Lue keskustelun säännöt.
Miksi äitini ei pidä minusta?
23.03.2018 |
Olen ihan tavallinen aikuinen, mulla on joskus sotkuinen koti, mutta äitini ei pidä minusta. Johtuuko se minusta? En siis aio tehdä asialle mitään, vaikka se johtuisikin minusta, koska ei mua sotkuinen koti haittaa, mutta eikö jokaisen pitäisi pitää lapsistaan, olivatpa nämä millaisia erilaisia tahansa, kuin itse toivoi?
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, valitettavasti vain sinä itse voit kantaa itsestäsi vastuuta. Kukaan ei voi sinun puolestasi muuttaa mielen sisäisiä asioitasi. Tiedän, että se voi tuntua epäreilulta, mutta muuta keinoa ei ole, koska olet jo aikuinen, et lapsi enää.
Ei tässä ole mistään vastuusta kysymys, todellakaan. Mietin, miten saan äitini tajuamaan, ettei ota enää yhteyttä. Se on hänen vastuullaan tajuta se siitä, miten sen hänelle esitän.
apTuollainen on mahdollista kertoa asiallisesti. Voi vaikka kertoa näin: " Olen huomannut, että kaikkien kokemuksien vuoksi, etenkin lapsuudessa, saat minut tuntemaan pahaa oloa. Siksi olisi parempi, ettemme ole missään tekemisissä. Voin paremmin, kun en näe sinua ollenkaan, koska et myönnä virheitäsi kasvatuksessa."
Tuokin kuulostaa sille, kuin voisin jotenkin hyvin, kiitos sen, millälailla hän kohteli minua. Mutta siis ärsyttää, kun kaikki, mitä voi sanoa, on tuollaista stanan laimeaa pskaa, josta se ei tajua yhtään mitään.
Voin toki sen jälkeen sulkea luurin, ja kannattaakin, sanoisinpa ihan mitä tahansa, koska äitihän jää saamistaan mistä tahansa moitteista vain inttämään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, valitettavasti vain sinä itse voit kantaa itsestäsi vastuuta. Kukaan ei voi sinun puolestasi muuttaa mielen sisäisiä asioitasi. Tiedän, että se voi tuntua epäreilulta, mutta muuta keinoa ei ole, koska olet jo aikuinen, et lapsi enää.
Ei tässä ole mistään vastuusta kysymys, todellakaan. Mietin, miten saan äitini tajuamaan, ettei ota enää yhteyttä. Se on hänen vastuullaan tajuta se siitä, miten sen hänelle esitän.
apTuollainen on mahdollista kertoa asiallisesti. Voi vaikka kertoa näin: " Olen huomannut, että kaikkien kokemuksien vuoksi, etenkin lapsuudessa, saat minut tuntemaan pahaa oloa. Siksi olisi parempi, ettemme ole missään tekemisissä. Voin paremmin, kun en näe sinua ollenkaan, koska et myönnä virheitäsi kasvatuksessa."
Tuokin kuulostaa sille, kuin voisin jotenkin hyvin, kiitos sen, millälailla hän kohteli minua. Mutta siis ärsyttää, kun kaikki, mitä voi sanoa, on tuollaista stanan laimeaa pskaa, josta se ei tajua yhtään mitään.
Voin toki sen jälkeen sulkea luurin, ja kannattaakin, sanoisinpa ihan mitä tahansa, koska äitihän jää saamistaan mistä tahansa moitteista vain inttämään.
ap
Tai siis korjaan, kiitos sen, että en anna hänen pitää yhteyttä minuun. Aivan kuin taianomaisesti se saisi minut jotenkin voimaan hyvin.
ap
Että hän voi sitten vaan olla ihan tyytyväisenä itseensä, miten hyvin mä voinkaan.
ap
Kun en todellakaan voi hyvin, vaan täysin pskasti.
ap
Hänen kuuluisi lohduttaa, ja välittää ja auttaa!! Jos on sanojensa mittainen nainen!
Mutta. Tiedän, ettei hän sitä tee. Enkä halua kuulla hänestä. Mutta mua vtuttaa, ettei hän kärsi siitä, mitä on tehnyt mulle, laisinkaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, valitettavasti vain sinä itse voit kantaa itsestäsi vastuuta. Kukaan ei voi sinun puolestasi muuttaa mielen sisäisiä asioitasi. Tiedän, että se voi tuntua epäreilulta, mutta muuta keinoa ei ole, koska olet jo aikuinen, et lapsi enää.
Ei tässä ole mistään vastuusta kysymys, todellakaan. Mietin, miten saan äitini tajuamaan, ettei ota enää yhteyttä. Se on hänen vastuullaan tajuta se siitä, miten sen hänelle esitän.
apTuollainen on mahdollista kertoa asiallisesti. Voi vaikka kertoa näin: " Olen huomannut, että kaikkien kokemuksien vuoksi, etenkin lapsuudessa, saat minut tuntemaan pahaa oloa. Siksi olisi parempi, ettemme ole missään tekemisissä. Voin paremmin, kun en näe sinua ollenkaan, koska et myönnä virheitäsi kasvatuksessa."
Tuokin kuulostaa sille, kuin voisin jotenkin hyvin, kiitos sen, millälailla hän kohteli minua. Mutta siis ärsyttää, kun kaikki, mitä voi sanoa, on tuollaista stanan laimeaa pskaa, josta se ei tajua yhtään mitään.
Voin toki sen jälkeen sulkea luurin, ja kannattaakin, sanoisinpa ihan mitä tahansa, koska äitihän jää saamistaan mistä tahansa moitteista vain inttämään.
apTai siis korjaan, kiitos sen, että en anna hänen pitää yhteyttä minuun. Aivan kuin taianomaisesti se saisi minut jotenkin voimaan hyvin.
ap
Kerro sitten, että voit huonosti hänen takiaa tälläkin hetkellä ja et halua hänen kanssaan missään tekemisissä, koska on pilannut elämäsi, eikä edes yritä korjata tilannetta.
Äitisi ei luultavasti "pidä sinusta" koska ei luultavasti osaa rakastaa edes itseään.
Asia ei liity oikeastaan sinuun mitenkään vaan on täysin hänen oma ongelmansa. Ikävää, että olet kovilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänen kuuluisi lohduttaa, ja välittää ja auttaa!! Jos on sanojensa mittainen nainen!
Mutta. Tiedän, ettei hän sitä tee. Enkä halua kuulla hänestä. Mutta mua vtuttaa, ettei hän kärsi siitä, mitä on tehnyt mulle, laisinkaan.
ap
Kyllä hän kärsii, jos kerrot että hän epäonnistui äitinä täysin, etkä ainoana lapsena halua olla missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, valitettavasti vain sinä itse voit kantaa itsestäsi vastuuta. Kukaan ei voi sinun puolestasi muuttaa mielen sisäisiä asioitasi. Tiedän, että se voi tuntua epäreilulta, mutta muuta keinoa ei ole, koska olet jo aikuinen, et lapsi enää.
Ei tässä ole mistään vastuusta kysymys, todellakaan. Mietin, miten saan äitini tajuamaan, ettei ota enää yhteyttä. Se on hänen vastuullaan tajuta se siitä, miten sen hänelle esitän.
apTuollainen on mahdollista kertoa asiallisesti. Voi vaikka kertoa näin: " Olen huomannut, että kaikkien kokemuksien vuoksi, etenkin lapsuudessa, saat minut tuntemaan pahaa oloa. Siksi olisi parempi, ettemme ole missään tekemisissä. Voin paremmin, kun en näe sinua ollenkaan, koska et myönnä virheitäsi kasvatuksessa."
Tuokin kuulostaa sille, kuin voisin jotenkin hyvin, kiitos sen, millälailla hän kohteli minua. Mutta siis ärsyttää, kun kaikki, mitä voi sanoa, on tuollaista stanan laimeaa pskaa, josta se ei tajua yhtään mitään.
Voin toki sen jälkeen sulkea luurin, ja kannattaakin, sanoisinpa ihan mitä tahansa, koska äitihän jää saamistaan mistä tahansa moitteista vain inttämään.
apTai siis korjaan, kiitos sen, että en anna hänen pitää yhteyttä minuun. Aivan kuin taianomaisesti se saisi minut jotenkin voimaan hyvin.
apKerro sitten, että voit huonosti hänen takiaa tälläkin hetkellä ja et halua hänen kanssaan missään tekemisissä, koska on pilannut elämäsi, eikä edes yritä korjata tilannetta.
Niin no, tämän voisi koittaa muistaa sanoa. En koskaan muista sitä, jos tilanne tulee eteen valmistautumatta. Johtuu siitä, etten lapsena koskaan saanut valittaa vointiani. Pahan olon osoittaminen oli väärin jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ehkä jos hänelle vaan kertoo, että "koska et koita korjata tilannetta välillämme, niin en halua kuulla sinusta, älä soita, en halua pitää mitään yhteyttä". Eikä koita ehdottaa, että hän tekee mitään. Eikä "hienotunteisesti", kuten hän toivoo, esitä, että vaihdamme yhdentekevät kuulumiset, mutta etten loukkaa. Mulle on aivan sama, loukkaako mun elämäni häntä, vai ei. Mutta vtuttaa salailu siitä, mitä mä ajattelen, ja millainen mä olen suhteessa häneen. Mitä ajattelen hänestä.
ap
Kun sit mua harmittaa, jos äiti soittaa ja annan sille sellaista jutteluaikaa ja kerron itsestäni jotain :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, ehkä jos hänelle vaan kertoo, että "koska et koita korjata tilannetta välillämme, niin en halua kuulla sinusta, älä soita, en halua pitää mitään yhteyttä". Eikä koita ehdottaa, että hän tekee mitään. Eikä "hienotunteisesti", kuten hän toivoo, esitä, että vaihdamme yhdentekevät kuulumiset, mutta etten loukkaa. Mulle on aivan sama, loukkaako mun elämäni häntä, vai ei. Mutta vtuttaa salailu siitä, mitä mä ajattelen, ja millainen mä olen suhteessa häneen. Mitä ajattelen hänestä.
ap
Hyvä. Ei asiaa tarvitse kertoa hienotunteisesti. Vaan saa myös sattua toiseen osapuoleen. Näin pääset vapaaksj ja saat mahdollisuuden toipua ja pikkuhiljaa parantua,
Vierailija kirjoitti:
Kun sit mua harmittaa, jos äiti soittaa ja annan sille sellaista jutteluaikaa ja kerron itsestäni jotain :(
ap
Älä anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana rakas Ap
Iiiiiso voimahali täältä toiselta pikkuäidiltä. Olet ihan mielettömän vahva ja mahtava tyyppi. PIdän Sinusta!
Vierailija kirjoitti:
Ihana rakas Ap
Iiiiiso voimahali täältä toiselta pikkuäidiltä. Olet ihan mielettömän vahva ja mahtava tyyppi. PIdän Sinusta!
Kiitos! Tää lämmitti ❤️ Ja myös sinä "puhelussa tukija" :)
ap
Kaipaisinkin niin kovasti, että minusta pidettäisiin. Mutta koska en ole ollut oma itseni, se ei ole merkinnyt mitään, jos sitten joku muka pitääkin minusta. Siis lakkasin olemasta oma itseni joskus 17-vuotiaana ja sitä ennenkään en saanut kehittää omaa persoonani, vaan piti totella äitiä ja hänen halujaan. Ja jos äiti aiheutti minulle kärsimystä, ja se purkautui mun ystävyyssuhteisiin, niin en voi sanoa, etteikö minusta ois varmaan pidetty, mutta olin itse varmaan pahoinvoivana vähän huono ystävä :( Vaikka en koskaan tarkoituksella, mutta tukiko siinä mua kukaan? Ei. Syyttivät vain. Aina.
ap
Ja äiti näki minut ilkeänä. Vaikea siinä kehittyä persoonana. Ja uskoa, että joku pitäisi minusta. Kun äiti ei pitänyt. Vaikka väitti, että ei ole niin, että ei pidä. Se ei ole totta. Hän sanoi niin vain, ettei häntä voitaisi syyttää siitä, että hän on mulle inhottava. Ettei tajua loukkaavansa, tai ei tajunnut, milloin jokin muu asia, kuin hän, loukkaa minua. Tai muun ihmisen toiminta. Koskaan ei ole ottanut mun kiukkua vastaan. Mistään. Ikinä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, valitettavasti vain sinä itse voit kantaa itsestäsi vastuuta. Kukaan ei voi sinun puolestasi muuttaa mielen sisäisiä asioitasi. Tiedän, että se voi tuntua epäreilulta, mutta muuta keinoa ei ole, koska olet jo aikuinen, et lapsi enää.
Ei tässä ole mistään vastuusta kysymys, todellakaan. Mietin, miten saan äitini tajuamaan, ettei ota enää yhteyttä. Se on hänen vastuullaan tajuta se siitä, miten sen hänelle esitän.
ap
Juuri niin, hän ottaa vastuun itsestään. Sinä et voi pakottaa häntä mihinkään. Voit vain itse olla vastaamatta ja ottaa etäisyyttä häneen. Sillä tavalla otat vastuun itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, valitettavasti vain sinä itse voit kantaa itsestäsi vastuuta. Kukaan ei voi sinun puolestasi muuttaa mielen sisäisiä asioitasi. Tiedän, että se voi tuntua epäreilulta, mutta muuta keinoa ei ole, koska olet jo aikuinen, et lapsi enää.
Ei tässä ole mistään vastuusta kysymys, todellakaan. Mietin, miten saan äitini tajuamaan, ettei ota enää yhteyttä. Se on hänen vastuullaan tajuta se siitä, miten sen hänelle esitän.
apJuuri niin, hän ottaa vastuun itsestään. Sinä et voi pakottaa häntä mihinkään. Voit vain itse olla vastaamatta ja ottaa etäisyyttä häneen. Sillä tavalla otat vastuun itsestäsi.
On sekin vastuuta itsestäni, jos huudan hänelle haista paskaaa, joten en ymmärrä, mikä pointti tällä sun selitykselläsi on.
ap
Tuollainen on mahdollista kertoa asiallisesti. Voi vaikka kertoa näin: " Olen huomannut, että kaikkien kokemuksien vuoksi, etenkin lapsuudessa, saat minut tuntemaan pahaa oloa. Siksi olisi parempi, ettemme ole missään tekemisissä. Voin paremmin, kun en näe sinua ollenkaan, koska et myönnä virheitäsi kasvatuksessa."