Jos mies lyö KERRAN, niin voiko antaa anteeksi?
Meillä eilen riita kärjistyi ja mies löi nyrkillä. Kovasti on pyydellyt anteeksi ja vannoo ettei toistu. Mitkään merkit eivät aiemmin ole viitanneet tällaiseen käytökseen. Mitä tekisitte?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Lyöminen on aina väärin, mutta asia ei ole aina niin yksinkertainen. Omaakin käytöstä voi miettiä, eli mikä johti tilanteeseen jossa mies menetti lopulta malttinsa. Hyvin usein kyseessä on nipottava ja mäkättävä akka, joka on piinannut miestään jo vuosia, ja sitten kun lopulta hermo pettää, saa nipottava nainen kaiken anteeksi ja mies on hirviö. Ei se niinkään saisi mennä. Väkivaltaa se henkinenkin väkivalta on, ja murtumispiste löytyy kaikilta.
Kaiken maailman miesvihaajafemakot tulkitsee tämän varmasti aivan väärin, että muka nipotus oikeuttaisi lyömään. Ei, lyöminen on aina väärin, mutta niin on se jatkuva mäkättäminenkin. Niin makaa kuin petaa, ja niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Sen sijaan että vikoja etsitään aina vain muista, olisi hyvä joskus myös vilkaista peiliin.
Jos lyönnille ei löydy minkäänlaista em. "lieventävää" syy-seuraussuhdetta, on tilanne ihan toinen. Väkivaltaiseen parisuhteeseen
Sairasta. Mene hoitoon, jos kuvittelet, että väkivalta on uhrin vika.
Ei jää yhteen kertaan. Lyö sinua uudestaan.
Sä päätät itse kuinka paljon sä haluat kärsiä.
Mun viesti taisi kadota, yritän uudestaan: ihan sama annatko anteeksi vai et, kunhan lähdet suhteesta.
Voit antaa anteeksi jos mies aidosti katuu , mutta tee selväksi että jos seuraavan kerran kohoaa nyrkki , pitää olla miehellä jo laukut pakattuna ja uusi osoite tiedossa .
se ois ero saman tien. Ja yksinhuoltajuus. Jos ois kykenevä lyömään mua niin miksi ei lastakin
Se on siinä. Erotkaa nyt, niin voitte erota sovussa mikä on tärkeää esim. lasten vuoksi - jos niitä on.
Jos nyrkistä tulee pataan yhden kerran, niin tulee sitten toisenkin. Joka lyö, niin hänellä on sisäänrakennettuna ajatus, että se on ok.
On kokemusta, ei nyrkistä mutta retuuttamisesta. Ensin annoin anteeksi - tämähän on vaan vähän kuin leikkiä, kun olin niin paljon pienempikin. Tyhmä minä. Se retuuttaminen kävi aina vaan rankemmaksi kun olin ikään kuin hyväksynyt sen.
Kerran sitten ilmoitin, että nyt riittää, kumpi pakkaa tavaransa. Olisi pitänyt olla rohkea aikaisemmin, olisi saanut oman elämän hallintaan aikaisemmin.
Mieskö on vainoharhainen, kun kuvittelee sinun käyttäneen rahojaan, vaikka et ole koskenutkaan niihin? Ja vielä lyö päälle, ei kuulosta hyvältä, sinuna juoksisin jo! Kyllä varmaan 90% varmuudella lisää lyöntejä on luvassa, vaikka vannoisi mitä, haluatko ottaa riskin? Sanon tuon prosentin noin, koska on mahdollista, ettei toistu. Oman setäni ex-vaimo kertoi minulle (sedän jo kuoltua), että kun setä oli kerran uhannut häntä nyrkillä tms. niin oli sanonut, että minua jos lyöt, niin soitan välittömästi poliisille, teen rikosilmoituksen ja otan eron, niin setä uskoi, jätti lyömättä ja elivät vuosikymmeniä yhdessä, 5 lasta, ennen eroa...
Vierailija kirjoitti:
Lyöminen on aina väärin, mutta asia ei ole aina niin yksinkertainen. Omaakin käytöstä voi miettiä, eli mikä johti tilanteeseen jossa mies menetti lopulta malttinsa. Hyvin usein kyseessä on nipottava ja mäkättävä akka, joka on piinannut miestään jo vuosia, ja sitten kun lopulta hermo pettää, saa nipottava nainen kaiken anteeksi ja mies on hirviö. Ei se niinkään saisi mennä. Väkivaltaa se henkinenkin väkivalta on, ja murtumispiste löytyy kaikilta.
Kaiken maailman miesvihaajafemakot tulkitsee tämän varmasti aivan väärin, että muka nipotus oikeuttaisi lyömään. Ei, lyöminen on aina väärin, mutta niin on se jatkuva mäkättäminenkin. Niin makaa kuin petaa, ja niin se metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Sen sijaan että vikoja etsitään aina vain muista, olisi hyvä joskus myös vilkaista peiliin.
Jos lyönnille ei löydy minkäänlaista em. "lieventävää" syy-seuraussuhdetta, on tilanne ihan toinen. Väkivaltaiseen parisuhteeseen
Entinen naapuri oli uhriutuva nainen. Mies tuli kotiin baarista usein ennen vaimoaan ja meni nukkumaan, vaimo tuli myöhemmin ja alkoi riehumaan, kerran hajotti kaikki peilit jne. Joskus mies laittoi jonkun hyllyn makuuhuoneen oven eteen että saa nukkua, tämä nainen potki ovea ja huusi ja reuhasi, mies huusi että nukkuu. Tätä kun olin tunnin kuunnellut kahden aikaan yöllä niin kyllä huusin itsekin jo "hakkaa se akka hiljaiseksi" mies ei koskaan käynyt käsiksi mutta kyllä heitteli tavaroita jne. Onneksi saivat vihdoin häädön. Mutta tämä vaimo tappeli kerran yksin terassilla, hakkasi ikkunoita ja huusi ja möykkäsi, poliisi haki talteen että saatiin me naapurit nukkua
Raamatussa sanotaan että jos joku lyö sinua poskelle niin käännä toinenkin poski .
jos tyyppi on valmis työstämään omaa vihan hallintaa ettei se menis enää siihe että ku sanat loppuu ni nyrkki heiluu. jos on aivan tosissaan järkyttynyt toiminnastaan ja arvostaa sua. Mietin vaan sitä, että sovitteko muuten yhteen jos tilanne kärjistyy jostakin esim tosi pienestä asiasta. Että uskallatko esim tuoda omia mielipiteitä esiin ilman että syttyy kamala riita suhteessa pitää olla tilaa molempien mielipiteisiin.
En jäisi pelleilemään tuollaisen asian kanssa ja jännittämään lähteekö henki seuraavalla kerralla. Vähän itsekunnioitusta.
Niin... se eka lyönti on aina sen ekan kerran ja sitä ennen ei koskaan ole lyöty aiemmin...
Kysymyshän ei ole anteeksi antamisesta vaan omasta hengestä ja terveydestä.
Voit toki antaa anteeksi, mutta lähde nyt ihmeessä tuosta suhteesta kun vielä voit.
Minulla on exä, joka tosiaan VAIN kerran tarttui minua ranteesta.
Tämän jälkeen henkinen väkivalta tuli kuvioihin sellaisella voimalla, että erottiin ihan muutamassa kuukaudessa.
Ei tarvitse antaa anteeksi (miksi pitäisi?). Tee rikosilmoitus, käy heti lääkärissä ja jätä mies.
Kokemusta on.
Voi. Sitten mies lyö taas uudelleen.
Ei voi antaa anteeksi!
M.47