Lue keskustelun säännöt.
Kontrolloiva mies vai liian laiska emäntä?
16.03.2018 |
Olen kotiäiti pienelle lapselle, mies käy töissä ja arki tavallista mitä lapsiperheessä nyt yleensä on, rutiineja noudattaen mennään.
Pikkuhiljaa olen huomannut, että en enää tiedä kuka olen. Väsymyksen ja stressin takia sanaharkkaa tulee aika ajoin ja mies alkanut kyttäämään tekemisiäni, lähinnä siisteyttäni ja puhumistyyliä ja sellaista.
Olen aika suurpiirteinen ihminen, annan joskus leipäpussin jäädä auki, joskus jätän vauvan vaipan lattialle. Siivoan kyllä ja pidänkin siitä, mutta mieheni ei kestä syystä tai toisesta pienintäkään virhettä, tänään keitin luumusosetta vauvalle ja laitoin luumun kuoret tiskipöydälle, ne ehtivät siinä olla n.1-2min kunnes mies haukkana tulee paikalle :”joo, luumunkuoret pöydällä, laita ne pois siitä”.
Mielestäni tuo ei ole normaalia, eipä itsekkään ole täydellinen ja auton avaimet ja lompakot lepää yleensä sohvan reunoilla ja kahvikupit jättää aamulla vessaan. Onko miehille tyypillistä vain kytätä muiden tekemisiä ja olla silti itse samanlainen?
Tuntuu etten kestä tuota enää.
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Makaat siis kotona päivät pitkät etkä edes kakkavaippoja saa roskiin?
No en aina, lue aloitus uudelleen. En koe tarvetta olla täydellinen äiti-robotti, kun olen väsynyt, enkä jaksa tehdä aivan kaikkea aivan heti, sallin sen itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mies on kyllä onnellinen kun on kavereidensa kanssa (esim pelaavat yhdessä...), nauraa ja on iloinen ja pirteä. Sitten kun pyydän katsomaan kanssani tv ym , niin hokee että väsyttää ja menee nukkumaan.
Nytkin riidan päätteeksi meni pelaamaan tietokoneellensa ja tuolla nyt tyytyväisenä naureskelee kavereidensa kanssa, kun minä märehdin täällä. Eikä ole ensimmäinen kerta, pyysin vielä miestä jäämään keskustelemaan, mutta oli kuin ei olisi kuulevinaankaan. Edes erosta puhuminen ei haitannut, näyttää itseasiassa olevan hyvinkin hauskaa.
"joo, luumunkuoret pöydällä, laita ne pois siitä”.
Sano, että hyvä ja normaalisti käyttäytyvä puoliso ottaisi ne luumunkuoret siitä pöydältä ja laittaisi biojätteeseen = auttaisi.
Sinun miehesi oikein metsästää mitä "virheitä" sinä teet eli on keskenkasvuinen puoliso. Etsii virheitä toisesta ihmisestä ja tavoista, tuosta ei tule tuolla tavalla hyvää parisuhdetta. Jos ei puhuminen auta eikä mies ymmärrä asiaa, ei muuta toimintaansa niin sinun tulee vain miettiä kuinka jaksat olla miehesi kanssa, esimerkiksi lapsen vuoksi. Mutta onhan se hirveän raskasta vaan pakottaa itsensä epätyydyttävään suhteeseen lapsen vuoksi.
Auttaisiko sanoa jonkin aikaa ensin useamman kerran miehellesi ja sitten kaikkien ihmisten kuullen, että
tuntuu, että sinä/Matti oikein hakemalla haet/hakee minusta virheitä, on aika raskasta käytöstä. En ole täydellinen mutta et ole/ei ole Mattikaan, ja tässä on tämä pieni ihminen.
Sitten jätät ajatuksen ilmaan ja keskityt vauvaan, annat sanojesi upota. Niin kai minä tekisin enkä keskustelisi pitkään, miesten on niin helppo mennä siihen mutinaan ja älä jaksa. Sitten toistot. Mutta jos sata kertaa kaksi sataa kertaa sanoo asiasta niin ei voi jäädä asia epäselväksi. Tai eron tulla yllätyksenä, ainakin sanominen pohjustaa miksi ihmeessä nainen haluaa erota pikkulapsiaikana.
Miehenäsi tekisin Lasun kaatopaikkaa ylläpitävästä äitylistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheeta. Tuo miehen länkyttäminen niin en mäkään sua hyvin sanottu lällällää äitis oli. Ihan kuin mies olisi taantunut teiniksi ja sinä olisit hänen äitinsä. Kapinoi kun ei oikein osaa olla isä ja sinä "pärjäät paremmin" lapsen kanssa. Ja kaipaa menetettyä vapautta, angsti. Ja jos perhe hajoaa niin jossain vaiheessa kaipaa menetettyä perhettä. Aina joku muu tilanne on parempi kuin missä on ja ei osaa arvostaa sitä mitä on. Keskenkasvuinen mies. En jaksaisi enää avata miten homma menee yhdellekään puolisolle, ero oli ihan huomattava kun puoliso oli ymmärtänyt asioita jo omasta kokemuksestaan.
Ja jos nyt on pelatessa hauskaa niin se on vain kotiteatteria, pakenemista vastuista ja velvollisuuksista kun on niin vellihousu ettei pysty käsittelemään asioita. Ei kannata siitä ap mieltä pahoittaa, ei se ole totta pitemmällä aikavälillä.
Kysy ihan huolettomasti mieheltä kesken normaalin arjen, että mitä sä luulet, pärjäisitkö sä yksinkin (siis mies) ja kuinka usein susta olisi hyvä nähdä lasta. Ja käviskö sulle viikko-viikko systeemi kun lapsi olisi vähän vanhempi. Ihan neutraalilla äänensävyllä yllättäen kun kaikki on ihan hyvin niin pudotat konkreettisen pommin. Minusta on hyvä sekottaa pakkaa ja tuumia mikä on seuraus jos virheiden etsiminen toisesta ihmisestä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu. Ei sellaista elämää tai parisuhdetta kukaan halua, se loppuu kuitenkin jossain vaiheessa tai näin olin tulkitsevani ap:n ajattelun.
Kunhan pyörittelin asioita ja mietin, ei minun kommenttini mikään totuus tilanteesta ole. Ap tietää itse paremmin kuin kukaan muu miltä tuntuu ja mitä tekee.
parisuhde on eri suhde. suhde erilleen ja pari suhteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko mies tuollainen alusta saakka?
Tai olitko itse samanlainen.
Tyhmää että leipäpussien ja luumunkuorien takia pitää riidellä. Voiko siellä olla joku isompi riidanaihe tai tyytymättömyys taustalla joka noissa pikkujutuissa jotenkin vaikuttaa?
Minä sinänsä olen kyllä sitä mieltä että roskan saa roskiin samalla vaivalla kuin tasolle metrin päähän roskiksesta, että viisainta opetella laittamaan saman tien mihin kuuluu. Saattaisin itsekin moisesta ärsyyntyä. Mutta jos olet aina ollut samanlainen, miksi se nyt olisi alkanut enemmän häiritä.
Suosittelen mukavaa parisuhdeaikaa ja oman toiminnan edes ihan pientä muutosta (=vastaantuloa).
Sitä näkee mitä etsii. Nyt on ajauduttu vikojen etsimiseen.
Yritä muuttaa tilannetta keskittymällä itse hyvään, älä lähde mukaan. Puhu asioista mistä toivot että teillä puhutaan ja tee asioita mitä toivot että teillä tehdään, Vastaa siihen luumunkuoriasiaan jotenkin kevyesti. Laitat ne vaan roskiin ja kysyt että mites päivä meni tai että lähdetkö mukaan lenkille tai mitä te nyt normaalisti puhuttekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän se ole se tuttu tarina, että nainen vaan "laiskottelee" kotona lapsen kanssa kun mies käy raskaassa työssä ja hoitaa ihan kaikki, aina vaan ja kaikki.
Mies voisi vaikka aloittaa sillä, että kuljettaa ensin yhtä ja sitten kahta vesimelonia puseronsa alla 9 kk. Sitten hän voi ottaa kiinni alahuulestaan ja vetää sen päänsä yli. Sitten voidaan yhdessä katsella niitä luumunkuoria kuinka ärsyttäviä ne onkaan.
Olen alkanut harkitsemaan eroa, en tiedä miten jaksaisin, mutta tuntuu väärältä olla miehen kanssa jonka kanssa edes normaali keskustelu arjessa ei toimi. Katselin jo asuntoakin aamulla ja ajatus erosta ei tunnu edes pahalta. Yksi kiva asunto löytyi, jossa näyttö olisi ylihuomenna, mietin pitäisikö varmuudeksi käydä, en tosin tiedä haluavatko vuokrata nuorelle äidille jolla pieni lapsi, että meneekö vakituisessa työpaikassa olevat edelle. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siedä yhtään huomauttelua. Missään asiassa. Meillä sovittiin heti aluksi ettei saa huomautella. Jos joku asia vaivaa niin tekee itse. Tämä vaatii samanlaista siisteyskäsitustä ja molempien osallistumista arkeen
20 v on oltu yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
En siedä yhtään huomauttelua. Missään asiassa. Meillä sovittiin heti aluksi ettei saa huomautella. Jos joku asia vaivaa niin tekee itse. Tämä vaatii samanlaista siisteyskäsitustä ja molempien osallistumista arkeen
20 v on oltu yhdessä.
Minä tai mieheni ei kestetä kumpikaan, mutta tämä ei saa huomautella- sääntö koskee ilmeisesti vain minua, ja jos teen sen se on turhaa nalkutusta ja kun hän tekee niin hän ”sanoo vain asiasta”
Päätös on tehty ja ehdotan joko pariterapiaa tai vähintään asumiseroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaippoja lattialla.
Entä sitten. Et varmaan ole hoitanut pientä vauvaa väsyneenä ja lopen uupuneena. Jos tarkemmin ajattelee, et ole hoitanut minkäänkokoista vauvaa milloinkaan.
En jaksa lukea kaikkea mutta vaikuttaisi siltä että ukolla on joku sivusuhde menossa tai vähintään suunnittelee sellaista. Toisen arvosteleminen ja vikojen etsiminen kun on aika yleistä kun joku toinen nainen olis kiinnostavampi.
Ai kauheeta, mä oon väsyneenä ja stressaantuneena kuin sun miehes. Yritän hillitä itseäni aina, kun tajuan tämän. Ei kai siihen oikein auta kuin se, että hän itse tajuaa olevansa rasittava. Voi yrittää sanoa, mutta ei se välttämättä auta.
Tehdäänkö parinvaihto? Saat rennon miehen ja mä otan sen sun miehen, niin katsotaan kumpi meistä sen kanssa oppii ensin olemaan huomauttelematta turhista pikku asioista. 😂
ei kannata yhtään lähteä tuollaiseen, että antaa miehen määräillä jostain luumunkuorista, siinä on vaan yksi suunta...
mulle on ainakin ihan selvä että ero on aina ja joka päivä mahdollista ja molemmilla on oikeus olla aloitteellinen eroon. Tämä ei saa olla vankila. TÄmän seikan mielessä pitäminen pitää suhteen vähän normaalimpana, ettei ala pitää toista jonain kaatopaikkana, johon voi purkaa kaikki omat stressit ja traumat. Mitä tulee lastenhoitoon, isä ei voi olla mikään pikku apulainen, vaan hän on vanhempi omille lapsilleen. Ja mitä tulee rutiineihin, elämän ei tarvitse muuttua rutiinivankilaksi lasten kanssa. Heidän kanssaan voi tedä paljon muutakin kuin keittää puuroa ja kaivaa loskaa jossain leikkipuistossa. jne... elämä on juuri sellainen vankila jonka itselleen tekee tai antaa jonkun sekopää puolison tehdä.
Meillä mies on se, joka jättää leipäpussin auki (ärsyttää syödä kuivunutta leipää) ja kaikki kuoret ja tyhjentyneet pakkaukset pöydälle. Mä en huomauttele näistä. Silti mun tekemisistä huomautellaan jatkuvasti. Esim. jos olen imuroinut toista tuntia, niin varmasti kaivetaan se yksi paikka, jota en ole imuroinut. Ja kyllä ottaa päähän kuunnella urputusta tyypiltä, joka ite jättää kaiken levälleen.
Milloin on liian laiska?