Millainen on nainen, joka ei tule toimeen muiden naisten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Introverttina miehenä olen huomannut että parhaiten jutut kulkee yksiin juuri näiden naisten kanssa jotka eivät ajattele kuten naiset yleensä tekevät. Homma on alusta asti aitoa, kun ei tarvitse niin tarkkaan miettiä mitä ja kuinka asiat pitää sanoa ilman että nainen ottaa siitä nokkiinsa ja myös naiselta tuleva palaute on suoraa ja tulkintaa ja rivien välistä lukemista ei tarvitse tehdä. Tämä johtaa siihen että vaikeista, mielenkiintoisista ja syvällisistäkin asioista voi keskustella ilman jatkuvaa pelkoa väärinkäsityksistä tai virhetulkinnoista. Itse tulen hyvin toimeen miesten kanssa oikein hyvin, mutta huomaan että näillä naisilla on ollut samanlaisia ongelmia naisten kanssa kun monesti itsellänikin ja monet treffini ovat kaatuneet siihen kun en ole osannut kommunikoida näiden rivien välistä lukevien "sosiaalisesti lahjakkaiden" naisten kanssa, missä kaikki sanomani pitäisi punnita siten, että niitä ei vaan voi mitenkään käsittää negatiivisesti. Hyvin ankeaa ja turhauttavaa, kun tietää kuinka hyvin keskustelu toimii joidenkin naisten kanssa.

Juuri se ylitulkinta. Kaikesta otetaan nokkiinsa ja sitten selän takana päläti päläti. Itse olen kait aika suoraviivainen nainen enkä jaksa kaikesta stressata varsinkaan jos asia ei ole tärkeä oikeasti. Mutta se kaikenlaisten pikkudetaljien kanssa näpertely ja ylitulkintaa milloin mistäkin. Ja erityisesti se vatvominen selän takana.

Oikeasti tärkeistä asioista ei juurikaan keskustella vaan keskustelu pyörii aina jonkun toisen ihmisen asioissa ei laajemmassa skaalassa eikä todellakaan tärkeissä asioissa. Siksi en viihdy erityisemmin naisten seurassa vaikka nainen itsekin olen.

Jos on jollain lailla sosiaalisesti kömpelö tai "ylimielinen", ei jaksa tai ei kiinnosta olla tuntosarvet ojossa koko ajan ja noudattaa kirjoittamattomia sääntöjä. 

Tai minusta itsestäni tuntuu, että useimmissa naisporukoissa pitää jotenkin noudattaa tietynlaisia olemisen sääntöjä. Olen itse jotenkin itsepäinen sillä lailla, että en jaksa sellaista, vaan haluan aina järkeillä. Jos joku tapa tuntuu typerältä, niin ignooraan sen. 

Minulla on kyllä naiskavereita, mutta yleensä naispuoliset kaverini ovat myös sellaisia, jotka eivät "pärjää naisporukoissa". Ehkä naisporukassa pärjäävä nainen on sopeutuvampi kuin minä, myös sopeutuvampi kaikenlaisiin hierarkioihin. Ja ehkä sopeutuvammat naiset sitoutuvat siihen yhdessä olemiseen oman yksilöllisyyden ja hyvinvoinnin hinnallakin.

Huonoitsetuntoisia ja huomionkipeitä. Muilta naisilta ei saa samanlaista erityiskohtelua ja huomiota kuin miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen, jolla on kavereita, mutta lähinnä miespuolisia. Joka jostain syystä herättää negatiivisia tunteita muissa naisissa ja jota ei oikein hyväksytä naisten porukoihin, mutta miesten kanssa tulee toimeen. Kuvaile :)

Varmaan minä, aseksuaali nainen. Miehet eivätkä naiset kiinnosta seksuaalisessa mielessä. Olen sattumalta kiinnostunut miehisiksi mielletyistä asioista ja kaikkea muuta kuin hehkeä kodin hengetär.

kuinkahan moni länsimaalainen nainen on tällä vuosituhannella „hehkeä kodin hengetär“ ? Aika outo käsitys mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Jos on jollain lailla sosiaalisesti kömpelö tai "ylimielinen", ei jaksa tai ei kiinnosta olla tuntosarvet ojossa koko ajan ja noudattaa kirjoittamattomia sääntöjä. 

Tai minusta itsestäni tuntuu, että useimmissa naisporukoissa pitää jotenkin noudattaa tietynlaisia olemisen sääntöjä. Olen itse jotenkin itsepäinen sillä lailla, että en jaksa sellaista, vaan haluan aina järkeillä. Jos joku tapa tuntuu typerältä, niin ignooraan sen. 

Minulla on kyllä naiskavereita, mutta yleensä naispuoliset kaverini ovat myös sellaisia, jotka eivät "pärjää naisporukoissa". Ehkä naisporukassa pärjäävä nainen on sopeutuvampi kuin minä, myös sopeutuvampi kaikenlaisiin hierarkioihin. Ja ehkä sopeutuvammat naiset sitoutuvat siihen yhdessä olemiseen oman yksilöllisyyden ja hyvinvoinnin hinnallakin.

jos joku sopeutuu paremmin niin se "yksilöllisyys" ja hyvinvointi on yhteyksissä sen sopeutumisen kanssa, ei mikään hinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introverttina miehenä olen huomannut että parhaiten jutut kulkee yksiin juuri näiden naisten kanssa jotka eivät ajattele kuten naiset yleensä tekevät. Homma on alusta asti aitoa, kun ei tarvitse niin tarkkaan miettiä mitä ja kuinka asiat pitää sanoa ilman että nainen ottaa siitä nokkiinsa ja myös naiselta tuleva palaute on suoraa ja tulkintaa ja rivien välistä lukemista ei tarvitse tehdä. Tämä johtaa siihen että vaikeista, mielenkiintoisista ja syvällisistäkin asioista voi keskustella ilman jatkuvaa pelkoa väärinkäsityksistä tai virhetulkinnoista. Itse tulen hyvin toimeen miesten kanssa oikein hyvin, mutta huomaan että näillä naisilla on ollut samanlaisia ongelmia naisten kanssa kun monesti itsellänikin ja monet treffini ovat kaatuneet siihen kun en ole osannut kommunikoida näiden rivien välistä lukevien "sosiaalisesti lahjakkaiden" naisten kanssa, missä kaikki sanomani pitäisi punnita siten, että niitä ei vaan voi mitenkään käsittää negatiivisesti. Hyvin ankeaa ja turhauttavaa, kun tietää kuinka hyvin keskustelu toimii joidenkin naisten kanssa.

Juuri se ylitulkinta. Kaikesta otetaan nokkiinsa ja sitten selän takana päläti päläti. Itse olen kait aika suoraviivainen nainen enkä jaksa kaikesta stressata varsinkaan jos asia ei ole tärkeä oikeasti. Mutta se kaikenlaisten pikkudetaljien kanssa näpertely ja ylitulkintaa milloin mistäkin. Ja erityisesti se vatvominen selän takana.

Oikeasti tärkeistä asioista ei juurikaan keskustella vaan keskustelu pyörii aina jonkun toisen ihmisen asioissa ei laajemmassa skaalassa eikä todellakaan tärkeissä asioissa. Siksi en viihdy erityisemmin naisten seurassa vaikka nainen itsekin olen.

sulla on vaan ihan kamalan pienet piirit, sori.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeisyys on sen takia väärin tuollaisessa tilanteessa, että tuossa on tarkoitus ikään kuin ottaa yhteyttä niihin toisiin ihmisiin jollakin tarinalla, sä itse torjut ne ottamalla ratkaisukeskeisyyden näkökulmaksi. 

 

Tottakai kärjistin tuossa kun sanoin että vihaavat. Varmastikaan eivät vihaa, mutta kohtelevat kuin olisin ilmaa, jotkut tilaisuuden tullen hyvin töykeästi. En ota helposti itseeni, mutta tulen ahdistuneeksi ja surulliseksi mikäli minua kohdellaan huonosti vaikka en mielestäni ole tehnyt mitään pahaa. On minullakin tunteet. 

Josta päästäänkin siihen, että en ole ikinä tietoisesti ottanut (sinun sanavalinta) ratkaisukeskeisyyttä näkökulmakseni. Se on ollut mukanani niin kauan kuin muistan. En ole osannut sitä muuttaa. Ainut mitä olen sille vuosien saatossa kyennyt tekemään (olen 30-vuotias) on, että osaan nykyään aina pitää suuni supussa. 

Lainkaan vähättelemättä omaa epämiellyttävyyttäni, mikäli naiset todella kommunikoivat niin kuin kuvailet, ja mikäli naisten välinen kommunikaatio ja laumahierarkian hiominen on noin monimutkaista, jatkuvaa ja hienovaraista kuin mitä kuvailet, niin luulisi että kaltaiseni ihmiset voisivat tulla ymmärretyiksi. Miksei "ratkaisijan" yritystä voida tulkita omanlaisenaan yhteydenottona, vaan aivan poikkeusetta yhteyden torjuntana?  Eivätkä sosiaalisesti kyvykkäät ja herkät naiset ole omiaan huomaamaan tällaista? Tämä ei mahdu päähäni. 

Pakko kai minussa on olla jotain muutakin vikaa. Mutta kiitos asiallisesta viestistäsi. 

t. 238 kirjoittaja

hmm, no se ongelma on tosiaan että sä torjuit sen yhteyden kun sanot vaan että vaihda salia, kun toinen haluaa vaan keskustella. mun mielestä naisilla ei ole ikinä ollut mitään sanomattomia sääntöjä, koska nehän on ihan selvät kun yhdistää sanat ruumiinkieleen: suurin juttu on ehkä se että toinen haluaa tulla kuulluksi ja haluaisi että toinen välittää tarpeeksi kuunnellakseen, ei siinä muuten mitään hyvää pohjaa millekään ole. ratkaisijoille on omat aikansa ja ne on ne kun tarvitaan täystotuus, esim. pitäiskö palata yhteen tai vaihtaa työpaikkaa. usko vaan, kaikissa porukoissa on aina vähintään se yksi tyyppi jolle soitetaan elämänkriiseissä.

sosiaalisesti kyvykkäät ja herkät ihmiset tosi harvoin pystyy ajattelemaan että jollain on tollasia ongelmia, koska se on tullut joko luonnostaan tai opeteltu/ymmärretty niin selkärankaan että sen puuttuminen on vaikeaa kuvitella. eli vähän sama ongelma kuin sulla mutta täysin spektrumin toisella puolella :) 

ei sussa ole mitään vikaa, et vaan ole niin massaa :) jos haluat neuvoa, yritä kommunikoida enemmän ja sanoa mitä tunnet, ja kuuntele ja jaa muiden (naisten) kanssa, vaikka se oliskin vaan joku "näin kivan koiran puistossa, ja se piristi". mut ei sulla ole mitään tarvetta muuttua toisenlaiseksi jos et halua.

Sosiaalisesti taitavat ja herkät juuri pystyy kuvittelemaan myös ongelmia joita eivät ole itse kohdanneet, koska kaikkea ei yleistetä itseen. Tässäkin tapauksessa vähintään sen kautta, että miettii mitä ratkaisija hakee ja ymmärtää sen olevan hänen tapansa ottaa osaa keskusteluun, hänen tapansa yrittää lievittää toisen ahdinkoa, kuten ratkaisija esittikin. Tietenkin ratkaisija voi omalta kannaltaan miettiä, onko tämä nyt apua, mitä toinen tällä hetkellä kaipaa ja hakea joustoa omiin käytösmalleihin tarvittaessa, olettaen että haluaa niitä ystäviä.

Ajattelet, että voit kuvata, millaisia sosiaalisesti älykkäät ovat, vaikket ymmärrä mitä se käsittää. Lisäksi käytät epäsuoraa viestintää, "olet hyvä tuollaisena, mutta...(parempi ois olla kuten me muutkin, ei ymmärretä hei)" ja kuorrutat sen mukahyväksyvään lirkutukseen. Se niistä kirjoittamattomista säännöistä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on jollain lailla sosiaalisesti kömpelö tai "ylimielinen", ei jaksa tai ei kiinnosta olla tuntosarvet ojossa koko ajan ja noudattaa kirjoittamattomia sääntöjä. 

Tai minusta itsestäni tuntuu, että useimmissa naisporukoissa pitää jotenkin noudattaa tietynlaisia olemisen sääntöjä. Olen itse jotenkin itsepäinen sillä lailla, että en jaksa sellaista, vaan haluan aina järkeillä. Jos joku tapa tuntuu typerältä, niin ignooraan sen. 

Minulla on kyllä naiskavereita, mutta yleensä naispuoliset kaverini ovat myös sellaisia, jotka eivät "pärjää naisporukoissa". Ehkä naisporukassa pärjäävä nainen on sopeutuvampi kuin minä, myös sopeutuvampi kaikenlaisiin hierarkioihin. Ja ehkä sopeutuvammat naiset sitoutuvat siihen yhdessä olemiseen oman yksilöllisyyden ja hyvinvoinnin hinnallakin.

jos joku sopeutuu paremmin niin se "yksilöllisyys" ja hyvinvointi on yhteyksissä sen sopeutumisen kanssa, ei mikään hinta.

Niin, mä olen itse tuntenut pahoinvointia monien naisporukoiden liepeillä. Liian usein ne ovat aika toksisia loppujen lopuksi. Mutta silti näissä porukoissa ns. "inessä" olevat tuntevat turvallisemmaksi ja mukavammaksi sopeutua yhteisiin sääntöihin kuin joutua uloslyödyiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisukeskeisyys on sen takia väärin tuollaisessa tilanteessa, että tuossa on tarkoitus ikään kuin ottaa yhteyttä niihin toisiin ihmisiin jollakin tarinalla, sä itse torjut ne ottamalla ratkaisukeskeisyyden näkökulmaksi. 

 

Tottakai kärjistin tuossa kun sanoin että vihaavat. Varmastikaan eivät vihaa, mutta kohtelevat kuin olisin ilmaa, jotkut tilaisuuden tullen hyvin töykeästi. En ota helposti itseeni, mutta tulen ahdistuneeksi ja surulliseksi mikäli minua kohdellaan huonosti vaikka en mielestäni ole tehnyt mitään pahaa. On minullakin tunteet. 

Josta päästäänkin siihen, että en ole ikinä tietoisesti ottanut (sinun sanavalinta) ratkaisukeskeisyyttä näkökulmakseni. Se on ollut mukanani niin kauan kuin muistan. En ole osannut sitä muuttaa. Ainut mitä olen sille vuosien saatossa kyennyt tekemään (olen 30-vuotias) on, että osaan nykyään aina pitää suuni supussa. 

Lainkaan vähättelemättä omaa epämiellyttävyyttäni, mikäli naiset todella kommunikoivat niin kuin kuvailet, ja mikäli naisten välinen kommunikaatio ja laumahierarkian hiominen on noin monimutkaista, jatkuvaa ja hienovaraista kuin mitä kuvailet, niin luulisi että kaltaiseni ihmiset voisivat tulla ymmärretyiksi. Miksei "ratkaisijan" yritystä voida tulkita omanlaisenaan yhteydenottona, vaan aivan poikkeusetta yhteyden torjuntana?  Eivätkä sosiaalisesti kyvykkäät ja herkät naiset ole omiaan huomaamaan tällaista? Tämä ei mahdu päähäni. 

Pakko kai minussa on olla jotain muutakin vikaa. Mutta kiitos asiallisesta viestistäsi. 

t. 238 kirjoittaja

hmm, no se ongelma on tosiaan että sä torjuit sen yhteyden kun sanot vaan että vaihda salia, kun toinen haluaa vaan keskustella. mun mielestä naisilla ei ole ikinä ollut mitään sanomattomia sääntöjä, koska nehän on ihan selvät kun yhdistää sanat ruumiinkieleen: suurin juttu on ehkä se että toinen haluaa tulla kuulluksi ja haluaisi että toinen välittää tarpeeksi kuunnellakseen, ei siinä muuten mitään hyvää pohjaa millekään ole. ratkaisijoille on omat aikansa ja ne on ne kun tarvitaan täystotuus, esim. pitäiskö palata yhteen tai vaihtaa työpaikkaa. usko vaan, kaikissa porukoissa on aina vähintään se yksi tyyppi jolle soitetaan elämänkriiseissä.

sosiaalisesti kyvykkäät ja herkät ihmiset tosi harvoin pystyy ajattelemaan että jollain on tollasia ongelmia, koska se on tullut joko luonnostaan tai opeteltu/ymmärretty niin selkärankaan että sen puuttuminen on vaikeaa kuvitella. eli vähän sama ongelma kuin sulla mutta täysin spektrumin toisella puolella :) 

ei sussa ole mitään vikaa, et vaan ole niin massaa :) jos haluat neuvoa, yritä kommunikoida enemmän ja sanoa mitä tunnet, ja kuuntele ja jaa muiden (naisten) kanssa, vaikka se oliskin vaan joku "näin kivan koiran puistossa, ja se piristi". mut ei sulla ole mitään tarvetta muuttua toisenlaiseksi jos et halua.

Sosiaalisesti taitavat ja herkät juuri pystyy kuvittelemaan myös ongelmia joita eivät ole itse kohdanneet, koska kaikkea ei yleistetä itseen. Tässäkin tapauksessa vähintään sen kautta, että miettii mitä ratkaisija hakee ja ymmärtää sen olevan hänen tapansa ottaa osaa keskusteluun, hänen tapansa yrittää lievittää toisen ahdinkoa, kuten ratkaisija esittikin. Tietenkin ratkaisija voi omalta kannaltaan miettiä, onko tämä nyt apua, mitä toinen tällä hetkellä kaipaa ja hakea joustoa omiin käytösmalleihin tarvittaessa, olettaen että haluaa niitä ystäviä.

Ajattelet, että voit kuvata, millaisia sosiaalisesti älykkäät ovat, vaikket ymmärrä mitä se käsittää. Lisäksi käytät epäsuoraa viestintää, "olet hyvä tuollaisena, mutta...(parempi ois olla kuten me muutkin, ei ymmärretä hei)" ja kuorrutat sen mukahyväksyvään lirkutukseen. Se niistä kirjoittamattomista säännöistä sitten.

toi on empatiaa, se, herkkyys ja sosiaalisuus voi voimistaa toisiaan muttei välttämättä tarkota mitään. sosiaaliset kyvyt on ne joilla tulee toimeen kaikkien kanssa eli kaikki ei vihaa sua (kärjistetysti ja ehkä vähän humoristisen sarkastisesti), herkkyys tarkottaa että kiinnittää enemmän huomiota asioihin, mutta vaan empatia tarkoittaa että pystyt asettamaan ittes toisen asemaan (ja välittämään siitä).

olet hyvä tuollaisena mutta aina on parempi tulla enempien ihmisten kanssa toimeen jos sitä haluaa, en nää mitä ristiriitaista tossa on.

ja dude, elämässä on about 10% ihmisistä jotka tulet tapaamaan joilla on mitään merkitystä, on oma asia jos niihin 90% on kiinnostusta. kirjoittamattomat säännöt on tosiaan olemattomia jos näät ne noin selvästi :D ja tää kohta jäi, mutta hyvä itsetunto on kaiken a ja o. jos omasta mielestään itsessään on jotain vikaa, niin ne joilla se itsetunto on ok saattaa tulla pitämään vähän outona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on jollain lailla sosiaalisesti kömpelö tai "ylimielinen", ei jaksa tai ei kiinnosta olla tuntosarvet ojossa koko ajan ja noudattaa kirjoittamattomia sääntöjä. 

Tai minusta itsestäni tuntuu, että useimmissa naisporukoissa pitää jotenkin noudattaa tietynlaisia olemisen sääntöjä. Olen itse jotenkin itsepäinen sillä lailla, että en jaksa sellaista, vaan haluan aina järkeillä. Jos joku tapa tuntuu typerältä, niin ignooraan sen. 

Minulla on kyllä naiskavereita, mutta yleensä naispuoliset kaverini ovat myös sellaisia, jotka eivät "pärjää naisporukoissa". Ehkä naisporukassa pärjäävä nainen on sopeutuvampi kuin minä, myös sopeutuvampi kaikenlaisiin hierarkioihin. Ja ehkä sopeutuvammat naiset sitoutuvat siihen yhdessä olemiseen oman yksilöllisyyden ja hyvinvoinnin hinnallakin.

jos joku sopeutuu paremmin niin se "yksilöllisyys" ja hyvinvointi on yhteyksissä sen sopeutumisen kanssa, ei mikään hinta.

Niin, mä olen itse tuntenut pahoinvointia monien naisporukoiden liepeillä. Liian usein ne ovat aika toksisia loppujen lopuksi. Mutta silti näissä porukoissa ns. "inessä" olevat tuntevat turvallisemmaksi ja mukavammaksi sopeutua yhteisiin sääntöihin kuin joutua uloslyödyiksi.

hmm, ton mä tunnistan jostain rhobh:sta (:D) vaikken omista piireistäni joissa nuorin ystävyyssuhde onkin about 2,6v, siis se että on turvallisempaa  mennä niiden alfojen perässä kuin olla erilainen. siinä ei voi muuta sanoa kuin että tee mitä itsellesi on parempi, ja hanki tarpeeks itsetuntoo joko tullakses uudeks "alfaks"  koska jos joku antaa ystäväpiirin mennä sellaseks et kaikki ei uskalla sanoa vastaan niin se on jo epäonnistunut(ja sitten hankkiudu koko asemasta eroon koko porukassa), tai sitten vaan tervemenoo teille. jos joku kuitenki on tossun alla niin yleensä kun tarjoaa paremman paikan niin ne lähtee aika nopeasti menemään.

ikävää että olet törmännyt tollasiin ryhmiin :(

Vierailija kirjoitti:

Nainen, jolla on kavereita, mutta lähinnä miespuolisia. Joka jostain syystä herättää negatiivisia tunteita muissa naisissa ja jota ei oikein hyväksytä naisten porukoihin, mutta miesten kanssa tulee toimeen. Kuvaile :)

Ruma, pitää itseään "hyvänä jätkänä". Ja sellainen ei itse halua naisten porukoihin, koska pitää itseään muita parempana.

Huvittaa, kuinka naisellisia ja lopulta aika kanamaisia mielipiteitä täälläkin esiintyy "en tule toimeen muiden naisten kanssa" -naisilta

se naisinsinööri, jolta ne ruusunpunaiset miehet on ihania lasit putosivat 20 vuotta sitten.

No mullakin on juuri se, etten osaa klikkiytyä ja puhua pahaa toisista. Huomasin tämän jo kouluaikana - silloin tämä tuntui olevan edellytys porukkaan kuulumiselle, ja sama meno on toisinaan tuntunut jatkuvan aikuisenakin. En vain halua olla kaveri sellaisten ihmisten kanssa, jotka puhuvat aina pahaa siitä, joka ei ole paikalla.

Tällaisten naisten kanssa en tule toimeen; mutta onneksi on sitten niitäkin, jotka eivät minun tapaani siedä tuollaista. Heidän kanssaan tulen toimeen mainiosti.

Suomalainen nainen. Jostain käsittämättömästä syystä suomalainen nainen haluaa olla riidanhaastaja.

On useita, jotka valitsevat olla neutraaleja. Ja siitä huolimatta niiden elämään puututaan?????? 

Luetteko?

Vierailija kirjoitti:

Olen aika reilu ihminen, en tykkää juoruilla muista ihmisistä ja minulla on muutakin keskusteltavaa kuin lapset. Nuorena olin vissiinkin "uhka" muiden naisten mielestä, koska olin porukan nätein. En kehu itseäni, mutta näin uskon ja näin minulle on kerrottu.

Tämä! Minäkään en kekkaloi vähissä vaatteissa saadakseni huomiota.

Miksi nainen on naiselle käärme?

Miksi?

Miettikääpä?

Oleksie ite?

ihan tavallinen nainen, sen kateellisempaa otusta ei ole kuin nainen toista naistakohtaan,

Seksisti.

Vamppi. Viettelee ja "viattomasti flirttailee" varatuille miehille näiden puolison läsnäollessa. Näin siis omakohtaisten havaintojen pohjalta.