Perjantain nostalgiaketju: Miten meikkasitte teineinä?

Vierailija kirjoitti:

Anytime oli tosiaan se The meikkisarja  ja  älyttömän suositussa dödössä oli useita eri tuoksuja sekä kaikissa  puteleissa erilaiset naisen kuvat, olikohah merkki nyt Dade?

Date. Noita oli kaikilla.

Ja tosiaan The Body Shop ja erityisesti se purkkihuulirasva... The Body Shopin tuotteet oli ainakin mun lompakolle aika kalliita, kadehdin kaveriani jolla oli kolme eri makuista purkkihulirasvaa! Kiwi oli minusta ihanin, tai se mansikka...

Kulmakarvat ajettiin ja piirrettiin viivat. Liila kuomiväri oli ehdoton, alhaalla tumma ja ylhäällä vaalea, musta kajaali ja vaaleanpunainen huulipuna. Puuteri oli "läpinäkyvä". Huh..

Oi Yves Rocherin Huurteinen Koralli. Mulle niin vaalea ei sopinut. Suosikki oli pinkki Karamelli mikä ei sekään sopinut. Kaikki suunnilleen Yves Rocherilta paitsi mukana kulkenut Anytimen puuteri joka oli ihan kamalaa. Kulmia ei juuri meikattu, joskus kasarin lopulla ehkä vähän vasta. Luomiväri oli jotain pinkkiä, violettiä tms, paljon. Mustaa kajalia paljon. Ripsiväriä. Pinkki poskipuna. Meikkivoiteet oli tosi hankala juttu koska värit olivat niin tummia, jopa Lumene taisi olla tosi tumma. Merkkejä oli tosi vähän, ne olivat suhteessa aika kalliita ja ne halvat oli tosi huonoja. Silloin teinityttökin sai rauhassa tuoksua Poisonilta tai joltain sen jäljitelmältä. Hiuksissa paras väri oli sinimusta. 

Se saakelin puuteri. Jokaikisellä välitunnilla piti tarkistaa, ettei vaan naama kiillä. No, taatusti ei kiiltänyt sen jauhokerroksen alla. 

Huurteinen koralli ❤️❤️❤️ Ja hajuvetenä Yves Rocherin Magnolia 💜 t. Vm-73

Vierailija kirjoitti:

Ja hajuvetenä Yves Rocherin Magnolia 💜 t. Vm-73

Jep. Yves Rokkerin tuoksut tuoksui jokaisen vessassa.

Venice oli ällömakea, mukamas itämainen tuoksu. Sitten oli Ispahan, joka oli ihan selkeä kopio (tai sen yritelmä) Diorin Poisonista. 

Noi oli oikeasti järkyttävän kamalia tuoksuja, mutta ajan hengen mukaisia. Silloin suosittiin raskaita, mausteisia tuoksuja joissa ei myskiä ja vaniljaa säästelty. Yhden kaverini mummo käytti Ispahania mökin vessassa kärpästen karkottamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Se saakelin puuteri. Jokaikisellä välitunnilla piti tarkistaa, ettei vaan naama kiillä. No, taatusti ei kiiltänyt sen jauhokerroksen alla.

Jep. Kuka muistaa Corn Silk -puuterin?

Yksi sana: puuteri! Välituntisin pölisi tyttöjen vessa, kun kaikki lisäsivät puuteria. Alle ei edes laitettu mitään kosteusvoiteita ja meikkivoiteita, joten puuteri oikein tarrautui naaman kuiviin alueisiin! :D

Aloitin meikkaamaan kunnolla siinä 15-vuotiaana vuonna 1999. Innostuin heti gootti-tyylistä ja vedin silmänrajaukset äärimmilleen nestemäisellä kajalilla. Luomivärinä oli Lumenen mustavalkoinen tuplaväri. Mustaa kajalia käytin silmien lisäksi myös huulissa. Toisinaan vaaleista vaaleinkaan puuteri ei riittänyt loppusilaukseksi, vaan piti laittaa vauvan pyllytalkkia, että sai tyyliin sopivan kalpeuden aikaiseksi. XD Kulmakarvat sheivasin kokonaan pois ja piirsin uudet mustalla kajalilla. Oi niitä aikoja. :D 

Olen vm -79. Aloin meikata 7-luokalla. Tein huolelliset kissarajaukset joka aamu, myös montaa eri luomiväriä kerralla (joinain päivinä violetin sävyisiä, välillä ruskeita sävyjä tms.). Kulmakarvat olin nyppinyt ohuiksi, joita sitten meikkasin tummemmiksi. Huultenrajauskynää ja tummaa huulipunaa. Käytin Joe Blascon meikkivoidetta ja lumenen puuteria. Paljon ripsaria. Joku sukulainen oli sanonut mulle joskus ollessani lapsi, että olen kovin kalpea, tästä syystä käytin aina myös poskipunaa tai maapuuteria. Itse asiassa meikkasin aika samalla tapaa kuin Karkkipäivä-bloggaaja blogissaan (hän taitaa olla samanikäinenkin). Ostin meikkejä varsinkin keskustan Sateenkaari-myymälästä, joskus muualtakin ja toivoin meikkejä aina joulu- ja synttärilahjaksi. Tykkäsin etenkin Arcansil ja Jane Hellen -merkeistä, huulipunat olivat Lancomen.

Miten kukaan ei ole maininnut Lumenen 154:sta? Eli sitä ihonväristä huulipunaa. Sitä oli kaikilla it-tytöillä.

Mun mutsi kertoi jonkun aikaa sitten kun olin teininä pyytänyt sitä ostamaan ripsaria kaupasta.

Se oli sitten tuonut mulle jonkun Anytimen ripsarin. Olin vissiin pettynyt kun oli ostanut halppista. Olin viskannut ripsarin lattialle dramaattisesti ja huutanut "HALUUTKO SÄ ET NÄYTÄN H*ORALLE?!"

Mä olin yläasteella silloin, kun huulet meikattiin peitevoiteella ihonvärisiksi, ripset ripsaroitiin huolella kököiksi ja koko komeuden kruunasi ne valkoiset lokinpaskat silmissä. Jostain syystä itse pidin jo silloin tuota lookia rumana ja pidin omasta meikkityylistäni kiinni läpi yläasteen. Maalasin yläluomiini aivan järjettömän paksut "kissarajaukset", joiden varmaankin luulin näyttävän seksikkäiltä ja omaperäisiltä, mutta olivat kaukana siitä. Kaukaa silmät näyttivät todennäköisesti kahdelta mustalta tuhrulta. Nypin myös kulmani lähes olemattomiksi, mikä korosti entuudestaan meikin karuutta. Oi voi.

Vierailija kirjoitti:

Miten kukaan ei ole maininnut Lumenen 154:sta? Eli sitä ihonväristä huulipunaa. Sitä oli kaikilla it-tytöillä.

Mun mutsi kertoi jonkun aikaa sitten kun olin teininä pyytänyt sitä ostamaan ripsaria kaupasta.

Se oli sitten tuonut mulle jonkun Anytimen ripsarin. Olin vissiin pettynyt kun oli ostanut halppista. Olin viskannut ripsarin lattialle dramaattisesti ja huutanut "HALUUTKO SÄ ET NÄYTÄN H*ORALLE?!"

Mä käytin muistaakseni Lumenen 153:sta... hyvin nude sävy oli sekin. Montakohan puikkoa mahtoi mennä aikanaan....

Yläkoulussa: Turkoosi tai sininen kajali, ripsari joko samaa väriä tai musta, luomiväri usein sinistä hiukan ulkokulmassa. Huulipuna valkoinen metalli. Meikkivoide oli jotain halpista, vaaleaa. Tukka oli useimmilla permanentilla, joka kasteltiin ja sitten muotovaahdolla kiharat koppuroiksi. Itsellä ei ollut permistä kyllä... kun äiti ei antanut ottaa luonnonkiharan tukan takia. Väri vaaleat raidat tai Poly Colorin/Melodyn kuparia, mahonkia yms.

Lukiossa ripsari mustaa, mustat rajaukset, ruskea luomiväri, punainen huulipuna, tukkaa ei enää kasteltu...

Yliopistossa valkoinen helmiäsluomiväri ja mustat rajaukset edeelleen ja ripsarit.

Ja minusta nuo meikkaustyylit oli ihan ok. Ei tää nykyteinienkään meikkaus niin kauhean tyylikästä ole...

Mulla oli ihana kuurainen huulipuna, huulet oli ihanan vaaleat ja kimmeltävät. Oikeasti se oli niiiiin ihana....

Koska huulet oli vaaleat niin silmiä sitten korostettiin. Tähän talviseen lookkiin sopi täydellisesti turkoosi luomiväri ja lumenen sininen ripsari.

Valkoinen poolokaulus-ribbineulospaita ja leviksen viisnollaykköset.

Joskus törmään yhä kosmetiikkaan, joka tuoksuu anytimen huulipunalta ja se vie mut saman tien shellin baariin, jossa vietettiin monen monta iltaa kahvia juoden....

Kaffepulla kirjoitti:

Ai niin, pakko mainita vielä Yves Rocher! Erityisesti on jäänyt mieleen siitä sarjasta sellainen ällösti helmiäinen vaalea huulipuna, jonka nimi oli Huurteinen Koralli. Muistan vieläkin, miltä se tuoksui ja maistui!

Oli myös Kaunis Nainen -kosmetiikkamyymäläketju, jossa oli joskus tosi erikoisiakin tuotteita, kuten vaalean sinistä helmiäiskynsilakkaa. Sitä oli pakko saada, kun se oli niin ihkua. Neonvärisiä kynsilakkoja käytettiin myös. 

Mulla on tuo Huurteinen Koralli ollut vieläkin käytössä :D. Tykkään sipaista vähän vaaleaa väriä huuliin.

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Ai niin, pakko mainita vielä Yves Rocher! Erityisesti on jäänyt mieleen siitä sarjasta sellainen ällösti helmiäinen vaalea huulipuna, jonka nimi oli Huurteinen Koralli. Muistan vieläkin, miltä se tuoksui ja maistui!

Oli myös Kaunis Nainen -kosmetiikkamyymäläketju, jossa oli joskus tosi erikoisiakin tuotteita, kuten vaalean sinistä helmiäiskynsilakkaa. Sitä oli pakko saada, kun se oli niin ihkua. Neonvärisiä kynsilakkoja käytettiin myös. 

Mulla on tuo Huurteinen Koralli ollut vieläkin käytössä :D. Tykkään sipaista vähän vaaleaa väriä huuliin.

Mitä??! Vieläkö sitä saa? 😀

Mä säilytin pitkään ysärille mun kasarimeikkejä ja jokunen vielä tällä vuosituhannellakin. En käytössä vaan nostalgiasyistä. Esim. Lumenen huulipunissa oli ihana tuoksu. Muistan sellaisen peruspunaisen sävyn kuin Ruusutarha. Sininen hylsy hopealla.

Tuli eilen niin nostalginen fiilis että illalla vielä googlettelin kasarimeikkejä ja lehtien kansia. Voi että kun joku tekisi naisen työn ja pistäisi pystyyn arkiston, josta voisi selata vanhoja lehtiä. Musiikki, muoti, Anttilan postimyyntikuvastot, ja Seppälän. Siellä voisi sitten fiilistellä.

Huurteinen koralli oli kova sana jo 80-luvulla, kaikilla oli sitä. Niin ja sinistä anytimen ripsiväriä😀

80-luvulla sähkönsinistä ripsiväriä. Aivan karmea näky nykyään mutta silloin oli olevinaan niin style.

Minulla oli äidin meikkipussista pöllitty vaaleanpunainen luomiväri, joka sai silmät näyttämään turvonneilta, kuin olisi paha allergia. Merkkiä en muista, luultavasti Yves Rocherilta sillä sieltä tilattiin paljon.

Ja mansikan tuoksuista huulikiiltoa putkilossa. Puuteria en uskaltanut käyttää, kun äiti hoki että se pilaa ihon.

Olin siis sangen tyylikäs ilmestys!

Ohuet, punaiseksi sävytetyt hiukset kireällä , puoleen selkään ulottuvilla ponihännällä , siniset levikset ja äidin tekemä punainen villapaita. Välillä joku mansikantuoksuinen tuote lennättää yllättäen noihin päiviin ja haistan komean sijaisopen partaveden, vaaleanpunaiset ufokarkit ja tupakan!