Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankkiminen yksin
20.03.2018 |
Erosin pitkästä parisuhteesta (yli 10 v.) vuosi sitten, enkä jaksaisi alkaa uuteen. Ei kiinnosta miehet eikä parisuhteet ollenkaan.
Haluaisin kuitenkin lapsen tai kaksi. Olen 30-vuotias, joten aikaa vielä olisi. Olimme suunnitelleet exän kanssa hankkivamme lapsia sitten joskus, ja nyt tuntuu, että minun pitäisi alkaa alusta - etsiä mies, tutustua, oppia luottamaan jne. jne. ja lopulta ehkä alkaa lapsen hankintaan. En todellakaan halua ottaa riskiä, että mies osoittautuisikin urpokis tai sovinistiksi tai muuta. Siksi haluaisin tuntea miehen ainakin muutaman vuoden ennen lasten hommaamista.
Tajusin, että tämä kaiken voisi välttää, jos hommasi lapsen yksin! Silloin tietäisin, millä spekseillä lähdetään, eikä tarvitsisi pelätä, että toinen aiheuttaa pettymyksen. Olen aina pärjännyt hyvin itsenäisesti ja olen tottunut lastenhoitoon ja tienaan ihan OK:sti.
Onko suunnitelmani ihan hullu? Mitä mieltä olette? Mitä minun pitäisi ottaa huomioon?
Kommentit (81)
Kukas se isä olisi? Joku pahaa-aavistamaton mies? Perustoimintaa taas naisilta, halutaan lapsi ja huijataan mies isäksi tahtomattaan. Sanoitko, että otat pillereitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin tuo olisi helpompaa kolmikymppisenä. Kuin herätä samaan tilanteeseen nelikymppisenä.
Ystäväni pakasti soluja, koska toivoo, että se oikea vielä löytyisi.
Toivon ystävälleni sekä sinulle ap, teille molemmille oikein paljon hyvää.
Jonkun verran kannattaa olla säästössä rahaa, jos aikoo jäädä hoitovataallekin eikä laittaa vauvaa heti päiväkotiin.
Muutenkin tietty vararahastoa kannattaa olla.
Hoidot tietty maksaa myös.
Muutoin anna mennä vaan 👍
Vierailija kirjoitti:
Kukas se isä olisi? Joku pahaa-aavistamaton mies? Perustoimintaa taas naisilta, halutaan lapsi ja huijataan mies isäksi tahtomattaan. Sanoitko, että otat pillereitä?
Ihan ajattelin mennä klinikalle hakemaan luovutettua spermaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ainakin tuo olisi helpompaa kolmikymppisenä. Kuin herätä samaan tilanteeseen nelikymppisenä.
Ystäväni pakasti soluja, koska toivoo, että se oikea vielä löytyisi.
Toivon ystävälleni sekä sinulle ap, teille molemmille oikein paljon hyvää.
Kiitos paljon! Olen aina halunnut lapsia, siksi mietin jo tässä vaiheessa. Vähän jännittää kyllä työtilanne, että kun uraputki katkeaa juuri kun se on alkanut, että ei kai tule mitään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jonkun verran kannattaa olla säästössä rahaa, jos aikoo jäädä hoitovataallekin eikä laittaa vauvaa heti päiväkotiin.
Muutenkin tietty vararahastoa kannattaa olla.
Hoidot tietty maksaa myös.
Muutoin anna mennä vaan 👍
Tätä olen itsekin miettinyt. Ajattelin säästää ainakin pari vuotta vielä.
Ap
Tein itse juuri tuon. Parisuhde katkesi 36v ja pelkäsin, että jos lähden vielä etsimään toista, ikkuna lasten hankinnalle menee ohi.
Niinpä kävin Ovumiassa hedelmöityshoidoissa ja noin vuoden päästä olin raskaana. Nyt olen 42v ja tyttö on ihana, hyvän tuulinen ja iloinen pikku neiti. Meillä menee tosi hienosti.
Suosittelen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuota itsekkyyden määrää!!!!! Lapsella on oikeus isäänsä!! Tiedän naisia ( olen nainen) jotka ovat kavalalla tavalla hankkiutuneet raskaaksi. "Käytän ehkäisyä" valheella! Eikun mies maksajaksi. Missä naisten moraali, missä miesten oikeudet ks. asiassa??Entä lapsen oikeudet???
Vierailija kirjoitti:
Voi tuota itsekkyyden määrää!!!!! Lapsella on oikeus isäänsä!! Tiedän naisia ( olen nainen) jotka ovat kavalalla tavalla hankkiutuneet raskaaksi. "Käytän ehkäisyä" valheella! Eikun mies maksajaksi. Missä naisten moraali, missä miesten oikeudet ks. asiassa??Entä lapsen oikeudet???
Mitä kavalaa on käydä klinikalla hoidoissa, kyllä se lahjoittaja tietää mihin käyttöön se sperma menee? Ja niiden hoitojen aikaan ei tietenkään käytetä ehkäisyä (paitsi tietty kondomia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen kokee, että hänen oikeutensa lapseen on suurempi kuin lapsen oikeus isään. Itsekkyyden huippu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tuota itsekkyyden määrää!!!!! Lapsella on oikeus isäänsä!! Tiedän naisia ( olen nainen) jotka ovat kavalalla tavalla hankkiutuneet raskaaksi. "Käytän ehkäisyä" valheella! Eikun mies maksajaksi. Missä naisten moraali, missä miesten oikeudet ks. asiassa??Entä lapsen oikeudet???
Mitä kavalaa on käydä klinikalla hoidoissa, kyllä se lahjoittaja tietää mihin käyttöön se sperma menee? Ja niiden hoitojen aikaan ei tietenkään käytetä ehkäisyä (paitsi tietty kondomia).
Ehkä tyhmä kysymys, saako siis sinkkunaisetkin näitä hedelmällisyyshoitoja? Siinä tapauksessa toivon , ettei veronmaksajien kustannuksella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas se isä olisi? Joku pahaa-aavistamaton mies? Perustoimintaa taas naisilta, halutaan lapsi ja huijataan mies isäksi tahtomattaan. Sanoitko, että otat pillereitä?
Ihan ajattelin mennä klinikalle hakemaan luovutettua spermaa.
Ap
Kuvottava ajatus.
Sekä lapselle, äidille että isälle huono ratkaisu. Ole ilman lasta. Kärsimystä se vain olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi tuota itsekkyyden määrää!!!!! Lapsella on oikeus isäänsä!! Tiedän naisia ( olen nainen) jotka ovat kavalalla tavalla hankkiutuneet raskaaksi. "Käytän ehkäisyä" valheella! Eikun mies maksajaksi. Missä naisten moraali, missä miesten oikeudet ks. asiassa??Entä lapsen oikeudet???
Mitä kavalaa on käydä klinikalla hoidoissa, kyllä se lahjoittaja tietää mihin käyttöön se sperma menee? Ja niiden hoitojen aikaan ei tietenkään käytetä ehkäisyä (paitsi tietty kondomia).
Ehkä tyhmä kysymys, saako siis sinkkunaisetkin näitä hedelmällisyyshoitoja? Siinä tapauksessa toivon , ettei veronmaksajien kustannuksella!
Saa yksityisellä, ja tietty silloin maksetaan itse.
Minulla on kaksi lasta lahjasoluilla, kyllästyin kumppanin etsintään. Tosi kivasti on mennyt. Nykyään on jo erilaisia perheitä, ei tämä niin kummallista ole. Lapsilla vähän isompi ikäero niin olen jaksanut hoitaa. En vaihtaisi elämääni enää parisuhteeseen. Olen opiskellut perhevapaiden aikana lisää ja rahat riittävät hyvin. Tsemppiä ap päätöksentekoon!
Itse näin yh-äitinä sanoisin ettei tämä ole rankkaa. En odota että joku muu hoitaa homman puolestani. En odota että joku muu herää yöllä itkuun että saisin nukkua vielä. Mä herään. Mä hoidan. Mä halin ja pussaan. Mä nukun kun lapsikin nukkuu. Jos valvon niin voin vaan syyttää itseäni. Fiksumpana ensiyönä. Mun ei tarvitse kokata puolisolle, mun ei tarvitse huolehtia että puolison tunteetkin huomioidaan. Kun lapsi sairastaa se on vaan kestettävä. Raskausaikana mä ajattelin et tulee koliikkivauva. Sillä on refluksi, nukkuu 15min pätkiä ja mä nukun seuraavankerran 5 tuntia ku lapsi lähtee tarhaan 3 vuotiaana. Aattelin et tulee itkeen kokoajan ja et joutuu kantamaan kokopäivän. Ku vauva synty se tuntu ylihelpolta ku oli valmistautunu niin paljon pahempaan. Valvotut yöt on helppoja ku aattelee et sä nukut sit päikkäreillä. Mä pärjään. Meillä mennään lapsen ehdoilla ja tää toimii. Pahimpia on ollu kun itse olin kipeänä. Mut kyllä senkin jaksoi. Tää on ollu parasta aikaa mun elämässä enkä tekis mitään toisin.
Kukin tietysti tyylillään ja tavallaan. Mutta vaikka sen jälkeisestä tilanteesta ei tiedä, mitä tapahtuu tai on tapahtumatta kun lapsi on syntynyt tai muutoin (.kuten adoptoimalla) tullut osaksi omaa elämää ja vastuuta ja huolenpitoa, niin omasta mielestäni lapsi "ansaitsee" lähtökohtaisesti kaksi vanhempaa; joiden esimerkiksi sukupuolella ei ole väliä.
Olen jonkun kerran huomannut, että kun minä sinkkumiehenä olen kertonut, että joskus olisi kiva saada lapsia. - Jos olen erehtynyt jatkamaan, veilä vaikka sitten niin, että hankin jälkikasvua yksin itsekseni ja ominavuin, ellen löydä ja kohtaa mieluisaa kumppania (omassaa tapauksessani naista), jonka kanssa jakaa tämä haave ja unelma lapsen saannista. Ja ei vaan saannista vaan eloa vastuuta ja huolenpitoa lapsesta varovaisesti arvioiden seuraavat parikymentä vuotta eteenpäin. Mieluummin yhdessä ja samansuuntaisesti (/suunnilleen samalta arvopohjalta) kuin kumpikin tahollaan erikseen.
Niin aika monen otsa hieman rypistyy. Ja kulmakarvat kohoavat vähintään yhtä monella, jos jatkan ja täydennän, että niin mihin sitä oikeastaan lapsen hoidossa ja lapsen kanssa eläessä naista tarvitsee siinä kolmanneksi? Ihan hyvin voisimme elää vain kaksin, ehkä jopa kolmisin minä ja pari "omin avuin" hankkimaani lasta. Osan ilmeestä saattaa lukea kysymyksen, että mikähän perverssi vai kenties kaappihomo olen kun tällaisia ajattelen. Jostain syystä, vaikka elämme 2000 luvulla. Ikäänkuin tälle vusoituhannelle asti lapsen hoito ja vastuu olisi ollut miehille, jotain käsittämätöntä, johon miehet eivät olisi mitenkään voineet pystyä sukupuolensa rampauttamana. Lienee enemmän kuin onneksi oman isäni rinnallakin usein oli ja on myös äitini, kun yrittivät minua koulia ja kasvattaa...
Sen sijaan jos nainen kertoo samantapaisesta haaveesta saada tai "hankkia" lapsi yksin -ilman ketään nimenomaista toista mahd. huoltajaa miestä tai naista,- niin aika moni meistä nyökyttelee hyväksyvästi ja kertoen,että toden totta mihin nainen sitä kumppania (, ainakaan miestä) tarvitsisikaan jakamaan ja osallistumaan elämään yhdessä lasten tai lapsen rinnalla. Moderni ja itsenäinen naien oikeas esikuva kaikille. Vau!.
Vierailija kirjoitti:
Voi tuota itsekkyyden määrää!!!!! Lapsella on oikeus isäänsä!! Tiedän naisia ( olen nainen) jotka ovat kavalalla tavalla hankkiutuneet raskaaksi. "Käytän ehkäisyä" valheella! Eikun mies maksajaksi. Missä naisten moraali, missä miesten oikeudet ks. asiassa??Entä lapsen oikeudet???
Hyviä kysymyksiä, vakkakin vähän kärjekkäitä. - Tähän keskusteluun näyttää osallistuneen joku meikkonen, joka minusta tahdikkaasti kuvaa tilannetta,, jossa hän miehenä kuvaa tilanteen, missä hän on kertonut haluvanasa lapsia ja vaikka sitten yksin ja kuinka siihen on saatettu suhtautua. Ei mitenkään kannustavasti tai rohkaisevasti. Enemmänkin vähintäänkin ennakkoluuloisesti ja tuomitsevasti. Kun taas nainen, joka kertoo vastaavasta haaveesta saa taakseen sympatia ja ymmärryksen. - Lapsen oikeuksien muistuttaminen taas koetaan loukkauksena. Kun mihin sitä lapsi tosiaan, edes lähtökohtaisesti tarvitsisi kahta hänestä välittävää ja huolehtivaa vanhempaa. Miksi jakaa (arjen)sankaruus jps sen voi saada ja omistaa ja tehdä siitä mieleisensä yksin. Tulisi pian kumppanin (miehen) kanssa erimielisyyttä siitä, miten tai kuinka toimia lapsen kanssa.
Samaa olen miettinyt, mutta luulen, pelottaa vain että miten rankkaa olisi olla yh.