Perjantain nostalgiaketju: Miten meikkasitte teineinä?

Päin he""tiä 🤣Liian tumma meikkivoide, pinkki poskipuna kahtena viiruna, mustat viivakulmat joiden alta paistoi omat vaaleat kulmakarvat .

Kokonaisuuden kruunasi jenkkihuivi päässä.

T. Vuosimalli 1980

Ihana ketju!

Itselläni oli myös akne, ja käytin finnien peittämiseen Anttilasta ostamaani peiteainetta, joka oli putkilossa jossa vaahtomuoviaplikaattori, samanlainen siis hylsy missä yleensä huulikiilto on. Onpa todella hygieenistä sutia sitä finneihin ja sitten takaisin sinne hylsyyn bakteerit… ei ihme jos akne kukki.

Vuodevaatteetkin vaihdoin varmaan kerran kuussa ja sitten ihmettelin, kun selkä täynnä finnejä….

Tarja 52 v. kirjoitti:

Ai niin, pakko mainita vielä Yves Rocher! Erityisesti on jäänyt mieleen siitä sarjasta sellainen ällösti helmiäinen vaalea huulipuna, jonka nimi oli Huurteinen Koralli. Muistan vieläkin, miltä se tuoksui ja maistui!

Oli myös Kaunis Nainen -kosmetiikkamyymäläketju, jossa oli joskus tosi erikoisiakin tuotteita, kuten vaalean sinistä helmiäiskynsilakkaa. Sitä oli pakko saada, kun se oli niin ihkua. Neonvärisiä kynsilakkoja käytettiin myös. 

Huurteinen Koralli herättää täälläkin helmiäiskimalteisia muistoja. Muistan myös ekat mustat kynsilakat, joita tuli kasarilla.

Minä en koskaan käsittänyt sitä "näyttää vähän terveemmältä" -värivoidetta eli aivan liian tummaa sävyä (joka yleensä oli vielä rajattu leukapieliin niin että kaula loimotti valkoisena). Yritin hakea tarpeeksi vaaleaa sävyä ja jossain vaiheessa käytin Baborin puhtaanvalkoista meikkivoidetta. Mahdoin olla suhteellisen kalpea näky.

Vierailija kirjoitti:

Kosmetologikoulussa 2000 luvun alussa opettaja kehotti laittamaan valkoista ripsiväriä ihan ripsien kärkeen, tekee kuulemma ripsiä pidentävän efektin. En muista toimiko, mutta mitään valtaisaa villitystä siitä ei tainnut tulla. Tekisi mieli kuulla miltä näyttää jos jokkakin sattuisi valkoista ripsaria olemaan

Idea on varmaan ollut se, että valkoista alle ja siihen päälle mustaa. Kasarilla laitettiin ripsiin irtopuuteria ja sitten ripsari päälle. Se "tuuhensi" myös.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Body Shopin legendaarinen banaanishampoo ja hoitis, ai että <3 

Muistan yhä niiden tuoksun! Lisäksi oli joku tehohoito ja näissä oli kunnolla banskua mukana. Tukkani tykkäsi, mutta eipä enää saa.

SAA! Mulla on banskuhoitista parhaillaan!

Suurentavaa peiliä tuijottamalla päättelin, että minulla on hirvittävät ihohuokoset ja tarvitsen Valcremaa ja Clearasilia. Niillä saippuoin ja voitelin naamaa aamuin illoin. Kun katson kuvia, ihoni on kuten nytkin KUIVA JA HERKKÄ eikä finnin finniä ole missään. Ihoparka.

Vedin myös puristepuuteria paksun kerroksen iholle, koska se "blurrasi" niitä kamalia ihohuokosia piiloon. Silloin ei vielä ollut instaa eikä somea, mutta lehdissä ja musiikkivideoissa kaikilla oli jo muovinen iho eikä kellään ollut sellaisia hirvittäviä isoja huokosia näkyvissä.

Ai niin, ja huokosteni musertamana menin myös ekan kerran kosmetologille ihonpuhdistukseen. Taisi olla Yves Rocherin kauneushoitola. Hän katseli ihoani ja sanoi sitten "ei tämä kyllä kovin rasvainen ole" johon selitin jotain huokosista. Hän sitten niitä yritti vähän puristella. Parasta hoidossa oli yrttien ja kukkien tuoksuinen höyrytys, joka olisi varmaan riittänyt "ongelmaiholleni".

Ainaki oli aivan liian tumma meikkivoide 😀 ja sit muistan että mulla oli liilaa luomiväriä ja samanväristä huulipunaa, mutta toi tumma meikkivoide on kyllä jääny mieleen

Luomivärikokeiluista ensimmäinen oli kun sain Yves Rocherilta 2 mininäytettä luomiväristä. Hiekanvärinen helmiäinen (ihan mainio sävy oikeasti) ja tummansininen. Käyttäen sormiani tein niillä meikin: hiekkaa liikkuvaan osaan ja sinistä banaaniksi ja nurkkiin. Olin hyvin tyytyväinen ja kuljetin näitä kahta testeriä mukana meikkipussukassani pitkään.

Myöhemmin opiskelin meikkausta Muoti ja Kauneus -lehden avulla, mm. Helena Lindgren (jolla on aika täydelliset kasvot meikkiäkin ajatellen) esitteli eri tyylejä ja loihdin kohtalokkaita mustanpuhuvia varjostuksia kasvoilleni (sanottakoon, että emme ole lainkaan samannäköisiä ja olen väritykseltäni peruna).

Eräs hienoimpia saavutuksia oli kun näin Cindy Lauperin meikin videossa ja kuvissa. Hänellä oli sellainen sateenkaarimeikki, jossa koko yläluomi kulmakarvoihin asti oli raidoitettu pastellihelmiäisvärein. Minulla oli luomiväripaletti, ja loihdin itselleni samanlaisen. Se oli hieno, ja luojan kiitos sävyt olivat pastellisia, muuten olisin ollut kuin suljetulta karannut pelle.

Valitettavasti äitini ei antanut minun värjätä tukkaani oranssiksi ja leikata sivukaljuruudukkoa kuten Cindyllä :(

Mulla oli teininä kummallinen pakkomielle siipirajauksiin. Ongelma vain oli se, että en hallinnut sellaisen tekoa ollenkaan, ja käytin niiden piirtämiseen vain mustaa, teräväkärkistä kajalkynää. Siis oikeasti vain ensin väritin ripsirajani kynällä ja lopuksi piirsin silmäkulmiin kummalliset "hännät". Aluksi ne oli vielä ihan julmetun pitkät, mutta onneksi tajusin vähitellen edes hillitä pituutta. Varmasti näyttivät kyllä "lyhyinäkin" aika merkillisiltä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävikö teille muille niin, että jämähditte pitkäksi aikaa johonkin nuorena opittuun ja omaksuttuun meikkityyliin? Mä olen 35v ja nypin vielä pari vuotta sitten kulmakarvojani aitoon ysärimalliin, kunnes havahduin että jaa, tää näyttää muuten todella vanhanaikaiselta nyt. Viisikymppiselle tädilleni kävi samalla tavalla sinisen luomivärin ja huurteisen korallin kanssa, hän käytti niitä pitkälle 2000-luvun puolelle. Jotenkin sitä vain tipahti muuttuvan muodin kelkasta ja jumiutui siihen aikanaan suosittuun tyyliin :) En mä nykyäänkään mitään paksuja palkkikulmia harrasta, mutta kasvattelin pikkuhiljaa luonnollisempaa malliin ja nykyään meikkiin ei enää huuda omaa riparivuotta :) naamasta tietty näkee, ettei tässä enää ihan teinejä olla

Olin teini kasarilla. Meidän paikkakunnalla liikkui silloin vielä kaupungilla muutama sellainen mummeli, joilla oli päässään oman nuoruutensa hitti eli tuupeerattu mehiläispesäkampaus, sellainen lakalla pystytetty kymmeniä senttejä korkea hökötys, joka oli muotia 50-60-luvulla. Niitä kun katselin, päätin, että itse en seuraa nuoruuteni muotia hautaan saakka. Se vanhentaa törkeästi ja lisäksi antaa vaikutelman muutenkin jämähtäneestä ihmisestä

Auts! Osui arkaan paikkaan. Minäkin olin teini kasarilla, ja myös meilläpäin näkyi noita 60-luvun hattarapäitä. Ja vannoin etten itse sorru samaan. Mutta kuinkas onkaan käynyt...

- kulmakarvat oli kasarin alussa luonnolliset ja tuuheat, a la Brooke Shields. Jymähdin siihen, mutta nythän se on taas muotia ;-)

- silmämeikki on edelleen rajauskynää ripsien tyvessä (kuten Sinäminä neuvoi) ja riittävästi ripsiväriä

- Yves Rocherin huurteinen koralli -huulipuna sentään jäi kasarille

- hiuksia en ole koskaan tottunut lätistämään suoristusraudalla mahdollisimman päänmyötäiseksi. En kuitenkaan sentään enää harrasta kasarityyliin permanenttia pitkiin hiuksiin + otsikseen vogueta

Kertokaas nuoret, mikä on tämän hetken silmiinpistävin tyyliseikka, joka vie ajatukset vuosikymmenten taa? Jotta me ehtoopuolen ellit osaisimme vähän varoa? Oma silmä ei nimittäin välttämättä huomaa tilannetta.

Meidän koulun nuoriso nauraa leveälahkeisille discohousuille, joita näkee niiden opettajien jalassa, jotka olivat nuoria 2000-luvun alussa... T. Ope

Itse olen ysärinuori (syntynyt 1980), ja ysärillä housunlahkeiden piti olla suorat ja vuosituhannen vaihteessa bootcutit. Tunnen yhä vetoa leveneviin lahkeisiin, ja minulla kesti todella kauan sopeutua pillifarkkumuotiin. Nyt pystyn näkemään tyylikkyyttä kapeissakin lahkeissa, tosin paljasnilkkamuotia talvella en ymmärrä. 

Ja nyt pillit on vanhanaikaiset ja housuissa pitää olla leveät lahkeet. Just kun hyväksyin muhkukoipeni noissa kasarihevarien leggingsejä muistuttavissa pöksyissä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli teininä kummallinen pakkomielle siipirajauksiin. Ongelma vain oli se, että en hallinnut sellaisen tekoa ollenkaan, ja käytin niiden piirtämiseen vain mustaa, teräväkärkistä kajalkynää. Siis oikeasti vain ensin väritin ripsirajani kynällä ja lopuksi piirsin silmäkulmiin kummalliset "hännät". Aluksi ne oli vielä ihan julmetun pitkät, mutta onneksi tajusin vähitellen edes hillitä pituutta. Varmasti näyttivät kyllä "lyhyinäkin" aika merkillisiltä.  

Rajaukset.. en taida vieläkään hallita niitä, on kenties aika jo luovuttaa. Silmäni ovat sellaiset surulliset ja raskaat, joiden ulkokulma laskee hieman alaspäin. Yritin aikani tehdä sinne rajauksen perään just kuten sinä, sellaisen hännän. Mutta silmän mallista johtuen se "siipi" lähti kohti leukaperiä ja siihen piti tehdä sellainen kiemura, että se nousisi ylöspäin. Vähän kuin ne siittiökulmakarvat, mutta silmissä.

Sitten ajattelin tehdä tarpeeksi paksut rajaukset, että saisin sellaiset kettusilmät jotka kohoavat sivuista ylöspäin eivätkä lurpota surullisena. Tässä vaiheessa olisi pitänyt tajuta, ettei se onnistu nykytieteen käsityksen mukaan jos silmä osoittaa alas, se ei meikillä nouse ylös.. vaan ei. Mutta kun se rajaus piti olla sellainen pari senttiä ja lopputulos oli kuin olisin joko murjottu molempiin silmiin tai vihainen punkkari 70-luvun lopulta niin päätin luovuttaa.

Joku kyllä rakastaa meitä lurppasilmiäkin :D

en mitenkään, ja isä oli sitä mieltä, ettei maalinaamoja talossa suvaita, haukkui aina telkkarin meikkimainoksiakin

Ensimmäinen meikkituote oli peitepuikko, jota levitin finnien päälle.

Sittemmin ostin Body Shopista paksun mössöisen meikkivoiteen ja siihen sitten Lumenen vaaleinta puuteria. Luomivärit olivat yleensä vaaleansinisiä joissa oli paaaaljon glitteriä. Lisäksi oli ihan glitter-voiteita, joita levitettiin reilusti kasvoihin, decolteelle, käsiin... Sitten tietenkin mustat kulmakarvat, paljon mustaa kajaalia silmien ympärykseen sekä ripsiväriä. Joskus hämähäkkitekoripset naamariin. 

Kenkinä superpaksupohjaiset kengät, leveälahkeiset housut ja naruolkaintoppi. Joskus topin päällä oli läpinäkyvä pusero. Mukana menossa joko Kookos- tai myskivaniljahajuvesi ala Yves Rocher tai Body Shop.

Kolme kerrosta paksua Anytime-meikkivoidetta ja viisi kerrosta Yves Rocherin mustaa ripsaria, jota laitoin myös kulmakarvoihin. Siinäpä luonnollisen meikin perusta :D

Itse muistan ostaneeni 90-luvun lopulla seppälästä meikkejä. Ainakin joku meinkivoide oli valkoisessa tuubissa, varmaan ihan hirveää tavaraa… muistaako joku muu seppälän meikkiosastoa?

Roll-on pulloissa olevat huulikiillot olivat kova sana jo 70-luvulla, ja niitä oli kaikissa eri makuvaihtoehdoissa. Ala-asteella jokaisella oli sellaisia. Nykyisin haen niitä mm. Henkkamaukan kosmetiikkahyllystä, siellä aina satunnaisesti on ja ostan ihastuneena nostalgiahuuruissa.

Ohueksi nypityt kulmakarvat vedettiin kulmakynällä, film star kakku ripsiväriä runsaasti , max faktorin pans-stikkiä naamaa.

Liikaa. Paljon meikkivoidetta ja puuteria päälle, mustat reilut kajalit ja tukka aina mustana yläasteaikaan. Sentään lävistyksiä tai tatskoja en ole ottanut korviksia lukuunottamatta. En ollut punkkari, vaan poppari, mutta ulkoasulla piti kapinoida. Myöhemmin meikkasin vaan hillitysti silmät (lukioaikoihin) ja sittemmin olen lopettanut koko touhun, työelämässä meikannut vain juhliin. Omistan vaan kuivahtaneen ripsarin, peitepuikon ja ruskean kajalkynän nykyisin.

Pitkään pelkkää ripsiväriä kouluaikaan -70 luvun lopulta alkaen ja jossain välissä huulikiiltoa. Luomiväri ei ole minulla pysynyt ollenkaan, joten se ei edelleenkään käytössä. Sinisävyinen kajal ripsivärin lisäksi ja irtopuuteria sekä huulipunaa siinä se edelleenkin.