Lue keskustelun säännöt.
Miehet! Mitä on se naisten ”kiukuttelu”, josta miehet puhuvat?
13.03.2018 |
Olen kolmelta eri mieheltä kuullut seuraavat kommentit. Siis mies on puhunut toiselle miehelle:
- minulle ei kukaan enää kiukuttele. Asiasta saa sanoa, mutta ei kiukutella.
- teitä nuoria miehiä käy sääliksi, kun joudutte katsomaan nuoria naisia. Nelikymppinen nainen ei enää kiukuttele.
- vaimo oli tosi sairas, mutta nyt tuli hyvä mieli. Hän on selvästi paranemaan päin, kun jaksaa sairaalavuoteella kiukutella.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Lentolääkäri kirjoitti:
Moni mies pitää naisten kiukutteluna sitä, kun asioita ei voi selvittää järkiperäisesti tahi loogisesti, vaan mukaan vedetään tunteet ja tuntemukset. Silloin mies ei enää pysy kärryillä ja kokee naisen toiminnan epäjohdonmukaisena 'kiukutteluna'. Mies koettaa löytää ratkaisun asiaan, kun taas nainen haluaisi vain, että toinen kuuntelisi ilman mitään neuvoja.
No mitä jos ajattelisit niin että yhden ongelman sijasta on kaksi: on paha mieli, ja sitten se asia, joka aiheuttaa sen pahan mielen. Ensin pitää hoitaa paha mieli pois, jotta voi keskittyä hoitamaan sitä itse ongelmaa.
Onko helpompaa?
Itse asiassa on. :) Sitä vaan yleensä unohtaa tuon tunnepuolen ja alkaa miettiä ongelman ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mun mielialat ainakin heilahtelee rajusti hormonien takia.
N27
Lakkaa sitten syömästä niitä.
On niitä hormoneita kaikilla omastakin takaa. Kyllähän miehilläkin hormonit vaikuttaa, myös mm. tressihormonit. Toisilla vaihtelut ovat suurempia tai vaikuttavat jostain syystä voimakkaammin. Joillakin on myös selvät pms-oireet.
Olen itselläni huomannut että muutama päivä ennen kuukautisia ärsytyskynnykseni on vähän matalampi. Toki ne on edelleen ihan oikeita asioita mitkä ärsyttää, (eikä mitään höpöhöpöjuttuja), mutta oma suhtautuminen ja käytös saattaa olla vähän voimakkaampaa niihin kuin muulloin.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Heikkoitsetuntoisille naisille on selkeästi vaikeaa hyväksyä, että keskustelun aiheena on naisten kiukuttelu ei heidän kiemurtelu että viehen vikaa ja sekin on vain miehen ylitulkintaa että he kiukuttelevat.... Aika läpinäkyvää syyttää toista tai vaihtaa aihetta. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa toimii jälleen.
7 alapeukkukoiraa älähtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä, mitä ne meinaa kiukuttelulla. Luulen, että railakkaasti pimahtelevia naisia on, kun moni mies tuntee sellaisia, mutta heitä on huonosti linjoilla ja silloinkaan eivät montaa hetkeä keskustele. Missä lie piilevät irl.
Sitten joidenkin miesten mielestä väärät mikroilmeet on hirveitä hyökkäyksiä. Eivät kestä, jos ei nainen ole aina hilpeä, sirkeä ja kukkainen. Ovat itse ainoita huushollissa, joilla saa olla matalia mielialoja.
Miehet todellakin ylitulkitsevat. Jos olet vähänkään ajatuksissasi niin mies tulkitsee että nyt olet hänelle todella vihainen jostain. Jos olet vähän väsynyt mies tulkitsee että olet vihainen. Jos ei tee mieli syödä olet vihainen miehelle. Jos istut vessassa liian pitkään et halua olla miehen kanssa. Jos toteat että pitäisi tiskata se on merkki siitä että haluat eron sotkevasta miehestä.
Lempparini omasta elämästä; aloin käydä töissä, mies alkoi pelätä että kyllästyn häneen ja jätän.
Nyt tajusin tuon yhdenkin kirjoittajan vihjeet passiivis-aggressiivisuudesta. Siinä siis ihan oikeasti ajatellaan, että jokainen ei-sokerinen ilme tai äänensävy on piikittelyä miestä kohtaan ja vain kiusallaan tehtyä. Vaikeahan se on aikuisen ihmisen jatkuvasti olla yhtä hymyä ja innokkaasti kontaktissa, kun on paljon ajateltavaa, erilaisia huolia, väsymystä ja mitä nyt ihmisen elämään kuuluukaan.
Mun mies napsahteli, kun lasten ollessa pieniä olin pahoissa univeloissa (nukuin yöt pätkissä ja lasten päiväuniaikoina tein töitä, tämä siis yhteisellä päätöksellä) ja näytin tai kuulostin väsyneeltä. Olinkin välillä niin väsynyt, että törmäilin ovenpieliin, mutta se ei sitten ilmeisesti olisi saanut näkyä. Se kai muistutti miestä siitä, että hän itse ei halunnut hoitaa omia lapsiaan, jotta olisin voinut nukkua enemmän, kun ne omat jutut oli tärkeämpiä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt kiukutteleviin miehiin kyllä. Eli vänisevät jostain turhuudesta tai ilman mitään syytä, kun oikeasti ovat vain väsyneitä tai haluavat haastaa riitaa.
Sen sijaan en ymmärrä, miksi toisten mielipiteitä halvennetaan sanomalla, että taas se nalkuttaa. Minulla on ollut miehiä, jotka ovat ottaneet häiritseviä asioita puheeksi juuri sillä lailla, mitä toiset kutsuvat nalkuttamiseksi kun puhuja on nainen.Nalkuttaminen ei ole eriävän mielipiteen esittämistä, vaan kaikki tietää minkälaista se on... todella rasittavaa käytöstä, jolle tarvitaan oma verbi
Jaa. Meillä mies valitti että nalkutan, kun pyysin, että viittitkö tyhjentää tiskikoneen sillä välin kun mä laitan ruokaa. Rähähti, että lakkaa nalkuttamasta ja lähti ulos. Ja oli muuten ensimmäinen pyyntö. Arvannette tuliko siitä suhteesta mitään..
Annoin kommentillesi kyllä tietty yläpeukun, mutta se sai minut pohtimaan noita tilanteita laajemminkin kun nainen pyytää miestä tekemään jotakin kotitöitä. On pääasiassa kuitenkin yleensä aika paljon kivempi tehdä niitä kotitöitä silloin kun itse haluaa eikä silloin kun toinen haluaa että niitä tehdään.
Niitäkin tapauksia (yleensä kai naisia) kun on, joille ei riitä että mies tekee osansa silloin kun hänellekin sopii, vaan pitää mennä aina naisen aikataulujen ja halujen mukaan tässä kotityöasiassa. Toki asiaan varmasti usein vaikuttaa se, jos sillä toisella ei sitä oma-aloitteessutta sitten ole kotitöihin.. eikä tekisi osaansa ollenkaan tai paljon vähemmän jos ei pyytäisi. Sellaisessa tilanteessa tuo toiminta on tietty ymmärrettävää. (Vaikka silloin paikallaan olisi varmasti myös periaatteellinen keskustelu kotityö-asiasta.)
Olen ilmeisesti ollut itse onnekkaassa parisuhteessa yhdessä asuessani kottitöiden suhteen, koska molemmat on niitä tehnyt samalla tavoin, silloin kun itse haluaa mitäkin tehdä, tai yhdessä sopien ("Siivotanko tänään? " "joo siivotaan" tai "mitä jos huomenna vasta kun väsyttää ja on muutakin?" "joo ok.") On myös pyydetty puolin ja toisin toista joskus tekemään tai auttamaan jossain kotityössä. Aika tasan ja kivasti meni ja tajuan ettei mun tarvinnut kotityöasiaa edes erikseen koskaan silloin ajatella. (...Mieheni oli tosin joskus nuorena työskennellyt jonkin aikaa siivoojana...ja ai niin, hänen aiempi tyttöystävänsä ei osannut oikein siivota...että joo...)
Siivoushullu saapui ja käänsi keskustelun naisten kiukuttelusta miehen ylenpalttiseen laiskuuteen.
Eiköhän tämä ollut tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Termiä kiukuttelu käytetän kun halutaan vähätellä toisen tunteita. Jos nainen on miehelle jostain asiasta vihainen, on helppo sanoa, että nainen kiukuttelee, sen sijaan, että ottaisi tosissaan toisen tunteet ja miettisi tuliko tehtyä jotain väärin..
Esimerkiksi ottamalla lusikan liian hitaasti oliiveille jne. Näinhän se on, pitäisi ymmärtää ottaa se lusikka oliiveille siinä tahdissa kun nainen haluaa ja ymmärtää, että naisen tunnepurkaus asiasta johtuu vain omasta virheestä...
Niinpä aina voi kääntää oman hallitsemattoman käytöksen ja oman ylireagoinnin. Miehen ylireagoinniksi ja hallitsemattomaksi käytökseksi. Lapsellista toimintaa naiset.
Kysymys oli miehille, mutta tottakai naiset tulivat femspleinaamaan, uhriutumaan ja kertomaan jälleen kerran miesten puolesta mitä mies ajattelee ja tuntee.
Ketjussa joku ulisi terassilaudan korjaamisesta. Tarvitaanko siihen penis?
Toinen ulisi tiskikoneen tyhjentämisestä koska itse laittoi ruokaa. Miten iso kartano teillä on että keittiössä voi laittaa ruokaa ja tyhjentää tiskikonetta samaan aikaan? Ei tulisi mieleenkään tehdä samanaikaisesti.
Joku ulisi miljoonatta kertaa kuinka ero tulee miehelle yllätyksenä kotitöistä johtuen uliluu.
Vaihda jo levyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulihan se heräsi, naiset on niin KAMALAN pahoja, uli uli uli.
Vierailija kirjoitti:
Ulihan se heräsi, naiset on niin KAMALAN pahoja, uli uli uli.
On se jo ollut hereillä aikaisemminkin, agenda pitää virkeänä. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt kiukutteleviin miehiin kyllä. Eli vänisevät jostain turhuudesta tai ilman mitään syytä, kun oikeasti ovat vain väsyneitä tai haluavat haastaa riitaa.
Sen sijaan en ymmärrä, miksi toisten mielipiteitä halvennetaan sanomalla, että taas se nalkuttaa. Minulla on ollut miehiä, jotka ovat ottaneet häiritseviä asioita puheeksi juuri sillä lailla, mitä toiset kutsuvat nalkuttamiseksi kun puhuja on nainen.
Naiset siis eivät oikeasti nalkuta vaan miehet halventavat jos näin väittävät. Mutta miehet kyllä vänisevät turhasta. OK.
Ei paljon enempää voi kaksinaamaisesti itseään ilmaista parilla virkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitten poikkeuksellisesti usein törmännyt kiukutteleviin miehiin, ovat ilmeiseti liian akkamaisia. Sekään ei sytytä.
Äh, voisitteko jo lopettaa tuon "naiseksi haukkumisen". Ihan kuin nainen olisi lähtökohtaisesti huonompi kuin mies. Tai feminiiniset ominaisuudet huonompia kuin maskuliiniset ylipäätään.
(myös mm: "mikä neiti", "ämmien touhua" , "akkojen jorinoita" "Pitäkö hamekangasta lähteä ostamaan".
Joskus tosin nainen on niin hyvä, että voi oikein mieheksi kehua: "Emmi on kyllä hyvä jätkä" "Kertulla on munaa!")
ps
Jos kiukuttelua pidetään erityisesti naisten huonona tapana purkaa negatiivisia tunteita, niin aggressiivisuutta ja puhumattomuutta kai sitten voidaan liittää enemmän miesten huonoiksi tavoiksi purkaa/käsitellä negatiivisia tunteita. Nythän voimme verrata näitä tapoja myös keskenään:
Olisiko siis sellainen "miehinen" huono tapa (esim. karjuminen, jonka jälkeen mykkäkoulu), sitten ollut jotenkin parempi sun mielestä, kuin tuo "naisellinen" huono tapa (esim. "Miksi sun piti taas.."..sekä ilmeilyä ja tuhahtelua). Ei olisi sitten ollut "liian ämmämäistä"?
(Vai olisko ollut vasta tarpeeksi "miehistä" jos mies olisi uhkaillut tai käynyt käsiksi?)
Esimerkiksi kun sinulla on hyvä ja tyytyväinen olo, niin on ihan jees, että tehdään kaikkensa sen eteen, että ärsyttävä hyvä olosi saadaan muutetuksi negatiiviseksi. Aivan todella hyvä tapa purkaa omaa pahaa oloaan muihin.
Jos sanot aiheesta on se tämän palstan mukaan aiheetonta liioittelua miehen taholta. Naurettavan lapsellista naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulihan se heräsi, naiset on niin KAMALAN pahoja, uli uli uli.
On se jo ollut hereillä aikaisemminkin, agenda pitää virkeänä. ;)
Mahtaa olla hieno elämä, ulista naisenpuutetta netissä. Ja vielä ihmettelee, miksei kelpaa niin kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Ulihan se heräsi, naiset on niin KAMALAN pahoja, uli uli uli.
Juokse sinä lehmä seinään tai suohon.
Mitä teet ketjussa, joka on osoitettu miehille?
Mitä sisältöä toit mielestäsi tähän keskusteluun?
Mitä saat paskavammaisesta itsesi toistamisesta 24/7/365? Orkku joka kerta kun kirjoitat uli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lentolääkäri kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lentolääkäri kirjoitti:
Moni mies pitää naisten kiukutteluna sitä, kun asioita ei voi selvittää järkiperäisesti tahi loogisesti, vaan mukaan vedetään tunteet ja tuntemukset. Silloin mies ei enää pysy kärryillä ja kokee naisen toiminnan epäjohdonmukaisena 'kiukutteluna'. Mies koettaa löytää ratkaisun asiaan, kun taas nainen haluaisi vain, että toinen kuuntelisi ilman mitään neuvoja.
No mitä jos ajattelisit niin että yhden ongelman sijasta on kaksi: on paha mieli, ja sitten se asia, joka aiheuttaa sen pahan mielen. Ensin pitää hoitaa paha mieli pois, jotta voi keskittyä hoitamaan sitä itse ongelmaa.
Onko helpompaa?
Itse asiassa on. :) Sitä vaan yleensä unohtaa tuon tunnepuolen ja alkaa miettiä ongelman ratkaisua.
Näin offina vielä: mulla ainakin paha olo ja turhautuminen estää tai vaikeuttaa ongelmanratkaisua, mutta pienet itkut tirautettuani voin käydä ihan uudella tarmolla ongelman kimppuun. Mutta se ei onnistu siinä turhautumisen tilassa, koska silloin on vaikeampi ajatella rationaalisesti. Mutta kun ymmärtää tunteiden merkityksen käytökselle, senkin voi liittää aivan loogiseksi osaksi ongelmanratkaisua. Ihmisen tunteet eivät ole mikään loogisen ajattelun tai ongelmanratkaisun vastakohta, vaan sitä häiritsevä tekijä. Samalla tavalla kuin moni ei pysty keskittymään vaikka vaikeaan laskutehtävään kovassa metelissä ja hälinässä, ei tunnekuohussa pysty keskittymään ongelmanratkaisuun. Ajattele sitä puolison kuuntelua ja tukemista vaikka häiriötekijän minimoimisena tuolta kantilta.
Minä kiukuttelen helposti jos huolestun. Se huolestuneisuus ja ahdistuneisuus purkautuu kiukkuna. Samoin jos joudun odottamaan jotain voimakkaasti ahdistavaa asiaa, esim. eläinlääkärin aikaa rakkaan koiran lopetusta varten. Silloin on vaikea pitää itsensä kasassa niin, etti tiuski turhista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt kiukutteleviin miehiin kyllä. Eli vänisevät jostain turhuudesta tai ilman mitään syytä, kun oikeasti ovat vain väsyneitä tai haluavat haastaa riitaa.
Sen sijaan en ymmärrä, miksi toisten mielipiteitä halvennetaan sanomalla, että taas se nalkuttaa. Minulla on ollut miehiä, jotka ovat ottaneet häiritseviä asioita puheeksi juuri sillä lailla, mitä toiset kutsuvat nalkuttamiseksi kun puhuja on nainen.Nalkuttaminen ei ole eriävän mielipiteen esittämistä, vaan kaikki tietää minkälaista se on... todella rasittavaa käytöstä, jolle tarvitaan oma verbi
Jaa. Meillä mies valitti että nalkutan, kun pyysin, että viittitkö tyhjentää tiskikoneen sillä välin kun mä laitan ruokaa. Rähähti, että lakkaa nalkuttamasta ja lähti ulos. Ja oli muuten ensimmäinen pyyntö. Arvannette tuliko siitä suhteesta mitään..
Annoin kommentillesi kyllä tietty yläpeukun, mutta se sai minut pohtimaan noita tilanteita laajemminkin kun nainen pyytää miestä tekemään jotakin kotitöitä. On pääasiassa kuitenkin yleensä aika paljon kivempi tehdä niitä kotitöitä silloin kun itse haluaa eikä silloin kun toinen haluaa että niitä tehdään.
Niitäkin tapauksia (yleensä kai naisia) kun on, joille ei riitä että mies tekee osansa silloin kun hänellekin sopii, vaan pitää mennä aina naisen aikataulujen ja halujen mukaan tässä kotityöasiassa. Toki asiaan varmasti usein vaikuttaa se, jos sillä toisella ei sitä oma-aloitteessutta sitten ole kotitöihin.. eikä tekisi osaansa ollenkaan tai paljon vähemmän jos ei pyytäisi. Sellaisessa tilanteessa tuo toiminta on tietty ymmärrettävää. (Vaikka silloin paikallaan olisi varmasti myös periaatteellinen keskustelu kotityö-asiasta.)
Olen ilmeisesti ollut itse onnekkaassa parisuhteessa yhdessä asuessani kottitöiden suhteen, koska molemmat on niitä tehnyt samalla tavoin, silloin kun itse haluaa mitäkin tehdä, tai yhdessä sopien ("Siivotanko tänään? " "joo siivotaan" tai "mitä jos huomenna vasta kun väsyttää ja on muutakin?" "joo ok.") On myös pyydetty puolin ja toisin toista joskus tekemään tai auttamaan jossain kotityössä. Aika tasan ja kivasti meni ja tajuan ettei mun tarvinnut kotityöasiaa edes erikseen koskaan silloin ajatella. (...Mieheni oli tosin joskus nuorena työskennellyt jonkin aikaa siivoojana...ja ai niin, hänen aiempi tyttöystävänsä ei osannut oikein siivota...että joo...)
Tuota meillä ainakin oli kyse. Mies ei ikinä tehnyt yhtään mitään, ilman erillistä pyyntöä ja opastusta, ja aina suuttui kun akka nalkuttaa. Jokainen pyyntö osallistua kodin ylläpitämiseen oli nalkutusta. Nykyinen mies joskus sentään oma-aloitteisesti imuroi, kaikki muu kotityö vaatii pyynnön. Ei kyllä kiukuttele tai natise vastaan sitten kun pyytää, eli ihan siedettävää. Paitsi jos on kyse "miesten töistä". Silloin ei auta pyynnötkään, vaan tekee omalla ajallaan, vaikka se tarkoittaisi itselleen lisätöitä ja hankaluuksia. Esim. nurmikkoa ei voi ajaa ajoissa, vaan pitää odottaa että on viidakko, ja sitten kiroilla kun on niin hidasta ajella. Noh, oma on asiansa.
Hei mies. Otetaas tällainen ajatusleikki.
Sulla on läheinen ystävä tai kollega, joka ei muista mitään ja joka mokaa pienimmätkin asiat. Hän on sulle tärkeä ja sun tiimin toinen pelaaja. Yrität ymmärtää. Yrität jaksaa. Teet asiat hänen puolestaan. Korjaat jälkiä. Itse asiassa teet melkein kaiken. Yön pimeinä tunteina usein mietit, eikö hän kunnioita sinua. Etkö sinä ole hänelle tärkeä. Eikö hän miellä pelaavansa sun parina. Mietit jopa, ärsyttääkö hän sua tahallaan ja miksi.
Ne unohtelut ja mokat on tavallaan aika pieniä. Sanotaan vaikka, että teillä on töissä myyntipalaveri, jota on suunniteltu viikkoja. Kun tuo päivä sitten koittaa, häntä ei näykään. Soitat hänelle. Hän herää puheluusi ja sanoo naureskellen unohtaneensa koko jutun. Hänellä ei ole mitään materiaalia, mitä lähettäisi sulle. Vedät hänen osuutensa hirveässä stressissä lonkalta. Saat sen juuri ja juuri läpi. Hän ei koskaan kiitä sua, saati että pyytäisi anteeksi. Sanoo ehkä jotain sellaista kuin "hyvinhän se meni", "turhaan stressasit" tms. Ulkopuoliset ei tiedä, että hän teki sulle oharit. Ulkopuoliset kyllä ihmettelevät, miksi olet niin kireä.
Alatte valmistella saamaanne tilausta. Kollegasi käy kyllä töissä, mutta huomaat sen lähinnä likaisina astioina pöydillä, täysinä roska-astioina, paskarantuna miestenvessassa. Ovet on auki, sun ruutuun on parkattu hänen auto, hän puhuu toisten kanssa puhelimessa, huomaat että hänen työkoneensa ruudulla on koko ajan jotain aivan muuta kuin se teidän yhteinen projekti, jossa on teidän kummankin nimi. Sulla menee puolet päivästä hänen jälkiensä siivoamiseen ja toinen puoli hänen työosuutensa tekemiseen. Hän vain nauraa ja käskee ottaa rennosti. Aivan järjettömässä stressissä saat tehtyä tilauksen yksinäsi valmiiksi. Myöhemmin kuulet, että kollegasi sai siitä kiitokset ja bonuksen. Kun kyselet asiasta, ulkopuoliset sanovat, nyt jo aika moittivaan sävyyn, että olet todellakin aivan liian kireä. Sun kanssa on hankala tulla toimeen. Sun kollegasta taas tykätään, koska hän on niin rento tyyppi.
Tavallaan ihan pikkujuttuja. Kokeilet itsekin elää kuten kollegasi. Unohtelet asioita taktisesti ja jätät hommat toisille. Nyt ulkopuoliset ovat sulle jo avoimen vihaisia. Mitä loisit! Ja aina vain syytät sitä kollegaasi, joka on niin kiva ihminen!
Sanot kollegallesi, että voisitteko keskustella. Kollegasi vastaa tyrmistyneenä, että sinä olet kiukuttelija. Äkäpussi. Hormonihirviö. Manipuloija. Tyhjästä valittaja. Että sinä olet se ongelma.
Suunnilleen näin myös ne "naisten kiukuttelut" menee.
Vierailija kirjoitti:
Minä kiukuttelen helposti jos huolestun. Se huolestuneisuus ja ahdistuneisuus purkautuu kiukkuna. Samoin jos joudun odottamaan jotain voimakkaasti ahdistavaa asiaa, esim. eläinlääkärin aikaa rakkaan koiran lopetusta varten. Silloin on vaikea pitää itsensä kasassa niin, etti tiuski turhista.
Eli koet olevasi jotenkin muita parempi ja etuoikeutettu purkamaan tunteesi ulospäin, samalla kun muiden pitää vaan kestää "kun nyt vaan kiukuttelen helposti"?
Luuletko, että rauhallisemmat ihmiset eivät yhtälailla joudu moisiin tilanteisiin?
Melkoista itsekkyyttä tuollainen käytös.
Se ei ole mikään hyväksyttävä syy kiukutella jos kiukuttaa, kertoo vain itsekkyydestä ja kyvyttömyydestä ajatella muiden kantilta asioita.
Vai onko sinusta oikeasti reilua, että ulkopuolisten pitää kestää turha kiukuttelusi vain sen takia että kiukuttaa?
Suosittelen itsetutkiskelua ja yrittämistä. Yleensä ne paljon kiukuttelevat/"tempperamenttiset" ovat vaan lellittyjä jotka kyllä kykenee hillitsemään itsensä, mutta koska on helpompaa purkaa se muihin, niin näin toimitaan.
Kuvitteleppa asia toisinpäin, ihmiset tulevat tiuskimaan ja kiukuttelemaan sinulle vaikka et ole asioihin syyllinen?
Vierailija kirjoitti:
Hei mies. Otetaas tällainen ajatusleikki.
Sulla on läheinen ystävä tai kollega, joka ei muista mitään ja joka mokaa pienimmätkin asiat. Hän on sulle tärkeä ja sun tiimin toinen pelaaja. Yrität ymmärtää. Yrität jaksaa. Teet asiat hänen puolestaan. Korjaat jälkiä. Itse asiassa teet melkein kaiken. Yön pimeinä tunteina usein mietit, eikö hän kunnioita sinua. Etkö sinä ole hänelle tärkeä. Eikö hän miellä pelaavansa sun parina. Mietit jopa, ärsyttääkö hän sua tahallaan ja miksi.
Ne unohtelut ja mokat on tavallaan aika pieniä. Sanotaan vaikka, että teillä on töissä myyntipalaveri, jota on suunniteltu viikkoja. Kun tuo päivä sitten koittaa, häntä ei näykään. Soitat hänelle. Hän herää puheluusi ja sanoo naureskellen unohtaneensa koko jutun. Hänellä ei ole mitään materiaalia, mitä lähettäisi sulle. Vedät hänen osuutensa hirveässä stressissä lonkalta. Saat sen juuri ja juuri läpi. Hän ei koskaan kiitä sua, saati että pyytäisi anteeksi. Sanoo ehkä jotain sellaista kuin "hyvinhän se meni", "turhaan stressasit" tms. Ulkopuoliset ei tiedä, että hän teki sulle oharit. Ulkopuoliset kyllä ihmettelevät, miksi olet niin kireä.
Alatte valmistella saamaanne tilausta. Kollegasi käy kyllä töissä, mutta huomaat sen lähinnä likaisina astioina pöydillä, täysinä roska-astioina, paskarantuna miestenvessassa. Ovet on auki, sun ruutuun on parkattu hänen auto, hän puhuu toisten kanssa puhelimessa, huomaat että hänen työkoneensa ruudulla on koko ajan jotain aivan muuta kuin se teidän yhteinen projekti, jossa on teidän kummankin nimi. Sulla menee puolet päivästä hänen jälkiensä siivoamiseen ja toinen puoli hänen työosuutensa tekemiseen. Hän vain nauraa ja käskee ottaa rennosti. Aivan järjettömässä stressissä saat tehtyä tilauksen yksinäsi valmiiksi. Myöhemmin kuulet, että kollegasi sai siitä kiitokset ja bonuksen. Kun kyselet asiasta, ulkopuoliset sanovat, nyt jo aika moittivaan sävyyn, että olet todellakin aivan liian kireä. Sun kanssa on hankala tulla toimeen. Sun kollegasta taas tykätään, koska hän on niin rento tyyppi.
Tavallaan ihan pikkujuttuja. Kokeilet itsekin elää kuten kollegasi. Unohtelet asioita taktisesti ja jätät hommat toisille. Nyt ulkopuoliset ovat sulle jo avoimen vihaisia. Mitä loisit! Ja aina vain syytät sitä kollegaasi, joka on niin kiva ihminen!
Sanot kollegallesi, että voisitteko keskustella. Kollegasi vastaa tyrmistyneenä, että sinä olet kiukuttelija. Äkäpussi. Hormonihirviö. Manipuloija. Tyhjästä valittaja. Että sinä olet se ongelma.
Suunnilleen näin myös ne "naisten kiukuttelut" menee.
Realistisempi versio:
Kollega tekee asiat hyvin ja asiallisesti, mutta toinen purkaa silti tunteitaan häneen kun nyt vaan tuntuu siltä.
Tämä on sitä turhaa kiukuttelua.
Se että mies vaikka vetää viinaa ja sotkee kämpän ja siitä hermostuu, ei se ole turhaa kiukuttelua.
Kyse on siis TURHASTA kiukuttelusta, tunteiden oksentamisesta semmoisen niskaan jolla ei ole juuri osaa eikä arpaa asiaan. Sanotaan vaikka että sinua koskee jalkaan ja sen takia kiukuttelet ulkopuolisille kuin tyranni.
Olen tasan tarkkaan samaa mieltä asiasta kanssasi. Itsekin sain työpaikkakiusattuna vain vähättelyä surustani ja epätoivostani koska olen nainen. "Sillä on varmaan kuukautiset tai joku muu hormoonimyrsky" vaikka yksinkertaisesti minun sydän oli särjetty ja omanarvontunto lytätty ja omat unelmat ja haaveet muserrettu.