Mitkä duunit on semmosia, että ne ei seuraa töistä kotiin?

kaikki työt on sellasia. pässit vie töitä kotiin. töitä ei tarvi tehdä työajan ulkopuolella. jos työt kasaantuu niin pomo palkkaa lisää väkeä. mulle on kerran inisty miks työluuri menee kiinni klo 16.. koska mun työt loppuu silloin. en tee töitä omalla ajalla enkä vastaile luuriin.

Olen vastuullisessa rankassa työpaikassa, mutta en ihmeemmin kyllä mieti työtäni koskaan vapaa-ajalla (paitsi nyt). Otan työn työnä. Vapaa-ajalla rentoudun ja keskityn täysin muihin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Eli meet töihin, olet siellä ja lähdet. Ei muuten tarvitse tehdä töitä enää millään tavalla vapaa-ajalla. Vaan työpaikan oven sulkeuduttua alkaa vapaus

Mun työni. Vain silloin kun olen lomalla ja mun tuuraajani on päättänyt tarttua toimeen mulla on töitä lomallakin...

Olen hr-päällikkö.

Kokki ja baarimikko

Hoitaja, jos kykenee jättämään murehtimiset pukukaappiin kotiin lähtiessä. Etenkin vuorotyöpaikoissa helpotus on se, että seuraava vuoro kyllä hoitaa, jos jokin jää kesken.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassa

Tää on varmaan luonnekysymys. Olen töissä pikkukaupassa (ja työni on muutakin kuin kassalla istumista), mulla on myös jotain vastuita, vaikka ihan myyjänä olen. Ajattelen vapaa-ajalla myös koko ajan työasioita, miten asiat hoituu, mitä olen unohtanut tehdä, mitä pitäisi tehdä, jotain hankalia asiakastilanteita, varkaan kiinniottotilanteita yms.

 Luultavasti olen kuitenkin sitä ihmistyyppiä, joka vie ihan minkätahansalaisen työn kotiin. Mulla ei ole päässä sellaista off-kytkintä. Yritän kyllä vapaalla tehdä jotain sellaista, että saisin ihan muuta ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

kaikki työt on sellasia. pässit vie töitä kotiin. töitä ei tarvi tehdä työajan ulkopuolella. jos työt kasaantuu niin pomo palkkaa lisää väkeä. mulle on kerran inisty miks työluuri menee kiinni klo 16.. koska mun työt loppuu silloin. en tee töitä omalla ajalla enkä vastaile luuriin.

Mullakin oli tuo asenne. No nyt onkin sitten pelkkää vapaa-aikaa.

Mä veisin varmasti kotiin enkä saisi hetkenkään rauhaa työltä, johon suhtautuisin liiallisella intohimolla. Eli siis jos työskentelisin jonkin asian parissa, joka on todella lähellä sydäntäni. Olen hyvin teoreettinen ihminen, en käytännön ihminen "ollenkaan", mutta juuri siksi valitsin kouluttautua todella käytännönläheiseen ja suorittavaan työhön, jossa vain tehdään eikä jäädä pohdiskelemaan syntyjä syviä. Työstä pitää nauttia, mutta jos se aiheuttaa ihmisessä jo neuroottista hurmosta, niin se voi olla mielenterveydelle vähän liikaa.

Tehdastyössä ei tosiaan kyllä työt seuraa kotiin. Suosittelen.

Sote-ala, paitsi ehkä sosionomin työ voi olla rankka, voi seurata ainakin psyykkisessä mielessä kotiin.

Noitten p*skatöiden: kaupankassa, varastoduuni sun muut, oot niin poikki, ettei sulla oo mtn elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassa

Tää on varmaan luonnekysymys. Olen töissä pikkukaupassa (ja työni on muutakin kuin kassalla istumista), mulla on myös jotain vastuita, vaikka ihan myyjänä olen. Ajattelen vapaa-ajalla myös koko ajan työasioita, miten asiat hoituu, mitä olen unohtanut tehdä, mitä pitäisi tehdä, jotain hankalia asiakastilanteita, varkaan kiinniottotilanteita yms.

 Luultavasti olen kuitenkin sitä ihmistyyppiä, joka vie ihan minkätahansalaisen työn kotiin. Mulla ei ole päässä sellaista off-kytkintä. Yritän kyllä vapaalla tehdä jotain sellaista, että saisin ihan muuta ajateltavaa.

Tarkoitus ei ollut dissata vaan ottaa esimerkiksi duuni, jossa työt loppuu heti kun työpisteeltä poistuu. Onhan suuren cittarin tai prisman kassahenkilön tai muun työntekijän duuni ihan erilaista kuin pienessä kaupassa (vaikka entiset Siwat), jossa yksi henkilö hoitaa käytännössä kaikkea vuoron aikana, niin hyvässä kuin pahassa.