Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perjantain nostalgiaketju: Miten meikkasitte teineinä?
Katselin kaupungilla vastaantulevia huoliteltuja nykyteinejä ja jäin muistelemaan omia nuoruusvuosien meikkityylejä. Vaikutteet otettiin silloin vielä isosiskoilta ja välineet & tekniikat olivat hyvin yksinkertaisia verrattuna siihen, mikä katukuvan perusteella vaikuttaisi olevan nykyään valtavirtaa.
Jaan oman muistoni: aloin meikata päivittäin mennessäni yläasteelle vuonna 1998. Meikkini koostui oikeastaan koko yläasteen ajan Anytimen vaaleimmasta kivipuuterista (sävy 00), ripsarista ja mustasta kajalista, joita molempia käytin avokätisesti. Huulilla rakastin Lumenen huurteista nudepunaa, sellaista Nylon Beat-sävyä. Kulmakarvoja nypin ohuemmiksi, mutta en meikannut niitä ollenkaan.
Nykymuotiin verrattuna vuosituhannen vaihteen teinimeikki ainakin pikkukaupungissa oli yksinkertainen ja vähän karu. Meikkipohjat olivat yleensä omaa ihoa vaaleampia eikä siihen aikaan harrastettu varjostuksia, korostuksia tai edes poskipunaa. Tuotteiden suhteen ei ollut isoa valinnanvaikeutta, kun S-market myi Lumenen ja Anytimen perusvalikoimaa ja Lumeneen ei yleensä ollut varaa.
Kommentit (342)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla
No ei käynyt. Kummallinen ilmiö. Kyllä ne värilliset ripsarit jäivät sinne kasarille.
Edelleen kaipaan tummansinistä vedenkestävää ripsiväriä. Käytin sitä vuosikymmenet ja nyt ei sellaista saa mistään enää. On ollut jo muutamia vuosia ollut pakko käyttää mustaa. Tummansininen sopisi minulle paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että maybellinen matte mousse herätti muistoja mieleen :D
Yläasteella 2000-luvun lopulla-2010-luvun alussa meikkasin suunnilleen näin: kilo matte moussea ja sitten joko jotain h&m:n kivipuuteria (joka maksoi 3 euroa) tai sitten rimmelin stay mattea, vaalein mahdollinen sävy. Silmiin järkyttävä määrä supertuuheuttavaa ripsaria, vaihtelin ripsaria aika paljon kun yritin löytää sellaisen, millä saisi mahdollisimman näyttävän lopputuloksen. Nestemäistä kajaalia en käyttänyt vaan mustaa rajauskynää vesirajaan ja yläluomelle.
Välillä yritin opetella tekemään smokey eyeta, karmeasti siinä epäonnistuen. En onneksi lähtenyt ihmisten ilmoille silmät mustina.
Meikkausta enemmän hirvittää muistella omia ihonhoitorutiineja. Mulla oli rasvoittuva sekaiho ja finnejä varsinkin otsassa ja ratkaisu tähän oli hinkata ihoa aamuin illoin kaikenlaisilla mahdollisilla tärpättiin verrattavissa olevilla putsareilla ja skipata rasvaus, koska "iho on niin rasvainen niin ei se kaipaa kosteutusta". Myöskin kaikki "hammastahnaa finneille" -niksit tuli kokeiltua
Liian tumma meikkivoide ja tosi vaaleanpunaiset huulet, värillistä ripsiväriä ja kajalia.
Kuudennella: Vaalea puuteri ilman meikkivoidetta, mustaa ripsaria kökköinä, ei kulmakynää tai mitään muutakaan. Vain puuteri ja ripsari.
Seiskalla: Meikkivoide, puuteri, musta kajal joka toimi myös mustana kulmakynänä ja kului viikossa kun käytin ensin silmien ympärille ja sitten kulmakarvoihin. Diskoon/bileisiin laitoin myös ruskeaa huulipunaa. Meikit ovat Yves Rocher-merkkiä kun äiti tilasi sieltä.
Amiksessa löysin Lumenen meikit. Myös meikkaustaitoni olivat parantuneet, tosin ns. Kleopatra-rajauksia en koskaan oppinut tekemään mutta silti laitoin sellaiset joka aamu kun miulla oli musta polkkatukka ja halusin leikkiä jotain peräkylän Mata Haria :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaessani ysärin loppupuolella meikkaamisen, mulla ei ollut mitään käsitystä meikkivoiteiden/puuterien värien sopivuudesta, joten naamani on ollut joinain vuosina oranssihko ja joinain vitivalkoinen. Kulmakarvat nypin ohuiksi viiruiksi, mutta muuta ei niille tehtykään. Moni kaveri lisäsi joka välitunti kajalia silmiin, itse en muista näin tehneeni, enkä muutenkaan tarkistellut meikkini pysyvyyttä päivän mittaan, joten oranssi meikkivoide ja paksu ripsivärikerros saattoi päivän päätteeksi sijaita ihan muualla kuin alunperin. Yläasteella huulikiilto oli aina jotain huulia vaaleampaa sävyä, taisin käyttää jotain äidin ikivanhaa puikkoakin, josta tulee mieleen lähinnä Abba. Lukiossa käytin tummempia huulipunia. Oleellisinta molemmissa lookeissa oli kuitenkin huultenrajaus, joka yläasteella tehtiin ruskealla, lukiossa sentään huulipunan sävyllä. Luomivärit oli sinistä tai ruskeaa silloin joskus kun niitä käytti, myös jotain kimallejuttuja oli lähempänä vuosituhannen vaihdetta.
Hiukset värjäsin tietenkin "kuparin" tai "mahongin" sävyillä, joskus oli oikein palkkiraitoja. Lukion loppupuolella värjäsin hiukset tummanruskeiksi, mutta kulmat olivat edelleen vaaleat ja ohuiksi nypityt. Hiusmallissa vakiona oli ohimolla keskijakauksesta molemmille puolille lähtevät muita hiuksia lyhyemmät suikaleet, jotka kiinnitin armottomalla lakkauksella tai kiristin lähes hiusrajan myötäisesti pinneillä.
Teininä joskus vuosina 1985-1988: Pierre Robertin lila tai sähkönsininen ripsari, siihen ripsariin matsaava metallinsävyinen silmienrajauskynä, Jane Hellenin vaalea helmiäishuulipuna. Myös Jane Hellenin mansikan makuinen roll-on huulikiilto.
Tuoksuina oli Date:n roll on ja sprayt, niiden nimet oli "Pamela", "Jessica" ja "Kate".
Tuohon aikaan nuo edellä mainitut merkit tulivat Ruotsista.
Minulla oli myös Anytimen puuteri ja Deborahin huulikiilto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ripsiväriä ja kajaalia, sekä lumenen ihanan vaaleaa huulipunaa. 🙈
Ihana vapaa 70-luku nuorena: ei meikkiä, ei permanenttiä, ei rintaliivejä! Aaah! Olen kyllä jatkanut sillä linjalla koko ikäni ja hyvin on mennyt ja miehet ovat kauniina pitäneet ilman noitakin. Ehkä te meikkaajat yliarvioitte varustelunne merkityksen? :)
Vastasin siis kysymykseen: ei meikkiä lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla
No ei käynyt. Kummallinen ilmiö. Kyllä ne värilliset ripsarit jäivät sinne kasarille.
Edelleen kaipaan tummansinistä vedenkestävää ripsiväriä. Käytin sitä vuosikymmenet ja nyt ei sellaista saa mistään enää. On ollut jo muutamia vuosia ollut pakko käyttää mustaa. Tummansininen sopisi minulle paremmin.
Värinä tummansininen on allergisoiva. Siis pahin väri siinä suhteessa. Voi olla että moni antaa reklamaatioita ja siksi sitä ei ole . Tai sitten se ei ole muotia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla
No ei käynyt. Kummallinen ilmiö. Kyllä ne värilliset ripsarit jäivät sinne kasarille.
Edelleen kaipaan tummansinistä vedenkestävää ripsiväriä. Käytin sitä vuosikymmenet ja nyt ei sellaista saa mistään enää. On ollut jo muutamia vuosia ollut pakko käyttää mustaa. Tummansininen sopisi minulle paremmin.
Värinä tummansininen on allergisoiva. Siis pahin väri siinä suhteessa. Voi olla että moni antaa reklamaatioita ja siksi sitä ei ole . Tai sitten se ei ole muotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihana vapaa 70-luku nuorena: ei meikkiä, ei permanenttiä, ei rintaliivejä! Aaah! Olen kyllä jatkanut sillä linjalla koko ikäni ja hyvin on mennyt ja miehet ovat kauniina pitäneet ilman noitakin. Ehkä te meikkaajat yliarvioitte varustelunne merkityksen? :)
Vastasin siis kysymykseen: ei meikkiä lainkaan.
Minulla oli 70-luvulla (anytime) uutuus meikkejä. Purkissa paksuja mönjiä. Laitettiin sormella, oli ne lupmivörejä, poskipunia tai huulikiiltoja. Niissä oli kimaltelevia hileitä, isoja paloja. Permanentti ja pehmennyt oli on myös. Ne oli suhteessa kalliita, eli kaikilla niitä ei ollut. Mutta usein niitä oli myös pojilla.
70-lukuun kuului vahva meikki ja huulista valuva huulikiilto, vaikka kaikki ei sitä käyttänytkään. Ja eiköhän me kaikki olla kauniita, oli meikkiä tai ei.
Kajal, ripsiväri, puuteri ,huulikiilto. Iho oli kyl hyvä muutenkin, ei finnejä, näppyjä. Vähempi olisi välillä riittänyt.
Oi niitäkin aikoja, hauskaa oli kuitenkin.
Nauttikaa nuoruudesta täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lumenen meikkivoidepuuteri, ripsari ja kulmaväri. Ehkä kajal. Näillä menin varmaan lähemmäs 30-kymppistä. Syntynyt -81.
Silmämeikki oli 70-luvulla mallia Twiggy.
https://pliki.well.pl/i/01/52/65/015265_r2_1320.jpg
Minulla on aika isot silmät ja ripset saatiin pitkiksi nukkamascaralla. Muutenkin olin samanoloinen laiheliini. Max Factorin Pan Stik oli siihen aikaan luottotuote. Näkyy olevan vieläkin myynnissä.
Huulimeikkiä en muista. Olikohan joku vaalea huulipuna tai -kiilto. Meikissä korostettiin joko silmiä tai huulia.
Ne kulmakarvat. Ne nypittiin ohuiksi viivoiksi. Ihme, että ovat kasvaneet takaisin normaaleiksi.
yläasteella olin joskus vuonna 2005 paikkeilla. Aloitin meikkaamisen ns. ansti-teini meinigillä, joten mustaa kajaalia sai olla reippaasti koko silmän ympäri ja sitten vähän semmoset kissarajauksen tapaiset viivat ulko nurkkiin. luomissa käytin vähän semmosta liukuväriä, eli luomen sisempi puoli valkoisella värillä (lokin paskat sisänurkissa ei ollut vielä tullut muotiin, joten ei sinne asti) ja ulkoreuna joko pinkillä, mustalla tai joskus harmaalla. Kulmia taisin vähän nyppiä, mutta mielestäni en ihan hirveästi. Iholla se joku perus seppälän vaalein mahdollinen puuteri ja sitä niin paljon, että iho oli varmasti aivan matta ja maskimainen. Yhtään kiiltoa ei saanut silloin olla. Itselläni oli rasvainen akne-iho, joten ratkaisuna tähän puuteria laitettiin vaan entistä enemmä. Ei mitään poskipunaa, koska se on mummoille. Joskus taisi olla joitain glitteriä luomivärissä jos oli jotain erityistä. Huulet ei tainnut tuolloin olla kovin tärkeät, koska en muista ainakaan päivittäin käyttäneeni mitään huulirasvaa kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
yläasteella olin joskus vuonna 2005 paikkeilla. Aloitin meikkaamisen ns. ansti-teini meinigillä, joten mustaa kajaalia sai olla reippaasti koko silmän ympäri ja sitten vähän semmoset kissarajauksen tapaiset viivat ulko nurkkiin. luomissa käytin vähän semmosta liukuväriä, eli luomen sisempi puoli valkoisella värillä (lokin paskat sisänurkissa ei ollut vielä tullut muotiin, joten ei sinne asti) ja ulkoreuna joko pinkillä, mustalla tai joskus harmaalla. Kulmia taisin vähän nyppiä, mutta mielestäni en ihan hirveästi. Iholla se joku perus seppälän vaalein mahdollinen puuteri ja sitä niin paljon, että iho oli varmasti aivan matta ja maskimainen. Yhtään kiiltoa ei saanut silloin olla. Itselläni oli rasvainen akne-iho, joten ratkaisuna tähän puuteria laitettiin vaan entistä enemmä. Ei mitään poskipunaa, koska se on mummoille. Joskus taisi olla joitain glitteriä luomivärissä jos oli jotain erityistä. Huulet ei tainnut tuolloin olla kovin tärkeät, koska en muista ainakaan päivittäin käyttäneeni mitään huulirasvaa kummempaa.
Yläasteella olisi meikkaamisen sijaan kannattanut panostaa oikeinkirjoitukseen.
Kamalaa luettavaa tuommoinen. Enkä jaksanutkaan lukea.
En meikannut, nuorena on kaunis luonnollisena ja meikki pilaa sen. Aloin meikata säännöllisemmin vasta 40 jälkeen.
Alue: Aihe vapaa
En ole ikinä meikannut, en teininä enkä nyt aikuisenakaan. En vaan ole ikinä tuntenut painetta siitä että täytyisi "koska muutkin". Kasvojen pesu ja kosteusvoidetta päälle, se saa riittää.