Raivostuttaa AINA myöhässä oleva ystävä

Minulla oli ystävä,  joka sopi kanssani tietyn ajan tulla käymään ja kun tuo aika koitti niin kohta soitti ja sanoi tulevansa puolen tunnin päästä, oli toisen ystävän luona jutut kesken. Puolen tunnin päästä soi taas puhelin, nyt oli tulossa 15 minuutin kuluttua. Jne...tätä saattoi jatkua kauan! Nyt tuo ystävä on entinen ystävä jota en ole nähnyt 2,5 vuoteen enkä tajua miksi siedin sitä käytöstä. Lopullinen syy välirikkoon ei ollut edes tuo vaan paljon pahempi. Olen ollut huono vetämään rajoja, nyt sitä sitten opettelen. Oikea ystävä kunnioittaa myös toisen aikatauluja.

Täsmälliset ihmiset ja tapahtumat ovat rasittavia. Aikasyöppöjä. Pitää vältellä.

Minullakin oli ennen tuollainen kaveri, saapui aina myöhässä ja syy oli jokin todella itsekäs "teki mieli käydä shoppailemassa" tai "sovin viime tingassa toisen kaverin kanssa tapaamisen". Toi myös välillä poikaystävänsä mukaan vaikka piti olla tyttöjen kesken tapaaminen. Oli todella itsekäs ihminen ja laitoin lopulta välit poikki enkä ole kyllä yhtään edes ikävöinyt häntä. Maailmassa on oikeasti muitakin huomioon ottavia ihmisiä ja elämä on liian lyhyt, että hukkaisi aikaa ja energiaa tuollaisiin ihmisiin.

Elämä on kyllä hauskempaa fiksujen ja kohottavien ihmisten kanssa. Jotka osaa myös kellonajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyyppi on suloinen ja mukava ihminen, mutta aivan äärimmäisen boheemi säätäjä aikataulujen kanssa. Oon pitkään jaksanut joustaa, mutta pikku hiljaa asia on alkanut suorastaan raivostuttaa. Tuntuu, että jos haluan nähdä tätä ystävää täytyy koko päivä suunnilleen raivata tyhjäksi, koska en voi luottaa yhtään, että aikataulut oikeasti pitävät.

 

Minusta voisit muotoilla asian hänelle itselleen jotakuinkin yllämainituin sanoin. Ystäväsi ei mitä luultavimmin ymmärrä oman toimintansa kuormittavuutta eikä osaa ajatella asiaa muiden kannalta. Rasittavaa, mutta näitä tyyppejä löytyy aina. Toki yksi vaihtoehto on alkaa äärimmäisen ehdottomaksi tapaamisaikojen suhteen, mutta se ei mitä luultavimmin käännä ystäväsi huomiota hänen omaan toimintaansa, vaan saa hänet ihmettelemään yhtäkkistä takakireyttäsi.

Tämä on viisain neuvo 😊

Niinpä ! Se yksikin kelvake myöhästyi omista hautajaisistaan kun ei ehtinyt ajoissa kuolemaan.

En enää sopinut tapaamisia kaverini kanssa, joka aina odotutti ja ei tuntunut häntä vaivaavan yhtään pätkääkään. Tuossa kaikkein ärsyttävintä oli se, että oltiin jotain sovittu niin ei sitten ilmoittanut että ei ehdi tai menee pidempään.

Itse opetin hänet siihen, etten suutu noista vekslaamisista, niin se oli sitten aina sitä, että oltiin sovittu näkeminen vaikka klo 17, niin sitten alkoi tulla "en ehi ihan tohon 17, käviskö 18:30?" "Hei saisinki kyydin 19?" "Ehtisin 21 jos vielä haluut vai siirretäänkö?"

Niin..

Edellinen jatkaa

Kun tuosta sanoi, niin saattoi sanoa oikeasti "no sähän halusit siirtää" tai jotain selityksiä ja syitä, miksi nyt meni aikataulut taas plörinäksi. Saattoi olla jotain että "nukahti" tai "piti käydä hakemassa joku tori-ostos ku sai nyt kyydin".

Sitten kun sanoi, että voitko ilmoittaa heti kun tiedät, ettet ehdikään näkemään, niin en käytä mun vapaapäivää odotteluun. Että ei sitten nähdä, mutta ilmoita, niin teen muut suunnitelmat. Tähän saattaa sanoa, ettei jaksa nyt mun kanssa riidellä.

Mun sisko on tuollainen. Esim. jouluna oli tulossa kylään, itse ehdotti että tehdäänkö ruokaa yhdessä aaton aattona ja hän tuo osan ruuista. Ei sitten kuulu mitään koko päivänä, ja klo 19 soittaa ettei jaksanutkaan lähteä ajamaan. Itsekäs ja raskaa persoona.

Olen ottanut tavaksi etten soita perään. Siinähän sitten touhuaa tärkeämpiä menojaan. Valitettavasti se seuraava kertakaan ei sovi.

Todella itsekästä olla myöhässä. Teininä odottelin aina, silloin ei ollut kännyköitä, nykyisin en enää odottele kuin korkeintaan 5 min. ja lähen sitte meneen.

Yksi teinistä/nuoruudesta asti ollut ystävä on ollut koko ikänsä kauhea myöhästelijä. Kun hän sai lapsia, niin alkoi käyttää heitä tekosyynä myöhästelylleen.

Jos sovimme jotain esimerkiksi minun vapaapäivälle puolen päivän tienoilla- itse olin siis paikalla 11.45-12.15 välillä mutta hänestä ei kuulunut vielä yhdeltäkään. Kun sitten soitin että missä hän on tulossa niin pokkana saattoi sanoa, että hän on juuri pukemassa lapsia että pääsee lähtemään. Odotutti minua siis tuntikaupalla eikä edes ilmoittanut ennen kuin kysyin.

Sitten kun itse sanoin, että minun täytyy lähteä viimeistään viideltä kun on muutakin menoa sovittu tälle harvinaiselle vapaapäivälle- hän joka kerta sanoi että ensi kerralla sitten nähdään kyllä ajan kanssa kun sinun kanssa on niin hankala sopia näitä näkemisiå. (Siis minun? Itsehän hän tuhlasi monta tuntia aikaani odotuttamalla)

Lopulta lopetin sopimisen. Jos kellon aika sovittiin niin sanoin jo suoraan että sen jälkeen on muutakin menoa joten ollaanhan sitten ajoissa. Kun tapaamiset sitten lyhenivät hänen kanssaan puolen tunnin pikaiseksi kahvitteluksi, josta suurin osa ajasta meni hänen lastensa huomiomiseen- en enää jaksanut välittää.

Jos hän todella olisi halunnut tavata, hän olisi varmistanut että tulee ajoissa ja ehditään vaihtaa kuulumiset.

Tuo ystävyys on sittemmin väljähtänyt. Somen mukaan hänellä ei ole muuta elämää kuin lapset- jotka hekin jo osa aikuisia. En tiedä eikö hän halua muuta elämää kuin sen? Ilmeisesti ei vanhoilla  ystävillä ainakaan ole sijaa hänen elämässä vaikka muuta väittääkin.

Minullakin on useampi usein myöhästyvä ystävä, joten odotteleminen on tullut tutuksi. 

Lapsuuden ystäväni on näitä aina 5-15 minuuttia myöhässä osastoa. Aikaoptimisti, joka ei ota olosuhteita huomioon. On kyllä paremmin ajoissa näin nelikymppisenä.

Yläasteelta asti ystäväni laittaa yleensä varttia-10 minuuttia ennen tapaamista viestin, jos on myöhästymässä. Hän on niitä, joka luulee, että ehtii tehdä sitä sun tätä ennen lähtöä ja vielä ehtiä ajoissa. On huomattavasti enemmän ajoissa nykyisin, kun hänen puolisonsa on toista maata ja aina ajoissa- tyyppiä. Tiedän, että tällä ystävällä on pari ystävää, jotka naputtavat kelloa jo minuutin myöhästymisestä, jota ystävä on taas ihmetellyt minulle.

Kolmas, nykyään entinen ystävä, oli hyvää seuraa tapaamisten toteutuessa. Hän alkoi vuosien aikana myöhästellä enemmän ja enemmän, sitten laittaa viestiä, ettei jaksakaan tulla ja välillä odotuttaa tunteja ilman minkäänlaista viestiä. Aloin sopia tapaamisia kaupungille niin, että pystyin hoitamaan muita asioita tai kotiini, jotta pystyin samalla hoitamaan muita asioita odotellessa/päivä ei mene hukkaan, jos hän ei saavukaan. Huomasin, että tämä ystävä pääsi kyllä paikalle/oli ajoissa, jos niin päätti. Toisina taas käytti kaikkea mahdollista tekosyynä. Hän katkaisi välimme, kun en perheellisenä ja työelämässä olevana pystynytkään lähtemään lyhyellä aikataululla hänen kanssaan matkustamaan pariksi kuukaudeksi ympäri Aasiaa. Saman ihmisen kanssa ei voinut sopia luotettavasti käyntiä kahvilassa edes samassa kaupungissa, joten en pitänyt ulkomaanmatkaa mitenkään realistisena suunnitelmana. 

Vierailija kirjoitti:

minä en odottele myöhästeliää kovin kauan.varsinkaan jos ilmoitusta ei tule ennen sovittua aikaa.häivyn ilmoittamatta itsekkin jos saan paskaa kohtelua.

Tekijäsana kirjoitetaan j:llä. Uusi lause alkaa isolla kirjaimella ja välimerkin jälkeen tulee välilyönti, itsekin kirjoitetaan yhdellä k:lla. Kävitkö koulua ollenkaan?

Vaikka mikä syy, mutta se että antaa toisen käyttäytyä noin kertoo, että katsoo peiliin miksi ITSE on antanut itselleen näin käyvän. 

Niin kauan se jatkuu kun oppii. Ylikiltteys on helvetin itsekästä! Tykkää musta kun miellytän! 

Sitten oma lajinsa ovat nämä pistäytyjä-poikkeilijat. Yksi kaveri halusi aina sopia treffit asemalle ja mennään siitä sitten yhdessä syömään tms. Mikäs siinä, mutta kun matkan varrella piti poiketa tuolla ja pistäytyä täällä. Joka paikassa kului aikaa vähintään se vartti ja joskus enemmän. Siinä sitten ravaat perässä ja kuuntelet jaaritusta myyjien kanssa nälkä mahassa kurnien, leffa alkamassa just jne. Oli aina möksääntynyt, kun sanoin, että ei, nähdään siellä minne ollaan menossakin tai läheisessä kahvilassa. 

Siskoni on samaa maata, en lähde hänen kanssaan enää oikein minnekään, kun aina on kaikkea "matkan varrella" mikä pitää suorittaa ja poikkeilla. Joskus ajetaan parikyt kilsaa etelään ja yli puolet mokomat pohjoisiin näilla poikkeamilla.

Mulla on kaveri joka yritti samaa. Kerran annoin periksi, mutta kun tokan kerran kokeili niin sanoin että parempi ettei nähdä jos et pysy aikatauluissa. Sitten ei nähty pariin vuoteen, mutta sen jälkeen on pysynyt aikatauluissa. 

Aikaoptimistien kanssa pärjää vain sillä, että ei laske niiden varaan yhtään mitään ja suunnittelee omat tekemiset ja liikkumiset niin, että toisten myöhästelyt eivät vaikuta. Eli treffit sovitaan paikkaan, jossa odottelu ei haittaa ja joskus voi mennä itsekin paikalle vähän myöhässä. Lisäksi jokainen liikkuu jokainen omalla kyydillä ja jos on kyseessä leffa tms, jokaisella on oma lippu hallussaan. Mikäli myöhästelijän kutsuu kylään, ei kannata tehdä mitään sellaista tarjottavaa, joka on yhtään aikakriittistä - keksipaketti kaapista esiin siinä vaiheessa, jos vieras tulee.  

 

Minulle kävi näin. Sovimme tapaavamme aakkostavernassa klo 11.00 . Lähdin kotoa ajoissa koska matkaa oli vajaa 200 km. Ei oltu nähty aikoihin. Laitoin väliltä viestin että olen paikalla noin tunnin päästä. Kaveri ilmoitti lähtevänsä matkaan myös. Asui lähempänä. Laitoin perillä viestin klo 10.50. Vastaus tuli: -Menee hetki.

11.15 tulee viesti, jossa kertoo että kohde näkyy. Aloin katselemaan , kummastoko suunnasta hän tulee. Klo 11.30 kurvasi pihaan. Kertoi pysähtyneensä välillä ostamaan lasinpesunestettä. No, mentiin sisälle lounaalle. Sisäänkäynnissä oli lava pesunesteastioita! Eipä mitään, en yllättynyt, koska aiemmin kävi vaimonsa kanssa meillä kotona.

Oltiin silloin sovittu että tulevat noin klo13.00 . Tulivat 16.30. Oli kuulemma pitänyt etsiä matkalla geo-kätköjä.Tsiisus!Oltiin onneksi sovittu että ovat mökillämme yötä. Aamulla lähtuvät sitten ajoissa. Olisi tietysti ollut kiva seurustella pitempään kun ei oltu nähty pitkään aikaan mutra ehdittiinhän sitä edes tuon verran.

Sovimme toisen kerran tapaamisen samaan apsiin. Nyt oli vain kymmenen minuuttia myöhässä. Kysyin häneltä,  kuinka kauan meni ajaa kotoa apsille? Reilu kolme varttia. Eli edellisellä kerralla lähti viestin mukaan tuntia ennen sovittua aikaa ja oli silti puoli tuntia myöhässä!

Paras on kun viime kesänä sovimme taas tapaamisen. Paria päivää ennen tuli viesti, ettei työkiireen vuoksi onnistu. Sovittuna päivänä vaimonsa facessa oli kuva koko perheestä hampurilaispaikasta!? No hyvähermoisena vain totesin tilanteen. Sovimme myös uudesta ajasta. Hän kysyi seuraavan viikon ke, to tai pe käyvän hänelle. Ilmoitin että to ei käy, mutta ke tai pe kyllä sopii. Ilmoita sitten kumpi, lisäsin viestiin. Tultiin sitten vaimoni kanssa  torstaina kauppareissulta kotiin, kun puhelin soi. Kaveri kysyy, olenko jo perillä vai vasta tulossa? Että silleen. No, whatsapista hän itsekin totesi, että oli sotkenut. Vastasin, että sovitaan myöhemmäksi, silloin kun hänelle käy parhaiten. Pystyisin kyllä lähtemään lyhyelläkin varoitusajalla tapaamaan. Emme vielä ole tavanneet. Soitelleet pari kertaa, että nyt keväällä kun kelit paranee...

Jälleennäkemiseen suuressa toivossa! Ollaan tunnettu jo yli kymmenen vuotta. Mukava kaveri ja vähän samantyylinen kurjempi elämänvaihe perheillämme takana, heillä tosin rankempi ja heiilä erityislapsia joka aiheuttaa yllätystilanteita ymmärrettävästi. Silti, koska olen aina sanonut että mennään hänen tilanteen mukaan.

Mutta kyllä tämä tästä. Ei oteta paineita.

Paria päivää ennen tuli viesti, ettei työkiireen vuoksi onnistu. Sovittuna päivänä vaimonsa facessa oli kuva koko perheestä hampurilaispaikasta!? No hyvähermoisena vain totesin tilanteen. 

En kyllä tätä kyttäilyäkään ymmärrä. Siis todennäköisesti ei olisi kerinnyt työkiireiden takia perheen kanssa hampurilaispaikkaan JA sinua tapaamaan, joten luonnollisesti monesta syystä saattoi nyt valta perheen kanssa hampurilaiselle menon.

Paria päivää ennen peruminen on ihan korrektia, ei hukkaa mun aikaa enkä mä välitä syystä, miksi peruu.

Vierailija kirjoitti:

En enää sopinut tapaamisia kaverini kanssa, joka aina odotutti ja ei tuntunut häntä vaivaavan yhtään pätkääkään. Tuossa kaikkein ärsyttävintä oli se, että oltiin jotain sovittu niin ei sitten ilmoittanut että ei ehdi tai menee pidempään.

Itse opetin hänet siihen, etten suutu noista vekslaamisista, niin se oli sitten aina sitä, että oltiin sovittu näkeminen vaikka klo 17, niin sitten alkoi tulla "en ehi ihan tohon 17, käviskö 18:30?" "Hei saisinki kyydin 19?" "Ehtisin 21 jos vielä haluut vai siirretäänkö?"

Niin..

Mulla meni pinna, kun yhden kanssa asutaan tunnin päästä keskustasta. Laittaa viestin varttia vaille kävisikö vasta 2 h päästä. Mä soitin ja sanoin ymmärrätkö, mä olen jo täällä. Miksi et ilmoittanut aikaisemmin. Hoidin asiat ja lähdin kotiin.

Ei mennyt jakeluun mikään. 

Pystyin vastaamaan mä menen keskustaan ensi ke klo 13. Tule, jos tulet ja silloinkin pystyi laittaa viedyiä klo 16 missä oot