Lue keskustelun säännöt.
Kontrolloiva mies vai liian laiska emäntä?
16.03.2018 |
Olen kotiäiti pienelle lapselle, mies käy töissä ja arki tavallista mitä lapsiperheessä nyt yleensä on, rutiineja noudattaen mennään.
Pikkuhiljaa olen huomannut, että en enää tiedä kuka olen. Väsymyksen ja stressin takia sanaharkkaa tulee aika ajoin ja mies alkanut kyttäämään tekemisiäni, lähinnä siisteyttäni ja puhumistyyliä ja sellaista.
Olen aika suurpiirteinen ihminen, annan joskus leipäpussin jäädä auki, joskus jätän vauvan vaipan lattialle. Siivoan kyllä ja pidänkin siitä, mutta mieheni ei kestä syystä tai toisesta pienintäkään virhettä, tänään keitin luumusosetta vauvalle ja laitoin luumun kuoret tiskipöydälle, ne ehtivät siinä olla n.1-2min kunnes mies haukkana tulee paikalle :”joo, luumunkuoret pöydällä, laita ne pois siitä”.
Mielestäni tuo ei ole normaalia, eipä itsekkään ole täydellinen ja auton avaimet ja lompakot lepää yleensä sohvan reunoilla ja kahvikupit jättää aamulla vessaan. Onko miehille tyypillistä vain kytätä muiden tekemisiä ja olla silti itse samanlainen?
Tuntuu etten kestä tuota enää.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvitse kestää, mies toimii väärin.
Saa silti puhuttua asian niin että minussa vika varmasti. Alkanut myös puhumaan näistä minun ”huonoista puolista” kavereiden ja jopa vanhempieni kuullen, mainitsin asiasta ja ei reagoi.
Osaan pitää puoleni, mutta en enää jaksa, ei ole kehunut mua piitkään aikaan missään, aina kuittailua. Kun minä sanon hänelle jostain tai kyseenalaistan saan vastaukseksi yleensä mutinaa tai ”älä nyt jaksa” ”ole nyt vaan” ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ööh ootko salasuhteessa mun miehen kans?? O_o
Ala huomauttelemaan takaisin? Kato, mitä selityksiä löytyy, tai ärsyttääkö..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ala huomauttelemaan takaisin? Kato, mitä selityksiä löytyy, tai ärsyttääkö..
Olen tehnyt näin, ei auta. Keksii varmasti hyvän syyn miksi hän saa tehdä niin, ihan vaan vaikka koska ”joo mä siivoan kyllä nämä pois aina”.
Ja mitä tuohon tulee että huutaa ja valittaa mulle kavereiden nähden, niin en samaa tosiaan kehtaa tehdä, että alkaisin haistattelemaan hälle kavereidensa aikana. Tästä en koskaan myöskään kuullut anteeksipyyntöä vaan selityksen miksi ansaitsin kuulla kunniani.
Mistään muusta mies ei sitten osaa puhua kuin virheistä joita huomaa, ei syvällisiä tai pinnallisempia keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Ennustan eron olevan tulossa.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi edes arjenpyöritystä yksin, ja olen liian heikko lähtemään, tai uskon jollain tavalla olevani silti syyllinen ja mies oikeassa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nolo tyyppi sun miehesi.. mutta voit itsekin sanoa että kuule kyllä minäkin siivoan, tai saat sinäkin siivota :) Vastuu siivouksesta ja lapsesta on myös työssäkäyvällä.. Ja itsensä vaan nolaa, jos sulle ukoo kavereiden kuullen. Ei ne sitä arvosta sitten.
Vikaa on varmaan yhtälailla molemmissa, mutta myönnän että itseänikin ärsyttäisi jos toinen jättäisi esim. juurikin leipäpussin auki ja leivät pääsisi kuivumaan :D Se on niin pieni vaiva sulkea samalla kun jotain avaa, tavallaan niin pientä että tuntuisi turhalta jättää tekemättä. Meillä mies jättää kaapin ovet auki kun ottaa sieltä jotain, tämä tekee hulluksi... Ehkä voisitte sopia että molemmat tsemppaa noissa pikkujutuissa? Ja että molemmat korjaa omat jälkensä ja huolehtii niistä, ja muu siivous jaetaan myös tasan? Se on ärsyttävää jos joutuu siivoamaan toisen jälkiä, mielestäni raja menee siinä että kun ns. "jättää tilan" eli lähtee tekemään toista asiaa, kuuluu se edellinen saattaa loppuun ja viedä ne ruoantähteet/vaipat/mitä ikinä roskiin ja vasta sitten siirtyä eteenpäin. Jos taas valittaa toiselle vielä kun homma on kesken ja asia x ja sotkeminen käynnissä, menee se turhan valittamisen ja neuroottisuuden puolelle. Puhukaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nolo tyyppi sun miehesi.. mutta voit itsekin sanoa että kuule kyllä minäkin siivoan, tai saat sinäkin siivota :) Vastuu siivouksesta ja lapsesta on myös työssäkäyvällä.. Ja itsensä vaan nolaa, jos sulle ukoo kavereiden kuullen. Ei ne sitä arvosta sitten.[/quot
*aukoo sori
Vierailija kirjoitti:
Nolo tyyppi sun miehesi.. mutta voit itsekin sanoa että kuule kyllä minäkin siivoan, tai saat sinäkin siivota :) Vastuu siivouksesta ja lapsesta on myös työssäkäyvällä.. Ja itsensä vaan nolaa, jos sulle ukoo kavereiden kuullen. Ei ne sitä arvosta sitten.
Niin. No hauskaa tässä on se, että kun mies tuli töistä kotiin naama mutussa ja mainitsin asiasta, alkoi hän vanhempieni ja ystäväni kuullen luettelemaan asioita joita en muka hyväksy. Näihin kuului mm. väsymys, huonotuulisuus...no kyllä niitä saa olla, mutta sitten oletan että myös itse saan olla oma itseni ja välillä väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vikaa on varmaan yhtälailla molemmissa, mutta myönnän että itseänikin ärsyttäisi jos toinen jättäisi esim. juurikin leipäpussin auki ja leivät pääsisi kuivumaan :D Se on niin pieni vaiva sulkea samalla kun jotain avaa, tavallaan niin pientä että tuntuisi turhalta jättää tekemättä. Meillä mies jättää kaapin ovet auki kun ottaa sieltä jotain, tämä tekee hulluksi... Ehkä voisitte sopia että molemmat tsemppaa noissa pikkujutuissa? Ja että molemmat korjaa omat jälkensä ja huolehtii niistä, ja muu siivous jaetaan myös tasan? Se on ärsyttävää jos joutuu siivoamaan toisen jälkiä, mielestäni raja menee siinä että kun ns. "jättää tilan" eli lähtee tekemään toista asiaa, kuuluu se edellinen saattaa loppuun ja viedä ne ruoantähteet/vaipat/mitä ikinä roskiin ja vasta sitten siirtyä eteenpäin. Jos taas valittaa toiselle vielä kun homma on kesken ja asia x ja sotkeminen käynnissä, menee se turhan valittamisen ja neuroottisuuden puolelle. Puhukaa!
Ei onnistu lapsiperheessä se, että siivotaan jatkuvasti vanhat jäljet pois. Kun vauva itkee, koira syö kaukosäädintä ja kaikki pitäisi tehdä kerralla, niin tulee unohdettua ne siivoilut, kun minulle on tärkeää hoitaa asiat tärkeysjärjestyksessä, eikä siivoaminen ole ensimmäisenä sillä listalla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolo tyyppi sun miehesi.. mutta voit itsekin sanoa että kuule kyllä minäkin siivoan, tai saat sinäkin siivota :) Vastuu siivouksesta ja lapsesta on myös työssäkäyvällä.. Ja itsensä vaan nolaa, jos sulle ukoo kavereiden kuullen. Ei ne sitä arvosta sitten.
Niin. No hauskaa tässä on se, että kun mies tuli töistä kotiin naama mutussa ja mainitsin asiasta, alkoi hän vanhempieni ja ystäväni kuullen luettelemaan asioita joita en muka hyväksy. Näihin kuului mm. väsymys, huonotuulisuus...no kyllä niitä saa olla, mutta sitten oletan että myös itse saan olla oma itseni ja välillä väsynyt.
No on kyllä tylsää tommonen :/ Onks hän muuttunut lähiaikoina? Voisko olla joku stressireaktio, kuulostaa aika tympääntyneelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nolo tyyppi sun miehesi.. mutta voit itsekin sanoa että kuule kyllä minäkin siivoan, tai saat sinäkin siivota :) Vastuu siivouksesta ja lapsesta on myös työssäkäyvällä.. Ja itsensä vaan nolaa, jos sulle ukoo kavereiden kuullen. Ei ne sitä arvosta sitten.
Niin. No hauskaa tässä on se, että kun mies tuli töistä kotiin naama mutussa ja mainitsin asiasta, alkoi hän vanhempieni ja ystäväni kuullen luettelemaan asioita joita en muka hyväksy. Näihin kuului mm. väsymys, huonotuulisuus...no kyllä niitä saa olla, mutta sitten oletan että myös itse saan olla oma itseni ja välillä väsynyt.
No on kyllä tylsää tommonen :/ Onks hän muuttunut lähiaikoina? Voisko olla joku stressireaktio, kuulostaa aika tympääntyneelle?
Kuvittelin pitkään johtuvan stressistä, ymmärsin ja ymmärsin kunnes nyt tilanne tämä, että mies määrää ja kyttää ja silti väittää minun tekevän sitä. Ei tässä enää itse tiedä onko oikeasti syyllinen johonkin vai ei. Ensin kuvittelin miehen stressin johtuvan raskaudestani, sitten tulevasta synnytyksestä, sitten vauva arjesta, sitten ristiäisistä, sitten töistä, nyt kotitöistä, koirasta, kaikesta. Tuntuu, että vaikka olisin miten täydellinen ja miten kaikki on hyvin, niin koskaan se ei riitä, aina täytyy olla jotain lisää tai parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennustan eron olevan tulossa.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi edes arjenpyöritystä yksin, ja olen liian heikko lähtemään, tai uskon jollain tavalla olevani silti syyllinen ja mies oikeassa. Ap
Ihan jos olet valinnut elämän alisteisena lattiarättinä niin päätös on sinun. Turha sitten avautua AV:llä kun et kunnioita itseäsi lähteäksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennustan eron olevan tulossa.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi edes arjenpyöritystä yksin, ja olen liian heikko lähtemään, tai uskon jollain tavalla olevani silti syyllinen ja mies oikeassa. Ap
Ihan jos olet valinnut elämän alisteisena lattiarättinä niin päätös on sinun. Turha sitten avautua AV:llä kun et kunnioita itseäsi lähteäksesi.
Huoh...taas joku nero liikkeellä joka tietää kaikesta kaiken;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennustan eron olevan tulossa.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi edes arjenpyöritystä yksin, ja olen liian heikko lähtemään, tai uskon jollain tavalla olevani silti syyllinen ja mies oikeassa. Ap
Ihan jos olet valinnut elämän alisteisena lattiarättinä niin päätös on sinun. Turha sitten avautua AV:llä kun et kunnioita itseäsi lähteäksesi.
Ilkeä kommentti.. kyllä saa valittaa. Mutta jos meno on tommosta niin kaikki kyllä ymmärtää jos haluat lähteä. Se uhkakin voisi jo herättää miehen parhaassa tapauksessa.
Makaat siis kotona päivät pitkät etkä edes kakkavaippoja saa roskiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennustan eron olevan tulossa.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi edes arjenpyöritystä yksin, ja olen liian heikko lähtemään, tai uskon jollain tavalla olevani silti syyllinen ja mies oikeassa. Ap
Ihan jos olet valinnut elämän alisteisena lattiarättinä niin päätös on sinun. Turha sitten avautua AV:llä kun et kunnioita itseäsi lähteäksesi.
Ilkeä kommentti.. kyllä saa valittaa. Mutta jos meno on tommosta niin kaikki kyllä ymmärtää jos haluat lähteä. Se uhkakin voisi jo herättää miehen parhaassa tapauksessa.
Olen uhkailuni jo uhkaillut. Sanoin tänään että en jaksa ja yritin selittää miksi en jaksa enää katsella (tietysti olin kiivastunut mutta...) , niin yllätys sain vain vastaukseksi :”niin , en mäkään sua”
Sitten sanoin että jos on aina vain negatiivista sanottavaa niin voit olla hiljaa joskus niin vastaus : ”jep, hyvin sanottu...” kyllä harmittaa.
Ei tarvitse kestää, mies toimii väärin.