Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä
23.03.2018 |
Minulla on ystävä, joka on monella tavalla ihan tyyppi, mutta hänessä on yksi todella ärsyttävä piirre: hän on ihan hirveä säätäjä aikataulujen kanssa ja aina myöhässä. Siis ihan AINA. Esim. kun sovimme kyläilystä, että hän tulee luokseni vaikkapa klo 13, laittaa hän samana aamuna viestiä "Sori, tämä on minulle nyt hidas aamu, en saa lähdettyä, haittaako jos tulen kaksi tuntia myöhemmin?". Taannoin sovimme, että nähdään sunnuntaina kolmen maissa ja kun samana aamuna sitten vielä varmistin nähdäänkö paikassa x, josta oli ollut aikaisemmin puhe, niin tämä ilmoittaa " Hei, mä oonkin nyt sopinut xxx (toisne kaverin) kanssa myöhäisen brunssin klo kahdeks, et en mä ehdikään kolmeks vielä, sori, käykö viideltä?". ARRRRGGHHH!!
Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.
Mitä tekisitte tällasen kaverin kanssa? Sanonko ens kerralla, että sori, meni jo, mitäs oot myöhässä ja sovitaanpa treffit uusiks sitten, kun et muuta aina aikatauluja? En itsekään tajua, miksi asiasta on niin vaikeaa sanoa hänelle...
Kommentit (492)
No huh huh. Tuo on jo niin nöyryyttävää, että eihän tuossa osaa reagoidakaan, kun tyyppi kirkkain silmin toteaa jotain tuollaista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Tuo on jo niin nöyryyttävää, että eihän tuossa osaa reagoidakaan, kun tyyppi kirkkain silmin toteaa jotain tuollaista
Lainaus oli jäänyt pois, kuinka ollakaan. Tämä oli takoitettu reaktioksi henkilölle, jonka tuttava mm. yhdessä sovittuun konserttiin saapui eri porukan kanssa ja ihmetteli, että ai sinäkin olet täällä!
Jokaisen kroonisen myöhästelijän kohdalla myöhästely johtuu vain siitä, että myöhästelystä ei ole tarpeeksi kovia seurauksia. Myöhästelijän kuin myöhästelijän voi kouluttaa olemaan ajoissa tarpeeksi kovilla sanktioilla. Pari esimerkkiä omasta elämästä: 1) Tultiin tuhkapilviepisodin aikaan Italiasta Suomeen vuokrabussilla. Siinä oli kuskina paikallinen etelän vetelä, joka ilmeisesti osannut kelloa. Hänen takiaan lähtö myöhästyi toistuvasti. Yhtenä päivänä sitten meni porukan oppaalta hermot, hän otti kuskilta bussin avaimet ja siirsi sen muutaman sadan metrin päähän piiloon. Kun sitten kuski viimein saapui majapaikan pihalle puoli tuntia sovitun lähtöaja jälkeen eikä nähnyt bussia missään, hän meni ihan paniikkiin. Kohta meidän oppaamme kertoi, missä bussi on ja sanoi, että tämä on viimeinen varoitus. Jos hän vielä kerrankin on minuutinkin myöhässä sovitusta ajasta, me ajamme bussin itse eteenpäin ja hän saa jäädä ja tehdä mitä huvittaa. Kyseinen järkijättö oppi ja oli ajoissa siitä eteenpäni.
2) Eräällä kaveripiirissämme on saaressa kakkosasunto (kutsuu sitä mökiksi, mutta ei todellakaan ole mikään perinteinen kesämökki) ja hän kutsui porukkamme viettämään sinne viikonloppua. Oli kerrottu tarkka aika, jolloin vene lähtee saareen. No, yksi kaveriporukastamme ei ollut ajoissa ja hän oli myöhästellyt muutenkin paljon. Me muut menimme mökille. Kun oli päästy mökille, tämä yksi soitti ja kysyi, että missä olemme. Kerroimme, että ollaan mökillä ja että kyyti meni. Tee, mitä haluat. Jotenkin maagisesti seuraavan kerran vastaavan viikonlopun aikana hänkin osasi olla ajoissa.
Olen tehnyt töitä monenkin sellaisen kulttuurin edustajan kanssa, joissa on kuulemma "joustava aikakäsitys". Jostain maagisesta syystä hekin ovat aina oppineet käyttämään kelloa, kun uhkana on ollut tarpeeksi kovat sanktiot, kuten jääminen kielitaidottomana jonnekin korpeen tai kirjallinen varoitus tai muu konkreettinen sanktio.
Tunti pari poiketa sovitusta on jo liikaa. Parempi perua koko treffit jos ei kulje. Mutta nämä jotka nipottaa jo parista minuutista, mikä heitä vaivaa?
Mulla on ollut sellaisia "ystäviä" pari ha jotenkin on ystävyyssuhde sitten hiipunut. Piirre jota vihasin heissä kun itse olen säntillinen.
Nykyisellä miehelläni on jossain määrin samaa piirrettä. Sanonkin aikana aikataulut väärin eli liian aikaisin jos jotain sovittua, niin tulee ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Tuo on jo niin nöyryyttävää, että eihän tuossa osaa reagoidakaan, kun tyyppi kirkkain silmin toteaa jotain tuollaista
Lainaus oli jäänyt pois, kuinka ollakaan. Tämä oli takoitettu reaktioksi henkilölle, jonka tuttava mm. yhdessä sovittuun konserttiin saapui eri porukan kanssa ja ihmetteli, että ai sinäkin olet täällä!
Kuulostaa lähinnä siltä että tämä kirjoittaja on ottanut tosissaan jonkun ehdotuksen mutta ei ole kertonut sitä tarpeeksi selvästi ehdottajalle. Kirjoittaja on ehkä näitä loputtomiin vatuloivia tapauksia tai niitä joilta ei selkeää vastausta saa mihinkään.
Minun eräällä siihen aikaan hyvällä ystävällä oli ongelmana ajanhallinta. Niin sen ainakin itse ajattelin olevan. Ei hänellä ollut mitään neuroottisuuksia eikä mielenterveysongelmia. Hän vain ei osannut hallinta jankäyttöään eikä priorisoida asioita.
Koska hänellä ei ollut autoa, mutta minulla oli, niin siihenhän se meni, että kuljimme minun autollani. Voin sanoa ihan kirkkain silmin, että joka ikinen kerta jonnekin lähtiessämme minä seisoin autoni kanssa hänenpihassaan odotamassa, ja koskaan se ei ollut mikään viisi tai viisitoista minuuttia, vaan aina reippaasti yli. Tunninkin tai enemmän.
Mikään siihen ei auttanut. Kokeilin kaikenlaista, mutta ei. Ei oikein voinut tuota "valehtele, että pitää olla tuntia aikaisemmin paikalla" -korttiakaan käyttää, koska kyllähän hän aikataulut tiesi.
Hänellä oli aina kauhea kiire. Ja kun yritin selittää, että laita kaikki ajoissa valmiiksi, niin ei se vaan toiminut. Hän oli suurinpiirtein aina puolipukeissa ja juoksenteli sinne tänne. Pahinta oli, että jos puhelin soi (elettiin lankapuhelinaikaa), niin hän ei mitenkään voinut olla vastaamatta, vaikka olisi ollut tulipalokiire. Ja sitten: pälä pälä, ai jaa, läpä läpä, höpö höpö, ai niinkö, no mitä sitten teit? läpä läpä pälä pälä... Jaa mutta nyt mulla on kiire, ai mitä? Ai jaa, pälä pälä...
Meillä oli yhteisiä harrastuksia ja eräs yhteinen luottamustoimi, johon oli mentävä ajallaan. Aina myöhästyttiin, ja syyt sain siten minäkin päälleni.
Minusta tämä on epäkohteliasta toista kohtaan. Jos kulkee toisen kyydissä, on oltava ajoissa. Mutta hän saattoi ihan suvereenisti kokouksen päättyessä jäädä jonkun kanssa suustaan kiinni vaikka kuinka pitkäksi aikaa välittämättä yhtään siitä, että minä olisin jo lähtenyt kotiin, mutta piti häntä odottaa. Siinä tuntee itsensä vain joksikin hovikuskiksi.
Kaiken huipuksi selitti vielä usein, kuinka hän ei tarvitse autoa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän että en ymmärrä miten ihminen, joka tietää että vaikka 15.30 pitäisi lähteä ja on saanut jo monta muistutusta läheiseltä koska on krooninen myöhästyjä voi vielä ovella kääntyä ympäri ja palata oikomaan niitä verhoja tms. vaikkei aikaa enää ole. Että miten päästä voi sillä hetkellä haihtua ihan kaikki muu kuin ne verhot. Pitäisikö siis olla joku koko ajan vieressä kieltämässä että et nyt käytä aikaa tuohon?
Minä en ainakaan jää oikomaan mitään verhoja vaan pesemään hampaita tai kuivaamaan hiuksia tms.
T. Myöhästyjä
Miksi ne hiukset täytyy pestä just tuolloin?
Koska ne on muuten likaiset ja koko päivä on pilalla.
Siis sun mielestä on täysin ok olla tunti myöhässä töistä sen vuoksi, että et voi pestä hiuksia illalla/käyttää kuivashampoota/herätä aamulla aikaisemmin/peittää hiuksia huivikampauksella? Tuossa tapauksessa ei taida auttaa sitten muu kuin ajella se pää kaljuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä taas joku joka ei kärsi minkäänlaisista ajanhallinnan ongelmista koittaa neuvoa niistä kärsiviä. Jos sulla menee esim. meikkaamiseen joka kerta tasan 15 minuuttia, niin sillä ajanhallinnan ongelmista kärsivällä ei menekään siihen aina se aika minkä ekalla kerralla mittaa. Mitatessa voi mennä vaikka se 15 minuuttia, mutta seuraavalla kerralla meneekin puoli tuntia. Luuletko ettei hän ole tehnyt jo aikoinaan tuollaisia laskelmia, mutta kun ne ei auta ajanhallinnan ongelmista kärsiviä tarpeeksi.
No sitten varaat aikaa sen maksimimäärän mukaan. Jos aikaa jää yli, niin hienoa. Silloin (ja ainoastaan silloin) voit tehdä jotain muuta.
Mutta se mistä tiedän mikä on se maksimimäärä. Se kun voi taas seuraavalla kerralla ylittyä?
No kai sille maksimäärällekin jossain vaiheessa stoppi tulee, vai meneekö sulla jonain päivänä kenties kaksi tuntia hampaiden pesuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tärkeilevä paskiainen joka menettäisi hermonsa sen takia että kaveri myöhästyy 10 minuuttia. Relatkaa!
En lainkaan hermostu jos joskus harvoin näin tapahtuu. Jos hän myöhästyy 10 minuuttia tai enemmän lähes joka ikinen niin kerta niin hermostun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Tuo on jo niin nöyryyttävää, että eihän tuossa osaa reagoidakaan, kun tyyppi kirkkain silmin toteaa jotain tuollaista
Lainaus oli jäänyt pois, kuinka ollakaan. Tämä oli takoitettu reaktioksi henkilölle, jonka tuttava mm. yhdessä sovittuun konserttiin saapui eri porukan kanssa ja ihmetteli, että ai sinäkin olet täällä!
Kuulostaa lähinnä siltä että tämä kirjoittaja on ottanut tosissaan jonkun ehdotuksen mutta ei ole kertonut sitä tarpeeksi selvästi ehdottajalle. Kirjoittaja on ehkä näitä loputtomiin vatuloivia tapauksia tai niitä joilta ei selkeää vastausta saa mihinkään.
No en ole mikään "vatuloiva tapaus", eikä samanlaisia ongelmia ole ikinä ollut kenenkään muun kanssa.
Tuo konserttijuttu (tai keikka pikemminkin) meni niin, että juteltiin niitä näitä ja kerroin hänelle että haluaisin mennä tuota katsomaan. En pyytänyt häntä mukaan, enkä tiennyt, kiinnostiko se häntä edes. Hän alkoi itse innostuneena sanoa, että se kuulostaa mahtavalta ja hän tulisi mielellään mukaan, "kai se sopii?" (hänen sanansa) Sanoin että totta kai ja kysyin ostanko samalla lipun hänellekin. Hän sanoi ettei tarvitse, hän ostaa itse. Puhui sitten vielä innoissaan miten kiva ilta siitä tulee. Ja kertoi, että hänen autollaan pääsen sitten kotiinkin sieltä. Juteltiin siitä artistista ja keikkapaikasta ja ylipäätään kumpikin oltiin innoissaan.
En ruvennut siellä paikan päällä valittamaan hänelle asiasta, koska noh, ensinnäkin olen konflikteja välttävä nössö, ja toisekseen olin menossa keikalle joka tapauksessa ilman häntäkin. Näin jälkeenpäin ajateltuna hänellä ei varmasti ollut mitään aikomusta tulla keikalle minun kanssani - en vain tajua, miksi piti esittää niin. Se siinä tuntui tosiaan vähän nöyryyttävältä, kuten ylempi kirjoittaja sanoikin.
Olisi tuosta lippuasiasta pitänyt osata päätellä. Leffan kanssa nimittäin oli sama juttu. Juteltiin elokuvista joita aiottiin mennä lähiaikoina katsomaan, ja tuli puhe tästä leffasta, josta oli toistaiseksi vain yksi ennakkonäytös tiedossa. Hän sanoi kirjaimellisesti että "ehdottomasti mennään yhdessä". Kysyin silloinkin ostanko molemmille liput samalla, ja hän vastasi, että ei tarvitse, hän ostaa itse. Tuossa paikassa ei myöskään ollut numeroituja paikkoja, joten ei tarvinnut ostaa vierekkäisiä lippuja. Ei hänellä tietysti silloinkaan ollut mitään aikomusta oikeasti tulla sinne leffaan, ainakaan minun kanssani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä jotkut häiriintyneet passiivisaggressiiviset käyttävät myöhästelyä manipulointiaseena.
Tunnen erään joka matkusteli 20 vuoden ajan monta kertaa vuodessa toiseen maahan miehen perässä eikä koskaan myöhästynyt lennolta. Sitten kun miehen kanssa tuli ero, mutta mies oli tulossa vielä käymään maassa mm. tapaamaan lapsiaan, tämä nainen ajeli yli kolme tuntia Helsinki-Vantaalla ympäriinsä kun ei muka löytänyt saapuvien lentojen terminaalia. Tällä hän varmisti, että lasten isä oli stressaantunut ja väsynyt kun tapasi lapsensa pitkästä aikaa, koska hän joutui odottamaan tuntien ajan lentokentällä tietämättä milloin pääsee sieltä pois, ja lapset olivat kiukkuisina kun joutuivat koko tuon ajan istumaan autossa.
Ei vain ole mitenkään mahdollista, että nainen joka osasi 20 vuotta vaihtaa konetta eri lentokentillä ja aina löysi oikeat terminaalit, ei olisi enää löytänyt omalla kentällä saapuvien terminaalia. Eikä olisi yllättäen osannut lukea suomeksi opasteita ja kylttejä, jotka kertovat oikean suunnan.
Mihin tarvitaan tuollainen "ystävä"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Tuo on jo niin nöyryyttävää, että eihän tuossa osaa reagoidakaan, kun tyyppi kirkkain silmin toteaa jotain tuollaista
Lainaus oli jäänyt pois, kuinka ollakaan. Tämä oli takoitettu reaktioksi henkilölle, jonka tuttava mm. yhdessä sovittuun konserttiin saapui eri porukan kanssa ja ihmetteli, että ai sinäkin olet täällä!
Kuulostaa lähinnä siltä että tämä kirjoittaja on ottanut tosissaan jonkun ehdotuksen mutta ei ole kertonut sitä tarpeeksi selvästi ehdottajalle. Kirjoittaja on ehkä näitä loputtomiin vatuloivia tapauksia tai niitä joilta ei selkeää vastausta saa mihinkään.
No en ole mikään "vatuloiva tapaus", eikä samanlaisia ongelmia ole ikinä ollut kenenkään muun kanssa.
Tuo konserttij
Ilmeisesti ystäväsi on hyvin epätyypillinen suomalainen, joka lupailee asioita jenkkityyliin: siksi, että se kuulostaa mukavalta, aikomatta oikeasti niitä toteuttaa. Onko hänellä jotain ulkomaalaista taustaa, että tässä voisi olla kulttuuriero? (En kysy siis mitenkään rasistisesti vaan koska tämä tosiaan on kulttuuriero esimerkiksi Suomen ja USA:n välillä.)
Mulla on sellainen frendi joka myöhästyi kerran yli tunnin koska oli kuulemma unohtanut huuhdella hoitoaineen ja piti aloittaa valmistautuminen alusta. Toinen frendi saattaa pokkana heittää olevansa matkalla ja tilata sitten vielä juoman siellä missä on, eli valehtelee sille joka odottaa toisaalla. Molemmat nämä frendit on taustaltaan eräästä Euroopan maasta jossa tuollainen on yleisempää.
Mulla on myös paljon kavereita jotka ovat todella täsmällisiä, yleensä just kantiksia. Silti nuo kaksi ensinmainittua ovat mun lähimmät kaverit, kun ovat muuten niin ihania. Ehkä se on osa sitä pakettia, siis että ne hyvät piirteet ovat vaatineet kehittyäkseen sitä samaa joka johtaa sitten myös tuollaiseen suurpiirteisyyteen ja jopa röyhkeyteen ajoissa olemisen suhteen? Heidän seurassa voi myös itse ottaa rennommin, kun kaikki ei ole niin millin tarkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Tunti pari poiketa sovitusta on jo liikaa. Parempi perua koko treffit jos ei kulje. Mutta nämä jotka nipottaa jo parista minuutista, mikä heitä vaivaa?
En tunne yhtään ketään, joka nipottaa parista minuutista, harvalla todellakaan on niin hyvä ajantaju, että osaa edes huomata parin minuutin kulumista. Itse en nipota vartista tai parista kymmenestä minuutistakaan, mutta toisaalta näiden kanssa en suostu sopimaan treffejä minnekään, missä en voi mukavasti odotella. Sanon suoraan, että en mä sua ala odottelemaan museon edessä, tule siihen läheiseen kahvilaan, niin mennään siitä sitten yhdessä museoon. Näden kanssa en tee elokuva/matkatreffejä tms. laisinkaan, kun en jaksa hermoilla, ennättävätkö.
Olen myöhästeleville kavareilleni suoraan kertonut, että sinällään tapansa myöhästellä ei minua haittaa, mutta se tarkoittaa yhdessä tekemisen rajoittamista siten, että tekeminen pysyy minullekin mukavana, eli ei tehdä semmoista, missä saan hermoilla ehtimistä.
Mulle ennalta sovitut aikataulut on vaikeita. Olen aina kyllä ajoissa, yleensä etuajassa, mutta se vaatii ihan liikaa.
Esimerkiksi eilen oli lääkäriaika aamulla, enkä siksi saanut nukuttua koko yönä, kun pelkäsin että jos nukun pommiin. Meinasin ajaa kolarin matkalla sinne sttessin ja väsymyksen vuoksi ja kotiin tultua alkoi särkeä päätä ihan kamalasti. Sitten iski sellainen väsymys, että kaaduin sänkyyn ja heräsin vasta illalla. Kaikki tämä siis sen takia, että piti olla ajoissa lääkärissä :D
Ja kyllä, olen työkyvytön ja eläkkeellä. Siksi löytyy ymmärrystä myös niille, jotka ehkä myöhästelee ja peruu, mutta pystyy vielä sinnittelemään edes jotenkin menossa mukana.
Mulla just yks etäinen kaveri sai kenkää koeajalla myöhästymisen takia. Naureskeli, kuinka pomo oli huomautellut pariin otteeseen asiasta ja oli tullut kirjallisestikin. Sanoi, että ei se liukuvassa ajassa niin just ole, mutta kysyttäessä kuitenkin sanoi myöhästyneensä koulutuksesta ja jostakin muusta tilaisuudesta. Koetin sanoa, että eikö nyt pitäisi asiaan jo reagoida, mutta ei vissiin mennyt perille, kun kenkää oli tullut.
Afrikkalainen aikataju? Mitenkä se palstan tyyppi, joka aikataulutti minuutilleen kaikki yhteiset tapaamisensa ystäviensä kanssa. :D
Itsekuri on kyllä hyvä huomio. Mun ystävät, jotka myöhästelee, ovat aivan samanlaisia kun sun sisko. Ja juuri se, että ei ole pahantahtoisia, tekee asiasta vaikeaa, koska en halua heistä luopua, mutta kyllä monta kertaa tekee mieli kirkua ääneen.
Jotenkin kestäisin ehkä asiaa paremmin, jos hekin näkisivät asian noin, että joo multa tosiaan puuttuu itsekuri eivätkä selittelisi että mä nyt vaan oon tämmöinen ja mä nyt vaan hukkaan ajantajun ja mulla on ajantajun kanssa ongelmia, kun oikeasti kyse on siitä, että menevät vaan mistä aita on matalin koska itsekuri puuttuu. Ja tulee mieleen sekin että jos tunnistaisivat ja tunnustaisivat niin ehkä asialle voisi sitä kautta jotain tehdäkin.