Lue keskustelun säännöt.
Kontrolloiva mies vai liian laiska emäntä?
16.03.2018 |
Olen kotiäiti pienelle lapselle, mies käy töissä ja arki tavallista mitä lapsiperheessä nyt yleensä on, rutiineja noudattaen mennään.
Pikkuhiljaa olen huomannut, että en enää tiedä kuka olen. Väsymyksen ja stressin takia sanaharkkaa tulee aika ajoin ja mies alkanut kyttäämään tekemisiäni, lähinnä siisteyttäni ja puhumistyyliä ja sellaista.
Olen aika suurpiirteinen ihminen, annan joskus leipäpussin jäädä auki, joskus jätän vauvan vaipan lattialle. Siivoan kyllä ja pidänkin siitä, mutta mieheni ei kestä syystä tai toisesta pienintäkään virhettä, tänään keitin luumusosetta vauvalle ja laitoin luumun kuoret tiskipöydälle, ne ehtivät siinä olla n.1-2min kunnes mies haukkana tulee paikalle :”joo, luumunkuoret pöydällä, laita ne pois siitä”.
Mielestäni tuo ei ole normaalia, eipä itsekkään ole täydellinen ja auton avaimet ja lompakot lepää yleensä sohvan reunoilla ja kahvikupit jättää aamulla vessaan. Onko miehille tyypillistä vain kytätä muiden tekemisiä ja olla silti itse samanlainen?
Tuntuu etten kestä tuota enää.
Kommentit (49)
Onkohan tuo puolison arvosteleminen kovinkin yleistä? Minä en käyttäydy niin eikä niehenikään. Joskus pyydän huomioimaan tai tekemään jonkun asian ja sanoin hän. Ei ole tullut tarvetta arvostella koska kumpikin on valinnut toisensa. Sehän olisi ihan sama syyttää itseään huonosta arviointikyvystä ja valinnasta. Ja jos se valinta on mennyt pieleen niin silloinhan pitää erota jos käytöksen muutos ei onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikkupojan valtataistelua, että kumpi ehtii ensin huomauttelemaan, se on niskan päällä. Jos kysyisi suoraan, että tätäkö se on, ainakin tarpeeksi yksinkertainen kysymys.
Itsellä oli kokemus exän kanssa, että hän muuttui tuollaiseksi, kun alkoi tuntea pääsevänsä niskan päälle. Oletko nyt heikoilla tai väsynyt? Sama silloinkin, jos itkin, sai hänet tuntemaan olevansa vahvoilla. No, kaikki tuo on kostettu nyttemmin, taisi kuitenkin ryppyillä väärälle ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vaippoja lattialla.
70-luvulla isäni vei paskavaipat suoraan ulos heti sen ilmestyttyä. Jos olisi huomautellut siitä äidilleni sen sijaan, että vei sen pois, olisi luultavasti löytänyt vaipan naamastaan. Nyt on lähes 50 vuotta siitä ja vieläkin naiset tuppaa alistumaan. Mikä mättää?
Itsellä kaksi aikaisempaa suhdetta loppui kun kyllästyin mieheen ja miehen käytökseen. Mietin vain, että näinkö haluan elää, no en halunnut ja erottiin. Nykyään olen onnellinen ja naimisissa, jo yli 10 vuotta. Huomasin, että ei parisuhteessa tarvitse olla valtataistelua jos puolisot ovat toisilleen sopivia. Elämä on paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa näin yhden osapuolen kertomuksen perusteella. Luultavasti kuitenkin tarvitsisit enemmän tukea arkeen, etkä moitteita. Vaippojen jätttäminen lattialle kuulostaa erikoiselta. Et kai jätä käytettyjä vaippoja lojumaan ympäriinsä? Siitä minäkin huomauttaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaippoja lattialla.
Entä sitten. Et varmaan ole hoitanut pientä vauvaa väsyneenä ja lopen uupuneena. Jos tarkemmin ajattelee, et ole hoitanut minkäänkokoista vauvaa milloinkaan.
Ihmettelin minäkin tuota, ja olen hoitanut vauvaa täysin uupuneena (isästä oli enemmän haittaa kuin hyötyä). En silti halua kakkavaippoja lattioille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennustan eron olevan tulossa.
Rehellisesti sanottuna en jaksaisi edes arjenpyöritystä yksin, ja olen liian heikko lähtemään, tai uskon jollain tavalla olevani silti syyllinen ja mies oikeassa. Ap
Ihan jos olet valinnut elämän alisteisena lattiarättinä niin päätös on sinun. Turha sitten avautua AV:llä kun et kunnioita itseäsi lähteäksesi.
Ilkeä kommentti.. kyllä saa valittaa. Mutta jos meno on tommosta niin kaikki kyllä ymmärtää jos haluat lähteä. Se uhkakin voisi jo herättää miehen parhaassa tapauksessa.
Olen uhkailuni jo uhkaillut. Sanoin tänään että en jaksa ja yritin selittää miksi en jaksa enää katsella (tietysti olin kiivastunut mutta...) , niin yllätys sain vain vastaukseksi :”niin , en mäkään sua”
Sitten sanoin että jos on aina vain negatiivista sanottavaa niin voit olla hiljaa joskus niin vastaus : ”jep, hyvin sanottu...” kyllä harmittaa.
Kuulostaa siltä että suhde on jo käytännössä ohi.
Sanon tämän kaikella kunniotuksella mutta Ap on aikamoinen vässykkä. Etkö saa kivahdettua miehellesi takaisin? Raivoa sille oikein kunnolla. Kunnon riita puhdistaa ilmaa.