Te, jotka ette tervehdi naapureita rappukäytävässä

Mulla oli kerran nuorena naapuri, joka ei moikannut takaisin ikinä. Ei siis kertaakaan monen vuoden aikana. Päätin muutaman tuloksettoman tervehdyksen jälkeen, että itse en voi alentua olemaan yhtä juntti, joten jatkoin sinnikkäästi. Hississä toivotin iloisesti hyvät huomenet aamuisin, vaikka toinen katseli nurkkia.

Nyt kun olen jo aikuisempi, vähän kaduttaakin kun olin niin ehdoton. Ehkä sillä naisella oli joku hyvä syy mielestään ja tervehdykseni pelottivat häntä. Oli hänellä kyllä perhettä ja kuulin hänen puhuvan lapsilleen, joten ei hän kuuro eikä mykkä ollut. Jotakin häikkää muuten vain. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran nuorena naapuri, joka ei moikannut takaisin ikinä. Ei siis kertaakaan monen vuoden aikana. Päätin muutaman tuloksettoman tervehdyksen jälkeen, että itse en voi alentua olemaan yhtä juntti, joten jatkoin sinnikkäästi. Hississä toivotin iloisesti hyvät huomenet aamuisin, vaikka toinen katseli nurkkia.

Nyt kun olen jo aikuisempi, vähän kaduttaakin kun olin niin ehdoton. Ehkä sillä naisella oli joku hyvä syy mielestään ja tervehdykseni pelottivat häntä. Oli hänellä kyllä perhettä ja kuulin hänen puhuvan lapsilleen, joten ei hän kuuro eikä mykkä ollut. Jotakin häikkää muuten vain. 

Minä olisin joskus haistattanut vitut ja katsonut tuleeko sillä reaktiota.

Täällä pohjoisessa tervehditään. Mutta kun asuin Helsingissä. Niin tervehdin, mutta ei vastattu.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset nyt vaan on kauhean ujoja. Harva sitä silkkaa töykeyttään tekee.

Moni kyllä tekee töykeyttään. EI suomalaiset ole niinkään ujoja, vaan nimenomaan epäkohteliaita. Lukuunottamatta kovin nuoret.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin Sveitsissä vuorilla vaeltamassa ja siellä joka iikka tervehti vastaantulijaa. Vaikka on ihan selvää, että kohtaaminen jäi todennäköisesti ainutkertaiseksi elämässä. Ihmettelen näitä, jotka eivät uskalla edes naapuria moikata, vaikka sama osoitekin yhdistää. Mutta Suomessa nyt käytöstavat valitettavasti ovat mitä ovat. Liian nuori kaupunkikulttuuri yhdistettynä häijyyteen ja heikkoon itsetuntoon tuottaa näitä "en viitsi kun ei oo pakko" -tyyppejä.

Menepä vaikka Moskovaan tai Pietariin puhumaan liian nuoresta kaupunkikulttuurista, junttiudesta, jne. Kyseessä kulttuurierot, ei mikään älykkyys tai sivistys. Jotkut kulttuurit yhteisöllisempiä, joissakin huolehditaan omista asioista.

Tämäkin juntti oli juurikin Sveitsissä vaeltamassa ja moikkailemassa sujuvasti ranskaksi, mutta Suomessa en sitä tee enkä halua tehdä.

Ihan sama. Onneksi ei itse tarvitse asua missään kerrostalohelvetissä teidän mykkien joukossa. Omakotitaloalueella me moikkaamme kaikki naapurit. Autosta heilautetaan kättä ohi ajaessa.

Vuorilla tervehditään siksi, että osoitetaan että on huomattu toinen. Jos joku ei palaakaan takaisin, vastaantulijat ovat todennäköisesti panneet merkille mihin aikaan ihminen oli liikkeellä ja mihin suuntaan, jos he kiinnittävät toisiinsa huomiota. Sama meillä OKT-alueella. Kun jokainen ei vain tuijota omaa napaansa, huomataan jos naapurin pihassa pyörii asiaankuulumattoman näköisiä tyyppejä tai osataan pyytää ja tarjota apua tarvittaessa. Ymmärrän, että kerrostalokuutiossa kököttävä nettitrolli ei ketään auttaisi eikä kenenkään apua kaipaa, mutta onneksi meitä normaalejakin ihmisiä vielä on, jotka emme pelkää toisia ja osaamme olla luontevassa kontaktissa ilman että se omia rajojamme tai mukavuuttamme mitenkään häiritsisi.

kuulostat todella katkeralta. Missä kohtaa haukuin sinua saadakseni moisen vastauksen?

Ylisosiaaliset kaikeista kauheimpia.

T. Introvertikko

Minäkin olen introvertti enkä täysin ymmärrä sitä "vaatimusta" että pitäisi aina tervehtiä. Tervehdin kyllä silloin tällöin, mutta yleensä vain kunnioitan ihmisten omaa tilaa ja jätän heidät rauhaan. Ehkä sillä yritän viestittää että en itse loukkaannu vaikka minua ei tervehditä. Olen sosiaalisempi mitä läheisempi ihminen, mutta jonkun tuntemattoman tervehtiminen on vähän niinkuin smalltalk, pakollinen epämukavuus.

Luulen että lähiössä on parempi jättää tervehtimättä sekakäyttäjää tai r.aisk.aaja m.uslimia

Keskieurooppasyndrooma ei ole ainut oikea elämäntapa, eikä suomalaisuus ole ainut epäkeskieurooppalainen kulttuuri. Ja jopa stereotypinen suomalausuuden ruumiillistuma saattaa osata pyytää ja antaa apua, käyttäytyä tilanteen mukaan ja muussa maassa maan tavalla, jne. Kaikille tervehtimistavoista riippumatta tekisi hyvää laajentaa maailmankuvaa ja ihmiskäsitystä. Muuallekin kuin keski-eurooppaan. Ei ole niin mustavalkoista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran nuorena naapuri, joka ei moikannut takaisin ikinä. Ei siis kertaakaan monen vuoden aikana. Päätin muutaman tuloksettoman tervehdyksen jälkeen, että itse en voi alentua olemaan yhtä juntti, joten jatkoin sinnikkäästi. Hississä toivotin iloisesti hyvät huomenet aamuisin, vaikka toinen katseli nurkkia.

Nyt kun olen jo aikuisempi, vähän kaduttaakin kun olin niin ehdoton. Ehkä sillä naisella oli joku hyvä syy mielestään ja tervehdykseni pelottivat häntä. Oli hänellä kyllä perhettä ja kuulin hänen puhuvan lapsilleen, joten ei hän kuuro eikä mykkä ollut. Jotakin häikkää muuten vain. 

Oliko sulla rastat, naamatatska ja paskat housussa?

Ottaako noin koville jos joku ei moikkaa sinua rapussa. No voi sentään, otappa masislääkettä niin toivut tästä. Huomionkipeyttä se taitaa vaan olla.

Mistä mä tiedän kuka on naapuri ja kuka joku random-kylähullu? Mulla ei oo tapana kyttäillä ihmisiä.

Mä asun rivarissa, mutta tervehdin kaikkia pihalla pyöriviä. Mä myös tervehdin aina rappukäytävissä olevia, jos esim äidilleni menen tai kavereille. Se ja sama tunnenko ja asutaanko siellä.

Tervehdin myös bussikuskia. Töissä asiakkaita ja kollegoita. Mä olen myös se joka nyökkään kaikille paikallaolijoille, kun tulen hissiin tai bussipysäkille.

Se ja sama saanko vastausta. Mulla on parempi mieli, kun olen kohtelias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli kerran nuorena naapuri, joka ei moikannut takaisin ikinä. Ei siis kertaakaan monen vuoden aikana. Päätin muutaman tuloksettoman tervehdyksen jälkeen, että itse en voi alentua olemaan yhtä juntti, joten jatkoin sinnikkäästi. Hississä toivotin iloisesti hyvät huomenet aamuisin, vaikka toinen katseli nurkkia.

Nyt kun olen jo aikuisempi, vähän kaduttaakin kun olin niin ehdoton. Ehkä sillä naisella oli joku hyvä syy mielestään ja tervehdykseni pelottivat häntä. Oli hänellä kyllä perhettä ja kuulin hänen puhuvan lapsilleen, joten ei hän kuuro eikä mykkä ollut. Jotakin häikkää muuten vain. 

Oliko sulla rastat, naamatatska ja paskat housussa?

Yksikään näistä kolmesta ei ole syy jättää tervehtimättä.

Onpa täällä ihmiset pahantuulisia ja pahantahtoisia! Pelkkää toisten nälvimistä koko ”keskustelu”. Mikä suomalaisia vaivaa?

En tervehdi tuntemattomia. En ymmärrä mikä järki siinä on. Tervehdin kyllä takaisin jos joku sanoo mulle hei ensin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä ihmiset pahantuulisia ja pahantahtoisia! Pelkkää toisten nälvimistä koko ”keskustelu”. Mikä suomalaisia vaivaa?

Sitä saa mitä tilaa. 

Paha sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahistuneisuushäiriö. Haluaisin tervehtiä, mutta joskus en kertakaikkiaan vaan saa niitä sanoja ulos suusta siltä stressireaktiolta ja sydämentykytykseltä. Perseestä, mutta minkäs teet. Joskus harvoin kun saan sen tervehdyksen päästettyä ilmoille, olen ihan hirveän ylpeä itsestäni, kunnes "tajuan" kuinka sanoin sen ihan tyhmästi, sanoin liian hiljaa, sanoin liian kovaa, käytin tyhmää sanaa, en hymyillyt, mulla oli tyhmä ääni ja olin muutenkin ihan idiootti. Tiedostan, ettei se oikeasti noin ole, mutta tällaista on tämä sosiaalisesti ahdistuneen ihmisen elämä. :D Tosin vastaamaan pystyn aina, jos mua tervehditään ensin. Se "aloitteen" tekeminen vaan on joskus ihan mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette vastaa kun joku tervehtii tai itse tervehdi naapuria?

Naapurissa asuu enimmäkseen rhyssiä, shomppuja ja nistejä. Tervehdi sitten niitä kun eivät osaa kieltä tai sitten niille iskee joku psykoosi tulille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellisessä talossa en tervehtinyt, koska vaihtuvuus oli niin suurta. En tuntenut asukkaita. Mistä minä tiedän, kuka on uusi naapurini, kuka on pizzakuski, kuka on kylässä ja kuka on vaan jonkun yhdenyönhoito? Kaikkiako pitäisi tervehtiä, ihan vaan kun olemme rappukäytävässä, näyttääksemme kylliksi keski-eurooppalaisilta?

Nyt asun pienemmässä taloyhtiössä ja tervehdin, mutta sen enempää en halua naapureitani tuntea.

En tajua tuota logiikkaa. Miksi ei kaikkia voisi tervehtiä? Mitä väliä sillä on asuuko joku talossa vai ei?

En ymmärrä minäkään. Ei kai siellä rapussa nyt niin järkyttävä määrä porukkaa liiku että joka toinen sekunti pitäisi olla tervehtimässä ja siitä rasittuisi niin kamalasti?

Jos kohtaan jonkun talomme rappukäytävässä, hississä tai pihalla, niin hymyilen ja sanon "hei". Oli se sitten joku jonka tunnistan asukkaaksi, tai ei. Olen tervehtinyt DHL:n lähettiä ja Ikean kuljetusta vieviä myöskin, kun menin hissiin ja he jo siellä olivat. Minusta se kuuluu perustavaa laatua oleviin käytöstapoihin, menee täysin rutiinilla, enkä oikein tajua miksi siitä pitää vääntää niin kauhea pulma.

Muuten, nyökkään myös hotellissa ihmisille jotka tulevat vastaan käytävällä. Tervehdin myös hotellisiivoojaa jos hän sattuu puuhissaan olemaan kun menen huoneeseeni.

Kivat sulle, mutta kaikki ei ole saanut mallia kotoa, miten sosiaalisoidaan normaalisti. Siis vaikka sä tiedät miten tervehditään, niin jos on pahoja mielenterveydellisiä ongelmia, se on oikeasti vaikeaa.

Yritetään nyt oikeasti ymmärtää tämä asia, että kaikki eivät osaa kaikkia perusasioita tuosta noin vain.