Miksi koulut hyssyttelevät koulukiusaamista?

Helpompi sulkea silmät ja olla kuin ei huomaisikaan. Kiusaamiseen ei uskalleta puuttua. Koulukiusaamista ei koeta rikoksena vaan harmittomana pilailuna. Voisivat miettiä omalle kohdalle, minkälaista on jos työkaveri kaataa työmatkalla kuralätäkköön ja tyhjentää perään repun sisällön ja nauraa päälle. Tai pahoinpitelee ruokatunnilla. Koulussa se on vain hupaisaa jekkuilua.

Jaa, ei minun kokemukseni mukaan hyssytellä. Aina, kun olen kertonut lapsiani kiusattavan, opettajat ovat ottaneet asian tosissaan.

Eri asia sitten tietysti on, tehoaako puuttuminen ja onko asiasta yksiselitteisiä todisteita ja saanko tietää kiusaamisesta - usein lapset itse pyrkivät salaamaan sen, että ovat joutuneet kiusaamisen kohteeksi.

Ja tuolla en nyt sano, etteikö jossakin asia voisi olla toisin. Mutta en allekirjoita ap:n yleistystä, että kaikki koulut hyssyttelisivät. Eivät hyssyttele.

Kiusaaminen on monimutkainen juttu, ja sen kitkeminen täysin on mahdotonta niin kauan kuin ihmiset ovat kanssakäymisissä toistensa kanssa. Missä on useamman hengen ryhmä, on yleensä myös joku, jota ryhmä pyrkii kåyttämään syntipukkina ja ainakin jollakin tasolla kiusaa/pitää ulkopuolisena. Sosiologian perusteorioita tuo.

Ja tällä tietenkään en tarkoita, etteikö nollatoleranssi olisi tärkeää, mutta että kokonaan ei kiusamaista koskaan saada loppumaan, eikä se tarkoita, etteivätkö opettajat ottaisi asiaa tosissaan.

Sitten kun uhrit on iskeneet kiusaajiaan vastaan, uhrit ovat niitä pahiksia.

Se nollatoleranssi on yksi vitsi - maton alle vaan.

"Meillä on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen" "Meillä ei hyväksytä kiusaamista" Ja paskat, niin kauan kuin kiusaamisesta ei seuraa kiusaajille yhtään mitään niin se on vain hyväksyttyä ja tuettua toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei minun kokemukseni mukaan hyssytellä. Aina, kun olen kertonut lapsiani kiusattavan, opettajat ovat ottaneet asian tosissaan.

Eri asia sitten tietysti on, tehoaako puuttuminen ja onko asiasta yksiselitteisiä todisteita ja saanko tietää kiusaamisesta - usein lapset itse pyrkivät salaamaan sen, että ovat joutuneet kiusaamisen kohteeksi.

Ja tuolla en nyt sano, etteikö jossakin asia voisi olla toisin. Mutta en allekirjoita ap:n yleistystä, että kaikki koulut hyssyttelisivät. Eivät hyssyttele.

Kiusaaminen on monimutkainen juttu, ja sen kitkeminen täysin on mahdotonta niin kauan kuin ihmiset ovat kanssakäymisissä toistensa kanssa. Missä on useamman hengen ryhmä, on yleensä myös joku, jota ryhmä pyrkii kåyttämään syntipukkina ja ainakin jollakin tasolla kiusaa/pitää ulkopuolisena. Sosiologian perusteorioita tuo.

Ja tällä tietenkään en tarkoita, etteikö nollatoleranssi olisi tärkeää, mutta että kokonaan ei kiusamaista koskaan saada loppumaan, eikä se tarkoita, etteivätkö opettajat ottaisi asiaa tosissaan.

Sinä voisit olla hyvä kiusaamisen kohde. Ei sitä voi täysin kitkeä pois kuitenkaan?

Missä koulussa nykyään on enää varaa hyssytellä ja keiltää kiusaamisen olemassa olo? - Kiusaaminen on pahimmillaan kiusatulle loppuiäksi jäljet jättävää ja siten tuomitavaa toimintaa. Mutta toisaalta jokaista erimielisyyttä ja nahitelua ei pidä hysterioida ja ajatella, että nyt lapselle tai nuorelle jää loppuiäksi traumat ja parantumattomat haavat. Luulen, että aika moni opettaja saattaa olla väsynyt käsittelemään joka ainoaa kiusaamistapausta. - Eikä vain siksi, että aina on olemassa vanhempia jotka ovat ehdottoman varmoja, että opettaja on täysi "piiip", kun ei huomio ja saa lasta opimaan ja omaksumaan kaikkea ja vielä enemmänkin. 

Koulukiusaaminen on merkki huonosta koulusta ja huonoista opettajista, joten sitä ei meillä tapahdu. :))

Ja jos joku toisin väittää, on hän häirikkö, valehtelija ja ongelmiensa ainoa aiheuttaja!

Pahinta on virallinen mantra "meillä on niin pieni koulu, että meillä ei kiusata ketään". Juuri äskeisessä koululaisille tehdyssä kyselyssä paljastui, että eniten kiusaamista koetaan pienillä paikkakunnilla. Onnea vain opettajat, jotka onnistutte siltä silmänne peittämään.

Poikani koulussa kiusaajat saavat psykologin ja kuraattorin apua, kiusatulle sanotaan, että "jokin sinussa ärsyttää muita". Kun se jokin on hyvä koulumenestys, alkaa perheen arviointi: vaaditte lapselta liikaa, poika osaa muita paremmin, mikä on todella paha asia. Kuraattori ehdottaa, että opettaja laskee kiusatun arvosanoja, niin hän ei erotu joukosta! Eikä pääse kehuskelemaan osaamisella.

Ongelmana on se, että kiusatulla on kavereita (muita nössöpoikia) ja hän on verbaalisesti erittäin lahjakas. Opettaja ei puutu siihen, että poika sanoo "suhtautuvansa kriittisesti luokan feministiseen ääriliikkeeseen", mutta kuraattori pitää tätä kiusaajan aliarvioimisena. Tätä pitää pyytää anteeksi, vaikka kiusaaja ei edes ymmärrä, mitä hänelle on sanottu.

Kyllä, Suomi vuonna 2018.

Meidän tyttären lukiolla rehtori juuri piti puheen kiusaamisesta kun joku oli hakattu koulurakennuksen ulkopuolella. Kyllä joissain kouluissa osataan puuttua asiaan, toisessa taas häpeillään ja piilotellaan kiusaamista jotta koulun maine ei pilaantuisi

Jos kiusaaminen myönnettäisi niin sittenhän sille pitäisi tehdä jotain. Syy on siis haluttomuus tehdä asialle mitään.

Miksi poliisi ei saa rikollisuutta loppumaan? Johtuuko se siitä että rikollisten toimintaan ei puututa?

Jopa tuhannet lapset joutuvat Suomessa kiusatuiksi joka ikinen viikko.

Noh, ketään ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän tyttären lukiolla rehtori juuri piti puheen kiusaamisesta kun joku oli hakattu koulurakennuksen ulkopuolella. Kyllä joissain kouluissa osataan puuttua asiaan, toisessa taas häpeillään ja piilotellaan kiusaamista jotta koulun maine ei pilaantuisi

Hakkaaminen = pahoinpitely = väkivaltarikos, ei kiusaamista. Kun edes aikuiset puhuisivat asioista niiden oikeilla nimillä - rehtorit, opettajat ja kuraattorit sekä lasten ja nuorten vanhemmat. Koskemattomuus on jokaisen oikeus eikä väkivaltaiseen käytökseen saa enää suhtautua kiusaamisena. Se on aina viranomaisten asia. Lasten on hyvä tajuta tämä jo varhain, että omasta käytöksestä on kannettava vastuu ja teoilla on seuraamuksia ja niihin puututaan ajoissa ja tarvittavalla vakavuudella uhria vähättelemättä ja syyllistämättä.

Mistähän johtuu, että kiusaaminen on aikuisille niin vaikea asia?

Nytt kun olemmme luopuneet lähes kokonaan kristinuskostamme (se siellä viellä elelee juurtuneine olennaisine käsityksineen taustalla) kuka kekksii uskonnon rauhaan, älyyn, ruokavaliooon, kuuntelemiseen ja itämaisiin taistelulajeihin pohjautuvan uskkonhaaran.

Niin kauan kuin aikuiset eivät ota lasten ja nuorten käytösongelmia vakavasti ja puutu tilanteisiin uskottavalla tavalla, kiusaaminen ja väkivalta tulevat olemaan läsnä. Asioiden peittely ja maton alle lakaisu ovat jo keinoina huonoksi havaitut. Pysyviä muutoksia tuovat ainoastaan vastuulliset ja avoimesti asioista käsittelevät aikuiset. Johdonmukaiset toimenpiteet kouluväkivallan ja henkisen väkivallan poiskitkemikseksi olisivat tarpeelliset jo koulujen tasa-arvoisuuden vuoksi. Jo ekaluokkalaiset ovat kykeneviä ymmärtämään oman käytöksensä seurakset ja asettumaan toisen asemaan ellei taustalla ole omia ongelmia näiden taitojen kehittymisen tiellä. Tunnetaitoja (monissa?) kouluissa jo opetetaan mikä on jo iso edistysaskel oikeaan suuntaan.

Kannattaa nyt huomioida se fakta, ettei opettaja tai koulu saa kertoa / puhua kiusaajan rangaistuksista. Kiusaaja saattaa itse mainostaa, ettei mitään tullut, vaikka todellisuus olisi toinen.

Vierailija kirjoitti:

Nytt kun olemmme luopuneet lähes kokonaan kristinuskostamme (se siellä viellä elelee juurtuneine olennaisine käsityksineen taustalla) kuka kekksii uskonnon rauhaan, älyyn, ruokavaliooon, kuuntelemiseen ja itämaisiin taistelulajeihin pohjautuvan uskkonhaaran.

Muutta sitten tosilaat kun taas miettii että suomalainen sellainen toddelinen leijona/karhu on todella rauhallinen, maltillinnen ja fiksu. Se on vähän se pikkumieehensyndrooma joteenkin jätety siinnne taka-alallle.