Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perjantain nostalgiaketju: Miten meikkasitte teineinä?
Katselin kaupungilla vastaantulevia huoliteltuja nykyteinejä ja jäin muistelemaan omia nuoruusvuosien meikkityylejä. Vaikutteet otettiin silloin vielä isosiskoilta ja välineet & tekniikat olivat hyvin yksinkertaisia verrattuna siihen, mikä katukuvan perusteella vaikuttaisi olevan nykyään valtavirtaa.
Jaan oman muistoni: aloin meikata päivittäin mennessäni yläasteelle vuonna 1998. Meikkini koostui oikeastaan koko yläasteen ajan Anytimen vaaleimmasta kivipuuterista (sävy 00), ripsarista ja mustasta kajalista, joita molempia käytin avokätisesti. Huulilla rakastin Lumenen huurteista nudepunaa, sellaista Nylon Beat-sävyä. Kulmakarvoja nypin ohuemmiksi, mutta en meikannut niitä ollenkaan.
Nykymuotiin verrattuna vuosituhannen vaihteen teinimeikki ainakin pikkukaupungissa oli yksinkertainen ja vähän karu. Meikkipohjat olivat yleensä omaa ihoa vaaleampia eikä siihen aikaan harrastettu varjostuksia, korostuksia tai edes poskipunaa. Tuotteiden suhteen ei ollut isoa valinnanvaikeutta, kun S-market myi Lumenen ja Anytimen perusvalikoimaa ja Lumeneen ei yleensä ollut varaa.
Kommentit (342)
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lopulla teininä Filmstar kakkumaskara ja Yves Rocherilta saadut minihuulipunanäytteet sekä voidemaiset luomivärinäytteet. Lisäksi muistaako joku huulikiillot jotka oli vähän kuin lasimaisessa tuubissa joissa oli kärjessä muovinen pallo ja tosi tahmeeta? Olisiko ollut Mary Quant :D ? Lisäksi sain usein joululahjaksi Apple Blossom merkkistä tuoksua.
Heh, juuri noilla huulikiilloilla aloittelin meikkaamista siinä ehkä vuonna -83 tjtn. Itse olin tuolloin teini-iän kynnyksellä. Myös nuo muut tulivat tutuiksi 80-luvun puolivälissä, kun pakkelointi lisääntyi yläkouluun siirryttäessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lestadiolaisena teininä 90-luvulla meikkaaminen oli helvettiin vievä synti. Meikkaamista ei tosin ollut seuraava, tästä omatunto ei naputtanut:
Mielettömät kampaukset, hyvin pestyyn naamaan joku pohjustusvoide (peittää sai, ei korostaa). Minä käytin uskaliaasti meikkivoidetta, useimmat tuhrasi naaman täyteen peitepuikkoa. Kulmakarvojen nyppiminen aika snadeiksi, niihian vaseliinia. Samaa vaseliinia taivutettuihin ripsiin. Huuliin joko sävytetty huulirasva tai se sama vaseliini. Posket läpsittiin punaisiksi ja huulet punaisiksi joko jääpalalla tai pureskelemalla.
Oli löytö, jos löysi jonkun peittävän meikkituotteen ilman sanaa ”meikki”, silloin se ei ollut niin syntiä. Raidat sai tukkaan laittamalla hellepäivänä letin, suihkimaan mielettömästi hiuslakkaa ja ottamalla folion päällä aurinkoa :) Oi niitä aikoja.
Aivan loistava esimerkki näitten lahkolaisten syntilistojen järjettömyydestä. Ei mitään logiikkaa. Kyllä Jumala oli varmaan tyytyväinen, kun makasitte folio päällä raidoittamassa tukkaa sen sijaan, että olisitte käyneet vaikka kampaajalla.
Vierailija kirjoitti:
Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla
Olin teini kasarilla. Meidän paikkakunnalla liikkui silloin vielä kaupungilla muutama sellainen mummeli, joilla oli päässään oman nuoruutensa hitti eli tuupeerattu mehiläispesäkampaus, sellainen lakalla pystytetty kymmeniä senttejä korkea hökötys, joka oli muotia 50-60-luvulla. Niitä kun katselin, päätin, että itse en seuraa nuoruuteni muotia hautaan saakka. Se vanhentaa törkeästi ja lisäksi antaa vaikutelman muutenkin jämähtäneestä ihmisestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla
Olin teini kasarilla. Meidän paikkakunnalla liikkui silloin vielä kaupungilla muutama sellainen mummeli, joilla oli päässään oman nuoruutensa hitti eli tuupeerattu mehiläispesäkampaus, sellainen lakalla pystytetty kymmeniä senttejä korkea hökötys, joka oli muotia 50-60-luvulla. Niitä kun katselin, päätin, että itse en seuraa nuoruuteni muotia hautaan saakka. Se vanhentaa törkeästi ja lisäksi antaa vaikutelman muutenkin jämähtäneestä ihmisestä
Auts! Osui arkaan paikkaan. Minäkin olin teini kasarilla, ja myös meilläpäin näkyi noita 60-luvun hattarapäitä. Ja vannoin etten itse sorru samaan. Mutta kuinkas onkaan käynyt...
- kulmakarvat oli kasarin alussa luonnolliset ja tuuheat, a la Brooke Shields. Jymähdin siihen, mutta nythän se on taas muotia ;-)
- silmämeikki on edelleen rajauskynää ripsien tyvessä (kuten Sinäminä neuvoi) ja riittävästi ripsiväriä
- Yves Rocherin huurteinen koralli -huulipuna sentään jäi kasarille
- hiuksia en ole koskaan tottunut lätistämään suoristusraudalla mahdollisimman päänmyötäiseksi. En kuitenkaan sentään enää harrasta kasarityyliin permanenttia pitkiin hiuksiin + otsikseen vogueta
Kertokaas nuoret, mikä on tämän hetken silmiinpistävin tyyliseikka, joka vie ajatukset vuosikymmenten taa? Jotta me ehtoopuolen ellit osaisimme vähän varoa? Oma silmä ei nimittäin välttämättä huomaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla
Olin teini kasarilla. Meidän paikkakunnalla liikkui silloin vielä kaupungilla muutama sellainen mummeli, joilla oli päässään oman nuoruutensa hitti eli tuupeerattu mehiläispesäkampaus, sellainen lakalla pystytetty kymmeniä senttejä korkea hökötys, joka oli muotia 50-60-luvulla. Niitä kun katselin, päätin, että itse en seuraa nuoruuteni muotia hautaan saakka. Se vanhentaa törkeästi ja lisäksi antaa vaikutelman muutenkin jämähtäneestä ihmisestä
Auts! Osui arkaan paikkaan. Minäkin olin teini kasarilla, ja myös meilläpäin näkyi noita 60-luvun hattarapäitä. Ja vannoin etten itse sorru samaan. Mutta kuinkas onkaan käynyt...
- kulmakarvat oli kasarin alussa luonnolliset ja tuuheat, a la Brooke Shields. Jymähdin siihen, mutta nythän se on taas muotia ;-)
- silmämeikki on edelleen rajauskynää ripsien tyvessä (kuten Sinäminä neuvoi) ja riittävästi ripsiväriä
- Yves Rocherin huurteinen koralli -huulipuna sentään jäi kasarille
- hiuksia en ole koskaan tottunut lätistämään suoristusraudalla mahdollisimman päänmyötäiseksi. En kuitenkaan sentään enää harrasta kasarityyliin permanenttia pitkiin hiuksiin + otsikseen voguetaKertokaas nuoret, mikä on tämän hetken silmiinpistävin tyyliseikka, joka vie ajatukset vuosikymmenten taa? Jotta me ehtoopuolen ellit osaisimme vähän varoa? Oma silmä ei nimittäin välttämättä huomaa tilannetta.
Meidän koulun nuoriso nauraa leveälahkeisille discohousuille, joita näkee niiden opettajien jalassa, jotka olivat nuoria 2000-luvun alussa... T. Ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun menin kutoselle koin hirveetä painetta olla nättinä ekana koulupäivänä. Vedin järkyttävät könttiripsarit, paksun mattameikkivoiteen väärän sävyisenä ja epätasaisesti. Laitoin neonpinkkiä luomiväriä ja alaluomeen sisäsyrjälle mustaa kajaalia. Joo, sain palautetta luokkalaisiltani mutta se ei ollut ihan sellasta toivomaani :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla
Olin teini kasarilla. Meidän paikkakunnalla liikkui silloin vielä kaupungilla muutama sellainen mummeli, joilla oli päässään oman nuoruutensa hitti eli tuupeerattu mehiläispesäkampaus, sellainen lakalla pystytetty kymmeniä senttejä korkea hökötys, joka oli muotia 50-60-luvulla. Niitä kun katselin, päätin, että itse en seuraa nuoruuteni muotia hautaan saakka. Se vanhentaa törkeästi ja lisäksi antaa vaikutelman muutenkin jämähtäneestä ihmisestä
Auts! Osui arkaan paikkaan. Minäkin olin teini kasarilla, ja myös meilläpäin näkyi noita 60-luvun hattarapäitä. Ja vannoin etten itse sorru samaan. Mutta kuinkas onkaan käynyt...
- kulmakarvat oli kasarin alussa luonnolliset ja tuuheat, a la Brooke Shields. Jymähdin siihen, mutta nythän se on taas muotia ;-)
- silmämeikki on edelleen rajauskynää ripsien tyvessä (kuten Sinäminä neuvoi) ja riittävästi ripsiväriä
- Yves Rocherin huurteinen koralli -huulipuna sentään jäi kasarille
- hiuksia en ole koskaan tottunut lätistämään suoristusraudalla mahdollisimman päänmyötäiseksi. En kuitenkaan sentään enää harrasta kasarityyliin permanenttia pitkiin hiuksiin + otsikseen voguetaKertokaas nuoret, mikä on tämän hetken silmiinpistävin tyyliseikka, joka vie ajatukset vuosikymmenten taa? Jotta me ehtoopuolen ellit osaisimme vähän varoa? Oma silmä ei nimittäin välttämättä huomaa tilannetta.
Meidän koulun nuoriso nauraa leveälahkeisille discohousuille, joita näkee niiden opettajien jalassa, jotka olivat nuoria 2000-luvun alussa... T. Ope
Mua vähän nuoremmat pukeutuu bootcut-farkkuihin ja kolsoihin koroke-palikkakorkosaappaisiin yhä. Itse olen kasariteini. Olen siirtänyt olkatoppaukset urheiluliiveihin (kuvannollisesti, en kirjaimellisesti sentään herraisä..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lopulla teininä Filmstar kakkumaskara ja Yves Rocherilta saadut minihuulipunanäytteet sekä voidemaiset luomivärinäytteet. Lisäksi muistaako joku huulikiillot jotka oli vähän kuin lasimaisessa tuubissa joissa oli kärjessä muovinen pallo ja tosi tahmeeta? Olisiko ollut Mary Quant :D ? Lisäksi sain usein joululahjaksi Apple Blossom merkkistä tuoksua.
Mä muistan 70-luvulta ala-asteelta nuo roll-on pulloissa olleet huulikiillot ja purkantuoksuiset huulirasvat pienissä peltipurkeissa. Olen yrittänyt löytää samanlaisia huulikiiltoja yhä, en yhtään tykkää näistä nykyisistä missä on se vaahtomuovisivellin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lopulla teininä Filmstar kakkumaskara ja Yves Rocherilta saadut minihuulipunanäytteet sekä voidemaiset luomivärinäytteet. Lisäksi muistaako joku huulikiillot jotka oli vähän kuin lasimaisessa tuubissa joissa oli kärjessä muovinen pallo ja tosi tahmeeta? Olisiko ollut Mary Quant :D ? Lisäksi sain usein joululahjaksi Apple Blossom merkkistä tuoksua.
Huulikiilto oli nimeltään Lip potion (mainitsin sen aiemmin tossa omassa meikkimuistelossa). Kiille oli lasisessa roll-on putelissa, joka aina jossain vaiheessa alkoi vuotamaan laukun pohjalla tai meikkipussissa, niin että kaikki oli tahmeena :)
Maybelline myy yhä Kissing Potionia! Mutta tuskin Suomessa
Ja nää Lip Lickers/Smackerit pienissä peltirasioissa oli ihania!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Clearasilin peitepuikolla näpyt ja epätasainen väri piiloon, kerros puuteria, taivuttamattomiin ripsiin (en osannut taivuttaa ripsiäni vuosiin) ripsiväriä ja mustat kajalit. Kajaleitakaan en osannut käyttää, harvoin näytti molemmat silmät samalta 😁 Yksi vuotta nuorempi tyttö taisi käyttää tota peitepuikkoa koko naamalleen 🤔 oli aika järkyttävän näköinen, sehän vissiin kuivattaa ne näppylät samalla ja oli aika ruskean väristä.
-03-06 yläasteella 😁
kasari, yläaste, välitunnilla pihalla: tytöt keskustelevat kiivaasti siitä, että eräs POIKA käyttää clerasilin ihonväristä peitepuikkoa. ja tottahan se oli kun tarkkaan katsoi - finnit oli huolellisesti peitetty. Huh!
Maybellinen matte mousse koko naamaan ja tasaisin väliajoin lisäys päivän mittaan. Tuo tuote ei sopinut omalle kuivalle iholleni ollenkaan, vaan iho hilseili päivän mittaa. Silti matte mousse oli se ainut ja oikea meikkivoide. Häivytyksistä ei oltu kuultukaan ja meikki oli kunnon paksu naamari. Myös huuliin hierottiin tuota samaa meikkivoidetta. Meikkivoide oli usein aivan väärän väristä, joko kalmankalpeaa tai liian tummaa. Kajalia sisä- ja ulkorajoihin (joka pienensi omia silmiäni entisestään ja näytin tosi suttuiselta ja vihaiselta), viimeiseksi tolkuttomasti ripsaria.
Siinä mun lookki 2000-luvun alusta.
Tosin vaikka nykyteineillä on varmasti tekniikka ja tuotteet paremmin hallussa, niin kyllä huvittaa katsella teini-ikäisen siskoni ja kavereidensa naamoja ja arkimeikkejä, jotka ovat sinänsä kyllä todella taidokkaasti tehty YouTuben drag queen -ohjeilla. Peittävä pohja, bakeing, vahvat contourit, tekoripset, värikäs silmämeikki ja joku överi mattainen huulilakka.
Olen tullut kaiketi vanhaksi kun en tuota ymmärrä.
En malta odottaa, että tänne länteenkin rantautuisi Aasiassa villitsevä huippuluonnollinen glass skin -lookki paksujen pakkelien sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla
Olin teini kasarilla. Meidän paikkakunnalla liikkui silloin vielä kaupungilla muutama sellainen mummeli, joilla oli päässään oman nuoruutensa hitti eli tuupeerattu mehiläispesäkampaus, sellainen lakalla pystytetty kymmeniä senttejä korkea hökötys, joka oli muotia 50-60-luvulla. Niitä kun katselin, päätin, että itse en seuraa nuoruuteni muotia hautaan saakka. Se vanhentaa törkeästi ja lisäksi antaa vaikutelman muutenkin jämähtäneestä ihmisestä
Auts! Osui arkaan paikkaan. Minäkin olin teini kasarilla, ja myös meilläpäin näkyi noita 60-luvun hattarapäitä. Ja vannoin etten itse sorru samaan. Mutta kuinkas onkaan käynyt...
- kulmakarvat oli kasarin alussa luonnolliset ja tuuheat, a la Brooke Shields. Jymähdin siihen, mutta nythän se on taas muotia ;-)
- silmämeikki on edelleen rajauskynää ripsien tyvessä (kuten Sinäminä neuvoi) ja riittävästi ripsiväriä
- Yves Rocherin huurteinen koralli -huulipuna sentään jäi kasarille
- hiuksia en ole koskaan tottunut lätistämään suoristusraudalla mahdollisimman päänmyötäiseksi. En kuitenkaan sentään enää harrasta kasarityyliin permanenttia pitkiin hiuksiin + otsikseen voguetaKertokaas nuoret, mikä on tämän hetken silmiinpistävin tyyliseikka, joka vie ajatukset vuosikymmenten taa? Jotta me ehtoopuolen ellit osaisimme vähän varoa? Oma silmä ei nimittäin välttämättä huomaa tilannetta.
Meidän koulun nuoriso nauraa leveälahkeisille discohousuille, joita näkee niiden opettajien jalassa, jotka olivat nuoria 2000-luvun alussa... T. Ope
Itse olen ysärinuori (syntynyt 1980), ja ysärillä housunlahkeiden piti olla suorat ja vuosituhannen vaihteessa bootcutit. Tunnen yhä vetoa leveneviin lahkeisiin, ja minulla kesti todella kauan sopeutua pillifarkkumuotiin. Nyt pystyn näkemään tyylikkyyttä kapeissakin lahkeissa, tosin paljasnilkkamuotia talvella en ymmärrä.
Meikit ja meikkaaminen ovat kyllä kehittyneet valovuosia teini-iästäni 2000-luvun alusta ja asuin sentään isossa kaupungissa, jossa oli "hyvät" valikoimat. Trendit vaihtuivat myös paljon nykyistä hitaammin, nykyisin tuntuu että joka kerta kauppaan mennessä löytyy jotain uutta ja merkkejä on aivan valtavasti myös edullisissa hintaluokissa.
Vielä 2000-luvulla kukaan ei kyseenalaistanut luomiväripakkausten kamalia aplikaattoreita ja meikkivoiteen levitykseen niitä kolmionmallisia sieniä, joita ei koskaan pesty.
Siveltimistä ei oltu juuri kuultukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvun lopulla teininä Filmstar kakkumaskara ja Yves Rocherilta saadut minihuulipunanäytteet sekä voidemaiset luomivärinäytteet. Lisäksi muistaako joku huulikiillot jotka oli vähän kuin lasimaisessa tuubissa joissa oli kärjessä muovinen pallo ja tosi tahmeeta? Olisiko ollut Mary Quant :D ? Lisäksi sain usein joululahjaksi Apple Blossom merkkistä tuoksua.
Huulikiilto oli nimeltään Lip potion (mainitsin sen aiemmin tossa omassa meikkimuistelossa). Kiille oli lasisessa roll-on putelissa, joka aina jossain vaiheessa alkoi vuotamaan laukun pohjalla tai meikkipussissa, niin että kaikki oli tahmeena :)
Itse muistan ostaneeni vastaavan kaltaisia huulikiiltoja Seppälästä ysärin lopulla. Tahmeita ja eri hajuisia ja kerran jos toisen niitäkin sai pyyhkiä laukun pohjalta tai taskusta. Samoihin aikoihin meidän koulussa oli muodissa Seppälän myymä omenan hajuinen hajuvesikin. Itse tosin erehdyin ostamaan vahingossa jonkun hyttysmyrkyn tuoksuisen :D
Vierailija kirjoitti:
Geller mainosti sitä Maybellinen versiota puikkomeikkivoiteesta. Ei ollut niin peittävää kuin Maxfactor. Olikohan Loreal( ?) joka myös laittoi markkinoille puikkomeikkivoiteen 1999-2000. Oli metallinen hylsy ja puuterimainen lopputulos, vaalein sävykin liian oranssi. Miten mulla on ollut varaa teininä kokeilla kaikkia erilaisia meikkejä?? 60-70mk maksoi esim. meikkivoide.
Jep, tää oli L'Oreal Ideal Balance QuickStick joka oli the meikkivoide vuosituhannen vaihteessa. Mullakin oli näitä useita peräjälkeen. Sen jälkeen tuli Maybellinen Dream Matte Mousse, jota siirryin käyttämään.
Noihin aikoihin kaikki tuotteet lupasivat mattaista lopputulosta, mutta lopputulos oli rasvainen naamalta pitkin päivää alas päin valuva kuorrute.
Vierailija kirjoitti:
Ei meikkimuisto, mutta kauneudenhoitoa kumminkin: Wellan vaahtosävytteet! Pullo maksoi muistaakseni 19 markkaa 1990-luvun lopussa ja siitä riitti lyhyille hiuksille ainakin kahteen käsittelyyn. Mä yritin epätoivoisesti saada vaaleanruskeista hiuksistani sillä oranssit. Tulos oli aina hiuksissa vähän läikikäs, mutta otsalla ja korvissa hyvinkin erottuva :) 2000-luvun alussa siirryin kestoväreihin, kun Schwarzkopf toi markkinoille Live-sarjan ja L´oreal omat Feriansa, joista löytyi silloiseen makuuni tarpeeksi räikeitä punasävyjä.
Aaahhh... hiusvärit! Mä aloitin Poly Colorilla joskus 80-luvulla, silloin ei muita sävytteitä missään edes myyty. 90-luvulla tuli sitten nuo vaahdot. Vuosituhannen vaihteessa alettiin värjätä tosissaan. Uusia hiusvärejä tuli markkinoille kuin sieniä sateella, ja en tuntenut varmaan ketään, joka ei olisi värjännyt hiuksiaan.
Halutuimmat värit olivat erilaiset punaiset, purppurat ja tummanviolettiin vivahtavat hiukset. Liveä ja Feriaa kului pakettitolkulla! Mulla saattoi mennä pitkien hiusteni värjämiseen 3-4 pakettia Liveä kerralla.
🇺🇦🇮🇱
Tosiaan, vuosituhannen alussa _kaikki_ värjäsivät hiuksiaan ja kun kerran värjäämään alettiin, niin värjättiin niin että se kanssa näkyi. Liilaa, tummaa punaista, syvää punaruskeaa, pikimustaa, puhkivalkaistua tai näiden yhdistelmiä. Toteutettuna kotikylppärissä markettiväreillä tottakai, yksin tai kaverin avustuksella. Mun isosisko oli amiksen paka-puolella, joten mulla oli aina uusimmat villitykset päässä.
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, vuosituhannen alussa _kaikki_ värjäsivät hiuksiaan ja kun kerran värjäämään alettiin, niin värjättiin niin että se kanssa näkyi. Liilaa, tummaa punaista, syvää punaruskeaa, pikimustaa, puhkivalkaistua tai näiden yhdistelmiä. Toteutettuna kotikylppärissä markettiväreillä tottakai, yksin tai kaverin avustuksella. Mun isosisko oli amiksen paka-puolella, joten mulla oli aina uusimmat villitykset päässä.
Noihin aikoihin kämppikseni dissasi minua kovasti, kun en värjännyt hiuksiani enkä juuri meikannutkaan. Siihen aikaan maantienruskea hiusväri oli suurinpiirtein kamalinta, mikä kuvitella saattoi. Hassuinta on, että nykyään minun luonnollinen hiusvärini tuntuu olevan maailmalla kovinkin ihailtu ja haluttu... Niin ne ajat muuttuu.
Muuten, kuka muistaa kasarilta Elancyl-selluliittihierontakintaan- ja geelin?
Noi oli sikakalliita, mutta monen mutsilla oli. Vähän myöhemmin Yves Rocher toi myyntiin omansa, joka oli halvempi kopio tästä hittituotteesta. Mullakin oli.
Ihan tosiaan sitä halusi uskoa, että mukamas jynssäämällä itseään jollain kumikintaalla sitä voisi muka hoikistua. Yveksen katalookissa selitettiin, miten oli mukamas "tieteellisesti otodistettu" miten geelin kofeiini ja koivunlehtiuute vilkastuttavat pintaverenkiertoa ja poistavat kuona-aineita ja selluliitti vähenee. Jep jep.
🇺🇦🇮🇱
En meikannut teininä enkä meikkaa vielä nyt nelikymppisenäkään.
Alue: Aihe vapaa
Ohuelti anytimen meikkivoidetta, ripsiväriä ja ripsien tyveen ohuelti nestemäistä kajaalia. Mustaksi värjätty laineraudalla käsitelty pätkitty pitkä lakkatukka. -87-89