Lue keskustelun säännöt.
Muistelkaapa kouluajoiltanne, mikä oli kamalinta koululiikuntatunneillanne?
Kommentit (120)
Uiminen.
Kivaa yläaste ikäisten tyttöjen lähteä uimaan, sen ikäiset pojathan keksii huomauttamista jokaisen kropasta, varsinkin kun uimapuku nyt ei jätä oikeastaan mitään arvailujen varaan, ja jos ei osallistu, kaikki olettaa että on menkat. Yläasteikäiselle siis melko inhottavaa, kun ei ehkä ole niin sinut vielä itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun yläasteella omalle luokalle sattuivat kaikki koulun liikuntaa harrastavat tytöt jotka juoksivat cooperista vähintään ysin ja itse olin siellä urheilurintaliivien ja juoksutrikoiden keskellä polvipussillisissa collegehousuissa ja t-paidassa. Ei ollut mitenkään salaisuus, että muut pitivät minua jälkeenjääneenä ja epäviehättävänä naisena. Joskus tehtiin parihierontaa, ja tarjosin parilleni kaksi hierontaa sen sijaan, että olisin halunnut toista itse, koska oikein aistin sen, että hän tuskin halusi koskea minuun.
Saatoin olla yläasteella epäviehättävä toukka, mutta minusta kuoriutui lukion viimeisen vuoden aikana kauniimpi perhonen kuin suurimmasta osasta silloisia luokkatovereitani. Murrosikä tekee ihmeitä.
Meillä oli pieni koulu ja kaikki oppilaat jo ala-asteelta tunteva yläkoulun rehtori, ja olen miettinyt, mahtoiko hän tarkoituksella järjestää bestisporukoita samalle luokalle yläkoulussa.
:D HAHHAH...lisää näitä koululiikuntamuistoja tänne, ja sassiin!
Suapi naaroo, ja huulpielet kiäntyy ylespäen:D
Se kitkerä kiveshien haju kaikkialla!
Vierailija kirjoitti:
Se, että sisäliikuntatunneilla oli aina voimistelua tai aerobicia. Pojat pelasi lentopalloa, koripalloa, salibandya yms.
Nykyään on toisinpäin. Voimistelua ei ole hyvä kun kerran vuodessa. Aerobicia ei ole koskaan. Miksei voi olla kultaista keskitietä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tamburiinin tahdissa juokseminen ja hyppelehtiminen voikkasalissa. Tapahtui jopa 90-luvulla.
Ollaankohan oltu samassa koulussa vai onkohan tuo tamburiini liikunnanopettajien vakiovaruste?
Olen nyt abi, joten näistä ei ole kauaakaan aikaa mutta:
Kuntotestit
En nyt tarkemmin avaa tätä, mutta ala-asteella rinnakkaisluokalla olevilla tytöillä oli jotakin ongelmia muutamaa (mm minua) omalla luokallani olevaa tyttöä kohtaan. Olimme samassa liikuntaryhmässä, joten esim joukkuelajeissa ei oikein yhteishenkeä ollut... Palloa syötettiin vain omalla luokalla oleville jne.
Koulu-uinnit sen takia, että altaassa oli niin täyttä ettei törmäyksiltä vältytty. Koko ajan osui jonkun jalkaan tai käteen. Tämäkin lähinnä ala-asteella, koska yläasteella suurin osa tytöistä ei uinut.
Kilpailuhenkisyys peruskoulussa
Aika vähällä olen selvinnyt onneksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joukkuelajeissa syyllistäminen siitä, miten huono olen. Nykyäänkään en tykkää osallistua mihinkään kilpailuihin ryhmissä tai pareissa, koska en halua olla syypää häviöön.
Se jos jossain jutussa piti itse valita pari. (Sama koskee muitakin oppiaineita.) En halunnut epäsuosittuna tunkeutua kenenkään eteen kysymään, joten odotin paikallani, että joku kysyisi minua, ja usein jäinkin sitten ilman paria ja opettaja joutui tunkemaan mut vaan johonkin ryhmään. Joskus jopa ope oli parini.
Se jos vanhemmat ei köyhyyttään ollu ostanu liikuntavarusteita, esim. verkkareita, ja koulussa uhattiin antaa siksi huonompi numero liikunnasta.
Pesäpallossa kentällä oleminen. Jos pallo tuli kohti, yritin tahallaan olla saamatta sitä kiinni, koska en tiennyt ikinä mihin suuntaan se tulee heittää.
Vihasin liikuntaa! Kerran kun sai valita valinnaisaineita, en päässyt mihin halusin, koska se ryhmä meni täyteen, ja minut laitettiin liikuntaan. Mulla oli sillon yhteensä 4 päivänä viikossa liikuntaa. Hyi he...
Paritanssi. En unohda koskaan, miten se poika piti inhoten käsiään ilmassa, koska ei voinut koskea minuun.
Lentopallossa ärsytti lyödä takaisin, joten yritin välttää olemasta siellä, minne pallo milloinkin lentää. Kädet olisi pitänyt olla joustavan pehmeässä asennossa, mutta en osannut, joten joko vaan paukautin pallon kovaa takaisin tai otin pallon hetkeksi koppiin ja heitin takaisin. Siitähän tietysti valitettiin.
Kaikkea en jaksa selittää, kun ei tätäkään varmaan jakseta lukea.
Arvatkaa olenko nykyään liikunnallinen ihminen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi muistelisin jotain ikuisuus sitten tapahtuneiden asioiden ikävyyksiä? koululiilunta oli kuitenkin enimmäkseen mukavaa vaikken erityisen liikunnallinen ollutkaan.
Niinpä, miksi tosiaan muistelisit, kun sinulle se on ollut suurimmaksi osaksi mukava kokemus.
Koululiikunta vei kaiken ilon liikunnasta pitkäksi aikaa, opettajat olivat epäinhimillisiä ja numerot jaettiin ainoastaan tulosten perusteella. Eli ei auttanut olla ahkera ja osallistua aktiivisesti kaikkeen, seiska tuli numeroksi niille jotka eivät harrastaneet kilpaurheilua. Opettaja ilkkui hitaammille, sehän motivoikin tosi paljon..ehkä pahin oli pesäpallo, olen vasenkätinen eikä 90-luvun alussa ollut oikeanlaista räpylääkään varusteissa. Yritä siinä sitten.
Lapseni on yläasteella ja pakko sanoa ettei tänä talvena ostettu suksia ja luistimia koululiikuntaa varten kun inhoaa molempia lajeja eikä harrasta niitä. Juoksu, pyöräily, suunnistus ja frisbeegolf ovat mieluisia..panostamme niihin. Ope veti herneen nenään kun ei ollut hiihtovarusteita mutta so what..tunsin pientä (vahingon)iloa siitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että opettaja suosi liikuntatunneilla vapaa-ajallaan urheilua harrastavia. Ei kannustanut vaan hiillosti ja hoputti, pakotti. Tappoi aika tehokkaasti kaiken innon urheilua kohtaan, vasta aikuisena olen löytänyt urheilun uudestaan ja oppinut että se voi myös olla kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tamburiinin tahdissa juokseminen ja hyppelehtiminen voikkasalissa. Tapahtui jopa 90-luvulla.
Ollaankohan oltu samassa koulussa vai onkohan tuo tamburiini liikunnanopettajien vakiovaruste?
Meillä oli uskovainen vanha akka, joka paukutti jotain tamburiininnäköistä helisevää rumpua nuijalla. Tämä oli sekaliikunnassa pojat-tytöt samassa. Olis mieluummin pelattu jotain jalkapalloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi mä tällaisia muistelisin?
Mitä se hyödyttää, kun koulu on kaukana takanapäin?
Ajattelen mieluummin kivoja asioita.
Se oli kivaa kun kiipesi liaaniin ihan ylös asti. Liian pienet kiiltävät urheilushortsit puristi sopivasti, ja sitten laukesi housuun siellä katonrajassa.
Ylivoimaisesti eniten pelotti telinevoikka. En käsitä, miten jotkut tuosta vaan meni haarahypyn hevosen päältä tai kiipesi köyttä ylös! Vieläkin näen toisinaan painajaisia siitä...
Koin liikuntavaatteiden vaihdot pukkarissa stressaavimmiksi hetkiksi... yritin aina mahdollisuuksien mukaan ujuttautua vessaan vaihtamaan/laitoin liikkavaatteet jo kotona muiden vaatteiden alle. En vain tykännyt näyttäytyä alusvaatteissa muiden edessä.
Yksi noloimmista muistoista on kolmosluokalta jolloin meillä oli vielä sekaliikuntaa poikien kanssa. Alkulämmittelynä oli "paarihippaa" jossa tullessa kosketuksi täytyy mennä maahan makaamaan ja neljän muun täytyy tulla pelastamaan kantamalla kaikista raajoista ns. paareilla "sairaalaruutuun", josta saa taas lähteä juoksemaan. Kaksi poikaa kantoivat jaloistani ja toinen keksi että olisi hauskaa vetää samalla verkkarini kinttuihin... Muistan kun sitten häpesin pikkuhousujani, käsissä oli tietenkin kaksi muuta kantajaa niin en voinut peitellä itseäni ennen kuin laskivat maahan. :(
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä tällaisia muistelisin?
Mitä se hyödyttää, kun koulu on kaukana takanapäin?Ajattelen mieluummin kivoja asioita.
Terveisin liikunnanopettaja
Koripallo. Kaikki säntäävät pallon perään yhtä aikaa, kyynärpää naamaan ja varpaat tallotaan.
Täh? Meillä oli sellainen iso, pehmeä, vissiin superloni-pallo jolla pelattiin polttopalloa, onko joku opettaja niin älyvapaa että antaa pelata jollain kovalla pallolla?