytöksen muutosta, musta on niinku tehty semmonen perheen/lähisuvun "musta lammas" ja syntipukki. Mä en jaksa tätä enää, kun koitan ite vaan mennä eteenpäin, ja saan pelkkää paskaa niskaan. Mua syyllistetään ihan helvetisti ihan kaikesta, ihan kaikki, mikä on huonosti, on mun vika. Sit noi selittää, et mun pitäis ajatella "muutakin perhettä", mä oon silleen, et "öö, mä oon aikuinen, et en mä oo mitään periaattees meidän lapsuudenperhettä", tai siis, miten mä tän selittäisin? Et keskittykää omaan elämäänne, et mä tässä meen eteenpäin, ja syksyllä tadaa opiskelemassa ja kämppä, kaikki hyvin. Et mä en tajua!!? :D WTF.
Mun perheessä oli vähän samantyyppinen tilanne aikoinaan, tosin se jakautui mun ja siskoni kesken. Eli olin 23 v. vähän aikaa vanhempien luona. Äiti otti siitä pultit ja riehui välillä. Pakenin silloin kaverien luo, sitten sain opiskelukämpän syksyllä. Mun opiskelut ei katkenneet mutta siskolle kävi kuten sulle että oli vähän aikaa ilman op.paikkaa ja kämppää sairastuttuaan, ja isä alkoi riehui samalla lailla ja syytellä häntä. Sisko pääsi muuttamaan sitten pois mutta sairastui myöhemmin pahemmin. Mulla meni muuten vaan välit aika viileiksi noiden kokemusten jälkeen ja olen terapiassa itsekin juossut. Neuvoni on, että älä vedä narua liian kireälle, jos tuntuu ettet enää jaksa niin parempi vaikka uhrata ne säästöt, ettei terveys mene.
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt niin, että ansatsemasi rahat ovat menneet lähinnä ulkonäön ylläpitoon (tekoripsiä, hiuspidennyksiä, tekokynsiä jne.), matkoihin, biletykseen ja merkkivaatteisiin?
Isä turhautuu aikuisen lapsen elättämiseen?
Ei. Matkoihin on kyllä mennyt paljon, ja biletykseen jonkun verran, ja vaatteisiin kanssa, mutta mun paino on muuttunut, niin kaikki vaatteet on nyt koon liian isoja, jouduin ostamaan uusia, kun en voi kulkea jätesäkeissä.
miksi et elätä itseäsi vaan loisit muiden kukkarolla??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vanhemmille hankala paikka että lapsi on tuon ikäisenä kotona asumassa selvästi herkässä mielentilassa.
Haukkuminen ja arvostelu ovat täysin järjetöntä toimintaa olit mt-potilas tai et, mutta monet ihmiset toimivat järjettömästi vaikeissa tilanteissa.
Luultavasti teille kaikille olisi helpotus jos pystyisit siirtymään omaan kotiin: saisit itse päättää miten paljon ja minkälaista apua haluat, ja mistä.
Mmm, ymmärrän, taloudellinen tilanne on huono. En kaipaa minkäänlaista apua. Kuulostaa aika nöyryyttävältä, mutta kiitos viestistä. :D
23-vuotias sairastaja, asuu kotonaan ei tutkintoa ei koulutuksessa, ei tarvitse apua?
Ei ilmeisesti kummoisiakaan töitä jos ei ole rahaa.
Nyt oikeasti: mikään sun elämässä ei osoita siihen suuntaan että elämääsi olisi tulossa muutosta.
Nuori saattaa nostaa itsensä kuopasta yksinkin, mutta ikäsi puolesta olet oikeutettu moniin juttuihin jotka sua auttaisivat eteenpäin elämässäsi: saat terapiaa helpommin kuin 30+ vuotias pitkäaikaistyötön, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nyt niin, että ansatsemasi rahat ovat menneet lähinnä ulkonäön ylläpitoon (tekoripsiä, hiuspidennyksiä, tekokynsiä jne.), matkoihin, biletykseen ja merkkivaatteisiin?
Isä turhautuu aikuisen lapsen elättämiseen?Ei. Matkoihin on kyllä mennyt paljon, ja biletykseen jonkun verran, ja vaatteisiin kanssa, mutta mun paino on muuttunut, niin kaikki vaatteet on nyt koon liian isoja, jouduin ostamaan uusia, kun en voi kulkea jätesäkeissä.
eli olet elänyt tuhlailuelämää. myönnät sen ihan itse. käytät muita hyväksesi elättääksesi itsesi.
Vierailija kirjoitti:
miksi et elätä itseäsi vaan loisit muiden kukkarolla??
Koska oon vauva...
Siis väität että olet 23 v? Tyylisi puhuu sen puolesta että hyvä kun 16 v on tullut täyteen.
Miksi et saa vakuutusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vanhemmille hankala paikka että lapsi on tuon ikäisenä kotona asumassa selvästi herkässä mielentilassa.
Haukkuminen ja arvostelu ovat täysin järjetöntä toimintaa olit mt-potilas tai et, mutta monet ihmiset toimivat järjettömästi vaikeissa tilanteissa.
Luultavasti teille kaikille olisi helpotus jos pystyisit siirtymään omaan kotiin: saisit itse päättää miten paljon ja minkälaista apua haluat, ja mistä.
Mmm, ymmärrän, taloudellinen tilanne on huono. En kaipaa minkäänlaista apua. Kuulostaa aika nöyryyttävältä, mutta kiitos viestistä. :D
23-vuotias sairastaja, asuu kotonaan ei tutkintoa ei koulutuksessa, ei tarvitse apua?
Ei ilmeisesti kummoisiakaan töitä jos ei ole rahaa.
Nyt oikeasti: mikään sun elämässä ei osoita siihen suuntaan että elämääsi olisi tulossa muutosta.
Nuori saattaa nostaa itsensä kuopasta yksinkin, mutta ikäsi puolesta olet oikeutettu moniin juttuihin jotka sua auttaisivat eteenpäin elämässäsi: saat terapiaa helpommin kuin 30+ vuotias pitkäaikaistyötön, esimerkiksi.
Kuopasta? No, oon ylioppilas. Syksyllä menossa kouluun, tää on se kuoppa. :) Hirveen syvä kuoppa...
Vakuutuksesta minäkin kysyisin, niiden parissa työskentelen. Tosiaan, miksi et saa vakuutusta ja mitä vakuutusta et saa?
Vierailija kirjoitti:
Siis väität että olet 23 v? Tyylisi puhuu sen puolesta että hyvä kun 16 v on tullut täyteen.
Miksi et saa vakuutusta?
Sori, oon tällä hetkellä vähän kiihtynyt ja stressaantunut, kun sain taas kuunnella suoraa huutoa n. 2h.
Vierailija kirjoitti:
Vakuutuksesta minäkin kysyisin, niiden parissa työskentelen. Tosiaan, miksi et saa vakuutusta ja mitä vakuutusta et saa?
En tiiä, en oo mikään vakuutusammattilainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vanhemmille hankala paikka että lapsi on tuon ikäisenä kotona asumassa selvästi herkässä mielentilassa.
Haukkuminen ja arvostelu ovat täysin järjetöntä toimintaa olit mt-potilas tai et, mutta monet ihmiset toimivat järjettömästi vaikeissa tilanteissa.
Luultavasti teille kaikille olisi helpotus jos pystyisit siirtymään omaan kotiin: saisit itse päättää miten paljon ja minkälaista apua haluat, ja mistä.
Mmm, ymmärrän, taloudellinen tilanne on huono. En kaipaa minkäänlaista apua. Kuulostaa aika nöyryyttävältä, mutta kiitos viestistä. :D
23-vuotias sairastaja, asuu kotonaan ei tutkintoa ei koulutuksessa, ei tarvitse apua?
Ei ilmeisesti kummoisiakaan töitä jos ei ole rahaa.
Nyt oikeasti: mikään sun elämässä ei osoita siihen suuntaan että elämääsi olisi tulossa muutosta.
Nuori saattaa nostaa itsensä kuopasta yksinkin, mutta ikäsi puolesta olet oikeutettu moniin juttuihin jotka sua auttaisivat eteenpäin elämässäsi: saat terapiaa helpommin kuin 30+ vuotias pitkäaikaistyötön, esimerkiksi.
Kuopasta? No, oon ylioppilas. Syksyllä menossa kouluun, tää on se kuoppa. :) Hirveen syvä kuoppa...
No, lue hyvin. Lähäriopintoihin tosin kuulemma helppo päästä sisälle, mutta ei se automaatio ole, ylioppilaallekaan.
Et kuitenkaan ole hakemassa suoraan lukiosta, joka on nykyisillä painotuksilla merkittävä etu käsittääkseni. Oletko ottanut selvää onko sisäänotossa kiintiötä kaltaisellesi hakijalle? Koska jos ei ole niin saatat jäädä jalkoihin...
Vierailija kirjoitti:
Eivät halua elättää sua enää. Sossusta et tuu saamaan rahaa ja samaan aikaan säästämään kämppään. Muutat pois ja menet opiskelemaan kuin muutkin. Lakkaa inisemästä senkin riippakivi!
Saatiinhan tästäkin oikein kunnon kiusausketju. Se, että ap:n ulosanti on lapsellisen puoleinen ei oikeuta haukkumaan häntä ja tekemään perusteettomia oletuksia. Suurin osa teistä kuittailijoista ei edes ole lukenut kunnolla kaikkia vastauksia. Toivottavasti sinullakin on nyt Hyvän Ihmisen olo kun pääsiy kuittailemaan selkeästi vaikeassa tilanteessa olevalle aloittajalle.
Siis, mulla on ihan sen takia varmaan joku stressihäiriö, et saan kokoajan kotona kuunnella normaalin puheen sijasta suoraa huutoa, vittuilua ja haukkumista. Tän takia oon kokoajan ihan stressaantunut. Pelkään kokoajan, että mistä se huuto taas alkaa. Jos oon vaikka pessyt pyykkiä 3 koneellista, ja en oo laittanut jotain villapaitaa kuivumaan, onks tää syy, että saan taas kuunnella raivoamsita. V*ttu noilla on ongelmia. Sit esimerkki: mul on kirppispöytä tällä hetkellä, et pääsen kaikesta p*skasta eroon, "sain" sinne kyydin faijalta. Jotain riideltiin automatkalla, ja paiskasin oven kiinni, sillä seurauksella, et meinas jättää mut sinne keskelle ei-mitään, et tuu jollain bussilla tai taksilla sit pois, tää on niinku perusmeininkiä. :D Tuli sit lopulta hakemaan mut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vanhemmille hankala paikka että lapsi on tuon ikäisenä kotona asumassa selvästi herkässä mielentilassa.
Haukkuminen ja arvostelu ovat täysin järjetöntä toimintaa olit mt-potilas tai et, mutta monet ihmiset toimivat järjettömästi vaikeissa tilanteissa.
Luultavasti teille kaikille olisi helpotus jos pystyisit siirtymään omaan kotiin: saisit itse päättää miten paljon ja minkälaista apua haluat, ja mistä.
Mmm, ymmärrän, taloudellinen tilanne on huono. En kaipaa minkäänlaista apua. Kuulostaa aika nöyryyttävältä, mutta kiitos viestistä. :D
23-vuotias sairastaja, asuu kotonaan ei tutkintoa ei koulutuksessa, ei tarvitse apua?
Ei ilmeisesti kummoisiakaan töitä jos ei ole rahaa.
Nyt oikeasti: mikään sun elämässä ei osoita siihen suuntaan että elämääsi olisi tulossa muutosta.
Nuori saattaa nostaa itsensä kuopasta yksinkin, mutta ikäsi puolesta olet oikeutettu moniin juttuihin jotka sua auttaisivat eteenpäin elämässäsi: saat terapiaa helpommin kuin 30+ vuotias pitkäaikaistyötön, esimerkiksi.
Kuopasta? No, oon ylioppilas. Syksyllä menossa kouluun, tää on se kuoppa. :) Hirveen syvä kuoppa...
Sulla ei vielä kuitenkaan sitä koulupaikkaa ole? Sinuna en tuudittautuisi siihen että syksyllä on koulupaikka, sote - aloille on todella paljon hakijoita. Jos nyt suoraan sanon niin ainakin viestiesi perusteella vaikutat myös vähän siltä että voi matka hoitajaksi katketa jos pääsykokeisiin pääset ja siellä testataan alalle soveltuvuutta....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla vanhemmille hankala paikka että lapsi on tuon ikäisenä kotona asumassa selvästi herkässä mielentilassa.
Haukkuminen ja arvostelu ovat täysin järjetöntä toimintaa olit mt-potilas tai et, mutta monet ihmiset toimivat järjettömästi vaikeissa tilanteissa.
Luultavasti teille kaikille olisi helpotus jos pystyisit siirtymään omaan kotiin: saisit itse päättää miten paljon ja minkälaista apua haluat, ja mistä.
Mmm, ymmärrän, taloudellinen tilanne on huono. En kaipaa minkäänlaista apua. Kuulostaa aika nöyryyttävältä, mutta kiitos viestistä. :D
23-vuotias sairastaja, asuu kotonaan ei tutkintoa ei koulutuksessa, ei tarvitse apua?
Ei ilmeisesti kummoisiakaan töitä jos ei ole rahaa.
Nyt oikeasti: mikään sun elämässä ei osoita siihen suuntaan että elämääsi olisi tulossa muutosta.
Nuori saattaa nostaa itsensä kuopasta yksinkin, mutta ikäsi puolesta olet oikeutettu moniin juttuihin jotka sua auttaisivat eteenpäin elämässäsi: saat terapiaa helpommin kuin 30+ vuotias pitkäaikaistyötön, esimerkiksi.
Kuopasta? No, oon ylioppilas. Syksyllä menossa kouluun, tää on se kuoppa. :) Hirveen syvä kuoppa...
Sulla ei vielä kuitenkaan sitä koulupaikkaa ole? Sinuna en tuudittautuisi siihen että syksyllä on koulupaikka, sote - aloille on todella paljon hakijoita. Jos nyt suoraan sanon niin ainakin viestiesi perusteella vaikutat myös vähän siltä että voi matka hoitajaksi katketa jos pääsykokeisiin pääset ja siellä testataan alalle soveltuvuutta....
No voi harmin paikka. Aion sit repästä ja lukea kemmat bilsat sun muut ja hakea suoraan lääkikseen, ei taida olla soveltuvuuskokeita siellä.
Olet menossa opiskelemaan? Eihän sinulla ole opiskelupaikkaa. Ei sinne niin vain mennä tyyliin että tulin nyt.
Ja hoitoalalle et sovi. Luehan ajatuksella viestisi. Ei pelkästään se, että olet kiihtyneessä tilassa nyt, vaan asenteesi ylipäätään kertoo sen että ihan muuta alaa kannattaa ajatella.
Miksi et saa vakuutusta? Ihan yksinkertainen kysymys.
Onko nyt niin, että ansatsemasi rahat ovat menneet lähinnä ulkonäön ylläpitoon (tekoripsiä, hiuspidennyksiä, tekokynsiä jne.), matkoihin, biletykseen ja merkkivaatteisiin?
Isä turhautuu aikuisen lapsen elättämiseen?