Lue keskustelun säännöt.
Murrosikäisen äitinä elämä on syvältä
23.03.2018 |
Millään ei jaksaisi hokea samoja asioita päivästä toiseen, mutta täytyy jaksaa. Ysiluokkalainen raamikas teinipoika kyseessä. On ollut aina temperamentikas ja hyvin voimakas persoona. Kumminkin ujohko.
Aina on jotain säätöä. Asiat pitää mennä tietyllä tapaa. Hirveän kova ja jääräpäinen. Puhuukin töksäyttäen kovalla volyymilla.
Siis apua!
Kommentit (7)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä lähde joka vääntöön mukaan vaan valitse sotasi.
Pitääkö typistää itsensä samalle tasolle?
Kai se vaan on luonteesta kiinni. Mulla teinit tyttö ja poika. Tytön kanssa aina kaikki mennyt keskustelemalla. Pojan kanssa ei auta mikään keskustelu tai muu. On vaan jäärä joka asiassa. Samanlailla on molemmat kasvatettu.
Ei auta muu kuin tilan antaminen, mutta tukena olen läsnä kuitenkin.
Aikuisena sinulle pitää kehittyä pelisilmää. Ei tarvitse lähteä jokaiseen sotaan mukaan. Valitse taistelusi tarkkaan ja harkiten. Ilmoita, että olet valmis neuvottelemaan, kunhan se tapahtuu rauhallisesti ja keskustelemalla, ei räyhäämällä ja huutamalla. Sopikaa pelisäännöistä. Laittakaa vaikka ne paperille, jos on helpompaa muistaa. Murkkuikäinen itsenäistyy ja siinä saattaa olla paljon "kasvukipuja" mukana. Jäitä hattuun vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai se vaan on luonteesta kiinni. Mulla teinit tyttö ja poika. Tytön kanssa aina kaikki mennyt keskustelemalla. Pojan kanssa ei auta mikään keskustelu tai muu. On vaan jäärä joka asiassa. Samanlailla on molemmat kasvatettu.
Ei auta muu kuin tilan antaminen, mutta tukena olen läsnä kuitenkin.
Miten kahta erinlaista lasta voi kasvattaa samalla tavalla? Eihän silloin vastata niihin lapsen erilaisiin tarpeisiin, haasteisiin ja tunteisiin.
Eikä ole. Itselläni 11, 15, 17 ja 18v lapset ja tuollaista säätämistä ollut kenenkään kanssa. Jokainen osaa puhua normaalilla äänellä, keskustella, pysyä sovitussa, tehdä kotitöitä ja keskiarvot kaikilla yli ysin.