Miksi lapsettomia yritetään aina nakittaa kummeiksi?

No kuule sen kuin vain kieltäydyt! Kiitä kunniasta, mutta sano, että ei kiitos. Tai paljasta tuo todellinen luonteesi, niin lakkaa pyytelyt. Dorka.

Vierailija kirjoitti:

No kuule sen kuin vain kieltäydyt! Kiitä kunniasta, mutta sano, että ei kiitos. Tai paljasta tuo todellinen luonteesi, niin lakkaa pyytelyt. Dorka.

Menipä tunteisiin.

Kummius ei ole pakollista. Ehkä olet oikeasti joku hissukka joka ei ikinä uskalla sanoa ei, ja purat pahaa oloasi av:llä.

Ei kummin tehtävä ole hoitaa. Olen sanonut että minun luokseni voi tulla lukemaan raamattua tai voin viedä ja tuoda kirkon menoihin. Kummin tehtävä on kristillinen kasvatus ;) Yllättäen on löytynyt muita hoito- ja lahja-automaatteja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuule sen kuin vain kieltäydyt! Kiitä kunniasta, mutta sano, että ei kiitos. Tai paljasta tuo todellinen luonteesi, niin lakkaa pyytelyt. Dorka.

Menipä tunteisiin.

Ei siinä sen kummempaa tunnetta ole. Meillä lasten kummit ovat ystäviä olleet lapsuudesta saakka ja pyydetään läheisyyden perusteella. Omaa lastaan ei normaali ihminen anna kellekään hoitoon vain tunkemisen ilosta.

Tä? 

Jo oli oksennus. Mitä teet muuten Vauva-lehden perhepalstalla, jos "ryppynaamaiset" (vauvalla mitään ryppyjä ole...) lapset noin ällöttää? Saa täällä toki lapsettomatkin olla, ajattelin vaan sun vointiasi...

En minä ainakaan ole kertaakaan yhtäkään meidän kahden lapsen neljästä kummista pyytänyt lapsenhoitajaksi. Ikinä. 

Tällaisilla aikuisen ikään ehtineillä perheellisillä tuppaa olemaan tuttava- ja sukulaispiireissä todella vähän kirkkoon kuuluvia henkilöitä, joita edes VOISI pyytää kummiksi. Ja mitä vanhemmaksi ehtii, sitä enemmän jokaisella kirkkoon kuuluvalla niitä kummilapsia on. Minullakin on jo kolme, joten empisin kyllä lisäkummilapsien ottamista aivan sen takia, että en välttämättä ehtisi hoitaa kummisuhdetta kovin hyvin.

Joten siksi nuoria kirkkoon kuuluvia sukulaisia pyydetään, MYÖS lapsettomia - eli EI nimenomaan lapsettomia, vaan MYÖS lapsettomia.

Menikö jakeluun vai haenko lisää rautalankaa?

Ja kun nyt sulla kyse oli omasta siskosta, niin sulle esitetty pyyntö oli hyvin luonnollinen. Jos kerran epäilit joutuvasi lapsenlikaksi, sinun olisi kannattanut jutella asiasta etukäteen sisaresi kanssa. Että "kummiksi voin ryhtyä, mutta koska en pidä lapsista, niin en suostu lapsenvahdiksi - onko tämä ok?"

Hmmm. Me olemme valinneet kummit sen perusteella, miten läheisiä olemma ja keiden arvelemme olevan kummiudesta mielissään. Kummeja emme ole pyytänee lastenvahdeiksi (paitsi omaa siskoani, jonka lapsia minä olen aiemmin paljon hoitanut), emme odotan heidän ostavan kalliita lahjoja, synttäreille kutsumme, mutta emme lahjojen takia, vaan koska ajattelemme, että kummiksi suostunut haluaa olla mukana lapsen iloisissa ja tärkeissä elämäntapahtumissa. Tietysti on kohteliasta tuoda lahja synttärisankarille, mutta emme todellakaan odota mitään hienoja ja kalliita lahjoja, eräs vähävarainen kummi toi lapsen ollessa pieni itse neulomiaan sukkia ja lapasia, minusta aivan ihana lahja. Isompana on tuonut mm. itse tekemiään barbinvaatteita, tarroja, hiuspinnejä, kaikki hyviä lahjoja. Ja mekin muistamme kummeja pienellä lahjana jouluna ja esim. 50-v päivänä ja tietysti lasten kuvilla.

Yksi lapseton kummi meidän lapsilla on, koskaan ei ole ollut meillä lapsenvahtina, mutta kummilapsi on kyllä käynyt lenkittämässä kumminsa koiraa, kun kummi oli vakavammin sairaana. 

Vierailija kirjoitti:

Tä?

Ja kun nyt sulla kyse oli omasta siskosta, niin sulle esitetty pyyntö oli hyvin luonnollinen. Jos kerran epäilit joutuvasi lapsenlikaksi, sinun olisi kannattanut jutella asiasta etukäteen sisaresi kanssa. Että "kummiksi voin ryhtyä, mutta koska en pidä lapsista, niin en suostu lapsenvahdiksi - onko tämä ok?"

Sisälukutaitosi ja ymmärryksesi taso hämmentää. Ehkäpä luet uudestaan aloituksen ja ymmärrät miksi tämä oksennus ei perustu mihinkään. Vai etsitäänkö yhdessä ratakiskoa rautalangaksi sulle :) ?

Siskoni on perhettäni ja lapsi täten myös. Ei ole kyse mistään hoitamisesta vaan puolin ja toisin normaalista huolenpidosta. Se ei tarkoita että olisin missään nimessä kiinnostunut vieraiden kakaroiden hoivaamisesta. Ihan kuin lapsiperheetkään haluaa kotinsa täyteen muiden lapsia säännöllisesti. Miksi oletetaan että se kiinnostaisi lapsetontakaan?

Itse ainakin pyysin lapsen kummeiksi niitä hyviä ystäviäni joiden halusin olevan myös lapseni elämässä esimerkillisinä aikuisina. Ne joilla oli jo lapsia jätin pois juuri siksi että heillä varmasti on ns. kädet jo täynnä.

Kummeja en koskaan ole pyytänyt lapsenvahdiksi, mutta on ihanaa kun lapsella on elämässä aikuisia jotka mielellään haluavat hänen kanssaan aikaa viettää silloin tällöin ihan omasta aloitteestaan (toiset useammin kuin toiset mutta lapsi on aina yhtä innoissaan kun joku kummeista kysyy haluaisiko hän tehdä yhdessä jotain kivaa).

En olisi myöskään loukkaantunut jos joku olisi kieltäytynyt ja selväksi tein jo pyytäessä että lahja-automaatteja en halua enkä myöskään sellaista kummia joka kokee lapsen kanssa vietetyn ajan velvollisuudeksi, vain sellaisia jotka oikeasti lapsista pitävät.

Tässä kohtaa lienee jo selvää että sinun tyyppisiä kummeja en olisi lapselleni muutenkaan halunnut, mutta pitää vielä loppuu todeta että meillä ne lapsenvahdit on sitten ollut juuri niitä kavereita joilla on omiakin lapsia, heille voi sitten tehdä samanveroisen vastapalveluksen. Periaatteessa voitaisiin siis olla kummeja ristiin lapsillemme mutta tässäkin käydään tietyllä tavalla "kauppaa" kun taas kummit osallistuu ihan vapaasta tahdostaan siinä kapasiteetissä kun itse haluavat. Plus en kuulu kirkkoon joten en voi olla itse kenenkään virallinen kummi.

Mutta ei hätää, tuskin kukaan sinua kummiksi pyytää/haluaa kun heille kerrot mitä mieltä asiasta olet!

Kuka sama jankuttaja täällä nyt on? Ärsyttävää kun pilaat kaikkien lapsettomien maineen. Minä esimerkiksi olen lapseton, mutta usean läheisen lapsen kummi ja hoidan erittäin mielelläni lapsia. Minä en ole mikään lapsivihaaja. Älä pliis pilaa meidän kaikkien mainetta.

Vierailija kirjoitti:

Tä? 

Jo oli oksennus. Mitä teet muuten Vauva-lehden perhepalstalla, jos "ryppynaamaiset" (vauvalla mitään ryppyjä ole...) lapset noin ällöttää?

"

Ottamatta kantaa muuhun niin kyllä ne vaan on aika kurttuisia. Näyttävät ihan kasaanpainuneilta vanhuksilta. Mutta kaipa elämä on kehä.

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin pyysin lapsen kummeiksi niitä hyviä ystäviäni joiden halusin olevan myös lapseni elämässä esimerkillisinä aikuisina. Ne joilla oli jo lapsia jätin pois juuri siksi että heillä varmasti on ns. kädet jo täynnä.

Kummeja en koskaan ole pyytänyt lapsenvahdiksi, mutta on ihanaa kun lapsella on elämässä aikuisia jotka mielellään haluavat hänen kanssaan aikaa viettää silloin tällöin ihan omasta aloitteestaan (toiset useammin kuin toiset mutta lapsi on aina yhtä innoissaan kun joku kummeista kysyy haluaisiko hän tehdä yhdessä jotain kivaa).

En olisi myöskään loukkaantunut jos joku olisi kieltäytynyt ja selväksi tein jo pyytäessä että lahja-automaatteja en halua enkä myöskään sellaista kummia joka kokee lapsen kanssa vietetyn ajan velvollisuudeksi, vain sellaisia jotka oikeasti lapsista pitävät.

Tässä kohtaa lienee jo selvää että sinun tyyppisiä kummeja en olisi lapselleni muutenkaan halunnut, mutta pitää vielä loppuu todeta että meillä ne lapsenvahdit on sitten ollut juuri niitä kavereita joilla on omiakin lapsia, heille voi sitten tehdä samanveroisen vastapalveluksen. Periaatteessa voitaisiin siis olla kummeja ristiin lapsillemme mutta tässäkin käydään tietyllä tavalla "kauppaa" kun taas kummit osallistuu ihan vapaasta tahdostaan siinä kapasiteetissä kun itse haluavat. Plus en kuulu kirkkoon joten en voi olla itse kenenkään virallinen kummi.

Mutta ei hätää, tuskin kukaan sinua kummiksi pyytää/haluaa kun heille kerrot mitä mieltä asiasta olet!

Ihan kuin lapsiperheiden tavoite saada ilmainen hoitaja olisi niin ylevä ja hieno tavoite, ja siitä ärsyyntyvä kummikandidaatti se pahis :D

Nakittaa? Pyysin kahta serkkuani lapsen kummeiksi ja syynä oli ihan muut kuin että ovat lapsettomia. Olivat käyneet rippikoulun, sukua, ja mukavia tyyppejä jotka suht hyvin tunnen. Olisi saanut kieltäytyäkin jos nakki oli paha.

Varmaan siksi, että jos lapsi halutaan kastaa, sille tarvitaan kummit. Jonkun on oltava kummi, eli jotain on kummiksi myös pyydettävä.

Itse olen parin lapsen kummisetä. Ja olen ollut otettu tästä roolista. En usko, että  olisivat halunneet pyytää lapsiensa kummeiksi. Mutta minulla onkin fiksuja ystäviä, jotka eivät odota tai vaadi, että kummin ykköstehtävä olisi toimia ja olla "lahja-automaatti." Enemmän koen ja toivon olevani "se" yksi luottovanhempi, jolla on suunnilleen sama arvomaailma, kuin kummilapsieni vanhemmilla ja jonka kanssa voi nyt ja erityisesti tulevaisuudessa lapsi mahd. saada mallia siitä, mitä on olla tai toimia ja elää.

Aiemmin tällaisen mallin saattoi saada varmaan monen sisaruksen ja verisukulaisuuden kautta, mutta nykyään perheet ovat yhä pienempiä ja kaikilla ei ole juuri lainkaan verisukulaisia saati serkkuja, niin kummiksi pyytäminen on tavallaan kai myös toive, että halutaan tai toivotaan, että voi olla jatkossakin läheinen ja pysyvä -yksinkertaistaen- läheinen ihmissuhde.  

Mä en ole kertaakaan ollut lapsenvahtina kummilapsilleni. Kun ovat kasvaneet niin isoiksi että osaavat huolehtia omasta puhtaudestaan/vaatetuksestaan, ottaa välipalaa itselleen kaapista sekä viihdyttää itseään lukemalla/pelailemalla tms ovat saaneet tulla yökyläilemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin pyysin lapsen kummeiksi niitä hyviä ystäviäni joiden halusin olevan myös lapseni elämässä esimerkillisinä aikuisina. Ne joilla oli jo lapsia jätin pois juuri siksi että heillä varmasti on ns. kädet jo täynnä.

Kummeja en koskaan ole pyytänyt lapsenvahdiksi, mutta on ihanaa kun lapsella on elämässä aikuisia jotka mielellään haluavat hänen kanssaan aikaa viettää silloin tällöin ihan omasta aloitteestaan (toiset useammin kuin toiset mutta lapsi on aina yhtä innoissaan kun joku kummeista kysyy haluaisiko hän tehdä yhdessä jotain kivaa).

En olisi myöskään loukkaantunut jos joku olisi kieltäytynyt ja selväksi tein jo pyytäessä että lahja-automaatteja en halua enkä myöskään sellaista kummia joka kokee lapsen kanssa vietetyn ajan velvollisuudeksi, vain sellaisia jotka oikeasti lapsista pitävät.

Tässä kohtaa lienee jo selvää että sinun tyyppisiä kummeja en olisi lapselleni muutenkaan halunnut, mutta pitää vielä loppuu todeta että meillä ne lapsenvahdit on sitten ollut juuri niitä kavereita joilla on omiakin lapsia, heille voi sitten tehdä samanveroisen vastapalveluksen. Periaatteessa voitaisiin siis olla kummeja ristiin lapsillemme mutta tässäkin käydään tietyllä tavalla "kauppaa" kun taas kummit osallistuu ihan vapaasta tahdostaan siinä kapasiteetissä kun itse haluavat. Plus en kuulu kirkkoon joten en voi olla itse kenenkään virallinen kummi.

Mutta ei hätää, tuskin kukaan sinua kummiksi pyytää/haluaa kun heille kerrot mitä mieltä asiasta olet!

Ihan kuin lapsiperheiden tavoite saada ilmainen hoitaja olisi niin ylevä ja hieno tavoite, ja siitä ärsyyntyvä kummikandidaatti se pahis :D

Joko et oikeasti osaa lukea tai sitten haluat vääntää riidaksi aihetta, joka ei ole väännettävissä riidaksi. Veikkaan jälkimmäistä.

Ai siitäkin voi loukkaantua että joku osoittaa luottamusta kummiksi pyytämällä :O

Eniten ihmetyttää se, että lapsi kastetaan vastoin tahtoaan. Missä uskonnonvapaus?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen parin lapsen kummisetä. Ja olen ollut otettu tästä roolista. En usko, että  olisivat halunneet pyytää lapsiensa kummeiksi, ketä tahansa; kummius on eräänlainen luottamus - ja kunniatehtävä. Mutta minulla onkin fiksuja ystäviä, jotka eivät odota tai vaadi, että kummin ykköstehtävä olisi toimia ja olla "lahja-automaatti." Enemmän koen ja toivon olevani "se" yksi luottovanhempi, jolla on suunnilleen sama arvomaailma, kuin kummilapsieni vanhemmilla ja jonka kanssa voi nyt ja erityisesti tulevaisuudessa lapsi mahd. saada mallia siitä, mitä on olla tai toimia ja elää.

Aiemmin tällaisen mallin saattoi saada varmaan monen sisaruksen ja verisukulaisuuden kautta, mutta nykyään perheet ovat yhä pienempiä ja kaikilla ei ole juuri lainkaan verisukulaisia saati serkkuja, niin kummiksi pyytäminen on tavallaan kai myös toive, että halutaan tai toivotaan, että voi olla jatkossakin läheinen ja pysyvä -yksinkertaistaen- läheinen ihmissuhde.