Muistelkaapa kouluajoiltanne, mikä oli kamalinta koululiikuntatunneillanne?
Kommentit (120)
Läskipallot joista ei ollut kuin haittaa joukkuepeleissä.
Telinevoimistelu. Opettaja pakotti tekemään hyppyjä ja kuperkeikan telineellä. Pelotti stnasti
Hiihtokilpailu. Olin ihan surkea hiihtäjä ja vi-utti olla aina viimeinen.
Se, että sisäliikuntatunneilla oli aina voimistelua tai aerobicia. Pojat pelasi lentopalloa, koripalloa, salibandya yms.
Huutojaot. Olin (ja olen edelleen) hyvä liikunnassa, silti huutojaot oli kamalaa :(
Vierailija kirjoitti:
Cooperin testi
12 minuuttia juoksua ja kävelyä lopun aikaa, jos ei jaksanut millään ilveelläkään juosta koko testiaikaa.
En muista enää, että oliko tuo Cooperin juoksutesti aina keväisin vaiko syksyisin oppikouluaikanani?
Pesäpalloa pelattiin myös melko usein yleisurheilukentällä. Se oli ihan kivaa, vaikkakin saikin pelätä saavansa mailasta naamalle palloa heittäessä ilmaan, ja mailan pitäjän piti osuman siihen, ja eihän se aina osunutkaan, vaan joltakin lähti nenä pallon sijasta vähän sivummalle siirtyen.
Yläasteen liikunnanopettaja (tyttöjen) antoi arvosanaksi 10 niille jotka harrasti vapaa-aikanaan pesäpalloa ja muille napsahti 5. Näyttää muuten kivalta peruskoulun päättötodistuksessa jossa kaikki muut numerot on 8-10...
Polttopallo. Mitä järkeä on heitellä toisia kovilla palloilla?
Luokka-/koulukaverit
Vakaasti uskon, että jos koulukavereista suurin osa eivät olisi olleet niin inhottavia, olisin pystynyt nauttimaan liikunnasta enemmän. Olisin myös ollut valmiimpi varmaan kokeilemaan ja osallistumaan enemmän ja paremmin 😔
Ei nyt kamalinta, mutta pesäpallo oli ihan perseestä. Ei kukaan osannut sitä oikeasti pelata ja kaikki pelkäsivät palloa. Muuten kyllä tykkäsin liikunnasta.
Se, kun kisaparinani 60m juoksussa juossut tyttö kiilasi minut levittämällä kätensä eikä opettaja tehnyt tai sanonut mitään. 4.lk.
Julkiset punnitukset.
Tytöt riviin pituusjärjestykseen ja sitten kukin vuorollaan jumppamaikan puntariin.
Jokaisen paino sanottiin ääneen, niin kovalla äänellä, että sen varmaan kaikki kuulivat.
En edelleenkään tajua, miten tämä liittyi liikuntaan, mutta näin vaan tehtiin.
Paikka Salon yhteislyseo ja vuodet suunnilleen 1973 - 1976.
Se että koko ajan piti kilpailla tai pelata. Kun on huono liikunnassa, eikä ole minkäänlaista kilpailuhenkeä, se jatkuva kilpaileminen oli tosi inhottavaa. Kun olisi saanut edes rauhassa vaikka lähteä lenkille, sekin olisi ollut parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Telinevoimistelu. Opettaja pakotti tekemään hyppyjä ja kuperkeikan telineellä. Pelotti stnasti
Samat sanat! Se juosten ponnahduslaudalle, ja siitä sitten hajareisin ruskeakeinonahkaisen hevosen selän ylitse siniselle patjalle ja jalat suorana ryhtikkäänä!HEH
Se ettei harrastettu koskaan niitä lajeja, joista olin eniten kiinnostunut, kuten mäki- ja seiväshyppyä.
Vierailija kirjoitti:
Telinevoimistelu. Opettaja pakotti tekemään hyppyjä ja kuperkeikan telineellä. Pelotti stnasti
Ja puomilla olisi pitänyt hypätä 180 astetta. Ei kiva kun oli korkeanpaikankammo.
Koripallossa aina luokan hujopit pärjäsivät hyvin heitellen palloa koriin tosta vaan:D ja me lyhemmät aina jäätiin niitten kirahvien jalkoihin niitten kainalohikeä haistelemaan.
Ryhmäsuihkut. Meni yli puolet liikuntatunnista kun pelotti jo etukäteen.