Perjantain nostalgiaketju: Miten meikkasitte teineinä?

Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla

Vierailija kirjoitti:

Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla

No ei käynyt. Kummallinen ilmiö. Kyllä ne värilliset ripsarit jäivät sinne kasarille.

Minä olen kasariteini ja olen kyllä muuttanut meikkityyliä koko ajan, mutta jos nykyään tulee joku uusi hullutus niin olen ensimmäisenä kokeilemassa, vaikka olen jo "vanha". Ihan vasta löysin aasialaista meikkisarjoista värillisiä ripsareita ja käytin mm. burgundia ja pastellililaa. Korostavat kivasti tätä valahtanutta naamaa :D

Hankalinta oli ehkä päästä irti siitä, että kasvot piti olla mattaiset ja utuiset. Ysärillä tuli se voimakkaan kiiltävä ruskea tyyli, ja piti vähän aikaa sätkytellä että ymmärsi sen, että rasvainen keskijakauksella oleva grungetukka (kasarilla halveksittu hippimalli), kiiltävä naama ja ruskeat sävyt olivat se päivän sana.

Mä meikkaan edelleen mattaisen ja utuisen pohjan. Nämä nykymuodin mukaiset hehkuvat ja kuulaat meikit näyttävät mun ysärisilmissäni epäsiisteiltä ja siltä, että puuterointi on unohtunut. Mulla on itselläni epätasainen iho ja mattapinta häivyttää mielestäni paremmin erilaiset arvet ja röpelöt.

Vierailija kirjoitti:

Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin?

Todellakin. Mä omaksuin yläasteella voimakkaat kissarajaukset, ensin nestemäisellä eye linerilla (joka kirveli perhanasti) ja myöhemmin siirryin geelirajauksiin, mutta siis sama tyyli mulla kesti noin kolmekymppiseksi. Kulmakarvat sentään onneksi päivitin 2000-luvulle ja lopetin sen älyttömän nyppimisen...

Aloin ala-asteella meikkamaan ripsivärillä ja puuterilla.

Yläasteella sitten meikkivoide ja voimakkaampi silmämeikki, huulet jätin meikkaamatta täysin, käytinköhän edes huulirasvaa? Ei myöskään poskipunaa tms.

Vaikka yläasteesta on vasta n. 10 vuotta, näytin kasarilta karanneelta glamrokkarilta. Mustat paksut rajaukset yläluomiin nestenäisellä eyelinerillä, ripsiväriä ja luomiväriä reippaasti, väreinä esim. joko musta ja valkoinen tai liila ja vaaleanpunainen. Välillä jotain glitteriäkin oli. Alaluomiin tein jonkunlaiset rajaukset kajaalilla. Kulmakarvoja nypin ja tylpällä kulmakynällä vahvistin kulmia vähän sinne päin...

Lukiossa en enää käyttänyt luomiväriejä, mutta kissamaiset (vähän liian paksut) rajaukset eyelinerillä pysyivät. Jossain vaiheessa ne jäivät, onneksi, ja opin laittamaan kulmani paremmin ja kiinnittämään huomiota huulimeikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla

Kyllä! Olen 38-vuotias ja olen tässä juuri viime aikoina miettinyt, onkohan meikkini vanhanaikainen. Tuntuu, että meikkaan samalla tavalla kuin teininä ysärillä, tosin kevyemmin. Varmaan jotkut nykynuoret naureskelee mun ysärimeikkityylille. En tiedä, miten nykypäivänä "pitäisi" meikata... Ne palkkikulmat ei sovi mulle (eikä mielestäni kellekään), mutta mitenköhän muilta osin edes pitäisi meikata? :/

Aluksi vain pelkkää puuteria, ei meikkivoidetta. Perusripsiväri ja tietty nudet huulet. Kulmien laittamisesta ei tietoakaan. Niin ja silmänurkkaan valkoista luomiväriä.

Sitten tutustuin meikkeihin paremmin ja käytin sitä paljon. Esim. Aurinkopuuteria meni kivasti :D Ensin tietty kilo meikkivoidetta. No olihan mulla huono iho joten sitä yritti peitellä..lopputulos kamala.

Joskus ajattelen miksi kukaan ei opettanut ns. Kevyttä meikkiä, tai kulmien laittamista :D

Ja lisään mikä oli tää kulmien nyppiminen trendi..kulmia ei käytännössä lainkaan :D

80-luvulla olin teini ja jossain vaiheessa punkkari. Lähinnä meikkasin silmiä, iholle käytin vain puuteria ja joskus poskipunaa. Mustaa huulipunaa en onnistunut saamaan pikkukaupungista, mutta käytin toisinaan tummanviolettia. Yleensä käytin vain huulikiiltoa, huulipuna tuntui niin ylimääräiseltä. Mustan kajalin ja mustan ripsivärin lisäksi käytin yleensä mustaa violettia luomiväriä, joskus punaista ja jostain olin saanut kultaista luomiväriä, jota punaiseen yhdistelin. Eihän silloin ollut mitään meikkitutoriaaleja ja olin tietoinen, etten osannut meikata oikeaoppisesti, mutten jaksanut keskittyä asiaan. Pääasia että silmät oli kunnolla meikatut.  

Mulla varmaan aika sama kuin aloittajalla. Anytimen 00-puuteri, musta ripsari ja rajaukset. Kulmatkin ehostin varmaan liian tummiksi.

Huulipunaa tai - kiiltoa en ole koskaan oppinut käyttämään, mutta mulla on luonnostaan tosi punaiset huulet.

Mulla oli Lumenen luomiväriduo, jossa oli syvä tummansininen ja helmiäisvaaleansininen. Levitin aina vaaleaa koko liikkuvalle luomelle ja tein tummalla terävän banaanivarjostuksen luomivakoon. Ei häivytystä. Paljon ripsiväriä ylös ja alas. Kulmakarvat piirsin kapeiksi, korkealle nouseviksi kaariksi.

Clearasilin peitepuikolla näpyt ja epätasainen väri piiloon, kerros puuteria, taivuttamattomiin ripsiin (en osannut taivuttaa ripsiäni vuosiin) ripsiväriä ja mustat kajalit. Kajaleitakaan en osannut käyttää, harvoin näytti molemmat silmät samalta 😁 Yksi vuotta nuorempi tyttö taisi käyttää tota peitepuikkoa koko naamalleen 🤔 oli aika järkyttävän näköinen, sehän vissiin kuivattaa ne näppylät samalla ja oli aika ruskean väristä.

-03-06 yläasteella 😁

Vierailija kirjoitti:

Minäpä olen niin vanha, että muistan ajan ennen kierreripsiväriä. Ostettiin kakkumaskara, eli ripsiväri oli kiinteä pötkylä, joka kasteltiin, ja ripsiharjaa sitten rassattiin siinä. Jos ei ollut vettä lähituntumassa, syljettiin harjaan - aivan, luitte oikein, syljettiin! - ja sitten levitettiin ripsiin. Huonosti, eli kaikilla oli hämähäkinjalkaripset.

Onhan täällä joku toinenkin, joka aloitti meikkaamisen jurakaudella!

Kakkuripsari oli merkkiä Ricils, halvempi merkki oli Filmstar. Huuliin paksu kerros Lip potionia, naama valkaistiin puuterilla. Kulmakarvat nypittiin sellaisiksi yhden karvan jonoiksi. Eka hajuvesi oli Charlie, kaikki likat lemuttiin siltä.

Vierailija kirjoitti:

Clearasilin peitepuikolla näpyt ja epätasainen väri piiloon, kerros puuteria, taivuttamattomiin ripsiin (en osannut taivuttaa ripsiäni vuosiin) ripsiväriä ja mustat kajalit. Kajaleitakaan en osannut käyttää, harvoin näytti molemmat silmät samalta 😁 Yksi vuotta nuorempi tyttö taisi käyttää tota peitepuikkoa koko naamalleen 🤔 oli aika järkyttävän näköinen, sehän vissiin kuivattaa ne näppylät samalla ja oli aika ruskean väristä.

-03-06 yläasteella 😁

Minä käytin Clearasilin peitepuikkoa koko naamaan joskus 1994... Olin ihan epätoivoinen "huonon" ihoni kanssa, vaikka tuskin se nyt todellisuudessa kovin huono oli. Myöhemmin käytin Lumenen kivipuuteria, joka oli aina joko liian vaaleaa tai liian tummaa. Lukiossa käytin Joe Blascoa ja toisinaan kulmakynää ja ripsiväriä. 

Mä olisin halunnut Joe Blascoa, mutta se oli niin tolkuttoman kallista, että oli tyydyttävä Max Factorin Pan Stickiin. Levitin sitä koko naamaan suoraan puikosta, kun halusin että kaikki punotukset ja näpytellä varmasti peittyy. Päälle sitten antaumuksella puuteria. Omasta mielestäni meikkipohjani oli hyvä, olihan naama tasaisen näköinen.

Aaahhh... Pan Stick, tuo kaikkien pakkeleiden äiti! Ja ne oranssiin taittavat, täysin suomalaisille ihonväreille sopimattomat sävyt siinä. Ou jee!

Muistaako kukaan muuten Egypt Wonder -maajauhetta? Olisin halunnut sellaisen, mutta en raaskinut ostaa, kun se oli aika hintava tuote. Tosin en oikein edes tajunnut miten sitä pitäisi käyttää, ajattelin varmaan, että koko kasvoille sutien, jotta näyttäisi ruskettuneelta. Tai jotain.

Olin koulukiusattu ja ujo teini, enkä uskaltanut vuosiin käyttää  muuta meikkiä kuin puuteria.

16-vuotiaana hyppäsinkin sitten- olemattomilla meikkaustaidoilla- goottivaiheeseen ja vedin vaaleaa meikkivoidetta, mustaa ripsiväriä paksuina möykkyinä, mustaa kajalia epätasaisina viivoina silmien ympärille , harmaata luomiväriä kulmakarvoihin asti sekä mustaa tai violettia huulipunaa ilman rajauksia. Auts. 

Kaffepulla kirjoitti:

Aaahhh... Pan Stick, tuo kaikkien pakkeleiden äiti! Ja ne oranssiin taittavat, täysin suomalaisille ihonväreille sopimattomat sävyt siinä. Ou jee!

Muistaako kukaan muuten Egypt Wonder -maajauhetta? Olisin halunnut sellaisen, mutta en raaskinut ostaa, kun se oli aika hintava tuote. Tosin en oikein edes tajunnut miten sitä pitäisi käyttää, ajattelin varmaan, että koko kasvoille sutien, jotta näyttäisi ruskettuneelta. Tai jotain.

Oliko Pan Stick se, jota mainosti Sarah Michelle Gellar? 

Tiukat rajaukset tummanharmaalla kajalkynällä ripsien sisäpuolelle, niin että silmät näytti semmoisilta pieniltä tihruilta. Paljon mustaa mascaraa, ei kulmaväriä (mulla semmoiset vaaleanruskeat kulmakarvat, aika tuuheat ja kauniit ja siihen aikaan vielä kuosissa, nykyään kasvavat vähän yli ja ali...). Punaruskeaa poskipunaa 80-luvun tapaan poskiluiden alle niin että posket näytti tosi kapeelta ja lommoisilta - ja lommossahan ne oli muutenkin, kun painoni oli 45 kg ja pituutta sentään 163 cm. Huuliin rajaus ja huulikiiltoa rajauksen sisälle. Tais siinä sitten olla vielä jotain peitevoidetta finneihin ja puuteria kaiketi koko komeuden päälle. Ja jos luomiväriä laitettiin (kouluun ei mutta muihin menoihin, se tarkoitti mustaa tai tummanharmaata keskiluomelle ja "siipinä" pitkälle sivuille, ja valkoista tai hopeaa siihen kulmakarvan alle korkeimpaan kohtaan ja ehkä liikkuvan luomen keskikohdalle "kevennykseksi". 

Olin laiha, vaaleahko, kalpea ja finninen. Flaksi kyllä kävi, noillakin meikeillä, ihme kyllä. 1980-lukua elettiin.