Perjantain nostalgiaketju: Miten meikkasitte teineinä?

Alkuun uskalsin käyttää vain äidin vanhaa sinistä ripsaria ja liian keltaista meikkivoidetta mutta jos tuo kuulostaa pahalta, niin se vasta hurja näky olikin kun ryhdyin 1997 hevariksi ja päivitin tyylini sen mukaan!

Mahdollisemman vaaleaa puuteria ja meikkivoidetta todella paksu kerros, kulmat nypin lähes pois ja piirsin mustalla kajalilla, samalla jolla vedin paksut eripariset rajat alaluomelle. Musta luomiväri ilman häivytystä kulmakarvoihin asti, mustaa tai sinistä huulipunaa ilman rajausta. Ohuet naamalla roikkuvat hiukset värjäsin mustaksi ja näytin ihan kaljuuntuvalta, kun juurikasvu ilmestyi. Musta niittipanta kaulassa. Ja mahamakkarat puristumassa kireiden mustien farkkujen vyötärön yli.

Moni rokkari/gootti on upea näky, mutta niin vahva meikki vaatii taitoa.

En ollut hirveän innokas meikkaaja teininä 15 vuotta sitten, mutta sillä vähälläkin mitä oli tuli melkoisia kokeilua vedeltyä. Peitepuikko toimitti meikkivoiteen virkaa ja mustanruskealla kulmakynällä (siis kulmakarvojen stailaukseen tarkoitetulla) tuli vedettyä paksut silmänrajaukset ylä- ja alaluomiin. Meikkivoiteeseen siirryttyäni piti ostaa sitä vaaleinta mahdollista sävyä vaikka oma kompleksi oli pari astetta tummempi. En tiedä johtuuko meikkien kehityksestä vai siitä että tulee nykyisin ostettua laadukkaampaa tavaraa mutta ainakin siihen aikaan voiteet hapettuivat tosi nopeasti oranssiksi. Huikeaa katsella vanhoja kuvia joissa naama on oranssi ja tuhruinen silmänrajaus levinnyt ties mihin. 

Halvat, huonot pigmentit sen aikaisissa meikeissä. Rahalla olisi ehkä saanut laatua, mutta kyllä ne edulliset nuorisolle suunnatut meikit olivat ihan kuraa. Maybellinen Dream Matte Mousse kupli oranssina jokaisen naamalla.

The Body Shopin meikkivoiteet ja puuterit olivat aikaansa edellä, muistelen niiden olleen todella hyviä hintaansa nähden 90-luvun alussa. Sitten ketju myytiin Lorealille ja laatu romahti.

Muistelen edelleen kaiholla sarjan passionpuhdistusgeeliä, greippishampoota ja meikkipuuteria. Olivat oikeasti hyviä.

Yves Rocher:in jollain vanhoilla möhnillä ja kajalinpätkillä meikkasin aluksi. Askel parempaan oli Anytimen meikkivoide ja puuteri. Sitten vaan huulirasvaa tai jotain vanhaa luumunväristä huulipunaa. Kulmakarvoihin en tainnut laittaa mitään, ei ne varmaan näkyneet ollenkaan :D ripsiväri oli jotain kamalaa töhnää jolla sai klimppiset tikkuripset. :)

Sininen Ricils kakkumaskara, jolla räittiin paksut klönttiripset, anytime poskipunaa ja lip potion huulikiiltoa. Bileisiin laitettiin vielä paksu kerros Max Factorin pan stickkiä ja sinistä luomiväriä edellisten lisäksi.

En osaa vieläkään meikata ja ihailen taitavia nuoria nykyään.

70-luvulla vaaleansininen helmiäisluomiväri, sininen ripsari tai äidiltä peritty vanha kakkumaskara. Ei ollut oikein meikkivoiteita ainakaan pikkupaikkakunnalla, joten Lumenen kivipuuteria. Ainiin ja koska finnejä, Clearasilin karmean hajuinen ja näköinen finnipuikko! Voi elämä. No sitten tuli punk ja musta kajal...

Kivoja naisten yhteisiä kasvumuistoja vaikka eri vuosikymmenillä mennään ❤️

Ysärin lopulla yläasteella:

Anytimen sinikorkkinen ohut meikkivoide ja sinikantinen kivipuuteri. Sitten löysin Body Shopin meikkivoiteen jota käytin kunnes valmistus lopetettiin (?), tuoksui hyvälle.

Värimeikeissä koko yläasteen kesti semmoinen kuponkiuutisten Vevayn "meikkipaletti", jossa oli kivoja nudesävyjä luomille ja muutamia huulikiiltonappeja. Kiilloistakin käytin nudeja ja väitin kaikille ettei ole meikkiä.. Kevyet banaanivarjostukset tein. Kun luomivärit loppui, käytin poskipunaksi / bronzeriksi /korostusväriksi tarkoitettuja isompia nappeja luomilla.

Olen aina ollut nudetyttö luonnostaan vahvoilla kulmakarvoilla, ei löydy räväkkiä kuvia minusta.

Aloin meikata lukiossa kun huomasin n. 99% ikäisistäni tytöistä jo meikkaavan. Kulmia olin muotoillut pinseteillä jo n. 6. luokkalaisesta. Aluksi meikkasin hieman eipsiväriä, niin vähän että sitä poistaessa oikeastaan mitään ei enää tarttunut vanulappuun. Vähitellen rohkaistuin kokeilemaan eyelineriä ja siihen addiktoiduin pahasti. Vihasin silmiäni ilman "kissamaista" eyelineriä vaikka silmiäni kehuttiin useinkin kauniiksi. Aloin käyttää myös vaaleaa meikkivoidetta alaluomella peittämään tummia silmänalusia. Sävy oli aika kamala, sellainen kalmankelmeäkellertävä.... Ihoni oli hyvä läpi teini-iänkin, joten muuten meikkivoiteita en onneksi alkanut soveltamaan, luustonikin on kaunis. Itsetuntoni oli teini-iässä huono, joten kaikki peilin edessä vietetty aika oli haitallista sillä arvostelin ulkonäköäni arkarasti ja julmasti... Juhliin lähtiessä käytin luomivärejä, yritin aina valita värin, jota ei olisi kellään muulla. Aina sävy ei sopinut itselleni ollenkaan, mutta olinpa ainutlaatuinen. Huulipunaa käytin satunnaisesti, mutta normaalipaksuisille, mutta turpeille huulille pelkkä puna levittyy jotenkin törkyisesti. Se ei sovi minulle ollenkaan ilman tarkkaa ja huulia kaventavat rajausta, pelkkä teininä lisäämäni puna näytti töhrityltä aina. Raahaahan meillä ei ollut yhtään, joten meikit olivat melkein kaikki varastettuja ja käytin samoja tuotteita vuosia, yöks... Nykyään ostan tai mieheni ostaa tuotteet oikealla rahalla ja käytän arkisin suojaavia kosteusvoiteta, silmänympärysvoidetta ja ripsiväriä. Joskus laitan myös hieman kulmakynää tasatakseni teininä menetettyjä kohtia kulmista, onneksi en käyttänyt pinsettejä yhtään enempää. Meikkaamista enemmän aikaa minulla menee kynsien laittoon melko vaatimattomasti, mutta nätisti kuitenkin sekä kampausten ja asujen tekoon/suunnitteluun. Meikkauksesta ajattelen suurinpiirtein, että vähemmän on enemmän. Ainakin enemmän on helposti liikaa ellei käytä omiin sävyihin täysin sopivia tuotteita, itselleni löytyy sopivia sävyjä heikosti eivätkä ne taida olla kaikista yleisimpiä. Olen vaalea, mutten aivan yhtä vaalea kuin suurinosa, siksi näen tämän sävyjen suunnittelun vaivan vain erityisiä tilanteita varten, menee niin helposti pieleen ja pitää aloittaa alusta.

Kosmetologikoulussa 2000 luvun alussa opettaja kehotti laittamaan valkoista ripsiväriä ihan ripsien kärkeen, tekee kuulemma ripsiä pidentävän efektin. En muista toimiko, mutta mitään valtaisaa villitystä siitä ei tainnut tulla. Tekisi mieli kuulla miltä näyttää jos jokkakin sattuisi valkoista ripsaria olemaan

Aloitin meikkaamisen 12 vuotiaana (vuonna 2009). Aloitin ihan vain ripsarista mutta pian mukaan tuli kajaali ja luomivärit. Erityisesti sininen luomiväri oli suosikkini ja sitä laitoinkin sitten reilulla kädellä (tästä esimerkkinä oltiin laivalla jossain limbossa tms. niin vetäjä kutsui mua ”hei sinä meikattu tyttö”) :,D Huulissa käytin sentään vain huulikiiltoa. Kulmia en osannut muotoilla joten ne rehottivat miten sattuu, keskeltä nypin sentään ettei tulisi ns.ykk. Myöhemmin (noin 13 vuotiaana) aloin käyttää peitepuikkoa yksittäisiä finnejä peittämään koska äitini ei vielä antanut minun käyttää meikkivoidetta (ilmeisesti olin liian nuori sellaiseen). Varmaan näytti hienolta kun oli sellaisia läikkiä naamassa ja tästä sainkin kuulla muutamilta luokkamme tytöiltä. Itseäni pisti silti vähän naurattamaan kun yksi pahin arvostelija käytti itse niin oranssia meikkivoidetta ettei tosikaan :D Valitettavasti olin liian kiltti huomauttamaan häntä asiasta..

Ps. Viihdyttävä ketju!

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alkupuoliskolla meikkivoidetta, paksua peitevoidetta napista ja irtopuuteria. Ripsiväriä. Meikkini päätarkoitus oli peittää kamala kalpea kirjava akneihoni. Joskus jäin oikeasti koulusta pois kun en saanut möykkyjä piiloon ja itketti liikaa.

Poskipunaa en käyttänyt kun kuvittelin olevani muutenkin punoittava. Kulmakarvoja en meikannut, mutta en myöskään erityisesti nyppinyt kun ne olivat jo valmiiksi hyvät eli kapeat.

Koin aina olevani sen verran ulkopuolinen ja nolo tyyppi että se säästi minut suurimmalta osalta kaikista teinijutuista, olisihan se nyt ollut täysin typerää tällaisen mitään rajauksia vaikkapa vetää tai muuta "yrittää".

Täällä samanlainen, jonka päätarkoitus oli nimenomaan peittää akneiho ettei olisi punaisia läiskiä täynnä. Muutenhan ihoni on niin vaalea, että lähes kaikista meikeistä täytyy käyttää vaaleinta sävyä. En tosin käyttänyt ripsaria, mutta meikkivoide + peiteväri + meikkipuuteri oli yläkouluminun combo.

Voisin allekirjoittaa myös tuon viimeisen kappaleesi ulkopuolisuudesta ja noloudesta. Itsekään en kehdannut lähteä teinijuttuihin mukaan, koska olisin tuntenut itseni "säälittäväksi yrittäjäksi", kuinka muut kuitenkin katsoisivat "Mitä toi oikein muka yrittää?"

Ja kävin yläkouluni ihan 2015-2018 :D

Nyt lukiossa akneihon rauhoituttua (kiitos lääkekuurien) meikkiini on kuulunut lähinnä vain puuteri, jolla saan vähän hillittyä naamani rasvoittumisen aiheuttamaa kiiltoa. En tietenkään levitä miljoonaa kerrosta puuteria päivän aikana, poistan rasvan iholta paperilla kevyesti painelemalla, saatan myös huuhtoa kasvoja päivän aikana. Mutta pääpointti kasvojenhoidossa on ihan vain siinä, että yrittää pitää ihon mahdollisimman kunnossa, puhdistaen ja rasvaten :D Puuteri on sitten sellainen pelastus siltä, että iho alkaisi valtavasti kiiltämään.

Vierailija kirjoitti:

Kosmetologikoulussa 2000 luvun alussa opettaja kehotti laittamaan valkoista ripsiväriä ihan ripsien kärkeen, tekee kuulemma ripsiä pidentävän efektin. En muista toimiko, mutta mitään valtaisaa villitystä siitä ei tainnut tulla. Tekisi mieli kuulla miltä näyttää jos jokkakin sattuisi valkoista ripsaria olemaan

Muistan tämän vinkin jo 90-luvulta. Jostain naistenlehdestä luin tällaisen kikkakolmosen, jonka mukamas piti ”avartaa katsetta”.

Joku kaveri tätä kokeilikin, ja ihan hirveältähän se näytti.

Yhteen aikaan valkoiset sisäkajalit olivat myös kova juttu. Itse en osannut tuollaisia hifistelyä, vaan menin vuosikaudet sillä totutulla tyylillä. Hirveä pakkelikerros pohjaksi, ei hajuakaan mistään poskipunasta tai bronzerista, vaaleaa puuteria kilo ja kirvelevällä, nestemäisellä Arvancil-eyelinerilla kissarajaukset.

Silmämeikkini näytti suunnilleen tältä, kuin tuossa ekassa kuvassa:

https://www.beautylish.com/t/rzjrqv/winged-eyelinerpass-or-fail

Alaluomi piti suhrata tuolla lailla, se oli selvä.

En meikannut mitenkään. Jos pyysin meikkejä, äiti sanoi ettei meikkien kanssa tarvitse keikistellä ja komensi tilan töihin. Ensimmäisen kerran meikkasin 19 v. kun lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

vm 1960

90-luvulla teininä käytin muistaakseni Juvenen meikkivoidetta, liian tummaa tietenkin, tai Anytimea. Ja Lumenen meikkivoidepuuteria. Muistan, että oli vaikea löytää tarpeeksi vaaleaa meikkivoidetta. Ripsiä en meikannut teininä ollenkaan (onneksi en nyppinytkään). Liian voimakasta oranssia, ruskeeta ja violettia luomiväriä käytin, ja ripsaria ja kajalia. Huulia harvoin meikkasin, kuten nykyäänkin.

Mitä jo poistuneita meikkimerkkejä muistatte? Itse käytin paljon Arcancilin tuotteita (ripsarit ja eyeliner) sekä Gemeyn tuotteita (muuttui Maybellineksi vuosituhannen vaihteessa).

Sitten oli esim. Pierre Robert, Harriet Hubbard, Lancaster (oli kalliimpi rouvien merkki), Revlon...

Twiggy tyyliin!

Yläasteelle mennessä v. 2000 aloin käyttää mustaa Oriflamen ripsaria, joka tuoksui todella vahvalle. Yksittäisiä finnejä peiteltiin peitepuikolla. Dream matte mousse oli meilläkin päin hitti, sillä taidettiin meikata huuletkin. Muistan myös, että oli sellaisia helmiäisvalkoisia huulipunia ja huulet ylipäänsä siis koetettin jostain ihmeen syystä saada mahdollisimman vaaleiksi. Omia kulmiani en onneksi koskaan nyppinyt viivoiksi ja ovat mukavan tuuheat nykyäänkin.

Yleisesti on jäänyt mieleen just teinityttöjen todella paksulla vääränsävyisellä meikkivoiteella pakkeloidut kasvot, poskipunaa ei kellään, paksut mustat kajalit ylä- ja alaluomella. Välituntisin tietenkin "paranneltiin meikkiä" eli lisää matte moussea naamaan :D

Sitä vaaleinta puuteria ja mustaa kajalia.

80-luvun lopussa.

Kajalin käytön lopetin onneksi jo 90-luvulla, huomasin ettei se oikein sopinut pieniin viirumallisiin silmiini ison valkoisen naaman keskelle. Ihailin niitä joille paksut kajalit sopi, rocktyyliä. Yleensä ne olivat isosilmäisiä joille se sopi.

Enää en meikkaa ollenkaan.