Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä

Lainaus:

"Se, että laittaa illalla jo kaikki asiat valmiiksi ja suunnittele matkareitin tarvittaessa valmiiksi nimenomaan poistaa sitä stressiä. Samaten ne muistutukset auttavat huolehtimaan vähemmän kuin ei koko ajan tarvitse vilkuilla kelloa ja olla alitajuntaisesti stressaantunut siitä koska pitää lähteä.

T. Myös eri"

Juuri näin minullakin. Kun valmistautumisen hoitaa varmasti ajoissa, kaikenlainen säätäminen jää pois, tiedän mikä bussi lähtee mistä ja milloin, ei tarvitse etsiä mitään kamoja ja voin olla levollisin mielin ilman stressiä. Yönkin voi nukkua rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kommentoinut tässä ketjuissa vain sellaisiin viesteihin joissa vähätellään esimerkiksi ADHDn vaikutusta tai jopa kielletään kokonaan sellainen mahdollisuus, että myöhästelyyn voi olla hyvä syy, kuten sairaus. Eli meidän lienee turha keskustella keskenämme enempää, jos sinä ymmärrät tämän asian kuitenkin samoin. Kuten sanoin, tuo lainaus ei näyttänyt jostain syystä sitä viestiä jota halusin lainata.

No olettaisin, että jos myöhästelyyn on tiedossa jokin syy, sellainen ihminen osaisi myös pahoitella ja selittää kroonista myöhästelyään. Ei sitä kukaan ulkopuolinen osaa arvailla, jos se näyttäytyy ulospäin silkkana välinpitämättömyytenä.

Eihän monet edes tiedä että heillä on adhd. Ihan vasta viime vuosina siihen on perehdytty paremmin. Ennen diagnoosin sai vain ylivillit pojat

Mutta onhan se ajanhallinnan kyvyttömyys silti tiedossa, vaikkei sille osaisi virallista diagnoosia antaakaan. Pitäisi siitä ainakin osata pahoitella. Ainakin minun tuntemani krooniset myöhästelijät eivät pahemmin edes pahoittele, naureskelevat vain millaisia hassunhauskoja unohtelijoita he ovat.

Vierailija kirjoitti:

Kasvun paikka sullakin oppia sanomaan asioista. Mulle ainakaan tuollainen ei edes onnistuisi, koska on muitakin asioita samalle päivälle. Olisi pakko sanoa, että viideltä on liian myöhään, tavataan joskus toiste. Olet liian lepsu ja se käyttää sitä hyväksi.

Minä voin joustaa, jos ei suunnitelman muutoksesta ole mitään haittaa. Mutta jos ehdotus ei sovi, se pitäisi voida suoraan sanoa. Älä sano "kyllä, tottakai", jos et tarkoita sitä. Joustamista pitäisi tietysti olla puolin ja toisin. 

"Se, että laittaa illalla jo kaikki asiat valmiiksi ja suunnittele matkareitin tarvittaessa valmiiksi nimenomaan poistaa sitä stressiä. Samaten ne muistutukset auttavat huolehtimaan vähemmän kuin ei koko ajan tarvitse vilkuilla kelloa ja olla alitajuntaisesti stressaantunut siitä koska pitää lähteä.

T. Myös eri"

Minä laitan edellisenä päivänä kaikki valmiiksi ja suunnittelet reitit jo päiväkausia etukäteen, mutta ei se poista sitä öistä stressiä että voi nukkua pommiin. Se yliajattelun kehä mitä adhd aiheuttaa on ihan älytöntä. Ei siltä saa unta: "Mitäs jos kaikki herätyskellot jättääkin soimatta tai tulee joku yllättävä kiirellinen puhelu tai entä jos iskee jotenkin huono olo eikä tiedä onko tulossa kipeäksi vai eikö ole. Tai entäpä jos vaikka lintu paskoo päälle lähtiessä ja pitäis vaatteet käydä vaihtamassa. Mitkä sitten laitan. Entäs jos kengästä irtoaa pohja tai tulee vaikka ruokamyrkytys. Onkohan mulla muuten jo vähän huono olo. Olikohan se varmasti tuoretta se ruoka mitä söin illalla. Se pakkaus saattoi olla auki. Et kokeillut puristella, että oliko siellä suojakaasut. Varmasti oli pilalla. Pitäisköhän mun googlata vielä reittien varrella olevat vessatkin. Taidanpa googlata ja kirjoittaa ne kaikki ylös....noin. Oho, se on kello jo viisi aamulla. Enää kolme tuntia aikaa nukkua. Entä jos en ehdi nukkua ollenkaan ja iskee migreeni..."

Stressi on siis älytöntä, vaikka kuinka valmistautuisi. Aina keksii uutta mihin pitäisi valmistautua. En jaksa sitä.

-se sama adhd

Vierailija kirjoitti:

Miten te myöhästelijät pärjäätte työelämässä? Jos töissä on vaikka joku tärkeä asiakaspalaveri tai työhaastattelu onnistutteko siihen kuitenkiin saapumaan ajoissa vai koskeeko tämä ajanhallinnan vaikeus vain kaveritapaamisia?

Töissä tehdään vain töitä. Jos et ole jossain, todennäköisesti pitäisi olla. Mikä tärkeä asiakaspalaveri? Kaikki on tärkeää, joten töissä ei tarvitse priorisoida työntekoa ja muuta tekemistä. Kun kokoajan tekee töitä, ehtii tehdä kaikki työt. Mutta jos on tositosi tärkeä työjuttu, odotan vain sitä ja teen muut työt sen jälkeen nopeammin. No joskus olen unohtanutkin, mutta niin ykköskertoja että sattuu kaikille. Taukoja sen sijaan en pidä mielelläni, jotten harhaudu työnteosta. En myöskään osaa aina lähteä kotiin, "myöhästyn" myös työpäivän lopettamisesta helposti kun ei ajantajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te myöhästelijät pärjäätte työelämässä? Jos töissä on vaikka joku tärkeä asiakaspalaveri tai työhaastattelu onnistutteko siihen kuitenkiin saapumaan ajoissa vai koskeeko tämä ajanhallinnan vaikeus vain kaveritapaamisia?

Just sellaisista tärkeistä asiakaspalavereista on tullut monta kertaa myöhästyttyä. Ei ole oikein mukavaa.

Eikö sulla ole mitään puhelinmuistutuksia käytössä? Itse laittaisin ainakin tuossa tilanteessa jonkun värinähälytyksen päälle kun pitää alkaa lähtemään. Läppärin näytöllekin saa helposti muistutuksen tulemaan tiettyyn aikaan.

Minä en pärjännytkään työelämässä. En siksi ole ollenkaan työelämässä mukana. Varmaan joku diagnosoimaton ADHD mullakin. Kaikki elämässä kusee. Opiskelujen kanssakin meni hemmetin kauan, kun on niin huono keskittymiskyky. Mutta ei näin keski-iässä kannata enää diagnoosia yrittää edes hakea. Työttömänä menee loppuelämä.

Lainaukset ei näköjään toimi ollenkaan. 

"En tiedä ymmärsinkö tämän kuvauksen jotenkin väärin, mutta minulle tulee siitä mieleen ihminen, joka ei pärjää enää edes arjessa vaan kuuluisi ehkä jonkin sortin palvelukotiin. Mitä jos se huomio kiinnittyy tekemättömiin pihatöihin, ja hellalle jää pannu palamaan? Mitä jos ajantaju ja keskittymiskyky katoaa, kun piti pientä lasta lähteä kuskaamaan mummolaan, ja lapsi unohtuu autoon viideksi tunniksi?

Aika pelottava ajatus, että tuollainen ihminen voi olla tärkeissä töissäkin. No, ei varmaan kauan, mutta silti."

Ihmettelen samaa. En varmaan uskaltaisi edes asua yhdessä tuollaisen ihmisen kanssa saati hankkia lapsia, koska en pystyisi luottamaan häneen. Etenkin nuo lapseen liittyvät mahdolliset unohtamiset pelottaisivat, koska lapsuudenkaverin vanhempi oli juuri sellainen että säännöllisesti unohti että nyt se kaverini olisi pitänyt viedä tai hakea. Hän sitten monta kertaa ei päässyt itselleen tärkeisiin menoihin (tasolla lääkäristä kaverin synttäreille) ja useamman kerran joutui odottamaan esim harrastuksen jälkeen yksin jopa useamman tunnin kun se vanhempi ei muistanut että piti hakea. Aika traumaattisia kokemuksia hänen mukaansa.

Vierailija kirjoitti:

Itse tiedän erään sukulaiseni kanssa että hän on aina myöhässä yleensä tunnilla tai joskus jopa parilla tunnilla. Siksi olen viimesen vuoden aikana alkanut ennakoimaan. Jos hän kysyy monelta tulee käymään ja minulle sopisi parhaiten esim. Klo 15, sovin suoraan klo. 14, niin voidaan olla lähempänä aikataulua. 

Tämä on vanha matkaopaskikka. opas huomaa ketkä ovat ne matkailijat tai ryhmät, jotka ovat aina myöhässä kun pitäisi lähteä retkelle katsomaan jotain. Jos lähtö hotellilta on oikeasti 9:00, ilmoitetaan myöhästelevälle ryhmälle, että se on 8:30. 

 

Meidän kaveriporukassa on adhd -keissi ja ollaan ratkaistu asia niin, että nähdään porukalla, ja sillä tavalla ei haittaa jos yksi tulee vähän myöhemmin. Kahdestaan tapaamisessa on hyväksi havaittu valita sellainen päivä jolloin ei olisi muutenkaan tekemässä mitään, eli jos tapaaminen järjestyy niin se on vain bonusta, ei mikään jumalan määräys.

Millainen ystävä edes haluaa kaverinsa paikalle väkisin juuri tiettynä kellonlyömänä jos tietää että se vaatii toiselta mahdollisesti unettoman yön ja sitten tapaamisessa on ihan poikki eikä edes nauti koko treffeistä? Kaikkien haasteet ja tarpeet voidaan siis ottaa huomioon jos siihen on halua ja ystävyys on oikeasti ystävyyttä.

Se kommentti oli, että "ehkä kerran tai kaksi annan anteeksi.. mutta odotan että anteeksi pyydetään heti kun ahdistus on ohi" eli ei vaikuta riittävän normaali "pahoittelut mutta nyt kävi niin että en pääse koska x" vaan pitäisi erikseen pyydellä anteeksi ja madella kun kehtasi saada sairauteensa liittyviä oireita. Ja vieläpä niin että kolmannesta katkeaa ystävyys! 😀 Huhhuh.

Itseä ei haittaa vartin myöhästyminen. En ole niin pilkunviilaaja. Selaan odotteluajan somea, jota selaisin useamman kerran päivässä muutenkin. Varaan muutenkin kaverin kanssa näkemisiin vähintään 2 tuntia aikaa. Ei lyhyemmässä ajassa ehdi jutella mitään. Sitten jos alkaa tunnin olla myöhässä, niin alkaa haitata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän että ajanhallinta on monelle vaikeaa, itsekin olen aikaoptimisti ja joudun tekemään töitä että pysyn aikataulussa. Tätä en kuitenkaan ymmärrä (lainaus tuosta iltiksen jutusta):

"Moni myöhästelijä kuvailee olevansa aikaoptimisti, niin myös Mervi. Se on sitä, että mieleen iskee kaikenlaista muka tärkeää usein kriittisellä hetkellä juuri, kun kotoa pitäisi lähteä tai mieluummin olla jo matkalla.

Saatan olla jo menossa ovesta ulos, kun näen, että verhot tai matto on vinossa tai jokin esine pitää oikaista. Sitten käännyn ympäri, Mervi kuvailee."

Oikeasti? Tiedät että myöhästelet, tiedät että nyt pitäisi lähteä tai että olet jo myöhässä ja silti jäät tekemään jotain muut

Sinulle, joka kauhistelit adhd-oireiden vaikutuksia elämään ja muille ihmisille. Onhan se ongelma, tarkkaamattomuus. Lyhentää tutkitusti elinikää ynnä muuta. Onneksi on myös lääkitys, joka on erittäin tehokas. Lapsia ei ole mainitsemistasi syistä. Millaisiksi "maallikot" tarkkaavaisuushäiriötä luulevat, vslinnsiseksiko? Ettei vaikuta mihinkään. Ei se silti auta kuin luovia teidän seassa minkä pystyy, eikä muita näytä haittaavan kunhan uskovat mielessään että oikeasti näistä voi päättää ja vähän paheksuvat. Joko viha tai sääli, ei kuule satuta sinun tekohuoli.

Vierailija kirjoitti:

Nämä neuvot mikset varaa enemmän aikaa osoittavat että ei ihmiset vaan ymmärrä millaista se on kun ajanhallinta on hukassa. Vaikka yrittää varata tarpeeksi aikaa niin se kuluu silti johonkin vahingossa. Vara-ajalla ehtii vielä tehdä tuon pikku homman kun ei ole vielä kiire ja ai niin katsompa valmiiksi sen seuraavankin mitä sitten myöhemmin aloitan ja hupsis, taas onkin kiire. Ja kun ei sitä silti osaa arvioida paljonko oikeasti pitää varata, aina. Puoli tuntia pelivaraa on suunnitelmana paljon mutta kuluu äkkiä johonkin tankkaukseen huoltsikalla mitä ei muistanut hoidettavaksi.

Mutta kun olet itse myöhästynyt monta kertaa aikaisemminkin, eikö sinulle tule siinä vaiheessa lainkaa sellaista tunnetta, että aina kun olen tehnyt näitä pikkujuttuja, olen myöhästynyt, joten ehkä kannattaisi tällä kertaa jättää ne tekemättä? itse ainakin jos jostain harvoin olen vahingossa myöhästynyt, seuraavalla kerralla huomaan olla vielä entistä tarkempi asian suhteen etten varmasti myöhästy seuraavalla kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaveriporukassa on adhd -keissi ja ollaan ratkaistu asia niin, että nähdään porukalla, ja sillä tavalla ei haittaa jos yksi tulee vähän myöhemmin. Kahdestaan tapaamisessa on hyväksi havaittu valita sellainen päivä jolloin ei olisi muutenkaan tekemässä mitään, eli jos tapaaminen järjestyy niin se on vain bonusta, ei mikään jumalan määräys.

Millainen ystävä edes haluaa kaverinsa paikalle väkisin juuri tiettynä kellonlyömänä jos tietää että se vaatii toiselta mahdollisesti unettoman yön ja sitten tapaamisessa on ihan poikki eikä edes nauti koko treffeistä? Kaikkien haasteet ja tarpeet voidaan siis ottaa huomioon jos siihen on halua ja ystävyys on oikeasti ystävyyttä.

Eikö sillä myöhästelijällä sitten ole mitään vastuuta omasta olostaan? Jos tietää stressaantuvansa aikatauluista noin pahasti, niin miksi helvetissä pitää sopia tapaamisia tietylle kellonlyömälle? Jos tiedostaa, ettei pääse paikalle ilman unettomia öitä, niin ihan turha on sopia vaikkapa että mennään elokuviin perjantaina.

Muutenkin tässä ketjussa on omituisen syyllistävä narratiivi, että valtaosa myöhästelijöistä olisi neuropoikkeavia ja mt-ongelmaisia, joiden elämä on jatkuvaa kamppailua. Totta kai näitäkin on olemassa, mutta omien kokemusteni pohjalta kyllä väittäisin, että todennäköisemmin ihminen joka myöhästelee, unohtelee ja tekee ohareita, ei vaan yksinkertaisesti ole kiinnostunut.

Ja muutenkin, mitä tässä pitäisi sitten tehdä, että elämä on "aikapositiivisille" vai mikä se termi nyt oli helpompaa? Kaikkien muiden pitäisi odotella tuntikausia ja kaikista aikatauluista pitäisi luopua, jotta muutamalla olisi parempi olla? Ei enää aukioloaikoja kauppoihin, ei sovittuja lääkärinaikoja eikä asiakastapaamisia. Lääkärien soittoajat ja pakettien toimitukset nyt elävätkin jo jossain aikapositiivisten universumissa, joten siirrytään sitten siihen, että kauppa saattaa aueta välillä 9-18 tai sitten ei. Voi mahdollisesti siirtyä myös seuraavaan päivään, tai ensi viikkoon.

Minulla on kaksi tällaista myöhästelevää ystävää. Toisella on adhd, hän yrittää olla ajoissa ja myöhästyy yleensä muutaman minuutin tai ilmoittaa ainakin, että taas tulen myöhässä. Hän tiedostaa ongelman ja pyrkii toimimaan sovitussa aikataulussa.

Toisella ei ole adhd,ta- hän ei vaan ole koskaan osannut sopia tai organisoida aikatauluja. Jos sovitaan että nähdään kaupungilla klo 15, voin olla varma että hän ilmoittaa aikaisintaan klo 17 itsestään. Hänelle olen joutunut sanomaan, että meillä on muuta menoa sen jälkeen. Kyläilyt sun muut ihan mahdottomia kun koko päivä pitäisi lyödä lukkoon siltä varalta että hän tulee paikalle tai ilmoittaakin illalla ettei päästykään...

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaveriporukassa on adhd -keissi ja ollaan ratkaistu asia niin, että nähdään porukalla, ja sillä tavalla ei haittaa jos yksi tulee vähän myöhemmin. Kahdestaan tapaamisessa on hyväksi havaittu valita sellainen päivä jolloin ei olisi muutenkaan tekemässä mitään, eli jos tapaaminen järjestyy niin se on vain bonusta, ei mikään jumalan määräys.

Millainen ystävä edes haluaa kaverinsa paikalle väkisin juuri tiettynä kellonlyömänä jos tietää että se vaatii toiselta mahdollisesti unettoman yön ja sitten tapaamisessa on ihan poikki eikä edes nauti koko treffeistä? Kaikkien haasteet ja tarpeet voidaan siis ottaa huomioon jos siihen on halua ja ystävyys on oikeasti ystävyyttä.

Käännetäänpäs asia toisinpäin. Millainen ystävä edes haluaa, että kaveri joutuu odottamaan häntä, tuhlaamaan omaa aikaansa hänen odotteluun ja on henkisesti poikki turhasta odottelusta siihen mennessä, kun suostut saapua, eikä enää edes nauti koko treffeistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin näitä kroonisia myöhästelijöitä, että koska useimmat heistä hoitavat työkuvionsa täysin moitteetta, heillä ON siis kyky olla ajoissa paikalla. Eli se, että ystävätapaamiset yms "kusee", ei johdu kyvyttömyydestä niinkään kuin välinpitämättömyydestä.

Sillä voi valtava merkitys, onko kyseessä päivittäin samana toistuva rutiini aikataulujen suhteen. Ystävien tapaamisissa ja vapaa-ajan tekemisissä ei usein ole, eivätkä ne toistu muutenkaan tarpeeksi säännöllisesti rutiinin muodostamiseksi. Myös muita muuttujia voi olla valmistelusta siirtymien kestoon. Monta mahdollisuutta epäonnistua arvioinnissa jos aikaa ei "tunne", vaan ennakointi perustuu mekaaniseen kokemukseen sen riittävyydestä/riittämättömyydestä eri tilanteissa. Jonkin verran voi yleistää, mutta se voi myös mennä vikaan. Mitä enemmän muuttujia, si

Jos ajantajua ei ole, kuinka pystyy varaamaan enemmän aikaa ja mihin se varattu aika menee? Pankkiin? Ihmiset eivät ymmärrä, mitä tarkoittaa kun ajantajua ei ole. Miksi lukihäiriöiset tekevät aina virheitä lukemisessa ja kirjoittamisessa, vaikka tietävät että heillä on lukihäiriö ja on opetettu kuinka pitäisi kirjoittaa? Kun ei hahmota sitä asiaa oikein. Tarvitaan apuvälineitä (joku muu tarkistaa), lisää tekstiä ei auta. Vaikka olisi enemmän aikaa, ei ole enempää aikaa ellei sitä käytä hyväksi. En tarvitse enemmän aikaa vaan paremman tajun aloittaa ja lopettaa lähtemiseen johtavat toimet aikanaan. Mutta ilman ajastinta en tiedä kauanko ne vievät enkä tunne kun aika kuluu. Muuttujille taas on ilman kokemusta vaikea ajastusta laittaa. Toisinsanoen, aikataulu on pystyttävä jonkun ulkoisen muistisäännön/ ärsykkeen kautta sitomaan johonkin muuhun tapahtuvaan. Jos joutuu päässä arvioimaan esim. kauanko jostain on kulunut ilman mitään visuaalista vinkkiä, arvaus on usein surkuhupaisaa kuultavaaja saattaa heittää vuosilla.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kaveriporukassa on adhd -keissi ja ollaan ratkaistu asia niin, että nähdään porukalla, ja sillä tavalla ei haittaa jos yksi tulee vähän myöhemmin. Kahdestaan tapaamisessa on hyväksi havaittu valita sellainen päivä jolloin ei olisi muutenkaan tekemässä mitään, eli jos tapaaminen järjestyy niin se on vain bonusta, ei mikään jumalan määräys.

Millainen ystävä edes haluaa kaverinsa paikalle väkisin juuri tiettynä kellonlyömänä jos tietää että se vaatii toiselta mahdollisesti unettoman yön ja sitten tapaamisessa on ihan poikki eikä edes nauti koko treffeistä? Kaikkien haasteet ja tarpeet voidaan siis ottaa huomioon jos siihen on halua ja ystävyys on oikeasti ystävyyttä.

Miksi se vaatii siltä toiselta unettoman yön? Miksei se myöhästelevä henkilö ota itse tehtäväkseen olla paikalla tuntia sovittua aikaa tarkemmin ja sitten itse odottelee näitä muita jos nyt ei ole tällä kertaa sattunut myöhästymään. Silloinhan hänen ei tarvitsisi stressata niin paljon kun tähtää olla paikalla jo huomattavasti ennen sovittua aikaa.

Myönnän että en ymmärrä miten ihminen, joka tietää että vaikka 15.30 pitäisi lähteä ja on saanut jo monta muistutusta läheiseltä koska on krooninen myöhästyjä voi vielä ovella kääntyä ympäri ja palata oikomaan niitä verhoja tms. vaikkei aikaa enää ole. Että miten päästä voi sillä hetkellä haihtua ihan kaikki muu kuin ne verhot. Pitäisikö siis olla joku koko ajan vieressä kieltämässä että et nyt käytä aikaa tuohon?