Mitä kummallista kirjassa tapahtuu?-peukutusketju

Valas voittaa, huono venäläispöytä pysyy huonona, mutta parkilaivan rakentamisesta sentään päästään sopuun.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä on kauniit nimet, kukaan ei ole Kersti Rämä-Hourula.

Niinhän sinä luulet. Et selvästi tunne Marsipaani Räikköstä. Tai Helvi ja Esko Syväpimppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan syömässä, ja (nais)henkilö vain vähän tökkii ruokaa haarukalla, ja toteaa sitten: "Ei minulla olekaan yhtään nälkä".

Kyllä minulle nyt aina ruoka maistuu, heh :) Ja vaikkei niin maistuisikaan, niin onhan tuo tolkutonta haaskausta! Ainakin kun mennään ulos syömään, tilataan ja maksetaan, niin kuka sitten alkaa masennella, että jätänpäs ruuan koskematta...

Totta! Tämä on tuttua myös elokuvien puolella. Vai oletteko koskaan nähneet hyvällä ruokahalulla varustettua sankaritarta. Ja jos jostain syystä menettää ruokahalunsa ei koskaan kerrota/näytetä miten kasaa voileipää jääkaapilla kun se menetetty ruokahalu on sitten palannut kuten yleensä väistämättä tapahtuu!

Viisikoissa ruoka maistuu kaikille! Tekee mieli itsekin eväsleipiä, säilykehedelmiä ja kakkua...

Maalaisvoita ja inkiväärilimonadia.

Kurt Wallender ihmemies.

Milloinhan se nukkuu?

Nykykirjat kaikki (no, ei ihan, mutta liian usein) alkavat hyppäämällä räväkästi keskelle actionia, johonkin jännittävään tarinan huippukohtaan. Siitä jaaritellaan koko kappaleen ajan, vaikka vielä ei tunneta henkilöitä eikä tiedetä mistä on kyse. Sitten seuraavan kappaleen alkaessa aloitetaan koko tarina alusta alkaen. En tykkää. Mitä iloa jännästä kohtauksesta on, kun ei tiedä taustoja? Onko se lähinnä mainostusta, että kannattaa alkaa lukea, näin jännää tiedossa? Onko se tätä nykyajan malttamattomuutta? Onko kilpailu niin kovaa, että täytyy epätoivoisesti vetää huomiota puoleensa ensimmäisillä riveillä?

Mieluummin vanhanaikaisesti luen takakannen ja vähän selailen kirjaa saadakseni siitä käsityksen. Ja mieluiten luen kirjoja, jotka etenevät siivossa aikajärjestyksessä. Vaikka sitten päähenkilön syntymästä lähtien. Liialliset takautumatkin ja jatkuva paikasta ja henkilöstä toiseen pomppinen häiritsevät. Nekin taitavat olla sitä nykyajan malttamattomuutta ja keskittymiskyvyttömyyttä. (Taivastelee tämä 3-kymppinen täti...)

Kannattaa tehdä se takakansiteksti hyvin, niin sillä saa lukijan kiinnostumaan! Vähän aikaa sitten luin kirjan, jonka takakansiteksti keskittyi ihan väärään asiaan: sen laatija ei selvästi ollut lukenut kirjaa alkua pidemmälle.

Olenko mä ainoa ihminen, kenelle "peukuttamisesta" tulee mieleen jotain aivan muuta kuin se, että klikkaillaan tykkää nappia netissä? Hulluilla on halvat huvit, kaltaisellani idiootilla ilmaiset, mutta joka kerta kun täällä puhutaan peukutusketjuista, niin mulla nousee vienon mairea vire suupieliini. :)

Dekkareissa poliiseille kertyy järkyttävät ylityöt, mutta pitävätkö he koskaan vapaita, tai saavatko ylityökorvauksia?

Vierailija kirjoitti:

Olenko mä ainoa ihminen, kenelle "peukuttamisesta" tulee mieleen jotain aivan muuta kuin se, että klikkaillaan tykkää nappia netissä? Hulluilla on halvat huvit, kaltaisellani idiootilla ilmaiset, mutta joka kerta kun täällä puhutaan peukutusketjuista, niin mulla nousee vienon mairea vire suupieliini. :)

Olet sinä ainoa.  

JK: Minkä ikäinen?

Ihmisillä on paljon yhteisiä aktiviteetteja naapuriensa tai työkavereidensa kanssa.Piipahtavat iltaisin toistensa luo illalliselle ja tai harrastuksiin,kaikilla on hyvä luottoystävä johon voi luottaa.Töiden jälkeen menevät työkavereiden jälkeen kaljalle,eikä mitään kiirettä ruokakauppaan.

Jos joutuu keskelle rikosvyyhtiä tai näkee selvän rikoksen kukaan ei soita poliisille.

Ja sitten häntä ammutaan tai pahoinpidellään,joutuu sairaalaan ja kun tulee tajuihinsa pakenee melkein välittömästi jatkamaan työtään,eikä päivääkään pidä sairaslomaa olipa jalka poikki tai keuhkoon ammuttu.

Vierailija kirjoitti:

Dekkareissa se poliisi/etsivä tms. ei ikinä nuku, juo alkoholia iltaisin ja nousee ennen kukonlaulua juoksemaan pitkiä lenkkejäja lähtee sitten virkeänä ratkomaan mysteeriä taas viideksitoista tunniksi

Vierailija kirjoitti:

Melko paskoja kirjoja suurin osa teistä vaikuttaisi lukevan. Jotain romanttista hömppää ja valmiiksi pureskeltuja tusinadekkareita.

Joo, itsekin ihmettelin, mitä ihmeen kirjoja ihmiset tämän ketjun perusteella oikein lukee. Olisi kiva kuulla jotain esimerkkejä. Parin ensimmäista sivua ketjusta on ainakin aika päinvastaisia kuvauksia kuin mitä itse olen kirjoista lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko paskoja kirjoja suurin osa teistä vaikuttaisi lukevan. Jotain romanttista hömppää ja valmiiksi pureskeltuja tusinadekkareita.

Joo, itsekin ihmettelin, mitä ihmeen kirjoja ihmiset tämän ketjun perusteella oikein lukee. Olisi kiva kuulla jotain esimerkkejä. Parin ensimmäista sivua ketjusta on ainakin aika päinvastaisia kuvauksia kuin mitä itse olen kirjoista lukenut.

Samoin. Luin pari ekaa sivua ja jäin ihmettelemään, millaisia kirjoja ihmiset oikeasti lukee. Lukekaa ihmiset rakkaat parempia kirjoja älkääkä roskaa :D.

Nää luetellut asiat onkin niitä monien kirjojen kliseitä, ei se silti tarkoita että kaikki kommentoijat lukisivat vain ja ainostaan tylsiä Harlekiineja.

Kertokaahan sitten mitkä ovat niitä "parempia" kirjoja, jos kommenteista päätellen luetaan paskoja kirjoja?

Vierailija kirjoitti:

Kirjoissa on yliedustettuna päähenkilöt, joilla on kirjallisia harrastuksia.

Yllättäen.

Teini-ikäinen päähenkilö on aina huippuälykäs. Hän laukoo sarkastisesti sitaatteja antiikin filosofeilta, eikä kukaan koskaan tajua, kunnes harrastusryhmässä johon äiti on päähenkilön pakottanut, löytyy vastakkaisen sukupuolen edustaja, joka esittää täysin vastakkaisen näkemyksen ja päähenkilö menee aivan änkäksi.

Aluksi päähenkilö vihaa uuttaa tyyppiä, ja hänen ystävänsä onkin heti ihastunut uuteen tyyppiin. Sitten he joutuvat tukalaan tilanteeseen, todennäköisesti ilman vaatteita, ja uusi tyyppi pelastaa päähenkilön. Muutaman käänteen jälkeen päähenkilö ja uusi tyyppi päätyvät yhteen, ja päähenkilön kaveri onkin jo iskenyt jonkun muun (hän oli jo välillä kerinnyt suuttumaan päähenkilön ja uuden tyypin suhteesta, vaikka päähenkilö vihasi koko tyyppiä).

Dekkareissa päähenkilö on elämänsä sössinyt keski-ikäinen mies, jolla ei ole muuta kuin työ, viina ja jatkuva masennus. Siitä huolimatta hän saa aina iskettyä nuoren näyttävän naisen yhden yön juttuun. Nainen poikkeuksetta liittyy jollakin tavalla tutkittavaan tapaukseen.

Toiseksi viimeisessä luvussa etsivä on tuoliin sidottuna veneessä tai kellarissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaahan sitten mitkä ovat niitä "parempia" kirjoja, jos kommenteista päätellen luetaan paskoja kirjoja?

Dostojevski, Tolstoi, Murakami, Spiegelman, Vonnegut, Steinbeck, J. R. R. Tolkien, Hardy, Ishiguro, Sugawara Takasuen tytär, Hobb, Waltari, Hesse, monet antiikin kirjailijat, M. Shikibu, Rothfuss, Hemingway, Guillou, Zola, Hosseini, Irving, Camillo Jose Cela, Iggulden, Gogol, C. & E. Bronte, Viktor Frankl, Burleigh, A. Golden, G. G. Marquez, Camus... onhan näitä. Luen itsekin paljon hömppää, mutta klassikko tai muuten vain hyvä kirja silloin tällöin luettuna kehittää ihan eri tavalla.

Kaikilla kirjan henkilöillä on paljon kummallisia ongelmia, traagisia kohtaloita ja lapsuuden traumoja. Kukaan ei ole tasapainoinen ja ongelmaton. Esimerkiksi kirjassa "Kani nimeltä Jumala" - joka on kuitenkin ihana kirja!

Vierailija kirjoitti:

Kirjoissa kukaan ei reagoi normaalisti keskustelun väärinkäsityksiin selittämällä asiaa vaan lamaantuu eikä ymmärrä tilannetta. Keskustelukumppani joko häipyy sekunnissa paikalta ilman, että toinen ehtii kissaa sanoa tai sitten tämä selittämätön lamaannus kestää tunteja. Monta lukua menee väärinymmärryksen vallassa ilman, että kukaan sanoo "ei se mennyt noin vaan näin" ja asia olisi ratkaistu.

Esim.

"Martta, sinä olet pettänyt minua!" Erkki huusi, "Tämä tekstiviesti todistaa sen!"

Martta ei saanut sanaa suustaan. Eihän hän ikinä voisi pettää raksta Erkkiään. Eihän hänellä edes ollut puhelinta. Martta tuijotti typertyneenä, kun Erkki pakkasi kaikki tavaransa, perui sähkösopimukset, leikkasi nurmikon ja tamppasi matot.

"Hyvästi, senkin lumppu!" Erkki sanoi seuraavana päivänä ovella paiskatessaan sen kiinni.

Martta puhkesi katkeraan itkuun. Kunpa Erkki vain olisi kuunnellut! Martta olisi voinut selittää, ettei puhelin ollut häneen vaan Miriamin, perheen siivoojan.

KUOLIN 😂😂😂😂😂 Ai luoja tää oli paras.