Lapsettomat eivät kestäisi perheellisen elämää yhtään vuorokautta

Niin, vapaaehtoisesti lapsettomat. Ja olet ihan oikeassa. Siksi en hanki lapsia.

Mikä tässä oli se pointti?

Vierailija kirjoitti:

En kestäisikään. En kestä kuunnella edes kaupassa ä-pärän huutoa minuuttia kauempaa kun tekisi jo mieli kuristaa se. Uskomattomat hermot teillä vanhemmilla sitä en kiellä! Musta ei siihen olisi ikipäivänä.

Mua aina ihmetyttää miksi oletetaan, että jos lapsi käyttäytyy jotenkin negatiivisesti niin sen vanhemmat ei ole naimisissa 🤔 en ymmärrä miten ne asiat voisi liittyä toisiinsa.

Ei kukaan kestäisi toisen ihmisen perhe-elämää. Omassa perheessä ei yleensä ole erityistä "kestämistä", koska sitä rakastaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se riippuu ihan perheestä kuka siinä kestää ja kuka ei, ja tietysti siitä ihmisestä jonka sitä pitäisi kestää. En tiedä yhtään lapsiperhettä jonka elämä olisi niin kauheaa että sitä ei joku toinen kestäisi, mutta varmaan sellaisia on, esim. alkoholisti/parisuhdeväkivalta-perheitä.

Joissakin perheissä on paljon kersoja jotka huutaa koko ajan, ja joissakin perheissä on 1-2 lasta jotka on rauhallisia, nysvää huoneissaan leikkimässä ja pelaamassa. Joissain lapsiperheissä on vauva ja taapero, joissain fiksuja teinejä jotka tekevät osansa kotitöistä.

Mun perheessä on kaksi koululaista joita ei tarvi hoitaa, kunhan antaa ruokaa jos eivät osaa ite ottaa, ja illalla komentaa nukkumaan ja aamulla kouluun. Välillä tappelevat ja silloin pitää komentaa olemaan tappelematta ja hiljaa. Jos nyt joku lapseton ei tästä selviäisi, niin on muutenkin valmis johonkin laitokseen.

En minä tuosta selviäisi, sillä elämäni olisi pilalla tuossa tilanteessa. Ei se minusta mitään laitosehdokasta kuitenkaan tee. En vain halua lapsia. Miten se on joillekin niin arka paikka. Minua ei kiinnosta muut perheet ja heidän lapsentekopäätökset, miksi sinua kiinnostaa, ja tuomitset tuolla tavalla?

Kyllä minä varmaan kestäisin jos olisi pakko mutta kun ei ole pakko niin en halua koetella hermojani ja jaksamistani sellaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se riippuu ihan perheestä kuka siinä kestää ja kuka ei, ja tietysti siitä ihmisestä jonka sitä pitäisi kestää. En tiedä yhtään lapsiperhettä jonka elämä olisi niin kauheaa että sitä ei joku toinen kestäisi, mutta varmaan sellaisia on, esim. alkoholisti/parisuhdeväkivalta-perheitä.

Joissakin perheissä on paljon kersoja jotka huutaa koko ajan, ja joissakin perheissä on 1-2 lasta jotka on rauhallisia, nysvää huoneissaan leikkimässä ja pelaamassa. Joissain lapsiperheissä on vauva ja taapero, joissain fiksuja teinejä jotka tekevät osansa kotitöistä.

Mun perheessä on kaksi koululaista joita ei tarvi hoitaa, kunhan antaa ruokaa jos eivät osaa ite ottaa, ja illalla komentaa nukkumaan ja aamulla kouluun. Välillä tappelevat ja silloin pitää komentaa olemaan tappelematta ja hiljaa. Jos nyt joku lapseton ei tästä selviäisi, niin on muutenkin valmis johonkin laitokseen.

En minä tuosta selviäisi, sillä elämäni olisi pilalla tuossa tilanteessa. Ei se minusta mitään laitosehdokasta kuitenkaan tee. En vain halua lapsia. Miten se on joillekin niin arka paikka. Minua ei kiinnosta muut perheet ja heidän lapsentekopäätökset, miksi sinua kiinnostaa, ja tuomitset tuolla tavalla?

Eli sinä et oikeasti selviäisi hengissä siitä yhtä vuorokautta, että asuisit saman katon alla kahden koululaisen kanssa??? Miten pystyt huolehtimaan itsestäsikään? Olethan sinä lapsena elänyt lapsiperheessä ja näköjään siitäkin hengissä selvinnyt. Mikä siinä on niin kauheaa että samassa taloudessa on alaikäisiä henkilöitä ettet selviä hengissä? Onko niin että jos taloudessa on 17-vuotias, et selviä hengissä, mutta kun hän täyttää 18v. niin heti alat selvitä???

Ei minuakaan kiinnosta kenenkään lapsentekopäätökset, olenko sanonut niin? Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten aikuinen ihminen voi vuorokauden sisällä KUOLLA siihen että samassa tilassa on lapsia? Onhan se todella outoa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se riippuu ihan perheestä kuka siinä kestää ja kuka ei, ja tietysti siitä ihmisestä jonka sitä pitäisi kestää. En tiedä yhtään lapsiperhettä jonka elämä olisi niin kauheaa että sitä ei joku toinen kestäisi, mutta varmaan sellaisia on, esim. alkoholisti/parisuhdeväkivalta-perheitä.

Joissakin perheissä on paljon kersoja jotka huutaa koko ajan, ja joissakin perheissä on 1-2 lasta jotka on rauhallisia, nysvää huoneissaan leikkimässä ja pelaamassa. Joissain lapsiperheissä on vauva ja taapero, joissain fiksuja teinejä jotka tekevät osansa kotitöistä.

Mun perheessä on kaksi koululaista joita ei tarvi hoitaa, kunhan antaa ruokaa jos eivät osaa ite ottaa, ja illalla komentaa nukkumaan ja aamulla kouluun. Välillä tappelevat ja silloin pitää komentaa olemaan tappelematta ja hiljaa. Jos nyt joku lapseton ei tästä selviäisi, niin on muutenkin valmis johonkin laitokseen.

En minä tuosta selviäisi, sillä elämäni olisi pilalla tuossa tilanteessa. Ei se minusta mitään laitosehdokasta kuitenkaan tee. En vain halua lapsia. Miten se on joillekin niin arka paikka. Minua ei kiinnosta muut perheet ja heidän lapsentekopäätökset, miksi sinua kiinnostaa, ja tuomitset tuolla tavalla?

Eli sinä et oikeasti selviäisi hengissä siitä yhtä vuorokautta, että asuisit saman katon alla kahden koululaisen kanssa??? Miten pystyt huolehtimaan itsestäsikään? Olethan sinä lapsena elänyt lapsiperheessä ja näköjään siitäkin hengissä selvinnyt. Mikä siinä on niin kauheaa että samassa taloudessa on alaikäisiä henkilöitä ettet selviä hengissä? Onko niin että jos taloudessa on 17-vuotias, et selviä hengissä, mutta kun hän täyttää 18v. niin heti alat selvitä???

Ei minuakaan kiinnosta kenenkään lapsentekopäätökset, olenko sanonut niin? Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten aikuinen ihminen voi vuorokauden sisällä KUOLLA siihen että samassa tilassa on lapsia? Onhan se todella outoa...

Ahaa.. en kyllä mistään lukenut, että kyseessä olisi --KUOLEMA--

Tottakai siitä hengissä selviäisi, mutta olisin syvästi masentunut perhe-elämässä.

Huolehdin itsestäni, miehestäni ja lemmikeistäni oikein hyvin, kiitos kysymästä! :)

Ei se niin kamalaa ole. Hoidin vasta 17-vuoriaana kolmea sukulaislasta viikon. Vanhemmat oli lomamatkalla. Hoidin lapset, laitoin ruokaa, kävin kaupassa ja leikin lasten kanssa. Lapset olivat hiukan yli vuoden, just kolmevuotta täyttänyt ja vanhin viisivuorias. Eka päivä tuntui loputtomalta, mutta siitä läksi hyvin rullaamaan.

Kyllä mä sitä jonkin aikaa kestäisin ihan hyvinkin. Mutta 18 vuotta putkeen tuntuu liian pahalta rastilta ja siksipä olenkin lapseton.

Oliko sulla jotain asiaakin, ap?

Kaikki lapsiperheelliset on jossain välissä elämäänsä olleet lapsettomia. Siihen sopeutuu. Deal with it.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kestää ja jaksaa hämmästyttäviä asioita kun on pakko.

Siksi perhesurmiakin on niin vähän.

Mutta kun helvetti on ohi, ihminen ihmettelee, miten mä selvisin?

Lapsettomat tietenkin kauhistelevat lapsiperheiden elämää. He näkevät sen ulkopuolisena, todenmukaisena.

Ihmiset sinnittelevät taloushuolissa, sairauksissa, toivottomissa ihmissuhteissa, luonnonmullistusten, vaarojen ja äärimmäisem kurjuuden keskellä.

On pakko.

Avainsana edellisessä viestissä oli todenmukaisena. Juuri niin se on.

Mä olen kyllä ollut paljon lapsenvahtina ystävien perheessä ja mun veljen perheessä ( heillä 3 lasta ). Ihan mukavaa se on ja olen kestänyt ihan hyvin.

Mutta ihanaa on aina palata omaan rauhalliseen, hiljaiseen ja siistiin kotiin.

Veljen perheessä olen ollut muutaman yön kerrallaan. Heillä on myös koira, enkä ole myöskään mikään koirafani.

Hyvin on aina sujunut kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapsiperheelliset on jossain välissä elämäänsä olleet lapsettomia. Siihen sopeutuu. Deal with it.

Olenko väärässä, miinustaja ;)

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin kamalaa ole. Hoidin vasta 17-vuoriaana kolmea sukulaislasta viikon. Vanhemmat oli lomamatkalla. Hoidin lapset, laitoin ruokaa, kävin kaupassa ja leikin lasten kanssa. Lapset olivat hiukan yli vuoden, just kolmevuotta täyttänyt ja vanhin viisivuorias. Eka päivä tuntui loputtomalta, mutta siitä läksi hyvin rullaamaan.

Ja nyt olet varmaan vela? Kaikki nuoret pitäisi panna tekemään noin, jolloin saisi realistisen kuvan siitä, millaista lapsiperhearki on. Putoaisivat ruusunpunaiset lasit silmiltä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin kamalaa ole. Hoidin vasta 17-vuoriaana kolmea sukulaislasta viikon. Vanhemmat oli lomamatkalla. Hoidin lapset, laitoin ruokaa, kävin kaupassa ja leikin lasten kanssa. Lapset olivat hiukan yli vuoden, just kolmevuotta täyttänyt ja vanhin viisivuorias. Eka päivä tuntui loputtomalta, mutta siitä läksi hyvin rullaamaan.

Itse olin sua vain pari vanhempi, kun jouduin ottamaan vastuun kahdesta nuoremmasta sisaruksesta, alkoholistivanhempien takia.

Ja kyllä, se oli kamalaa, hirveää, kamalaa, kasvatin ne täysi-ikäisiksi, menetin samalla oman elämäni täysin noilta vuosilta.

Sä pääsit pois viikon jälkeen, itselläni se jatkui yli kymmenen vuotta, enkä ollut itse edes valinnut tehdä lapsia, vaan kasvatin muiden lapset.

En todellakaan halua omia lapsia, ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kestää ja jaksaa hämmästyttäviä asioita kun on pakko.

Siksi perhesurmiakin on niin vähän.

Mutta kun helvetti on ohi, ihminen ihmettelee, miten mä selvisin?

Lapsettomat tietenkin kauhistelevat lapsiperheiden elämää. He näkevät sen ulkopuolisena, todenmukaisena.

Ihmiset sinnittelevät taloushuolissa, sairauksissa, toivottomissa ihmissuhteissa, luonnonmullistusten, vaarojen ja äärimmäisem kurjuuden keskellä.

On pakko.

Kuitenkin tutkimusten mukaan perheissä ollaan onnellisempia kuin esim. sinkkutalouksissa. Mistä tulevat otsikot:

Perheettömien raastava yksinäisyys: "Ainoa, jonka kanssa olen puhunut päiväkausiin on kaupan kassa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kestää ja jaksaa hämmästyttäviä asioita kun on pakko.

Siksi perhesurmiakin on niin vähän.

Mutta kun helvetti on ohi, ihminen ihmettelee, miten mä selvisin?

Lapsettomat tietenkin kauhistelevat lapsiperheiden elämää. He näkevät sen ulkopuolisena, todenmukaisena.

Ihmiset sinnittelevät taloushuolissa, sairauksissa, toivottomissa ihmissuhteissa, luonnonmullistusten, vaarojen ja äärimmäisem kurjuuden keskellä.

On pakko.

Kuitenkin tutkimusten mukaan perheissä ollaan onnellisempia kuin esim. sinkkutalouksissa. Mistä tulevat otsikot:

Perheettömien raastava yksinäisyys: "Ainoa, jonka kanssa olen puhunut päiväkausiin on kaupan kassa"

Onko lapsettomat pariskunnatkin onnettomampia kuin lapselliset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se niin kamalaa ole. Hoidin vasta 17-vuoriaana kolmea sukulaislasta viikon. Vanhemmat oli lomamatkalla. Hoidin lapset, laitoin ruokaa, kävin kaupassa ja leikin lasten kanssa. Lapset olivat hiukan yli vuoden, just kolmevuotta täyttänyt ja vanhin viisivuorias. Eka päivä tuntui loputtomalta, mutta siitä läksi hyvin rullaamaan.

Ja nyt olet varmaan vela? Kaikki nuoret pitäisi panna tekemään noin, jolloin saisi realistisen kuvan siitä, millaista lapsiperhearki on. Putoaisivat ruusunpunaiset lasit silmiltä.

Ei, vaan vuosien lapsetomuushoitojen jälkeen sain lapsen. Toki en rynnännyt isääntymään heti ekan miehen kanssa. Ei minulla ole koskaan ollut ruusunpunaisia mutta ei myöskään mitään kauhukuvia perhe- elämästä. Olenhan, yllättävää kyllä, kasvanut perheessä. Minusta on ollut hieno etuoikeus olla äiti. Ja kyllä tuon miehenkin kanssa on kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen kestää ja jaksaa hämmästyttäviä asioita kun on pakko.

Siksi perhesurmiakin on niin vähän.

Mutta kun helvetti on ohi, ihminen ihmettelee, miten mä selvisin?

Lapsettomat tietenkin kauhistelevat lapsiperheiden elämää. He näkevät sen ulkopuolisena, todenmukaisena.

Ihmiset sinnittelevät taloushuolissa, sairauksissa, toivottomissa ihmissuhteissa, luonnonmullistusten, vaarojen ja äärimmäisem kurjuuden keskellä.

On pakko.

Kuitenkin tutkimusten mukaan perheissä ollaan onnellisempia kuin esim. sinkkutalouksissa. Mistä tulevat otsikot:

Perheettömien raastava yksinäisyys: "Ainoa, jonka kanssa olen puhunut päiväkausiin on kaupan kassa"

Onko lapsettomat pariskunnatkin onnettomampia kuin lapselliset?

Siitä on useampia tutkimuksia, että jokainen lapsi laskee vanhempien onnellisuutta.

Se onnellisuus palautuu, kun ne lapset muuttaa pois.

Eli noiden tutkimusten mukaan lapsettomat ovat onnellisempia kuin lapselliset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se riippuu ihan perheestä kuka siinä kestää ja kuka ei, ja tietysti siitä ihmisestä jonka sitä pitäisi kestää. En tiedä yhtään lapsiperhettä jonka elämä olisi niin kauheaa että sitä ei joku toinen kestäisi, mutta varmaan sellaisia on, esim. alkoholisti/parisuhdeväkivalta-perheitä.

Joissakin perheissä on paljon kersoja jotka huutaa koko ajan, ja joissakin perheissä on 1-2 lasta jotka on rauhallisia, nysvää huoneissaan leikkimässä ja pelaamassa. Joissain lapsiperheissä on vauva ja taapero, joissain fiksuja teinejä jotka tekevät osansa kotitöistä.

Mun perheessä on kaksi koululaista joita ei tarvi hoitaa, kunhan antaa ruokaa jos eivät osaa ite ottaa, ja illalla komentaa nukkumaan ja aamulla kouluun. Välillä tappelevat ja silloin pitää komentaa olemaan tappelematta ja hiljaa. Jos nyt joku lapseton ei tästä selviäisi, niin on muutenkin valmis johonkin laitokseen.

En minä tuosta selviäisi, sillä elämäni olisi pilalla tuossa tilanteessa. Ei se minusta mitään laitosehdokasta kuitenkaan tee. En vain halua lapsia. Miten se on joillekin niin arka paikka. Minua ei kiinnosta muut perheet ja heidän lapsentekopäätökset, miksi sinua kiinnostaa, ja tuomitset tuolla tavalla?

Eli sinä et oikeasti selviäisi hengissä siitä yhtä vuorokautta, että asuisit saman katon alla kahden koululaisen kanssa??? Miten pystyt huolehtimaan itsestäsikään? Olethan sinä lapsena elänyt lapsiperheessä ja näköjään siitäkin hengissä selvinnyt. Mikä siinä on niin kauheaa että samassa taloudessa on alaikäisiä henkilöitä ettet selviä hengissä? Onko niin että jos taloudessa on 17-vuotias, et selviä hengissä, mutta kun hän täyttää 18v. niin heti alat selvitä???

Ei minuakaan kiinnosta kenenkään lapsentekopäätökset, olenko sanonut niin? Ihan uteliaisuuttani kysyn, että miten aikuinen ihminen voi vuorokauden sisällä KUOLLA siihen että samassa tilassa on lapsia? Onhan se todella outoa...

Ahaa.. en kyllä mistään lukenut, että kyseessä olisi --KUOLEMA--

Tottakai siitä hengissä selviäisi, mutta olisin syvästi masentunut perhe-elämässä.

Huolehdin itsestäni, miehestäni ja lemmikeistäni oikein hyvin, kiitos kysymästä! :)

Avauksessa sanotaan että "ei selviäisi vuorokautta" selviäminenhän on toki hengissä pysymistä. Ja kuka herranjumala masentuu siitä jos on vuorokauden vähän epämukavaa? Mitä jos sairastut vaikka flunssaan tai oksennustautiin, pitääkö sen jälkeen hakea masennuslääkkeet lääkäriltä? Mitä jos lemmikkisi sairastuu ja oksentelee ja ulostaa pitkin kämppää, masennutko siitä? Mitä jos miehesi on ärsyttävä ja teille tulee riitaa, masennutko heti vai meneekö vaikka viikko?