Lapsen hankkiminen yksin

Moraalisesti täysin väärin tehdä lasta, jolta evätään oikeus isään.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen saanut lapsen hedelmöityshoidoilla sinkkuna, samoin tuttuni. Molemmilla menee hyvin. Minä olen sittemmin mennyt naimisiinkin ja lapsella on isäpuoli ja sisäpuoli. Tosi fiksuja ja ihania lapsia kaikki. Oman lapseni elämää tunnen tietenkin paremmin, hänellä on paljon hyviä ystäviä ja pärjää koulussa jne.

Oli vapaa-aika toki raskasta, tarvitsee hyvät tukiverkostot totaali-yh:na.

Jatkan..

Jos joku kysyy minulta, kannattaako hankkia lapsi yksin, sanoin aina, etten kannusta siihen. Syynä, että se ehkä kärsii pois liian kevyesti asiaan suhtautuvat. Ne jotka ovat tosi vakavissaan ja ehdottomasti haluavat lapsen ja aikovat olla hyviä äitejä lapsilleen, ryhtyvät siihen ilman kannustustakin.

Olen itse tyytyväinen ratkaisuni. Koen, että juuri tämän lapsen piti syntyä juuri minulle, että se on kohtalo. Oman lapsettomuuteni takia hoidot olivat vaikeita ja onnistumistodennäköisyys oli vain 10%. Siinä on niin iso 90% todennäköisyys hoitojen ennustus, että todella uskon tämän olleen tarkoitettua.

En ole koskaan kärsinyt mistään yh:n/a. Sehän oli oma valintani ja suurin toiveeni maailmassa oli saada lapsi. Olen aina ollut äärimmäisen onnellinen lapsesta. Eli tosiaan ei voi mitenkään verrata sitä, että joku on yh omasta valinnastaan ja toinen dramaattisten ja ehkä vaikeiden tapahtumien johdosta vastentahtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Moraalisesti täysin väärin tehdä lasta, jolta evätään oikeus isään.

Eli jos miehesi kuolee kesken raskautesi, niin teet abortin, jottet vaan tee isätöntä lasta?

Minä olen suunnitellut meneväni tässä syksyllä ottamaan hedelmöityshoitoja. Ikää on 37 ja ei miestä. Ainoa haaveeni on ollut aina perhe ja lapsi, onneksi se nyt toteutuu.

Hauska lukea tätä, miten jyrkästi asiaa vastustetaan pienin tiedoin.

"Joku raukka huijataan isäksi!"

Ei huijata, klinikoille luovutetut siittiöt on annettu vapaaehtoisesti. Luovuttajat ovat luopuneet oikeuksistaan lapseen, eivätkä ole elatusvelvollisia.

"Veronmaksajien rahoista!"

Itselliset naiset hoidetaan vain yksityisklinikoilla.

Näiden huuteluiden sijaan miehet voisivat pysähtyä miettimään, MIKSI naiset kokevat yhä enemmissä määrin paremmaksi hankkia lapsen yksin.

Tälläkin palstalla saa lukea, miten esimerkiksi monesta miehestä on normaalia pitää perheessä kahta elintasoa (eli miehen rahat ja perheen rahat), taannutaan lapsen tullen itsekin passattavaksi, tai lähdetään ja jätetään perhe kun "ei tää ollukaan kivaa".

Niin. Miksiköhän nainen tosiaan harkitsee vakavasti, että yksin lapsen hankkiminen voisi olla kannattavampaa, kuin parisuhteessa.

Maailmalla on yleistymässä kaverivanhemmuus, jossa lapsi hankitaan jonkun toista sukupuolta olevan ystävän kanssa, jonka kanssa ei aiotakaan mennä parisuhteeseen. Molemmilla on oma elämä lapsen lisäksi. Jos Suomessa pidetään kynsin hampain kiinni nykyisestä ydinperhemallista, niin syntyvyys vain jatkaa laskuaan, koska ihmisiä ei enää kiinnosta perhe-elämä ja arki.

Ap voisi olla edelläkävijä Suomessa ja lähteä kokeilemaan kaverivanhemmuutta :)

Vierailija kirjoitti:

Hauska lukea tätä, miten jyrkästi asiaa vastustetaan pienin tiedoin.

"Joku raukka huijataan isäksi!"

Ei huijata, klinikoille luovutetut siittiöt on annettu vapaaehtoisesti. Luovuttajat ovat luopuneet oikeuksistaan lapseen, eivätkä ole elatusvelvollisia.

"Veronmaksajien rahoista!"

Itselliset naiset hoidetaan vain yksityisklinikoilla.

Näiden huuteluiden sijaan miehet voisivat pysähtyä miettimään, MIKSI naiset kokevat yhä enemmissä määrin paremmaksi hankkia lapsen yksin.

Tälläkin palstalla saa lukea, miten esimerkiksi monesta miehestä on normaalia pitää perheessä kahta elintasoa (eli miehen rahat ja perheen rahat), taannutaan lapsen tullen itsekin passattavaksi, tai lähdetään ja jätetään perhe kun "ei tää ollukaan kivaa".

Niin. Miksiköhän nainen tosiaan harkitsee vakavasti, että yksin lapsen hankkiminen voisi olla kannattavampaa, kuin parisuhteessa.

Entä jos itsellinen mies haluaa hankkia lapsen yksin, keinohedelmöityksen kautta? - Miksi naista tavataan erinomaisen usein täälläkin palstalla pitää parempana ja siten sopivampana toimimaan lapsen ainoana huoltajana ja oikeutettuna hankkimaan lapsen yksin, ilman kumppania (miestä ti naista) - koska hän on sukupuoleltaan, mitä on. Minulla on hieman vaikeuksia uskoa, että sukupuoli olisi jotenkin erityisesti määrävä ominaisuus tai mu vaikutin, minkä johdosta saattaisi olla, joteenkin erityisen paljon parempi tai huonompi vanhempi. Toki asiaan saattaa vaikuttaa se, että naisilla on olemassa löydettävissä varmasti enemmän ns. vertaistukea muista naisita, jotka toimivat syystä tai toisesta yksin vanhempana.

Toisinaan törmää edelleen myös siihen käsitykseen, että jos mm. avioerossa lasten lähivanhemmuus ja ensi-sijainen huolto on uskottu ja annettu miehelle, niin osa olettaa välittömästi, että lasten äidissä täytyy tai on täytynyt olla, jotain aivan perusteellista vikaa ja moitittavaa.

Sen sijaan, että osattaisiin tai kyettäsiin ajattelemaan, että lähivanhemmuuden antaminen miehelle on saattanut olla, jopa kumpienkin vanhempien yhteinen päätös ja toive. Ja saattaa laps(i)en kannalta olla huomattavasti parempi ratkaisu, kuin se, että lähivanhemmuus oltaisiin uskottu naiselle. 

Tarvitseeko tämä esimerkin? No esimerkiksi tilanteessa, jossa nainen toimii työssä, jossa hän joutuu olemaan paljon poissa kotoa, e. lasten luota, niin lapsille jouduttaisiin hankkimaan jostain useammin erillien hoitopaikka, jos äidille olisi uskottu lähivanhemmuus 

Mutta varmasti osa ajattelee nyt, että tällaisessa tilanteessa naisen pitäisi tai olisipitänyt  ymmärtää laittaa asiat (muka) tärkeysjärjstykseen ja luopua mahd. muualle vievästä työstään ja kenties urastaan ja omistautua lapsilleen. Koska mitä siitä nyt tuliisi, jos mies on lapsista enempi vastuussa.  - Eikö tällainen ajatus ole vähän vanhanaikainen(?)          

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska lukea tätä, miten jyrkästi asiaa vastustetaan pienin tiedoin.

"Joku raukka huijataan isäksi!"

Ei huijata, klinikoille luovutetut siittiöt on annettu vapaaehtoisesti. Luovuttajat ovat luopuneet oikeuksistaan lapseen, eivätkä ole elatusvelvollisia.

"Veronmaksajien rahoista!"

Itselliset naiset hoidetaan vain yksityisklinikoilla.

Näiden huuteluiden sijaan miehet voisivat pysähtyä miettimään, MIKSI naiset kokevat yhä enemmissä määrin paremmaksi hankkia lapsen yksin.

Tälläkin palstalla saa lukea, miten esimerkiksi monesta miehestä on normaalia pitää perheessä kahta elintasoa (eli miehen rahat ja perheen rahat), taannutaan lapsen tullen itsekin passattavaksi, tai lähdetään ja jätetään perhe kun "ei tää ollukaan kivaa".

Niin. Miksiköhän nainen tosiaan harkitsee vakavasti, että yksin lapsen hankkiminen voisi olla kannattavampaa, kuin parisuhteessa.

Entä jos itsellinen mies haluaa hankkia lapsen yksin, keinohedelmöityksen kautta? - Miksi naista tavataan erinomaisen usein täälläkin palstalla pitää parempana ja siten sopivampana toimimaan lapsen ainoana huoltajana ja oikeutettuna hankkimaan lapsen yksin, ilman kumppania (miestä ti naista) - koska hän on sukupuoleltaan, mitä on. Minulla on hieman vaikeuksia uskoa, että sukupuoli olisi jotenkin erityisesti määrävä ominaisuus tai mu vaikutin, minkä johdosta saattaisi olla, joteenkin erityisen paljon parempi tai huonompi vanhempi. Toki asiaan saattaa vaikuttaa se, että naisilla on olemassa löydettävissä varmasti enemmän ns. vertaistukea muista naisita, jotka toimivat syystä tai toisesta yksin vanhempana.

Toisinaan törmää edelleen myös siihen käsitykseen, että jos mm. avioerossa lasten lähivanhemmuus ja ensi-sijainen huolto on uskottu ja annettu miehelle, niin osa olettaa välittömästi, että lasten äidissä täytyy tai on täytynyt olla, jotain aivan perusteellista vikaa ja moitittavaa.

Sen sijaan, että osattaisiin tai kyettäsiin ajattelemaan, että lähivanhemmuuden antaminen miehelle on saattanut olla, jopa kumpienkin vanhempien yhteinen päätös ja toive. Ja saattaa laps(i)en kannalta olla huomattavasti parempi ratkaisu, kuin se, että lähivanhemmuus oltaisiin uskottu naiselle. 

Tarvitseeko tämä esimerkin? No esimerkiksi tilanteessa, jossa nainen toimii työssä, jossa hän joutuu olemaan paljon poissa kotoa, e. lasten luota, niin lapsille jouduttaisiin hankkimaan jostain useammin erillien hoitopaikka, jos äidille olisi uskottu lähivanhemmuus 

Mutta varmasti osa ajattelee nyt, että tällaisessa tilanteessa naisen pitäisi tai olisipitänyt  ymmärtää laittaa asiat (muka) tärkeysjärjstykseen ja luopua mahd. muualle vievästä työstään ja kenties urastaan ja omistautua lapsilleen. Koska mitä siitä nyt tuliisi, jos mies on lapsista enempi vastuussa.  - Eikö tällainen ajatus ole vähän vanhanaikainen(?)          

Tähän ajattelu tapaan ei voi vaikuttaa muuten kuin nostamalla asia tapetille. Itse uskon että moni isä olisi parempi lähivanhempi lapsilleen kuin äiti. Suomen laki vain ajaa enenmän äitien oikeuksia. Vaikka saatiinkin juuri uusi laki läpi joka auttaa isien oikeuksia ja antaa uusia mahdollisuuksia, on se silti suosiva äitejä kohtaan. Nämä nykyihmisille selkärankaan taotut harhaluulot ovat liian tiukassa. "Äiti hoitaa lapset, isä maksaa" on melkeen jokaisella päässään. Itse aijon lapseni kasvattaa niin että tietävät ettei asiat ole näin mustavalkoisia. Ehkä tulevaisuudessa isät nähdään tasavertaisina vanhempina ja yhtä pätevinä kuin äidit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska lukea tätä, miten jyrkästi asiaa vastustetaan pienin tiedoin.

"Joku raukka huijataan isäksi!"

Ei huijata, klinikoille luovutetut siittiöt on annettu vapaaehtoisesti. Luovuttajat ovat luopuneet oikeuksistaan lapseen, eivätkä ole elatusvelvollisia.

"Veronmaksajien rahoista!"

Itselliset naiset hoidetaan vain yksityisklinikoilla.

Näiden huuteluiden sijaan miehet voisivat pysähtyä miettimään, MIKSI naiset kokevat yhä enemmissä määrin paremmaksi hankkia lapsen yksin.

Tälläkin palstalla saa lukea, miten esimerkiksi monesta miehestä on normaalia pitää perheessä kahta elintasoa (eli miehen rahat ja perheen rahat), taannutaan lapsen tullen itsekin passattavaksi, tai lähdetään ja jätetään perhe kun "ei tää ollukaan kivaa".

Niin. Miksiköhän nainen tosiaan harkitsee vakavasti, että yksin lapsen hankkiminen voisi olla kannattavampaa, kuin parisuhteessa.

Entä jos itsellinen mies haluaa hankkia lapsen yksin, keinohedelmöityksen kautta? - Miksi naista tavataan erinomaisen usein täälläkin palstalla pitää parempana ja siten sopivampana toimimaan lapsen ainoana huoltajana ja oikeutettuna hankkimaan lapsen yksin, ilman kumppania (miestä ti naista) - koska hän on sukupuoleltaan, mitä on. Minulla on hieman vaikeuksia uskoa, että sukupuoli olisi jotenkin erityisesti määrävä ominaisuus tai mu vaikutin, minkä johdosta saattaisi olla, joteenkin erityisen paljon parempi tai huonompi vanhempi. Toki asiaan saattaa vaikuttaa se, että naisilla on olemassa löydettävissä varmasti enemmän ns. vertaistukea muista naisita, jotka toimivat syystä tai toisesta yksin vanhempana.

Toisinaan törmää edelleen myös siihen käsitykseen, että jos mm. avioerossa lasten lähivanhemmuus ja ensi-sijainen huolto on uskottu ja annettu miehelle, niin osa olettaa välittömästi, että lasten äidissä täytyy tai on täytynyt olla, jotain aivan perusteellista vikaa ja moitittavaa.

Sen sijaan, että osattaisiin tai kyettäsiin ajattelemaan, että lähivanhemmuuden antaminen miehelle on saattanut olla, jopa kumpienkin vanhempien yhteinen päätös ja toive. Ja saattaa laps(i)en kannalta olla huomattavasti parempi ratkaisu, kuin se, että lähivanhemmuus oltaisiin uskottu naiselle. 

Tarvitseeko tämä esimerkin? No esimerkiksi tilanteessa, jossa nainen toimii työssä, jossa hän joutuu olemaan paljon poissa kotoa, e. lasten luota, niin lapsille jouduttaisiin hankkimaan jostain useammin erillien hoitopaikka, jos äidille olisi uskottu lähivanhemmuus 

Mutta varmasti osa ajattelee nyt, että tällaisessa tilanteessa naisen pitäisi tai olisipitänyt  ymmärtää laittaa asiat (muka) tärkeysjärjstykseen ja luopua mahd. muualle vievästä työstään ja kenties urastaan ja omistautua lapsilleen. Koska mitä siitä nyt tuliisi, jos mies on lapsista enempi vastuussa.  - Eikö tällainen ajatus ole vähän vanhanaikainen(?)          

Tähän ajattelu tapaan ei voi vaikuttaa muuten kuin nostamalla asia tapetille. Itse uskon että moni isä olisi parempi lähivanhempi lapsilleen kuin äiti. Suomen laki vain ajaa enenmän äitien oikeuksia. Vaikka saatiinkin juuri uusi laki läpi joka auttaa isien oikeuksia ja antaa uusia mahdollisuuksia, on se silti suosiva äitejä kohtaan. Nämä nykyihmisille selkärankaan taotut harhaluulot ovat liian tiukassa. "Äiti hoitaa lapset, isä maksaa" on melkeen jokaisella päässään. Itse aijon lapseni kasvattaa niin että tietävät ettei asiat ole näin mustavalkoisia. Ehkä tulevaisuudessa isät nähdään tasavertaisina vanhempina ja yhtä pätevinä kuin äidit.

Tää nyt menee varsinaisen aiheen ohi jossain määrin, mutta tuo "Äiti hoitaa lapset, isä maksaa" on kyllä jostain syystä aika monen suomalaisnaisen unelma ... Just saying. 

Kuinka moni teistä olisi halunnot olla isätön lapsi? Minä en ainakaan, perhe ja isä oli tosi tärkeitä. Halveksin tuollaista aivan yli kaiken. Lapsi on ihminen, kokonainen, itsenäinen, tunteineen ja tarpeineen. Jokainen meistä haluaisi syntyä perheeseen. En olisi halunnut olla mikään äitini tarpeiden ja hormonien täyttymys, en tosiaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska lukea tätä, miten jyrkästi asiaa vastustetaan pienin tiedoin.

"Joku raukka huijataan isäksi!"

Ei huijata, klinikoille luovutetut siittiöt on annettu vapaaehtoisesti. Luovuttajat ovat luopuneet oikeuksistaan lapseen, eivätkä ole elatusvelvollisia.

"Veronmaksajien rahoista!"

Itselliset naiset hoidetaan vain yksityisklinikoilla.

Näiden huuteluiden sijaan miehet voisivat pysähtyä miettimään, MIKSI naiset kokevat yhä enemmissä määrin paremmaksi hankkia lapsen yksin.

Tälläkin palstalla saa lukea, miten esimerkiksi monesta miehestä on normaalia pitää perheessä kahta elintasoa (eli miehen rahat ja perheen rahat), taannutaan lapsen tullen itsekin passattavaksi, tai lähdetään ja jätetään perhe kun "ei tää ollukaan kivaa".

Niin. Miksiköhän nainen tosiaan harkitsee vakavasti, että yksin lapsen hankkiminen voisi olla kannattavampaa, kuin parisuhteessa.

Entä jos itsellinen mies haluaa hankkia lapsen yksin, keinohedelmöityksen kautta? - Miksi naista tavataan erinomaisen usein täälläkin palstalla pitää parempana ja siten sopivampana toimimaan lapsen ainoana huoltajana ja oikeutettuna hankkimaan lapsen yksin, ilman kumppania (miestä ti naista) - koska hän on sukupuoleltaan, mitä on. Minulla on hieman vaikeuksia uskoa, että sukupuoli olisi jotenkin erityisesti määrävä ominaisuus tai mu vaikutin, minkä johdosta saattaisi olla, joteenkin erityisen paljon parempi tai huonompi vanhempi. Toki asiaan saattaa vaikuttaa se, että naisilla on olemassa löydettävissä varmasti enemmän ns. vertaistukea muista naisita, jotka toimivat syystä tai toisesta yksin vanhempana.

Toisinaan törmää edelleen myös siihen käsitykseen, että jos mm. avioerossa lasten lähivanhemmuus ja ensi-sijainen huolto on uskottu ja annettu miehelle, niin osa olettaa välittömästi, että lasten äidissä täytyy tai on täytynyt olla, jotain aivan perusteellista vikaa ja moitittavaa.

Sen sijaan, että osattaisiin tai kyettäsiin ajattelemaan, että lähivanhemmuuden antaminen miehelle on saattanut olla, jopa kumpienkin vanhempien yhteinen päätös ja toive. Ja saattaa laps(i)en kannalta olla huomattavasti parempi ratkaisu, kuin se, että lähivanhemmuus oltaisiin uskottu naiselle. 

Tarvitseeko tämä esimerkin? No esimerkiksi tilanteessa, jossa nainen toimii työssä, jossa hän joutuu olemaan paljon poissa kotoa, e. lasten luota, niin lapsille jouduttaisiin hankkimaan jostain useammin erillien hoitopaikka, jos äidille olisi uskottu lähivanhemmuus 

Mutta varmasti osa ajattelee nyt, että tällaisessa tilanteessa naisen pitäisi tai olisipitänyt  ymmärtää laittaa asiat (muka) tärkeysjärjstykseen ja luopua mahd. muualle vievästä työstään ja kenties urastaan ja omistautua lapsilleen. Koska mitä siitä nyt tuliisi, jos mies on lapsista enempi vastuussa.  - Eikö tällainen ajatus ole vähän vanhanaikainen(?)          

Tähän ajattelu tapaan ei voi vaikuttaa muuten kuin nostamalla asia tapetille. Itse uskon että moni isä olisi parempi lähivanhempi lapsilleen kuin äiti. Suomen laki vain ajaa enenmän äitien oikeuksia. Vaikka saatiinkin juuri uusi laki läpi joka auttaa isien oikeuksia ja antaa uusia mahdollisuuksia, on se silti suosiva äitejä kohtaan. Nämä nykyihmisille selkärankaan taotut harhaluulot ovat liian tiukassa. "Äiti hoitaa lapset, isä maksaa" on melkeen jokaisella päässään. Itse aijon lapseni kasvattaa niin että tietävät ettei asiat ole näin mustavalkoisia. Ehkä tulevaisuudessa isät nähdään tasavertaisina vanhempina ja yhtä pätevinä kuin äidit.

Tää nyt menee varsinaisen aiheen ohi jossain määrin, mutta tuo "Äiti hoitaa lapset, isä maksaa" on kyllä jostain syystä aika monen suomalaisnaisen unelma ... Just saying. 

Niinhän se on. Mut ei se ole kaikkien unelma. Ja jos se ei oo mun unelma ni mä voin lapsilleni koittaa opettaa ettei mies ole naisen lompakko. Mies ei ole vain status ja elintason nostattaja. Niin kun se parisuhdekkaan ei ole onnellisuuden mittapuu. Sinkkuna voi olla onnellisempikin kun parisuhteessa. Mikään ei muutu jos vaan toitotetaan et "niin ne kaikki muutkin tekee/ajattelee ni oon vaan hiljaa omasta mielipiteestäni" miesten asema isinä olis paljon parenpi jos ne ei vaan alistuis ja jättäis esim huoltajuutta. Pistäs vastaan ni parin (10) vuodenpäästä olis muilla isillä helpompaa huoltajuuskiistoissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä olisi halunnot olla isätön lapsi? Minä en ainakaan, perhe ja isä oli tosi tärkeitä. Halveksin tuollaista aivan yli kaiken. Lapsi on ihminen, kokonainen, itsenäinen, tunteineen ja tarpeineen. Jokainen meistä haluaisi syntyä perheeseen. En olisi halunnut olla mikään äitini tarpeiden ja hormonien täyttymys, en tosiaankaan.

Itsellä isä ei koskaan välittänyt. Näin vanhempana ajattelen että parempi olisi ollut ilman.

No meidän isättömällä on huippu pappa ja huippuja muita miehiä (tuttuja,ei mitään äidin hoitoja...).Mikä ihmisraunio tuosta tuleekaan...Mutta ap:lle: Rahaa säästöön ja konkonlainen tukiverkko kannattaa olla,kyllä sille on käyttöä.Ja näitä samassa tilanteessa olevia on paljon nyktyisin.

Saahan se mieskin lapsen halutesaan yksin .case Jani Toivola.

Itse olen ajatellut lahjoittaa munasoluja, koska olen 32-vuotias enkä ole koskaan seurustellut. 35v. on se raja kun ei saa enää luovuttaa.

En usko, että itse jaksaisin yksinhuoltajana ja haluaisin kovasti lapselleni isän.

Mutta miehiä ei vain näytä kiinnostavan.

Ei muutakun baaripano puhkotulla kortsulla ;) Tai valehtelet syöväsi pillereitä.

Vierailija kirjoitti:

No meidän isättömällä on huippu pappa ja huippuja muita miehiä (tuttuja,ei mitään äidin hoitoja...).Mikä ihmisraunio tuosta tuleekaan...Mutta ap:lle: Rahaa säästöön ja konkonlainen tukiverkko kannattaa olla,kyllä sille on käyttöä.Ja näitä samassa tilanteessa olevia on paljon nyktyisin.

Lapsi ei silti ole mikään lemmikki joka vaan hankitaan itselle välittämättä hänen isättömyydestään. Jos ei pysty tarjoamaan lapselle perhettä, niin ei pitäisi ehdoin tahdoin lähteä "tekemään" itselleen seuraa. Lapset kuuluu tasapainoiseen parisuhteeseen.

Kaveri valehteli aina koulussa isästään kaikkea eikä kehdannut päästää ketään kotiinsa. Vasta yläasteella kertoi häpeävänsä ja kaipaavansa isää. Surullista. Saipahan sitten äiti haluamansa... Olisiko kannattanut hankkia vaikka koira?

Vierailija kirjoitti:

No meidän isättömällä on huippu pappa ja huippuja muita miehiä (tuttuja,ei mitään äidin hoitoja...).Mikä ihmisraunio tuosta tuleekaan...Mutta ap:lle: Rahaa säästöön ja konkonlainen tukiverkko kannattaa olla,kyllä sille on käyttöä.Ja näitä samassa tilanteessa olevia on paljon nyktyisin.

No tuossa noi keskeiset tulikin ... vahvat tukiverkot ja kohtuullisesti rahaa.

Mutta rakastavia ja luotettavia ihmisiä se lapsi tarvitsee ympärilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meidän isättömällä on huippu pappa ja huippuja muita miehiä (tuttuja,ei mitään äidin hoitoja...).Mikä ihmisraunio tuosta tuleekaan...Mutta ap:lle: Rahaa säästöön ja konkonlainen tukiverkko kannattaa olla,kyllä sille on käyttöä.Ja näitä samassa tilanteessa olevia on paljon nyktyisin.

Lapsi ei silti ole mikään lemmikki joka vaan hankitaan itselle välittämättä hänen isättömyydestään. Jos ei pysty tarjoamaan lapselle perhettä, niin ei pitäisi ehdoin tahdoin lähteä "tekemään" itselleen seuraa. Lapset kuuluu tasapainoiseen parisuhteeseen.

Toisaalta näinkin, mutta jos on vahvat, luotettavat, rakastavat ja pitkäaikaiset tukiverkot (sukulaisia ja ystäviä) lapsella, niin ei se silloin ole minusta sama kuin että nainen hankkisi itselleen vain lemmikin. 

Ja jos lapselle kerrotaan alusta asti, että häntä ehdottomasti tosi paljon toivottiin (jopa niinkin paljon että lähdettiin tällaiseen hankkeeseen) ja että biologinen isä on mies, joka halusi hänen syntyvän (koska tuo spermanluovutus on vapaaehtoista - eri asia olisi huijata joku mies isäksi) eikä ole häntä hylännyt, niin eikö siinä ole hyvät lähtökohdat onnelliselle lapsuudelle ja vahvalle itsetunnolle? Varsinkin jos on paljon muita aikuisia, kuten sukulaisia ja ystäviä, joille lapsi on tärkeä.

Itse en aidosti tiedä mitä ajattelen asiasta, mutta en olisi täysin tuomitsemassa. Ja kyllä nykyään ympäristönkin suhtautuminen on paljon hyväksyvämpää, kun niitä perhemuotoja on vaikka mitä.

Varmaan tärkeää on vastuullisuus sitä lasta kohtaan, eli että pystyykö tarjoamaan kunnon elämän, mikä tarkoittaa juuri niitä tukiverkkoja ja rahaa. Jos pystyy, niin miksi se olisi niin paljon kauheampaa lapselle olla osa erilaista perhekuviota?

Lisäksi mielestäni noissa virallisissa spermanluovutuskuvioissa spermaa luovuttavat miehet antavat luvan siihen, että kun lapsi täyttää 18, hän voi saada tietää biologisen isänsä henkilöllisyyden halutessaan (tosin en ole tästä varma). Ja jos mies tuollaiseen lähtökohtaisesti suostuu ja sen tietää, niin tuskin se yhteydenotto biologiselta lapselta kovin vastentahtoinen voisi olla. Joten ilmeisesti se lapsi pystyy kuitenkin halutessaan saada selville täysi-ikäisenä, mikä sukutausta on isän puolelta.

Joo, varmaan sellainen stabiili ja idyllinen ydinperhe olisi paras, mutta kun se ei ole kaikille mahdollinen. Joten miksei voisi miettiä muita kuvioita, niin kauan kuin mennään lapsen etu edellä? Ja eihän se lapsen etu aina ole ehdottomasti se, että on biologinen vanhempi kuvioissa, vaan se että on rakastava ja luotettava aikuinen ja mielellään useampi.