Lue keskustelun säännöt.
Paljasta häpeällinen salaisuutesi
11.03.2018 |
Tai mikä salaisuus tahansa.
Aloitan: Kadun syvästi lasten hankkimista. Tein lapset nuorina, kun en vielä lainkaan tuntenut itseäni tai tiennyt mistä nautin ja millaisen elämän haluan. Vanhemmuus ei sovi minulle. Kukaan ei varmaan uskoisi minua jos kertoisin tämän jollekin. Edes mieheni ei tiedä. Miehen, ystävien ja sukulaisten mielestä olen loistava äiti.
Kommentit (538)
Vierailija kirjoitti:
En pysty harrastamaan seksiä tai seurustelemaan, sillä olen mielestäni liian lihava. Ylipainoa on kuusi kiloa.
Ite antaisin mitä vain että saisin anemian kuriin mutta en saa painoa nousemaan :( vituttaa kuulla anemian takia kuinka näytän narkkarilta vaikka en ole....huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää alapeukuttako! Ei kukaan paljasta mitään jos tuomitsette!
Minut jätettiin lapsena (9v) vahtimaan koliikista kärsivää vauvaa päiväksi. Ravistin vauvaa, koska en enää kestänyt sitä huutoa ja tunsin itseni avuttomaksi.
En tuossa iässä tiennyt mitään ravistelemisen vaarallisuudesta.
Tämä vauva sai isompana selittämättömiä epilepsiakohtauksia.
En ole koskaan kertonut asiasta kenelekkään ja häpeän sitä syvästi, vaikka tiedostan olleeni itsekin aivan liian nuori vahtimaan vauvaa, saati koliikkista. Enkä tiennyt mitä ravisteleminen voi aiheuttaa.
http://www.dailymotion.com/video/x3uz4fc ei liity asiaan. Mutta kaikille joilla on mieli maassa ym tässä voi katsoa muumeja alkuperäisillä äänillä 💖 iso apu itselleni...ehkä tää ois mun salaisuus..olen 29 katson muumeja, seuraan mangaa keräilen kaikkea gudetamaa rilakkumaa hello kittyä. Pelaan pleikkaa jne. Käyn toki töissä :) ja haaveilen muuttavani mieheni kanssa japaniin
Olen varmaan monen mielestä oikea luuseri. Ei kavereita lapsuuden jälkeen,yksinäinen, kiusattu, työtön ja todella epävarma ihminen. Sen lisäksi olen aika "outo" ja kiinnostunut aika epätavallisista asioista. Kovasti haluaisin kavereita saada, mutta pelkään etten oikein ole "hyvä" kaverivaihtoehto jostain parisuhteesta puhumattakaan. Ja sen lisäksi en tiedä "osaisinko" enää olla ystävä muille, kun olen tottunut aina selviämään kaikesta yksin. Empaattinen kyllä olen ja haluan muille vaan hyvää. Olen siis nuori nainen, mutta ei kiitos niitä kyllä naisilla en parempi tilanne jne kommetteja tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan näitä..yks mitä en ole kertonut kenellekään on se, kun sammuin 18- vuotiaana kaverin isän kämpälle ja se käytti tilannetta hyväkseen. En tiedä oliko se raiskaus vai ei, koska havahduin siihen mutta en ymmärtänyt estellä sitä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ikävää jos koira ei saa riittävästi ulkoilua ja hoitoa. Itsekin olen ollut masentunut, mutta silti aina hoisin koirani. Se oli oikeastaan asia mikä piti elämässä kiinni. Koira ei ole valinnut teitä, mutta te olette koiran ottaneet joten on velvollisuus se hoitaa. Tietysti ymmärrän, että välillä on huonoja kausia, mutta jos sama meno jatkuu vuodesta toiseen niin olisiko koirasta parempi luopua. Toisaalta en halua syyllistää masentuneita, sillä myös ihan terveet ihmiset ovat monesti todella välinpitämättömiä ja hoitavat koiransa huonosti, vaikka heillä sitä energiaa pitäisi olla.
Vielä ikävämpää olisi jos joutuisin antamaan koiran pois. Se on ollut pennusta saakka kahdeksan vuotta paras ja rakkain ystäväni. Koirani inhoaa muita ihmisiä, paitsi minua. Se ei ikinä sopeutuisi uuteen kotiin ja se varmaan masentuisi kuoliaaksi ikävästä minua kohtaan.
Ja mitä jos jotkut eläinrääkkääjät ostaisivat koirani? Tai se joutuisi uudestakin kodista kiertoon?
Ja kuten sanoin koira ei "kärsi". Käytän sitä päivittäin tarpeilla ja ruokin. Koiralle on myös oma hätäkassa äkillisiä eläinlääkärikuluja varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskon kanssa pervoiltiin sairaita lääkärileikkejä pieninä. Hävettää eikä olla missään yhteyksissä. Pidän itseäni syypäänä.
Tästä ei tarvitse kantaa syyllisyyttä, tuo on todella yleistä lasten kesken. Itselläni on muistoja "lääkärileikeistä" lapsuuden parhaan kaverin kanssa, mutta olen myös kuullut monista ihmisistä, jotka ovat tehneet sitä sisarustensa kanssa.
Minut on raiskattu niin että ymmärsin tulleeni raiskatuksi vasta kolme vuotta sen jälkeen. Tapahtui parisuhteessa. Mies sai jotenkin puhuttua että se on normaalia jos hän pani minua kun olin nukkumassa, otti rajusti tai kiristi minua henkisesti. Ymmärsin kaikenlaista siis vasta suhteen päättymisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelin entisen ystäväni asioista pitkin kyliä...teen sitä edelleen...sain hänelle narkkarin maineen huutelemalla kuinka hän käyttää vaikka näin ei ole. Muutti muualle asumaan kun ei jaksanut enään sitä paskaa mitä sai niskaansa...olin vain kateellinen hänelle..ei ole ainut jonka asioista olen valehdellut pokkana muille...
Kaiken lisäksi kun hän kertoi totuuden kuinka jauhan paskaa parista muusta joille esitin kaveria mutta sain vakuutettua että hän on se joka paskaa jauhaa. Olen perheelleni myös valehdellut hänestä asioita ylä asteelta asti. En häpeä enkä aio myöntää koskaan tätä. Sain savustettua hänet tästä kaupungista valheillani. Kai kateus tai jotain kun en ole laiha kuin hän...väitin paskaa hänen lapsestaan myös ja soittelin valheellisia lasuja tahallani..
Onko nimesi Katja?
Ei ole. Vaan. S.K enempää en paljasta ettei tunnisteta..
Taitaa olla jonkun sun kiusaaman nimikirjaimet. Kuka sua uskois enää?
Minua pidetään kilttinä ja ihanana ihmisenä, mutta oikeasti en vain osaa pitää puoliani ja olla oma itseni ja sitten toimin kaikkia kohtaan julmasti selän takana ja teen hienovaraista kiusaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa pitää kotiani siistinä ja kauniina. Aina viikonloppuna kyllä imuroin, järjestelen tavarat oikeille paikoilleen, pesen pyykit ja tiskaan, mutta tiistaihin tai viimeistään keskiviikkoon mennessä on kaaos. Neliöitä on 34 ja asun yksin. Ulkoisesti olen aina huoliteltu ja siisti sekä pukeudun kauniisti ja naisellisesti. Töissä monet luulevat, että asuntoni on joku sisustushelmi ja saattavat kysyä minulta vinkkejä sisustukseen. Vaikka en todellakaan tiedä tai välitä. Ennen vieraiden tuloa aina siivoan, joten kukaan ei usko miten sotkuista minulla on.
Vierailija kirjoitti:
No onhan näitä..yks mitä en ole kertonut kenellekään on se, kun sammuin 18- vuotiaana kaverin isän kämpälle ja se käytti tilannetta hyväkseen. En tiedä oliko se raiskaus vai ei, koska havahduin siihen mutta en ymmärtänyt estellä sitä mitenkään.
Estelemättä jättäminen ei tarkoita, etteikö kyseessä olisi ollut raiskaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihastunut ystävättäreeni. Olen itsekin nainen. Ja "hetero". En ikinä voisi julkisesti myöntää tätä kenellekään.
Tapailin 20-vuotiaana melkein isäni ikäistä miestä. Sain häneltä hyvää seksiä, mutta halusin harrastaa sitä vain pimeässä, koska vaikka hän osasi koskettaa hyvin, hänen iäkäs ulkomuotonsa puistatti minua. Mies alkoi uskoa rakastavansa minua ja jätti vaimonsa voidakseen alkaa olla kunnolla kanssani (tämä teki ihan keskustelematta kanssani, luuli vain että minäkin haluan olla hänen kanssaan; ehkä varakkuutensa vuoksi kuvitteli itsestään liikaa). Pian tämän jälkeen jätin hänet, sillä en todellakaan halunnut hänen kanssaan julkista ja vakavaa suhdetta. Lopetin puheluihin ja viesteihin vastaamisen. Muutamaa vuotta myöhemmin kuulin miehen kuolleen vakavaan sairauteen, yksin ja eronneena.
En tiedä mitä hemmettiä puuhaat mutta suoraan sanottuna, toivon että joku sinut saa kiinni. Toiselle voi jäädä mitä tahansa sun katkeruuden vuoksi. En minäkään ole mikään kaunis enkä laiha mutta en silti lähde perättömiä juttuja kenestäkään kertomaan. Minulla on omatkin asiat. Ja niitä on joka päivä. Uskomatonta kuinka kukaan kehtaa.
Sen jälkeen, kun tyttöystäväni jätti minut jostain syystä, olen alkanut panemaan juuri 18 vuotiaita täyttäneitä tyttöjä, nämä tytöt isken yleensä tinderistä tai baarista tekaistuilla tarinoilla. Saan suurta nautintoa, kun saan loukata näitä naisia, ja leikkiä heidän tunteilla. Tämä kaikki johtuu varmaan katkeruudesta entistä tyttöystävääni kohtaan. Sen lisäksi hakkaan usein päätä seinään, ja itken itseni uneen. Kukaan ei tiedä näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valehtelin entisen ystäväni asioista pitkin kyliä...teen sitä edelleen...sain hänelle narkkarin maineen huutelemalla kuinka hän käyttää vaikka näin ei ole. Muutti muualle asumaan kun ei jaksanut enään sitä paskaa mitä sai niskaansa...olin vain kateellinen hänelle..ei ole ainut jonka asioista olen valehdellut pokkana muille...
Kaiken lisäksi kun hän kertoi totuuden kuinka jauhan paskaa parista muusta joille esitin kaveria mutta sain vakuutettua että hän on se joka paskaa jauhaa. Olen perheelleni myös valehdellut hänestä asioita ylä asteelta asti. En häpeä enkä aio myöntää koskaan tätä. Sain savustettua hänet tästä kaupungista valheillani. Kai kateus tai jotain kun en ole laiha kuin hän...väitin paskaa hänen lapsestaan myös ja soittelin valheellisia lasuja tahallani..
Toivoisin, että olet trolli, mutta valitettavasti tiedän sinunlaisiasi ihmisiä olevan, sillä olen yhden kaltaisesi uhri.
Hommassa kävi lopulta kuitenkin niin, että pitkään jatkuneen masennuksen ja itsetunto-ongelmien jälkeen minä tiedostan nykyään jopa itse olevani tuota henkilöä huomattavasti menestyvämpi, tasapainoisempi ja viehättävämpi ulkoisesti sekä luonteeltani. Vuosien p*askanjauhaminen, valheellisten juttujen levittäminen ja kaverisuhteideni sekä maineeni kolhuttaminen keksityillä jutuilla perustui todennäköisesti juurikin ulkonäkööni ja valtavaan kateuteen. Sain kehuja ulkonäöstäni joskus tämän henkilön läsnäollessa ja hän meni aina jotenkin ihan pois tolaltaan ja yritti puolustella ja korostaa itseään ihan naurettavuuteen asti. Hän oli kateellinen jopa kivusta ja sairaudesta, koska tämä huomio oli häneltä itseltään pois. Yritti jopa tekeytyä sairaaksi samalla tavalla kuin minä, jotta saisi huomiota. Tämä henkilö sai sinnikkäällä "työllään" aiheutettua melkoisen lommon itsetuntooni.
Muutin kauas pois ja rakensin pikkuhiljaa uuden paremman elämän. Pärjäsin ja pärjään koulussa edelleenkin hyvin ja olen löytänyt hyviä ystäviä. Pidän ulkonäöstäni nykyään, minulla on korkeasti koulutettu puoliso, joka kehuu minua kauniiksi ja hakisi minulle vaikka kuun taivaalta. Puolisoni olisi valmis kustantamaan ja tarjoamaan minulle kaiken mahdollisen, mutta itse en ole siihen suostunut. Saan edelleen myös muilta kehuja ulkonäöstäni sekä ystävällisestä ja avuliaasta luonteestani. Teen itselle mieluisia asioita, esimerkiksi matkustelen, löydän kirpputoreilta ihania tyyliini sopivia vaatteita ja opiskelen mielenkiintoista ja hyvin työllistävää alaa.
Tiedän, että tämä kiusaajani on ihan h*elvetin katkera tästä tilanteesta, sillä hän on todella kateellista sorttia. Etenkin, kun puolisoni kuuluu ammattikuntaan, jota hän erityisesti ihailee ja yritti aina tehdä minut kateelliseksi mainostamalla hänen lähisukulaisensa toimivan juuri tässä ammatissa. Mikä parasta tietysti, useat ihmiset ovat jälkikäteen uskoneet, kun olen kertonut totuuden tästä ihmisestä. Loppujen lopuksi kävi niin, että hänellä ei ole ystäviä. Myrkyllisille ihmisille käy lopulta kalpaten.
Luen ja kirjoitan yhdelle vauva.fi -sivustolle juuri nyt :(
....ehkä ehkäei