Kaikki äidit, millaisen tyttöystävän toivoisitte pojallenne

Sellaisen, joka syö hyvällä halulla kaikkea ruokaa. En jaksaisi alkaa vääntämään mitään vegaanipöperöitä, mutta tykkään kutsua ihmisiä syömään.

Poikani tyttöystävä on ihan erilainen kuin minä.

Hyvä niin :)

Hänellä ei ole ripsienpidennyksiä ja hän on muutenkin luomu (hiukset, kynnet, kasvot). Näistä asioista olen todella iloinen.

Poikani tykkää hänestä ja hän tykkää ilmeisimmin pojastani. Olen iloinen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi toivoisin pojalleni juuri tyttöystävää? Eikö hän saa itse valita, mistä pitää?

Ä39

Kun nimenomaan sitä ei voi itse valita mistä tykkää.

Samaa älykkyystasoa ja mielellään samalta alalta.  

Sellainen, jonka kanssa poikani on onnellinen ja joka on onnellinen poikani kanssa.

Sellainen, joka rakastaa poikaani ja jota poikani rakastaa. Sellainen, että tulevat toimeen ja ovat onnellisia. Muulla ei mitään väliä. 

Toivon että tyttö(tai poika) omaa hyvät ihmissuhdetaidot ja täten tulee loistavasti juttuun paitsi poikani, myös minun kanssani. Pelkään olevani hirviöanoppi joten tämä helpottaisi kaikkien elämää...

Muuten toiveissa olisi kohtelias, siisti, mieleltään avoin, tasavertainen kumppani jonka kanssa poika olisi äärettömän onnellinen. Kunhan olisi onnellinen.

Sellaisen, joka rakastaa poikaani.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, joka ei esittele itseään missään instagrammeissa sun muualla somessa. Meikkaa hillitysti tai mielellään ei ollenkaan, vaan on luonnonkaunis oma itsensä. Pukeutuu siististi, ei paljastavasti että tissit on tyrkyllä tai sortsit kesällä niin lyhyet että perseposket vilkkuu.

On itsenäinen, eikä sellainen joka etsii miehestä elättäjää. Opiskelee tai on töissä, jos ei ole kumpaakaan niin ainakin yrittäisi etsiä töitä tai opiskelupaikkaa, eli ei ole laiskana vaan kotona ja asenne sellainen ettei edes halua tehdä mitään.

Itselläni on ollut vakava masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsin edelleen, eli minua ei itseäni haittaa jos tytöllä vaikka olisi tälläisiä ongelmia, kunhan kävisi vaikka terapiassa. 

Ja tietenkin pitäisi olla rehellinen, luotettava, uskollinen, huumorintajuinen ja semmoinen jalat maassa tyyppi, luonnonläheinen ja eläimistä pitävä. 

Lopulta poika sen itse valitsee oman kumppaninsa :D

Pakko sanoa, että miehenä ja kahden lapsen isänä (tyttö ja poika) olen todella hämmästynyt, että kukaan aloittaa poikansa toivetyttöystävän kuvailun meikkaustyylistä. Ja muut naiset? peukuttaa. Oikeasti - ymmärrän, että poijalla itsellä voi olla toiveita tyylin suhteen, mutta että äidillä. 

Tällä hetkellä kelpaisi kuka vaan muu kuin tuo henkistä väkivaltaa käyttävä narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin miniän, joka jatkaa perheemme perinteitä sitten kun minusta aika jättää. Haluaisin miniän olevan uskollinen ja rakastava vaimo pojalleni, sekä rakastava ja huolehtiva äiti lapsenlapsilleni. Toivoisin hänen olevan ei-wt, eli ei shokkitukkaa, tatuointeja eikä lävistyksiä, vaan terveet elintavat, säädylliset vaatteet jne. Haluaisin hänen voivan tulla osaksi perhettämme, kuten minäkin olen aikoinani tullut osaksi mieheni perhettä. 

Ai kamala. Millaisia ne perinteet on, ettei poikasi pysty niitä jatkamaan? Omat pojat saa ottaa meidän perheen perinteitä miten haluavat, mutta ilman muuta ne pitää sovittaa myös puolison puolen perinteisiin.

Omalla pojalla on ollut useita seurustelukumppaneita ja lähes kaikki olen tavannutkin paria ensimmäistä teini-iän tyttöystävää lukuunottamatta. Mitään vikaa en kenestäkään ole huomannut, mutta kahta eksää kaipaan kovasti. Erityisiä toiveita minulla ei ole, luotan pojan ihmistuntemukseen.

No kuule, poikani on menettänyt lapsena onnettomuudessa puolet sormistaan, joten on useitakin asioita, joita hän ei voi enää tehdä. Meidän perheellä on muutamia sukupolvia yhdistäviä perinteitä, jotka toistuvat korkeintaan kerran vuodessa, joten niiden opettaminen miniälle, eli käytännössä niiden lastenlapsille ja lastenlastenlapsille antaminen ei ihan kauhean suurta kidutusta ole. 

Nyt rupesi kiinnostamaan nuo perinteet...Lisäksi, mistä sinä tiedät tuleeko poikasi perheeseen lapsia? Niin ja vaikka tulisikin, kiinnostaako näitä vielä syntymättömiä lapsia pätkääkään yhtään mitkään perinteet?

12 vuotiaan poikani kanssa leikkivä saman ikäinen tyttö on kiva. Heillä on hauskaa yhdessä. En panisi pahakseni, vaikka hänestä tulisi joku päivä vielä miniäni.

Ei ole mitään väliä. Itselleenhän poikani vaimon ottaa eikä minulle miniää. Jos poikani on vaimoonsa tyytyväinen, mulle on aivan sama, millainen tämä vaimo on.

Sellaisen, jota kokonaisuutena poikani aidosti rakastaa.

Ja äitinä vielä lisäksi toivon, että terve ja hyvä synnyttäjä! Tarvitsemme paljon lisää kunnon suomalaisia kansalaisia!:)

Sellaisen, joka kunnioittaa poikaani ja kohtelee häntä mukavasti. Vastaavasti yritän kasvattaa omasta pojastani sellaisen, jolle edellä mainitut asiat ovat automaatio ihmissuhteissa. 

Itsellä tytär, mutta siskoni toivoi miniäkseen topakkaa vankkarakenteista talousihmistä. Eipä saanut, heh.

Miniä on rauhallinen, fiksu, kiva, pitkä, hoikka ja kaunis, ei mikään siskoni kaltainen touhottava besserwisser- Justiina...

Minun poikani tyttöystävä on tumma versio salkkareiden Isabellasta. Eli vastakohta tuolle olisi ollut kiva.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään väliä. Itselleenhän poikani vaimon ottaa eikä minulle miniää. Jos poikani on vaimoonsa tyytyväinen, mulle on aivan sama, millainen tämä vaimo on.

Haluan sinut poikaystäväni äidiksi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään väliä. Itselleenhän poikani vaimon ottaa eikä minulle miniää. Jos poikani on vaimoonsa tyytyväinen, mulle on aivan sama, millainen tämä vaimo on.

Haluan sinut poikaystäväni äidiksi!

Sitten joudut vaihtamaan poikaystävää :D Ja enää nuorin pojista on vapaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin miniän, joka jatkaa perheemme perinteitä sitten kun minusta aika jättää. Haluaisin miniän olevan uskollinen ja rakastava vaimo pojalleni, sekä rakastava ja huolehtiva äiti lapsenlapsilleni. Toivoisin hänen olevan ei-wt, eli ei shokkitukkaa, tatuointeja eikä lävistyksiä, vaan terveet elintavat, säädylliset vaatteet jne. Haluaisin hänen voivan tulla osaksi perhettämme, kuten minäkin olen aikoinani tullut osaksi mieheni perhettä. 

Ai kamala. Millaisia ne perinteet on, ettei poikasi pysty niitä jatkamaan? Omat pojat saa ottaa meidän perheen perinteitä miten haluavat, mutta ilman muuta ne pitää sovittaa myös puolison puolen perinteisiin.

Omalla pojalla on ollut useita seurustelukumppaneita ja lähes kaikki olen tavannutkin paria ensimmäistä teini-iän tyttöystävää lukuunottamatta. Mitään vikaa en kenestäkään ole huomannut, mutta kahta eksää kaipaan kovasti. Erityisiä toiveita minulla ei ole, luotan pojan ihmistuntemukseen.

No kuule, poikani on menettänyt lapsena onnettomuudessa puolet sormistaan, joten on useitakin asioita, joita hän ei voi enää tehdä. Meidän perheellä on muutamia sukupolvia yhdistäviä perinteitä, jotka toistuvat korkeintaan kerran vuodessa, joten niiden opettaminen miniälle, eli käytännössä niiden lastenlapsille ja lastenlastenlapsille antaminen ei ihan kauhean suurta kidutusta ole. 

Entä jos hän ei haluaisi lapsia? Tai ei haluaisi jatkaa teidän "perinteitänne"? Miksi juuri naisen pitää tulla osaksi miehen perhettä? Mitä kamalaa on tatuoinneista tai shokkitukassa? Olisit aika kamala anoppi tekstisi perusteella.