Miehet! Mitä on se naisten ”kiukuttelu”, josta miehet puhuvat?

Jotenkin sallin mieheltäni enemmän kiukuttelua ja ärtymyksen purkauksia kuin hän minulta. Jos kerran kuukaudessa olen vaikka suupielet alaspäin tai itse ärtyinen niin mies alkaa heti osoittamaan mieltään että miksi kiukuttelen. Samoin kuulee ajottain kaiken valituksena. Puhuin mitä tahansa ja vaikka normaalilla äänensävyllä niin kuulemma valitan. Onkohan tässä taas joku kasvatuksen tulos että tyttöjen pitäisi olla 'kilttejä ja hiljaisia' ja pojat saavat enemmän niitä tunteitaan näyttää laidasta laitaan tai olla jotenkin impulssiivisempia. Mene ja tiedä, mutta jolleivat miehet pysy aina mukana naisten kiukutteluissa niin en minäkään aina pysy kärryillä miesten aivoituksissa...

Tätini on ollut (ennen kypsää 80 vuoden ikää) tällainen räiskyvämpi tapaus. Hänellä on pinna saattanut kiehahtaa hyvinkin nopeasti, ja oikeastaan ilman mitään syytä. Silmät valkohehkuisessa raivokiukussa hän on saattanut julistaa omaa totuuttaan ja arvostella muita, jopa ihan sukujuhlissa, ilman erillistä provokaatiota. En tiedä onko hän saanut koskaan mitään diagnoosia, koska hän oli muuten täysin toiminta- ja työkykyinen, ainoastaan lähipiiri sai kokea kaikenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän mielestä äiti aina kiukutteli kun tämä sai hepulin jostain siivousjutusta.. Partakarvoista lavuaarissa tai hedelmän kuorista keittiössä..

Itse kiukuttelen ihan jos tunnen ettei minua kohdella reilusti omassa parisuhteessani. En ole kylläkään koskaan kuullut että mieheni puhuisi minusta noin alentuvasti.. Että kiukuttelisin, koska sille on aina joku syy.

Niin varmaan onkin kiukuttelijan mielestä aina todella hyvä syy.... En ikinä jaksais olla aikuisen ihmisen kanssa parisuhteessa, joka ei kanna vastuutaan huonosta käytöksestään

Kiukutteleva puolisoni tulee aina pyytämään anteeksi tiskimistaan ja nälvimistään, kuitenkin vasta sen jälkeen kun selvästi on saanut pahoittelut niin minun kuin lasten mielen.

Hänen mielestään hänen ei tarvitse muuttaa tapojaan tai hillitä itseään kun hän kuitenkin pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No se kiukuttelu on sitä, että nainen vuosikaudet yrittää kertoa, ettei hän jaksa yksin kaikkia kotitöitä. Ensin ystävällisesti, sitten tiukemmin, lopulta epätoivoisesti.

Miehen mielestä kyse on vain kiukuttelusta, ja miehelle tulee suurena yllätyksenä, kun nainen hakee avioeroa. Miksi ihmeessä, eihän nainen ole muuta kun vuosia yrittänyt kertoa, että hänelle se suhde ei toimi.

Hahhaa... taas meni uhriutumiseen ja marttyrointiin. Ei näin.

Ahaa, nainen ei saa edes anonyymisti kertoa keskustelupalstalla mistä "kiukuttelussa" ja "nalkuttamisessa" on kyse :,D miehen mielestä nainen vaan tekee niitä huvikseen, mitään syvempää syytä ei saa, eikä voi olla. Hienosti mitätöity.

Miehen? Kenen miehen mielestä? Sinäkö määrittelet sen mistä kiukuttelussa on kyse? Millä oikeudella? Eikö kuitenkin vähän osuvampi kuvaus ole löytynyt noista muista kommenteista?

Ei vaan tuo kommentoija määritteli mitä se hänelle itselleen on ja sinä tulit sanomaan sitä uhriutumiseksi. Vrt. "millainen olo sinulla on?" no minua väsyttää ja harmittaa. "Ei sinua voi väsyttää koska nukuit hyvin viime yönä ja tänään oli kiva päivä, joten ei sinua voi edes harmittaa."

Miten sinä voit kertoa kenen tunne tai mielipide on väärä??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isän mielestä äiti aina kiukutteli kun tämä sai hepulin jostain siivousjutusta.. Partakarvoista lavuaarissa tai hedelmän kuorista keittiössä..

Itse kiukuttelen ihan jos tunnen ettei minua kohdella reilusti omassa parisuhteessani. En ole kylläkään koskaan kuullut että mieheni puhuisi minusta noin alentuvasti.. Että kiukuttelisin, koska sille on aina joku syy.

Niin varmaan onkin kiukuttelijan mielestä aina todella hyvä syy.... En ikinä jaksais olla aikuisen ihmisen kanssa parisuhteessa, joka ei kanna vastuutaan huonosta käytöksestään

Kyllä ihminen turhautuu ja kiukustuu kun tuntee tulleensa kohdelluksi epäreilusti. Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa mutta monessa asiassa toista voi auttaa tuntemaan olonsa paremmaksi.

Tuota ihan tarkoitin, että isäni suusta olen viimeksi kuullut (rauha hänen sielulleen) että vaimo kiukuttelee.. Oma mieheni ei minusta ikinä noin puhu.

Harmi. Koska voi olla totta, että sinä kiukuttelet ja silloin totuus on voitava sanoa myös ääneen.

Ei, vaan mies huomaa että jokin asia harmittaa minua ja pahoittelee ja koittaa helpottaa oloani. Ei hänellä, kuten ei minullakaan ole tarvetta toista koittaa lytätä tai pahoittaa toisen mieltä lisää, vaan helpottaa oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen törmännyt kiukutteleviin miehiin kyllä. Eli vänisevät jostain turhuudesta tai ilman mitään syytä, kun oikeasti ovat vain väsyneitä tai haluavat haastaa riitaa.

Sen sijaan en ymmärrä, miksi toisten mielipiteitä halvennetaan sanomalla, että taas se nalkuttaa. Minulla on ollut miehiä, jotka ovat ottaneet häiritseviä asioita puheeksi juuri sillä lailla, mitä toiset kutsuvat nalkuttamiseksi kun puhuja on nainen.

Nalkuttaminen ei ole eriävän mielipiteen esittämistä, vaan kaikki tietää minkälaista se on... todella rasittavaa käytöstä, jolle tarvitaan oma verbi

Niin. Kokemukseni mukaan "nalkuttaminen" on sitä kun pyydetään toista pitämään lupauksensa uudestaan ja uudestaan. Esim. Mies lupaa korjata rikkinäisen terassinlaudan. Kesä vaihtuu syksyksi ja nainen kysyy eikö se kannattaisi korjata ennenkuin lumet tulevat? "juu kohta" vastaa mies. Lumet satavat. Tulee kevät ja nainen kysyy "niin korjaatko sen laudan ennen kesää? " juu kohta" vastaa mies. Tulee uudestaan syksy ja nainen kysyy "niin ennen lumia korjaat sen laudan?" juu korjaan.. Ja tämä on sitä nalkuttamista. Mieheltä ei voi pyytää eikä vaatia että hän pitää lupauksensa, koska muuten nalkuttaa.

Ai? Mun kokemuksen mukaan se on enemmänkin tätä (eikä mitään satunnaisia, kuukausittain toistuvia huomatuksia)

ihmettelijäII kirjoitti:

Jotenkin sallin mieheltäni enemmän kiukuttelua ja ärtymyksen purkauksia kuin hän minulta. Jos kerran kuukaudessa olen vaikka suupielet alaspäin tai itse ärtyinen niin mies alkaa heti osoittamaan mieltään että miksi kiukuttelen. Samoin kuulee ajottain kaiken valituksena. Puhuin mitä tahansa ja vaikka normaalilla äänensävyllä niin kuulemma valitan. Onkohan tässä taas joku kasvatuksen tulos että tyttöjen pitäisi olla 'kilttejä ja hiljaisia' ja pojat saavat enemmän niitä tunteitaan näyttää laidasta laitaan tai olla jotenkin impulssiivisempia. Mene ja tiedä, mutta jolleivat miehet pysy aina mukana naisten kiukutteluissa niin en minäkään aina pysy kärryillä miesten aivoituksissa...

Hahah, siis meillä ihan sama :D Mä olen 95% ajasta hyvällä tuulella, elämänmyönteinen, positiivinen ja iloinen, siis ihan aidosti. Mutta on mullakin huonoja päiviä. Silloin kun mulla on huono päivä, surettaa, olen hiljainen tai kiukkuinen, niin mieheni mielestä se on aina jokseenkin maailmanloppu. Hän alkaa suurentelemaan ja ylitulkitsemaan (tyyliin aijaa etkö enää tykkää minusta, mikä sulla on, älä viitsi kun ei tuommoinen auta mitään, onko meillä kaikki ihan hyvin tms.). Kamalan raskasta kun toinen ei ymmärrä että en minäkään ihan joka päivä vaan ole sellainen pirteä ja iloinen söpö pallero :D Mies ihan oikeasti tuntuu ahdistuvan siitä. Hän itse taas on sellainen valittajaluonne ja melko usein kiukkuinen. Purkaa kiukkunsa tietysti minuun, ja se on jossain määrin ihan ok, koska ymmärrän että kyseessä on sellainen lapsenomainen oman pahan olon purkaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielialat ainakin heilahtelee rajusti hormonien takia.

N27

Lakkaa sitten syömästä niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielialat ainakin heilahtelee rajusti hormonien takia.

N27

Lakkaa sitten syömästä niitä.

Niin siis ne hormonit voit heittää ihan ilman mitään e-pillereiden syömistä, tiedoksi siis sinulle. Esimerkiksi ennen kuukautisia tulee sellainen kireä ja epämukava olo, niin fyysisesti kuin henkisestikin, ja sitten ovulaation aikaan tunnet olevasi maailman viehättävin ja haluttavin nainen, ja näytät myös viehkeältä.

Ja miehet ei ole hormonien vietävissä? Yksi tapa mitätöidä naisen asiallinen tyytymättömyydenaihe on vedota aina niihin kuukautisiin, ne on aina tulossa, menossa tai alkamassa.

Ne joilla ei itsehillintä toimi kuukautisten vuoksi on niitä raivopäitä jotka ei muutenkaan tarvitse syytä kiukutteluun. Vähemmistö, jonka vuoksi leimataan enemmistö.

Muistan kun aikanaan naispappikeskustelussa yksi argumentti oli, että ei nainen voi olla pappi, kun sillä on kuukautiset. Voi jösses sentään, jos on hormonaalista ongelmaa siinä määrin ettei pysty hillitsemään käytöstään kannattaa hakea apua, ihan sukupuolesta riippumatta. Jos taas itsehillintä toimii, ei käytä toista oman pahan olon kaatopaikkana, oli kuukautiset tai ei.

Osaa  miehistä kuukautiset kiehtoo ihan kohtuuttomasti.

Moni mies pitää naisten kiukutteluna sitä, kun asioita ei voi selvittää järkiperäisesti tahi loogisesti, vaan mukaan vedetään tunteet ja tuntemukset. Silloin mies ei enää pysy kärryillä ja kokee naisen toiminnan epäjohdonmukaisena 'kiukutteluna'. Mies koettaa löytää ratkaisun asiaan, kun taas nainen haluaisi vain, että toinen kuuntelisi ilman mitään neuvoja.

"...Silloin kun mulla on huono päivä, surettaa, olen hiljainen tai kiukkuinen, niin mieheni mielestä se on aina jokseenkin maailmanloppu. Hän alkaa suurentelemaan ja ylitulkitsemaan (tyyliin aijaa etkö enää tykkää minusta, mikä sulla on, älä viitsi kun ei tuommoinen auta mitään, onko meillä kaikki ihan hyvin tms.)."

Juuri kuulostaa niin tutulta. Ja olen siis itse tuollainen mies. Reagoiminen johtuu varmaan siitä, että miehelle on tärkeää, että naisella on kaikki hyvin. Hän tuntee ikäänkuin vastuuta siitä, koska hänhän on mies, jonka pitää huolehtia naisestaan. Jos taas mies mököttää, ei se naiselle ole niin kamala asia, koska hän yksinkertaisesti ymmärtää että kukaan ei ole aina hyväntuulinen. Ei ole hänen vikansa, jos mies on huonolla tuulella jostain asiasta. Nainen on siis tässä se 'järkevämpi' osapuoli, hyvä niin.

Heikkoitsetuntoisille naisille on selkeästi vaikeaa hyväksyä, että keskustelun aiheena on naisten kiukuttelu ei heidän kiemurtelu että viehen vikaa ja sekin on vain miehen ylitulkintaa että he kiukuttelevat.... Aika läpinäkyvää syyttää toista tai vaihtaa aihetta. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa toimii jälleen.

Noh, pakko myöntää että itse kyllä kiukuttelen miehelle joskus kun olen huonolla tuulella, juurikin tekemällä vähän turhan suuren numeron miehen "virheistä", riippumatta siitä mikä takia alunperin olen huonolla tuulellla. Pyydän sitten jälkikäteen anteeksi ja mieskin tsemppaa hetken niiden likaisten sukkien pyykkikoriin laittamisen kanssa.

Tuntuu olevan aihe jota meillä työstetään vielä kuolinvuoteillakin, niin kiukuttelu kuin likaiset sukatkin. Emmekä varmaan ole ainoita.

Termiä kiukuttelu käytetän kun halutaan vähätellä toisen tunteita. Jos nainen on miehelle jostain asiasta vihainen, on helppo sanoa, että nainen kiukuttelee, sen sijaan, että ottaisi tosissaan toisen tunteet ja miettisi tuliko tehtyä jotain väärin..

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitten poikkeuksellisesti usein törmännyt kiukutteleviin miehiin, ovat ilmeiseti liian akkamaisia. Sekään ei sytytä.

Äh, voisitteko jo lopettaa tuon "naiseksi haukkumisen". Ihan kuin nainen olisi lähtökohtaisesti huonompi kuin mies. Tai feminiiniset ominaisuudet huonompia kuin maskuliiniset ylipäätään.

(myös mm: "mikä neiti", "ämmien touhua" , "akkojen jorinoita" "Pitäkö hamekangasta lähteä ostamaan".

Joskus tosin nainen on niin hyvä, että voi oikein mieheksi kehua: "Emmi on kyllä hyvä jätkä" "Kertulla on munaa!")

ps

Jos kiukuttelua pidetään erityisesti naisten huonona tapana purkaa negatiivisia tunteita, niin aggressiivisuutta ja puhumattomuutta kai sitten voidaan liittää enemmän miesten huonoiksi tavoiksi purkaa/käsitellä negatiivisia tunteita. Nythän voimme verrata näitä tapoja myös keskenään:

Olisiko siis sellainen "miehinen" huono tapa (esim. karjuminen, jonka jälkeen mykkäkoulu), sitten ollut jotenkin parempi sun mielestä, kuin tuo "naisellinen" huono tapa (esim. "Miksi sun piti taas.."..sekä ilmeilyä ja tuhahtelua).  Ei olisi sitten ollut "liian ämmämäistä"?

(Vai olisko ollut vasta tarpeeksi "miehistä" jos mies olisi uhkaillut tai käynyt käsiksi?)

Miten on? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiskiluutu on väärin aseteltu, leipäpussi on väärin suljettu, imurointi tehdään väärin. Autolla ajetaan väärin, kaupassa käyttäydytään väärin ja valitaan vääriä tuotteita. Vaatteet on väärät ja partakin on ajettu väärin.

Kaikki on väärin, aina ja kaikkialla. Kuka tuollaista kiukuttelua jaksaa katsella?

Kaikista noista muista paitsi parranajosta mun mies mulle nalkuttaa. Ei taida tuo kiukuttelu olla sukupuolisidonnaista.

Ei kai kukaan niin ole väittänytkään. Yrittääkö miehet oikeuttaa kiukutteluaan joillain tekosyillä, kuten naiset tekevät?

Tottakai.

Vierailija kirjoitti:

Termiä kiukuttelu käytetän kun halutaan vähätellä toisen tunteita. Jos nainen on miehelle jostain asiasta vihainen, on helppo sanoa, että nainen kiukuttelee, sen sijaan, että ottaisi tosissaan toisen tunteet ja miettisi tuliko tehtyä jotain väärin..

Esimerkiksi ottamalla lusikan liian hitaasti oliiveille jne. Näinhän se on, pitäisi ymmärtää ottaa se lusikka oliiveille siinä tahdissa kun nainen haluaa ja ymmärtää, että naisen tunnepurkaus asiasta johtuu vain omasta virheestä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen sitten poikkeuksellisesti usein törmännyt kiukutteleviin miehiin, ovat ilmeiseti liian akkamaisia. Sekään ei sytytä.

Äh, voisitteko jo lopettaa tuon "naiseksi haukkumisen". Ihan kuin nainen olisi lähtökohtaisesti huonompi kuin mies. Tai feminiiniset ominaisuudet huonompia kuin maskuliiniset ylipäätään.

(myös mm: "mikä neiti", "ämmien touhua" , "akkojen jorinoita" "Pitäkö hamekangasta lähteä ostamaan".

Joskus tosin nainen on niin hyvä, että voi oikein mieheksi kehua: "Emmi on kyllä hyvä jätkä" "Kertulla on munaa!")

ps

Jos kiukuttelua pidetään erityisesti naisten huonona tapana purkaa negatiivisia tunteita, niin aggressiivisuutta ja puhumattomuutta kai sitten voidaan liittää enemmän miesten huonoiksi tavoiksi purkaa/käsitellä negatiivisia tunteita. Nythän voimme verrata näitä tapoja myös keskenään:

Olisiko siis sellainen "miehinen" huono tapa (esim. karjuminen, jonka jälkeen mykkäkoulu), sitten ollut jotenkin parempi sun mielestä, kuin tuo "naisellinen" huono tapa (esim. "Miksi sun piti taas.."..sekä ilmeilyä ja tuhahtelua).  Ei olisi sitten ollut "liian ämmämäistä"?

(Vai olisko ollut vasta tarpeeksi "miehistä" jos mies olisi uhkaillut tai käynyt käsiksi?)

Esimerkiksi kun sinulla on hyvä ja tyytyväinen olo, niin on ihan jees, että tehdään kaikkensa sen eteen, että ärsyttävä hyvä olosi saadaan muutetuksi negatiiviseksi. Aivan todella hyvä tapa purkaa omaa pahaa oloaan muihin.

Näin naisena (joo, kysyttiin miehiltä...) minusta tuntuu, että miehet syyttävät naista kiukuttelusta nimenomaan silloin, kun nainen sanoo asiasta. Se ei ole edes mitään itkupotkukiukuttelua, vaan toteamus, että nyt ei mennyt ihan nappiin, tai että ei ole hyvä/tuntuu pahalta kun teet noin + perustelut.