Lue keskustelun säännöt.
Lapsen hankkiminen yksin
20.03.2018 |
Erosin pitkästä parisuhteesta (yli 10 v.) vuosi sitten, enkä jaksaisi alkaa uuteen. Ei kiinnosta miehet eikä parisuhteet ollenkaan.
Haluaisin kuitenkin lapsen tai kaksi. Olen 30-vuotias, joten aikaa vielä olisi. Olimme suunnitelleet exän kanssa hankkivamme lapsia sitten joskus, ja nyt tuntuu, että minun pitäisi alkaa alusta - etsiä mies, tutustua, oppia luottamaan jne. jne. ja lopulta ehkä alkaa lapsen hankintaan. En todellakaan halua ottaa riskiä, että mies osoittautuisikin urpokis tai sovinistiksi tai muuta. Siksi haluaisin tuntea miehen ainakin muutaman vuoden ennen lasten hommaamista.
Tajusin, että tämä kaiken voisi välttää, jos hommasi lapsen yksin! Silloin tietäisin, millä spekseillä lähdetään, eikä tarvitsisi pelätä, että toinen aiheuttaa pettymyksen. Olen aina pärjännyt hyvin itsenäisesti ja olen tottunut lastenhoitoon ja tienaan ihan OK:sti.
Onko suunnitelmani ihan hullu? Mitä mieltä olette? Mitä minun pitäisi ottaa huomioon?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta lahjasoluilla, kyllästyin kumppanin etsintään. Tosi kivasti on mennyt. Nykyään on jo erilaisia perheitä, ei tämä niin kummallista ole. Lapsilla vähän isompi ikäero niin olen jaksanut hoitaa. En vaihtaisi elämääni enää parisuhteeseen. Olen opiskellut perhevapaiden aikana lisää ja rahat riittävät hyvin. Tsemppiä ap päätöksentekoon!
Täällä myös yksi 35-vuotias ja en ole enää entisen parisuhteeni jälkeen löytäny hyvää miestä, joten ajattelin myös tehdä lapsen/ lapsia yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin samaa mahdollisuutta. Hyvä tietää etten ole ainua.
Sinkkunaiset saavat yhä enemmän hedelmöityshoitoja. Moni ryhtyy hommaan siis yksin. Jutun esimerkkitapaus on vielä vähän erikoisempi, mutta näyttää pärjäävän hänkin.
Entä sitten jos sairastut vakavasti tai jopa kuolisit, kun lapsi on vielä pieni?
Minusta lapsen hankkiminen on äärimmäisen itsekästä.
N. 63 v.
Harkitsen myös lapsen hankkimista yksin. Pitää säästää hedelmöityshoitoihin vielä. Olen 32-v ja sinkku. En ole seurustellut yli seitsemään vuoteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveää saarnaamista ja kohkaamista taas.miten hemmetissä tuo ydinperhe=onnellinen ja ainoa oikea perhe käsitys elää niin sitkeässä.olen varma että Suomessakin on paljon naisia jotka paljon mieluummin hoitavat lapsia kuin niitä miehiä.
Täällä ovat äänessä ne joita huolestuttaa että joku voisi saada jotain mitä hekin olisivat halunneet mutta nyt he elävät jumissa elämässä jossa on se helvetin rasittava puoliso joka vie ilon vanhemmuudestakin.
Yksin lapsen hankkiminen ei ole minusta raskasta.niinkuin joku jo tuolla sanoikin,se asenne on alkujaan se että itse teet kaiken.energiaa säästyy kun ei tarvi ajatella että ei tuokaan tee ikinä mitään. Saa tehdä sinun ja lapsien elämästä juuri sellaisen kuin haluat.kukaan ei ole vaatimassa sinun huomiota antamatta itse mitään.seksiä ei tarvitse harrastaa juuri kun olet saanut lapset nukkumaan vaan sinulla on oikeasti aikaa olla hetki yksin ja nauttia siitä hetkestä ilman takaraivossa tykyttävää syyllisyyttä siitä puolisosta joka kaipaisi huomiota.
Lapsia saa hankkia yksin.isä ei ole mikään pakollinen juttu,lapsen elämässä on varmasti muitakin aikuisia jotka ovat hänelle hyviä roolimalleja ja turvallisia. Kenties jopa parempia.
Mutta sanoisin että opiskele ennen kuin teet lapset jos voit sen valita.jos olet jo töissä niin tee lapset vaikka heti 😊
Sitäpaitsi lasten hankkiminen on aina itsekästä 😄😄
Aina voi kuolla.jopa pariskuntia kuolee Oletkos semmoisesta kuullut N.63v(tai mikä se olikaan)
Sehän olisikin mahtavaa elää niin että entä jos kuolen.
Mutta oho.mehän eletäänkin niin.hullu juttu.kaikki kuollaan joskus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä sitten jos sairastut vakavasti tai jopa kuolisit, kun lapsi on vielä pieni?
Minusta lapsen hankkiminen on äärimmäisen itsekästä.
N. 63 v.
Varmaan samaa jos molemmat vanhemmat kuolevat vaikka autokolarissa. Sijoitetaan lähisukuun jos halua ja mahdollisuus lähisukulaisilla on, jos ei niin sijaishuoltoon.
Miten mies voi hankkia lapsen yksin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mea kirjoitti:
Hirveää saarnaamista ja kohkaamista taas.miten hemmetissä tuo ydinperhe=onnellinen ja ainoa oikea perhe käsitys elää niin sitkeässä.olen varma että Suomessakin on paljon naisia jotka paljon mieluummin hoitavat lapsia kuin niitä miehiä.
Täällä ovat äänessä ne joita huolestuttaa että joku voisi saada jotain mitä hekin olisivat halunneet mutta nyt he elävät jumissa elämässä jossa on se helvetin rasittava puoliso joka vie ilon vanhemmuudestakin.Yksin lapsen hankkiminen ei ole minusta raskasta.niinkuin joku jo tuolla sanoikin,se asenne on alkujaan se että itse teet kaiken.energiaa säästyy kun ei tarvi ajatella että ei tuokaan tee ikinä mitään. Saa tehdä sinun ja lapsien elämästä juuri sellaisen kuin haluat.kukaan ei ole vaatimassa sinun huomiota antamatta itse mitään.seksiä ei tarvitse harrastaa juuri kun olet saanut lapset nukkumaan vaan sinulla on oikeasti aikaa olla hetki yksin ja nauttia siitä hetkestä ilman takaraivossa tykyttävää syyllisyyttä siitä puolisosta joka kaipaisi huomiota.
Lapsia saa hankkia yksin.isä ei ole mikään pakollinen juttu,lapsen elämässä on varmasti muitakin aikuisia jotka ovat hänelle hyviä roolimalleja ja turvallisia. Kenties jopa parempia.
Mutta sanoisin että opiskele ennen kuin teet lapset jos voit sen valita.jos olet jo töissä niin tee lapset vaikka heti 😊
Eihän tämä olekaan mikään uusi juttu, että nainen haluaa yksin saada lapsen. - Ja vanha totuus onkin,, että helpommin naisen on tulla äidiksi, kuin miehen tulla yksin isäksi. - Tai julmemmin mies pakottaa isäksi kuin ninen äidiksi. Mutta entä, jos mies haluaa ehdottomasti saada lapsen yksin, eikä vaivautua tai jaksa yrittää etsiä rinnalleen kumppania, jonka kanssa jakaa lapsesta koituva vastuu ja huolto, edes lähtökohtaisesti, niin se taitaa olla edelleen joko tabu tai mahdoton ajatus hyvin ja erinomaisen monelle. Jotain täytyy miehellä viirata päässä, jos edes erehtyy ajattelemaan moista. Ja luultavasti vielä enemmän, jos erehtyy sanomaan ajatuksensa ääneen; tunnutaan -täälläkin- ajateltavan usein.
Anteeksi vain, mutta minulle on jäänyt kuva yksin spermapankin kanssa lisääntyvistä naisista, että nämä ovat usein kontrollifriikkejä. Tuttavapiirini kuuluu muutamia tällaisia yksin lapsen hankkineita tai sitä harkitsevia. Heitä kaikkia leimaa se, että he haluavat itse ja kokonaan päättää lapsen elämästä. Eräällä heistä oli vähän samantapaisia ajatuksia kuin ap:llä: että jos miehen kanssa tulisi ero, joutuisi kaikesta lapsen huoltoon liittyvästä sopimaan miehen kanssa. No daa! Hän myös selitti, miten paljon helpompaa olisi kasvattaa yksin lasta, kun ei tarvitsisi tehdä kompromisseja kasvatusperiaatteisiin liittyen. Yritin hänelle selittää, että joutuu niitä kuitenkin tekemään viimeistään siinä vaiheessa, kun mukula aloittaa koulun. Ihan kuin lapsi olisi jokin projekti, jonka avulla vanhempi voi toteuttaa itseään!
Varmaan muunkinlaisia yksin lapsen hankkineita maailmaan mahtuu. Täytyy toivoa, että tuttavapiiriini on kasautunut vain poikkeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselta ei puutu vain isä, vaan puolet suvusta. En voi kuvitella lasteni elämää ilman appivanhempia, setiä ja tätejä, serkkuja. Lapsien myötä suvun merkitys korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei puutu vain isä, vaan puolet suvusta. En voi kuvitella lasteni elämää ilman appivanhempia, setiä ja tätejä, serkkuja. Lapsien myötä suvun merkitys korostuu.
Minulla on isä ja äiti. En tunne heidän sisaruksiaan, eli tätejäni ja setiäni, koska välit tulehtuneet sisarusten välillä. Samalla en tietenkään tunne serkkujanikasn.
Isovanhemmat molemmilta puolilta kuolleet jo ennen syntymääni.
Eli näin voi mennä ihan siinä "idyllimallissakin": minä en tunne käytännössä ollenkaan sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saanut lapsen hedelmöityshoidoilla sinkkuna, samoin tuttuni. Molemmilla menee hyvin. Minä olen sittemmin mennyt naimisiinkin ja lapsella on isäpuoli ja sisäpuoli. Tosi fiksuja ja ihania lapsia kaikki. Oman lapseni elämää tunnen tietenkin paremmin, hänellä on paljon hyviä ystäviä ja pärjää koulussa jne.
Oli vapaa-aika toki raskasta, tarvitsee hyvät tukiverkostot totaali-yh:na.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies voi hankkia lapsen yksin?
Eikös Jani Toivola hankkinut lapsen yksin.
mea kirjoitti:
Hirveää saarnaamista ja kohkaamista taas.miten hemmetissä tuo ydinperhe=onnellinen ja ainoa oikea perhe käsitys elää niin sitkeässä.olen varma että Suomessakin on paljon naisia jotka paljon mieluummin hoitavat lapsia kuin niitä miehiä.
Täällä ovat äänessä ne joita huolestuttaa että joku voisi saada jotain mitä hekin olisivat halunneet mutta nyt he elävät jumissa elämässä jossa on se helvetin rasittava puoliso joka vie ilon vanhemmuudestakin.Yksin lapsen hankkiminen ei ole minusta raskasta.niinkuin joku jo tuolla sanoikin,se asenne on alkujaan se että itse teet kaiken.energiaa säästyy kun ei tarvi ajatella että ei tuokaan tee ikinä mitään. Saa tehdä sinun ja lapsien elämästä juuri sellaisen kuin haluat.kukaan ei ole vaatimassa sinun huomiota antamatta itse mitään.seksiä ei tarvitse harrastaa juuri kun olet saanut lapset nukkumaan vaan sinulla on oikeasti aikaa olla hetki yksin ja nauttia siitä hetkestä ilman takaraivossa tykyttävää syyllisyyttä siitä puolisosta joka kaipaisi huomiota.
Lapsia saa hankkia yksin.isä ei ole mikään pakollinen juttu,lapsen elämässä on varmasti muitakin aikuisia jotka ovat hänelle hyviä roolimalleja ja turvallisia. Kenties jopa parempia.
Mutta sanoisin että opiskele ennen kuin teet lapset jos voit sen valita.jos olet jo töissä niin tee lapset vaikka heti 😊
Jeb! Monesti olen ihmetellyt miksi nainen/mies jää parisuhteeseen missä kärsii ja valittaa puolisostaan. Vaikka on lapsia, ei se tarkoita että niitä rakastetaan vähemmän. Itseasiassa ero voisi olla parempi lapsille kuin jatkuva riitely ja toisen väheksyntä. Nainen näyttäisi lapsilleen että on vahva ja itsenäinen kun ei suostu hoitamaan yksin taloutta miehen valittamassa, tekemättä mitään kotitöitä. Mies näyttäisi ettei nalkuttasta ja työpanoksen vähättelyä tarvitse, eikä kuulukkaan sietää. Väkivalta tapauksista puhumattakaan. Ei se ydinperhe ole se paras vaihtoehto aina. Ihmiset muuttuu, mielipiteet muuttuu, kumppanin voi alkaa nähdä aivan toisessa valossa ajan kanssa. Ja varsinkin kun lapsi tulee perheeseen. Muuttuu moni ajatus ja käsitys. Mielestäni ydinperhe on hyväksi lapsille, Kunhan se toimii ja vanhemmat ovat hyvä tiimi. Se että toinen hoitaa talouden, vetää 10 tunnista työpäivää ja kotiin tultuaan kumppani valittaa että toinen ei tee mitään ei ole oikein. Eikä se että töistä tullut olettaa että kotona kämppä kiiltää ja ruaka tehty lastenhoidon ohella ei ole oikein. Tälläisiä ydinperheitä on harmittavan monta. Mietin vaan että millaisen esimerkin nää vanhemmat antaa lapsilleen? Mietitäänkö tässä lasten oikeuksia vai onko se oikeus että on 2 vanhempaa. Yksin lapsen kanssa oleva on myös ihan yhtä hyvä vanhempi. Kunhan asenne on oikea. Valittamalla ja haaveilulla ei lapsen kanssa pärjää. Ja se mies on ihanyhtä hyvä yh kuin se äiti. Harmi vain että se lapsen hankinta on miehelle haastavampi toteuttaa yksin.
Vaikea kysymys ja tuskin on oikeaa tai väärää ratkaisua. Monen mielestä on väärin lasta kohtaan se, että lähtökohtaisesti ei ole isää tai isänpuolen sukua. Toisaalta näin voi käydä myös toisista lähtökohdista.
Lahjasoluja käytettäessä ei myöskään miestä käytetä hyväksi, koska hän on tietoisesti tehnyt päätöksen sperman lahjoituksesta ja tietää, mihin hänen lahjoittamaansa spermaa käytetään. Eli toiminta on avointa ja rehellistä. Hänellä ei myöskään ole vastuuta lapsesta, ei rahallista tai muuta.
Itselleni tuttu, asian kanssa töitä tekevä psykologi kertoi, että yksin lahjasoluilla lapsia tekevät ovat yleensä tyytyväisempiä yh-asemaansa kuin ne, jotka ovat siihen joutuneet tahtomattaan, eli eron takia. Koska jo lähtökohtaisesti on tiedetty ja hyväksytty tuo yh-asetelma. Tuo asian kanssa työskentelevä psykologi myös kertoi, että lapsille ei pienenä asia monesti ole ongelma, koska he eivät osaa kaivata jotain mitä ei ole koskaan ollut. Tosin hieman suhtaudun hänen mielipiteisiinsä varauksella, koska on niin innostunut asiasta, eli siitä että ihmiset saisivat mahdollisimman paljon lapsia. Joten saattaa olla vähän "myyntipuhetta". Lisäksi kieltämättä itse miettisin vähän sitä, että miten se lapsi asian kokee isompana, vaikka pienenä asia ei haittaisikaan.
Yhden henkilön tunnen, joka on tehnyt kyseisen ratkaisun. On kuulemma hyvin tyytyväinen. Tosin en tunnen niin hyvin, että hän kertoisi jos asiassa olisi vaikeuksia tai kaduttaisi. Mutta tässä yhdessä tapauksessa - kuten yleensäkin - keskeistä ovat ilmeisesti hyvät rahalliset resurssit sekä laajat ja vahvat tukiverkot, jotka tukevat ajatusta. Eli koska ei ole toista aikuista jakamassa vastuuta, saattaa olla melkoisen raskasta kantaa se täysin yksin jos ei ole rahavaroja ja/tai vahvaa tukiverkostoa.
Eli onhan näitä onnellisia tarinoita ilmeisesti, joten itse en lähtökohtaisesti sulkisi vaihtoehtoa ulos. Mutta tosi realistisesti ja vastuullisesti kannattaa arvioida tosiaan nuo rahat ja tukiverkostot. Se taas on varmaan kaikkein vaikein kysymys, että miten se lapsi lopulta (varsinkin isompana) asian kokee ja onko ratkaisu moraalisesti lapselle oikein.
Toisaalta 30 ei ole ihan epätoivoisessa tilanteessa iän suhteen. Joten sitäkin kannattaa miettiä, että entä jos se oikea kumppani tuleekin vastaan hyvinkin nopeasti ja mahdollisuus on ydinperheeseen.
Miehet hädissään, kun kohta heitä ei tarvitse katsella edes lapsihaaveiden takia.
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei puutu vain isä, vaan puolet suvusta. En voi kuvitella lasteni elämää ilman appivanhempia, setiä ja tätejä, serkkuja. Lapsien myötä suvun merkitys korostuu.
Eli et olisi pariutunut miehen kanssa jolla ei ole sukua? Onneksi äitini ei ajatellut niin, muutoin minua ei olisi edes olemassa :(
T. Orvon tytär
Ensinnäkin kaikki naiset ei ole yhtä kieroja kun omat tuttusi. Kun on voinut käydä vahinko että se kumi on pujennut, ollut huonosti, kierukasta huolimatta raskaaksi tullut, unohtanut syödä pillerin yms. Vaikka se mies on elatusvelvollinen niin ei niitä elareita ole pakko naisen edes vaatia jos oma talous kestää. Isää ei ole pakko pakottaa olemaan vastuussa lapsestaan vastoin tahtoa. Tämä nyt vain on yleinen oletus ja miehiä pakotetaan aivan muulta taholta olemaan läsnä kuin lapsen äidin. Ja sama jos mies tahtoo olla tekemisissä niin ei sitä estetä. Ärsyttää tälläinen olettamus että kaikki yht elää elareilla ja pakottaa miehiä isäksi. Mies ja nainen ottaa aina riskin kun sänkyyn hyppää. Joku voi mennä pieleen ja se lapsi voi olla yksi seurauksista. Nainen ei ehkä pysty aborttiin kun se suojelu ja äidin vaisto saattaa herätä niin vahvana. Aivan nainen on tyhmä kun ei pyydä elareita. Nainen on juonitteleva ja huijari kun niitä pyytää. Mutta kun ei ole olemassa kun yksi totuus. Vain se mikä ulkopuolelta nähdään ja oletetaan. Jos yh koittaa sanoa oman kantansa on se joko valetta, typeryyttä tai ahneutta.