Lue keskustelun säännöt.
Miehet! Mitä on se naisten ”kiukuttelu”, josta miehet puhuvat?
13.03.2018 |
Olen kolmelta eri mieheltä kuullut seuraavat kommentit. Siis mies on puhunut toiselle miehelle:
- minulle ei kukaan enää kiukuttele. Asiasta saa sanoa, mutta ei kiukutella.
- teitä nuoria miehiä käy sääliksi, kun joudutte katsomaan nuoria naisia. Nelikymppinen nainen ei enää kiukuttele.
- vaimo oli tosi sairas, mutta nyt tuli hyvä mieli. Hän on selvästi paranemaan päin, kun jaksaa sairaalavuoteella kiukutella.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Hei mies. Otetaas tällainen ajatusleikki.
Sulla on läheinen ystävä tai kollega, joka ei muista mitään ja joka mokaa pienimmätkin asiat. Hän on sulle tärkeä ja sun tiimin toinen pelaaja. Yrität ymmärtää. Yrität jaksaa. Teet asiat hänen puolestaan. Korjaat jälkiä. Itse asiassa teet melkein kaiken. Yön pimeinä tunteina usein mietit, eikö hän kunnioita sinua. Etkö sinä ole hänelle tärkeä. Eikö hän miellä pelaavansa sun parina. Mietit jopa, ärsyttääkö hän sua tahallaan ja miksi.
Ne unohtelut ja mokat on tavallaan aika pieniä. Sanotaan vaikka, että teillä on töissä myyntipalaveri, jota on suunniteltu viikkoja. Kun tuo päivä sitten koittaa, häntä ei näykään. Soitat hänelle. Hän herää puheluusi ja sanoo naureskellen unohtaneensa koko jutun. Hänellä ei ole mitään materiaalia, mitä lähettäisi sulle. Vedät hänen osuutensa hirveässä stressissä lonkalta. Saat sen juuri ja juuri läpi. Hän ei koskaan kiitä sua, saati että pyytäisi anteeksi. Sanoo ehkä jotain sellaista kuin "hyvinhän se meni", "turhaan stressasit" tms. Ulkopuoliset ei tiedä, että hän teki sulle oharit. Ulkopuoliset kyllä ihmettelevät, miksi olet niin kireä.
Alatte valmistella saamaanne tilausta. Kollegasi käy kyllä töissä, mutta huomaat sen lähinnä likaisina astioina pöydillä, täysinä roska-astioina, paskarantuna miestenvessassa. Ovet on auki, sun ruutuun on parkattu hänen auto, hän puhuu toisten kanssa puhelimessa, huomaat että hänen työkoneensa ruudulla on koko ajan jotain aivan muuta kuin se teidän yhteinen projekti, jossa on teidän kummankin nimi. Sulla menee puolet päivästä hänen jälkiensä siivoamiseen ja toinen puoli hänen työosuutensa tekemiseen. Hän vain nauraa ja käskee ottaa rennosti. Aivan järjettömässä stressissä saat tehtyä tilauksen yksinäsi valmiiksi. Myöhemmin kuulet, että kollegasi sai siitä kiitokset ja bonuksen. Kun kyselet asiasta, ulkopuoliset sanovat, nyt jo aika moittivaan sävyyn, että olet todellakin aivan liian kireä. Sun kanssa on hankala tulla toimeen. Sun kollegasta taas tykätään, koska hän on niin rento tyyppi.
Tavallaan ihan pikkujuttuja. Kokeilet itsekin elää kuten kollegasi. Unohtelet asioita taktisesti ja jätät hommat toisille. Nyt ulkopuoliset ovat sulle jo avoimen vihaisia. Mitä loisit! Ja aina vain syytät sitä kollegaasi, joka on niin kiva ihminen!
Sanot kollegallesi, että voisitteko keskustella. Kollegasi vastaa tyrmistyneenä, että sinä olet kiukuttelija. Äkäpussi. Hormonihirviö. Manipuloija. Tyhjästä valittaja. Että sinä olet se ongelma.
Suunnilleen näin myös ne "naisten kiukuttelut" menee.
Tämä oli se mitä yritin edellä sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei mies. Otetaas tällainen ajatusleikki.
Sulla on läheinen ystävä tai kollega, joka ei muista mitään ja joka mokaa pienimmätkin asiat. Hän on sulle tärkeä ja sun tiimin toinen pelaaja. Yrität ymmärtää. Yrität jaksaa. Teet asiat hänen puolestaan. Korjaat jälkiä. Itse asiassa teet melkein kaiken. Yön pimeinä tunteina usein mietit, eikö hän kunnioita sinua. Etkö sinä ole hänelle tärkeä. Eikö hän miellä pelaavansa sun parina. Mietit jopa, ärsyttääkö hän sua tahallaan ja miksi.
Ne unohtelut ja mokat on tavallaan aika pieniä. Sanotaan vaikka, että teillä on töissä myyntipalaveri, jota on suunniteltu viikkoja. Kun tuo päivä sitten koittaa, häntä ei näykään. Soitat hänelle. Hän herää puheluusi ja sanoo naureskellen unohtaneensa koko jutun. Hänellä ei ole mitään materiaalia, mitä lähettäisi sulle. Vedät hänen osuutensa hirveässä stressissä lonkalta. Saat sen juuri ja juuri läpi. Hän ei koskaan kiitä sua, saati että pyytäisi anteeksi. Sanoo ehkä jotain sellaista kuin "hyvinhän se meni", "turhaan stressasit" tms. Ulkopuoliset ei tiedä, että hän teki sulle oharit. Ulkopuoliset kyllä ihmettelevät, miksi olet niin kireä.
Alatte valmistella saamaanne tilausta. Kollegasi käy kyllä töissä, mutta huomaat sen lähinnä likaisina astioina pöydillä, täysinä roska-astioina, paskarantuna miestenvessassa. Ovet on auki, sun ruutuun on parkattu hänen auto, hän puhuu toisten kanssa puhelimessa, huomaat että hänen työkoneensa ruudulla on koko ajan jotain aivan muuta kuin se teidän yhteinen projekti, jossa on teidän kummankin nimi. Sulla menee puolet päivästä hänen jälkiensä siivoamiseen ja toinen puoli hänen työosuutensa tekemiseen. Hän vain nauraa ja käskee ottaa rennosti. Aivan järjettömässä stressissä saat tehtyä tilauksen yksinäsi valmiiksi. Myöhemmin kuulet, että kollegasi sai siitä kiitokset ja bonuksen. Kun kyselet asiasta, ulkopuoliset sanovat, nyt jo aika moittivaan sävyyn, että olet todellakin aivan liian kireä. Sun kanssa on hankala tulla toimeen. Sun kollegasta taas tykätään, koska hän on niin rento tyyppi.
Tavallaan ihan pikkujuttuja. Kokeilet itsekin elää kuten kollegasi. Unohtelet asioita taktisesti ja jätät hommat toisille. Nyt ulkopuoliset ovat sulle jo avoimen vihaisia. Mitä loisit! Ja aina vain syytät sitä kollegaasi, joka on niin kiva ihminen!
Sanot kollegallesi, että voisitteko keskustella. Kollegasi vastaa tyrmistyneenä, että sinä olet kiukuttelija. Äkäpussi. Hormonihirviö. Manipuloija. Tyhjästä valittaja. Että sinä olet se ongelma.
Suunnilleen näin myös ne "naisten kiukuttelut" menee.
Tämä oli se mitä yritin edellä sanoa.
Siivoushullun sinfonia mielikuvirusmiehestään. Aina "se" tunkee jokaiseen keskusteluun, johon voi vuodatuksensa ängetä. Siis melkein jokaiseen keskusteluun vrt. otsikko.
En nyt ehdi muita vastausksia lukea, mutta omalta kohdaltani, olen siis nainen voin vastata. Mieheni mielestä kiukuttelua on se, jos minulla on omia mielipiteitä, jotka poikkeavat hänen mielipiteistään tai jos pyydän häntä tekemään jotain mitä ei haluaisi, vaikka vahtimaan lasta kun käyn suihkussa. Vai meneekö tuo pyytäminen jo sitten nalkuttamisen puolelle. Tiedä häntä. Pyrin välttelemään mahdollisuuksien mukaan kaikkea ei-pakollista kommunikointia.
Vierailija kirjoitti:
Minä kiukuttelen helposti jos huolestun. Se huolestuneisuus ja ahdistuneisuus purkautuu kiukkuna. Samoin jos joudun odottamaan jotain voimakkaasti ahdistavaa asiaa, esim. eläinlääkärin aikaa rakkaan koiran lopetusta varten. Silloin on vaikea pitää itsensä kasassa niin, etti tiuski turhista.
Täällä toinen 🤗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaapa miehet nyt samalla, mitä se kuuluisa nalkuttaminen on.
Omassa elämässäni pahin nalkuttaja oli isäni. Täysin tunteidensäätelyyn kykenemätön yksilö, joka valitti ihan mistä tahansa. Kerran esimerkiksi siitä, kun vein kouluun juomapullon; kysyi, onko tuo joku muotijuttu. Olen itse yrittänyt kaikin voimin kasvaa erilaiseksi eikä nalkuttajamiehistäkään kokemusta ole, joten kertokaapas, millaista se naisten nalkutus on.
Miksi halusit muoti juomapullon =). Kai loukkaannuit ja aloit kiukuttelemaan isällesi? Nähtävästi vieläkin syyhyttää päästä näpä'yttämään isääsi aiheesta juomapullo. Etkö ole päässyt aiheesta yli? Oletko yli 18?
Heh :D Olen 26, tuolloin varmaan 13. Juomapullo oli ihan tavallinen vanha limsapullo tai vastaava. Lähinnä toi juttu jäi mieleen, kun isä alkoi irvimään niin täydellisen mitättömästä ja millään tavalla hänelle kuulumattomasta asiasta, ja oletti, että kyse on jostain muotipelleilystä eikä vaikka siitä, että koulupäivän aikana saattaisi tulla jano.
Mua kiinnostaisi tietää, että kuinka yleistä tuollainen kaikenlaisista pikkuasioistakin nälviminen oikein mahtaa ihmisillä /vanhemmilla olla. Ja onko tuo isä-tytär-suhteessa jotenkin erityisen tavallista? Isäni on tehnyt tuollaista vastaavaa milloin mistäkin, esim. vaatteet ja ruoka kestoaiheita, ainakin siitä saakka kun olin murrosikäinen ja nyt olen jo keski-ikäinen. On muuten hyväsydäminen ihminen, kuitenkin aika vanhakantainen, eikä itse ymmärrä että tuollainen arvostelu ja kyseenalaistaminen on noh, aika ärsyttävää. Vähän niinkuin puoliksi vitsin tapaan monesti noita heittää, joskus vakavamminkin, ei kuitenkaan nalkuttamalla. (Vaikuttaa siltä, että itse kokee sanovansa noita ihan ystävällismielisesti.) Ja tosiaan minulle, joka olen jo pitkälle aikuinen, vieläkin hän tuota jaksaa :/
Onkohan mitään ystävällistä keinoa saada tuota loppumaan? Olen jonkun kerran aika tiukanpuoleisestikin sanonut asiasta, muttei ole oikein mennyt perille asti.. ei viitsisi mitään isoa riitaa kuitenkaan tuosta nostaa.
(Nyt kun mietin asiaa, niin tuo saattaa olla hänelle myös jonkinlainen tapa käsitellä sitä että olemme kovin erilaisia ihmisiä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitten poikkeuksellisesti usein törmännyt kiukutteleviin miehiin, ovat ilmeiseti liian akkamaisia. Sekään ei sytytä.
Minä en kiukuttele. Pääsääntöisesti vaan vituttaa ja ahdistaa välillä, onneksi sentään ei masenna. :D
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitten poikkeuksellisesti usein törmännyt kiukutteleviin miehiin, ovat ilmeiseti liian akkamaisia. Sekään ei sytytä.
Huoh. He ovat olleet vapautuneita miehiä, joita ei sukupuoliroolit sido.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen törmännyt kiukutteleviin miehiin kyllä. Eli vänisevät jostain turhuudesta tai ilman mitään syytä, kun oikeasti ovat vain väsyneitä tai haluavat haastaa riitaa.
Sen sijaan en ymmärrä, miksi toisten mielipiteitä halvennetaan sanomalla, että taas se nalkuttaa. Minulla on ollut miehiä, jotka ovat ottaneet häiritseviä asioita puheeksi juuri sillä lailla, mitä toiset kutsuvat nalkuttamiseksi kun puhuja on nainen.Naiset siis eivät oikeasti nalkuta vaan miehet halventavat jos näin väittävät. Mutta miehet kyllä vänisevät turhasta. OK.
Ei paljon enempää voi kaksinaamaisesti itseään ilmaista parilla virkkeellä.
Luetun ymmärtäminen hukassa?
Kerroin mitä on kiukuttelu, miesesimerkillä koska en ole ollut naisten kanssa. Turhasta väniseminen on kiukuttelua.
Häiritsevien asioiden puheeksi ottaminen taas ei ole nalkuttamista kummaltakaan sukupuolelta, mutta jostain syystä näin tykätään nähdä erityisesti naisten kohdalla.
Tällä palstalla pitäisi aina muistaa ottaa rautalanka esiin kun kirjoittaa.
Mun kokemani mukaan kiukkuaminen on miesten mukaan sitä, kun emäntä kehtaa huomauttaa asiasta eikä piilottele kyllästymistään huonoon kohteluun. Näin ovat puhuneet joka kerran ne miehet, jotka olivat äärimmäisen provokatiivisia käytökseltään, ärsyttivät tai härnäsivät tahallaan, aukoivat päätään ja olivat samalla korvat täysin suljettuina kun heille huomautti jostain. Samat naamat olivat allergisia kritiikille ja odottivat tyhmyyden sävyttämää lempeää kohtelua vaimokkeeltaan.
Jotkin miehet eivät ymmärrä sitäkään että kun vaimo on sairas tai kipeä niin hän ei jaksa olla iloinen tai olla oma itsensä. Muistan itsekin miltä tuntui kun makasin sairaalasängyllä leikkauksesta juuri palanneena aivan pää solmussa ja mies alkoi haistatella ja uhkailemaan miten hän lähtee kun olen epäkohtelias. En tajunnut puoliakaan koko kohtauksesta, mutta miehen mukaan mun olisi pitänyt jaksaa seurustella hänen kanssaan leikkauksen jälkeen. Olin siinä vaiheessa vartti - 20 min aiemmin herännyt nukutuksesta...