Lue keskustelun säännöt.
Meikaamattomat naiset! Kaipaisin vähän "vertaistukea"
23.03.2018 |
Itse lopetin meikkaamisen noin vuosi sitten (olen nyt 28). Vieläkin tulee kuitenkin sellainen "paine" välillä, että pitäisikö meikata kun on jotkut juhlat ym. En siis halua meikata, mutta koen jotain painetta asiasta.
Miten te muut lopetitte meikkaamisen ja oliko aluksi vaikeaa olla oma itsensä vai tuliko se luonnostaan?
Itse pidän nykyään itsestäni enemmän ilman meikkiä :)
Kommentit (79)
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää kun tähän ketjuun tulee ihmiset kertoon että juhlaan kantsii meikata. No ei tarvitse jos ei halua. Relax.
No, relax vain itsellesi :)
Yritin tuossa yllä sanoa, ettei edes meikkaamattomuuteen tarvitse suhtautua täysin mustavalkoisesti, olla ehdoton joko-tai.
Silloin voi laittaa meikkiä, kun itsestä siltä tuntuu. Ei todellakaan ole pakko meikata edes juhliin.
Mutta saattaa olla, että ihminen ajaa itsensä helposti muottiin. Vrt. vegaanius.
Olkaa armollisia itsellenne, ette petä ketään, vaikka joskus lisäätte väriä ripsiin tai maistatte juustoa. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta! Painiskelen saman ongelman kanssa. Välillä tekee mieli heittää meikit kokonaan roskiin. Varsinkin, kun osa (kuten ripsari) on sellaisia, ettei ne ole käyttökelpoisia vuosia tai edes kuukausia avaamisen jälkeen. Sekin askarruttaa, että on lähtökohtaisesti niin väritön jo muutenkin. En edes värjää hiuksiani. Yritän ajatella Laura Birniä, joka on valkoisine kulmakarvoineen ja punertavine ihoineen tosi nätti ilman meikkiä.
Kuten joku sanoi jo ylempänä, vaatetuksella tai asusteilla (panta, päähine) ja etenkin niiden väreillä saa omat värit hyvin esiin. Tätä voi olla itse vaikea havaita, joten joku kaveri mukaan ja nyt keväällä hyvässä valossa kokeilemaan eri värejä. Tai otat selfieitä ja vertailet.
Omasta mielestä se värittömyyskin voi olla oikein nättiä, eteeristä? Ainakin ulkopuolisen silmään.
Entä kun on ikääntyneempi ja haalistuu aina vaan? Lopetin meikkaamisen joskus kolmevitosena. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin olen miettinyt, että meikki voisi piristää, mutta en vaan haluaisi. Ilman meikkiä on keveä ja vapaa tunne kasvoilla.
No käytän kyllä ihmisten ilmoilla värillistä päivävoidetta, puuteria ja huulirasvaa :)
Onko teillä muilla meikittömillä kirjavaa ihoa? Itselläni on punaisia laikkuja ja katkenneita verisuonia, pahimmillaan näyttävät ainakin omasta mielestäni viiksiltä. Välillä ihan nolottaa miltä näytän, mutta turhauttavinta on ettei edes meikki peitä näitä kirjavia kohtia täydellisesti, miksi siis edes vaivautua. Mutta miten pääsen tästä häpeästä, kasvot ovat mitä ovat, en sille mitään voi, silti nolottaa että muut katsovat mikäs viiksinainen se siinä menee? :D
Vierailija kirjoitti:
Paine häviää ajanmyötä. Sehän osoittaa vaan rohkeutta ja näyttää että kelpaat itsellesi juuri sellaisena kuin olet. Jos joku asiasta jotain alkaa mässäilemään niin ehkä hänellä on sitten ongelmia oman itsetuntonsa kanssa eikä osaa kuvutella että joku voisi nauttia omista kasvoista sellaisenaan. Muuten siististi niin tuskin ketään edes huomaa. Itse olen 22 enkä ole meikannut mihinkään kahteen vuoteen.
No jaa,a. Minulla meni päinvastoin. Itse en meikannut teininä ja parikymppisenä juuri ollenkaan. Joskus ripsaria. Siinäpä se. Mutta kyllä nyt reilu kolmikymppisenä tekee taas mieli meikata. Parikymppisen iho on niin freesi ja kuulas luonnostaan. Naamasta ei näy väsymys, vaikka olisikin nukkunut huonosti. Mutta kyllä nyt kolmikymppisenä tunnen, että tarvitsen jo vähän apuja, etten näytä todella väsyneeltä ja kulahtaneelta koko päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä kun on ikääntyneempi ja haalistuu aina vaan? Lopetin meikkaamisen joskus kolmevitosena. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin olen miettinyt, että meikki voisi piristää, mutta en vaan haluaisi. Ilman meikkiä on keveä ja vapaa tunne kasvoilla.
No käytän kyllä ihmisten ilmoilla värillistä päivävoidetta, puuteria ja huulirasvaa :)
Mitäpä jos kokeilet vain värillistä huulirasvaa tai huulikiiltoa? Ei tunnu niin meikatulta, mutta saa kuitenkin hieman väriä. Esim. Burt's Bees -huulirasvoissa on hyvin väriä.
Mitä haittaa siitä on että juhliin meikkaa? Minä en ole meikannut enää 15 vuoteen, mutta useimmiten juhliin meikkaan, ripsiväri ja huulipuna, jopa meikkivoidetta tai puuteria jos sattuu olemaan. Mun mielestä se että juhliin pukeudutaan niihin vaatteisiin joita käyttää ehkä kerran vuodessa tai jopa harvemmin, on sellainen tilaisuus että meikatakin voi, se tekee olon juhlavaksi. Yleensä juhlajutut eroaa arjesta ja siitä tulee se fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi meikkaamattomat naiset täällä ovat sillä kannalla että kevytkin meikkaus on ehdoton ei ja "valehtelemista" ? Se, että käyttää vaikka vain puuteria ei muuta ulkonäköä mitenkään radikaalisti. Ja miksi meikkaamaton ei joskus voisi meikata juhliin jos haluaisi? Tarvitseeko itsensä tosiaan lajitella johonkin ryhmään / muottiin niin kuin joku aikaisemminkin sanoi esim. Vegaani, ja sitten noudattaa tätä kyseistä elämäntyyliä todella tiukasti niin, ettei voi suoda itselleen yhtään vapautuksia ?
Ei kenenkään pakko ole meikata jos ei HALUA. Mutta jos _välillä_ haluaa niin voi, eikä se kumoa "meikkaamattomuutta".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan aloittanut säännöllistä meikkaamista. Ihoa hoidan ja joskus kohennan kulmakarvoja. Hiukset pidän kuosissa ja pukeudun tilanteen mukaisesti. Meikkaaminen tuntuu minusta jotenkin valehtelemiselta.
No voi jestas ... vai valehtelemiselta
En ole tuo, kenelle vastasit, mutta olen samaa mieltä. Meikkaaminen on huijaamista, eli valehtelemista. Et ole OIKEASTI sen näköinen, jolta meikattuna näytät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä kun on ikääntyneempi ja haalistuu aina vaan? Lopetin meikkaamisen joskus kolmevitosena. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin olen miettinyt, että meikki voisi piristää, mutta en vaan haluaisi. Ilman meikkiä on keveä ja vapaa tunne kasvoilla.
No käytän kyllä ihmisten ilmoilla värillistä päivävoidetta, puuteria ja huulirasvaa :)
Mitäpä jos kokeilet vain värillistä huulirasvaa tai huulikiiltoa? Ei tunnu niin meikatulta, mutta saa kuitenkin hieman väriä. Esim. Burt's Bees -huulirasvoissa on hyvin väriä.
Kiitos vinkistä, pitää kokeilla. Aikoinaan huulipuna oli viimeinen meikkituote, jota oli "pakko" käyttää.
Oikeista vaateväreistä on kyllä apua, kuten edellä joku jo sanoi. Itselleni kevään ja syksyn värit eivät sovi, ei sovi sen puoleen mustakaan, mutta kirkkaat kylmähköt sävyt antavat iholle ainakin vähän hehkua. Oman värisissä vaatteissa olemus tuntuu saavan muutenkin ryhtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole koskaan aloittanut säännöllistä meikkaamista. Ihoa hoidan ja joskus kohennan kulmakarvoja. Hiukset pidän kuosissa ja pukeudun tilanteen mukaisesti. Meikkaaminen tuntuu minusta jotenkin valehtelemiselta.
No voi jestas ... vai valehtelemiselta
En ole tuo, kenelle vastasit, mutta olen samaa mieltä. Meikkaaminen on huijaamista, eli valehtelemista. Et ole OIKEASTI sen näköinen, jolta meikattuna näytät.
Olen eri, mutta riippuu myös siitä kuinka paljon sitä meikkiä käyttää. Varjostukset, kajaalit ynnämuut "vahvat" meikit muuttavatkin ulkonäköäsi. Mutta pieni ehostus ei. Se ei mielestäni ole valehtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan ap vielä linjoilla...
Luin uudelleen aloituksen. Pyysit vertaistukea meikkaamattomuuteen.
Onko tässä sitten kyse siitä, että kamppailet asian kanssa?
Ympäristön paine ja omat uskomuksesi meikin kaunistavasta vaikutuksesta VS. halu olla naturelli?
Vai painostaako lähipiirisi meikkaamattomuuteen?
Ymmärrän, että nuoruuteen kuuluu ehdottomuus: joko meikkaan tai en meikkaa, välimuotoja ei ole. Vaikka tietysti on, niin kuin tästä ketjusta näet ja luet.
Vierailija kirjoitti:
Miksi meikkaamattomat naiset täällä ovat sillä kannalla että kevytkin meikkaus on ehdoton ei ja "valehtelemista" ? Se, että käyttää vaikka vain puuteria ei muuta ulkonäköä mitenkään radikaalisti. Ja miksi meikkaamaton ei joskus voisi meikata juhliin jos haluaisi? Tarvitseeko itsensä tosiaan lajitella johonkin ryhmään / muottiin niin kuin joku aikaisemminkin sanoi esim. Vegaani, ja sitten noudattaa tätä kyseistä elämäntyyliä todella tiukasti niin, ettei voi suoda itselleen yhtään vapautuksia ?
Ei kenenkään pakko ole meikata jos ei HALUA. Mutta jos _välillä_ haluaa niin voi, eikä se kumoa "meikkaamattomuutta".
Se on jännä, kun jotkut vapaaehtoisesti haluavat lokeroida itsensä johonkin tiukkaan boxiin. Itseä ahdistaisi tuollainen. Ei suo itselle mitään joustoa. Äärimmäisyyksiin meneminen ei kovin usein ole se paras ratkaisu oikeastaan missään asiassa. Mikä alkoi vapauttavana valintana muuttuukin helposti rajoittavaksi ja ahtaaksi olotilaksi. Tulee fiilis, että tekee väärin, epäonnistuu, on tekopyhä, jos ei pysy niissä itselle asettamissaan tiukoissa rajoissa. Ei mikään kiva fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meikkaaminen tuntuu minusta jotenkin valehtelemiselta.
Minä kirjoitin tuon. Tuo liittyy omaan olooni meikattuna, tunnen, että silloin piilotan tai häpeän itseäni, laitan ikään kuin naamion päälle. Minulla on hyvin epämukava olo meikeissä. Ainoastaan, jos menen naamiaisiin, niin silloin meikki tuntuu tarkoituksenmukaiselta.
Kenenkään muun meikkaaminen ei minua häiritse.
Minusta ei varmaankaan vertaistukea löydy, sillä itse meikkaan todella usein. Melkein joka päivä, jos on jotain menoa. Lähikauppaan, kotipäivinä, lenkille jne. en meikkaa. Usein meikkaan vieläpä todella vahvasti, yleensä kuitenkin ”luonnollisesti”.
Mutta mielestäni on niin hölmöä, että naiset joutuu tuntemaan paineita näistä jutuista. Minulle valitetaan, että on liikaa meikkiä. Muille valitetaan, että on liian vähän meikkiä. Ihan järjetöntä.
En kuitenkaan jaksa enää ottaa minkäänlaisia paineita muiden mielipiteistä. Kannustan ap:ta ja muita ketjuun osallistuneita tekemään juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Minulla ei ole tapana puuttua muiden meikkaamiseen/meikkaamattomuuteen ja toivoisin, että muutkin lopettaisivat sen (tuskin tulee tapahtumaan, mutta no jaa). Mitä väliä sillä on, miltä joku tuntematon nainen näyttää?
Meikillä tai ilman, kaikki variaatiot on ihan okei.
N23
Täällä se sama N18, päätinkin lähteä kokeilemaan meikkaamattomuutta. Jätän nyt puuterin ja poskipunan pois, ja sen sijaan koitan etsiä peililleni paremman paikan luonnonvalosta ja panostan ihonhoitoon.
Aion muhittaa ihoani välillä itsetehdyssä kuorivassa kasvonaamiossa; kahvinpuruja, hunajaa, kookosöljyä, tilkka oliiviöljyä, kanelia ja suolaa + Organic Shopin mansikantuoksuista voidetta.
Kokeilin pitkästä aikaa enemmän meikkiä koska tämä aihe alkoi mietityttää ja halusin testata, no en vain yksinkertaisesti pitänyt siitä mitä peilistä näin, kävin pesemässä nassun ja tajusin näyttäväni jotenkin paljon persoonallisemmalta sotkuisessa nutturassani ja meikittömässä naamassani.
Itse laitan joskus töihin ripsaria, yleensä en mitään. Juhliin meikkaan, mutta en vahvasti. Muuten luonnon"kauniina". Minulla on vielä aika haljun väriset piirteet, ja meikillä pystyn kyllä tuomaan paljon näyttävyyttä.. Mutta en jaksa.
En jaksa välittää, kiinnostaako jotakuta. Huomiota en kaipaa muusta kuin ammatillisesta osaamisesta.
En tiedä auttaako tämä sinua ap, mutta kerron omista ajatuksistani meikkaamattomuuden taustalla. En käytä nykyään olleenkaan meikkiä, en edes juhlissa. Meikkasin nuorempana todella kevyesti (ripsiväri, puuteri), mutta joskus parikymppisenä aloin kyllästyä ja kyseenalaistaa koko hommaa ja lopetin. Meikkaamisen lopettamiseen ei kohdallani liittynyt mitään kummempaa draamaa tai ideologiaa, ei vaan enää kiinnostanut ja aloin miettiä miksi teen tätä.
En ymmärrä miksi meikkaisin. Miksi laittaisin aikaa, rahaa ja vaivaa muuttaakseni ulkonäköäni? Miksi haluaisin tai minun pitäisi näyttää muulta kuin miltä luonnollisesti näytän? Mitä hyötyä siitä minulle olisi? Koen että minun elämänlaatuani ei kohenna se että minulla on meikkiä kasvoilla eikä se saa oloani tuntumaan yhtään paremmalta. Saan hyvää oloa aivan muista asioista. Voi olla että jonkun mielestä näyttäisin paremmalta meikattuna, mutta sillä ei ole vaikutusta minun elämääni tai hyvinvointiini. Ihmiset jotka ovat minulle tärkeitä pitävät minusta riippumatta siitä onko minulla meikkiä vai ei. Meikkaaminen ei tuo minulle mitään lisäarvoa elämääni joten miksi tekisin sitä kun siihen menee vain aikaa ja vaivaa eikä se anna minulle mitään vastineeksi.
Muiden meikkaamista en tuomitse. Jos meikki jollekin tuottaa hyvää oloa niin sittenhän sitä kannattaa toki käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä kun on ikääntyneempi ja haalistuu aina vaan? Lopetin meikkaamisen joskus kolmevitosena. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin olen miettinyt, että meikki voisi piristää, mutta en vaan haluaisi. Ilman meikkiä on keveä ja vapaa tunne kasvoilla.
No käytän kyllä ihmisten ilmoilla värillistä päivävoidetta, puuteria ja huulirasvaa :)
Mitäpä jos kokeilet vain värillistä huulirasvaa tai huulikiiltoa? Ei tunnu niin meikatulta, mutta saa kuitenkin hieman väriä. Esim. Burt's Bees -huulirasvoissa on hyvin väriä.
Värilliset huulirasvat tuppaavat leviämään huulten yli ja sitten näyttää ihan kuin olisi ihottumaa suun ympärillä..
Kiitos tästä ketjusta! Painiskelen saman ongelman kanssa. Välillä tekee mieli heittää meikit kokonaan roskiin. Varsinkin, kun osa (kuten ripsari) on sellaisia, ettei ne ole käyttökelpoisia vuosia tai edes kuukausia avaamisen jälkeen. Sekin askarruttaa, että on lähtökohtaisesti niin väritön jo muutenkin. En edes värjää hiuksiani. Yritän ajatella Laura Birniä, joka on valkoisine kulmakarvoineen ja punertavine ihoineen tosi nätti ilman meikkiä.