Paljasta häpeällinen salaisuutesi

En pese koskaan käsiä wc-käynnin jälkeen. En edes yleisessä vessassa. Miksi pesisin? En ole lähes koskaan edes kipeä. Flunssassa kerran vuodessa ja kuumeessa kerran viiteen vuoteen. Olen kateellinen ihmisille jotka ovat monta kertaa vuodessa kipeitä.

Miksi teet noin? Jos olet niin kateellinen muille niin tarvisko itse tehdä jotain asialle?Kannattaa käydä juttelemassa vaikka psykologin kanssa. Ei tullut mieleen että miltä itsestäsi tuntuis kun joku tekisi sulle samalla lailla? Tuo ei ole millään lailla hyväksyttävää toimintaa!

Itsetyydytän työpaikan vessassa päivittäin.

Mulla on silikoni tissit

Ehdin olla 2,5 kk eräässä sisustusliikkeessä töissä ja sinä aikana varastin tavaraa 2300 €:n edestä. Ikään kuin kostoksi, huonosta ilmapiiristä. Joka päivä vein jotain. Sain potkut, mutta varastamisesta en jäänyt kiinni. Ei kaduta.

Olen laittanut vakoiluohjelman tyttöystäväni tietokoneeseen. Olen mm. oppinut että hän viettää todella paljon aikaa täällä haukkumassa suomalaisia miehiä ja että hänellä on ollut suhteita monen ulkomaalaisen miehen kanssa. Muutenkin se on jakanut toosaa aika vapaasti.  Minulle hän aikoinaan antoi ymmärtää ettei ollut erityisen kokenut.

Olenkin alkanut pettämään häntä ja huomaamattomasti sabotoimaan hänen elämäänsä. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

http://www.dailymotion.com/video/x3uz4fc ei liity asiaan. Mutta kaikille joilla on mieli maassa ym tässä voi katsoa muumeja alkuperäisillä äänillä 💖 iso apu itselleni...ehkä tää ois mun salaisuus..olen 29 katson muumeja, seuraan mangaa keräilen kaikkea gudetamaa rilakkumaa hello kittyä. Pelaan pleikkaa jne. Käyn toki töissä :) ja haaveilen muuttavani mieheni kanssa japaniin

Sugoi, Ropemon!

Vierailija kirjoitti:

Aika kevyttä kamaa omaani verrattuna, jota en tietenkään nyt viitsi paljastaa.

Veit sitten mun vuorosanani :D Joo ei tulisi mieleenikään tunnustaa kenellekään. Ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut vakoiluohjelman tyttöystäväni tietokoneeseen. Olen mm. oppinut että hän viettää todella paljon aikaa täällä haukkumassa suomalaisia miehiä ja että hänellä on ollut suhteita monen ulkomaalaisen miehen kanssa. Muutenkin se on jakanut toosaa aika vapaasti.  Minulle hän aikoinaan antoi ymmärtää ettei ollut erityisen kokenut.

Olenkin alkanut pettämään häntä ja huomaamattomasti sabotoimaan hänen elämäänsä. Sitä saa mitä tilaa.

Tuliko älykääpiölle mieleen että hän voi provota? Olen minäkin ollut täällä milloin vanhempi, milloin prostioitu, milloin isovanhempi, milloin psykologi ja milloin salasuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Olen laittanut vakoiluohjelman tyttöystäväni tietokoneeseen. Olen mm. oppinut että hän viettää todella paljon aikaa täällä haukkumassa suomalaisia miehiä ja että hänellä on ollut suhteita monen ulkomaalaisen miehen kanssa. Muutenkin se on jakanut toosaa aika vapaasti.  Minulle hän aikoinaan antoi ymmärtää ettei ollut erityisen kokenut.

Olenkin alkanut pettämään häntä ja huomaamattomasti sabotoimaan hänen elämäänsä. Sitä saa mitä tilaa.

Sinä tilasit toiminnallasi itsellesi rikosoikeudellisen tuomion.

Olen erityisherkkä. Erityisherkkä-vihan vuoksi en paljasta asiaa kenellekään.

Poltan salaa tupakkaa. Mies tekee kotoa töitä, ja kun hän lähtee viemään lapset kouluun, luikin tupakalle. Itse olen sairaseläkkeellä. Olen julkisesti tupakointia vastaan, ja kuolisin häpeästä jos joku saisi tietää.

Olen suhteessa naimisissa olevaan perheenisään.

Jostain syystä häpeän myös sitä, että tein eksän kanssa lapsen tarkoituksella. Raskaus ei siis ollut vahinko. Olimme nuoria (21 ja 24v), seurustelleet vain hetken ja eksä on moniongelmainen tapaus. Erosimme tietysti lapsen ollessa 1-vuotias. Hävettää, että tein tietoisesti lapsen tuollaisen tyypin kanssa.

Olen uskossa enkä viitsi sen takia kauheasti huudella ja mainostaa, että kiihotun kahden miehen välisestä romanttisesta suhteesta ja tykkään lukea ja kirjoittaa siihen liittyviä tarinoita. Jumala kyllä näkee tämänkin puolen minusta.

N42

Hävettää ensimmäinen avioliittoni ja sen tapahtumat. Olin nuori, epävarma ja helposti johdateltavissa. Jouduin alistavan ja väkivaltaisen miehen uhriksi. Mies tietenkin aloitti väkivallan kun jo olimme naimisissa. Kesti kauan päästä irti kaikesta. Kukaan muu kuin minä ja mies ei tiedä mitä liitossa tapahtui. Olemme sellaisessa asemassa olevia henkilöitä että kukaan ei varmaan uskoisikaan meistä, tai siis miehestä.

Nahka kiihottaa ihan hirveästi.

Talvi parasta aikaa kun on nahkatukkaset käytössä

Vierailija kirjoitti:

Poltan salaa tupakkaa. Mies tekee kotoa töitä, ja kun hän lähtee viemään lapset kouluun, luikin tupakalle. Itse olen sairaseläkkeellä. Olen julkisesti tupakointia vastaan, ja kuolisin häpeästä jos joku saisi tietää.

Vähän samoilla linjoilla mennään, mutta (vielä) en ole polttanut. Poltin useita vuosia, mutta lopetin, koska mieheni ei siitä pitänyt ja hetki lopettamisen jälkeen tulin raskaaksi. Pikkulapsiarki saa minut himoitsemaan tupakkaa melkein päivittäin, ja retkahtaminen on ollut monta kertaa todella lähellä. Julkisesti paheksun polttajia paljon (kyllä oikeasti tympii esim. kaupan oven edessä polttavat, muista piittaamattomat) ja inhoan sitä hajua miltä tupakoitsijan vaateet ja hengitys haisee. Silti himoitsen itse tupakkaa.

En jaksa siivota joten asuntoni on monesti hirveässä kunnossa. Tiskit tiskaamatta, kahvikuppeja ympäriinsä, likaisia pyykkejä lojumassa, lakanat vaihtamatta, pölyä... Työ vie kaiken ajan ja lopun aikaa jaksan vain maata sohvalla. En ymmärrä miten jotkut ihmiset jaksavat töiden jälkeen vielä hoitaa lapsensa. Minun ei ainakaan kannata ryhtyä sellaiseen ikinä.

Teeskentelen, että kaikki on hyvin elämässäni. Todellisuudessa voisin kuolla. Elämänhalu on nolla.

Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta,  jotka ovat ainoa syy, että yhä elän. SInnittelen iloista heidän vuokseen.

Elämänhalun on vienyt pitkäaikaistyöttömyys. Juuri nyt haen työharjoittelupaikkaa kolmesta eri paikasta. Yksikään ei ole vastannut puheluuni, tai sähköposteihini. En saa hakemuksistani huolimatta työtä, enkä edes työharjoittelupaikkaa! Kukaan ei auta, ei ainakaan te-toimisto.

Elän syrjäytyneen elämää, ulkopuolella. Teeskentelen, että työkykyni on hyvä. Olen korkeastikoulutettu aineenopettaja, ja olen tehnyt viimeiset 20 vuotta pätkätöitä opettajana. Hyvin lyhyitä pätkiä.

Voisi siis sanoa, että valmistumiseni jälkeen en ole ollut oikeastaan työssä, koska minulla ei ole ollut yhtään koko lukuvuoden kestävää työsopimusta. Sijaisopettajan työ ei ole sama kuin "oikean opettajan" työ.

Voisi sanoa, että valmistumiseni jälkeen olen ollut pitkäaikaistyötön lähes 20 vuotta. Ammattilaistyötön.

Elämää määrittelee työ, työntekeminen, toimeentulo, palkka, jne. ihan kaikkialla maailmassa. Etenkin Suomessa. En jaksa elää enää. En jaksa enää tätä työttömyyttä. Voimat ovat nolla.

Ja ps. en halua mielialalääkkeitä. Olen voinut henkisesti hyvin aina silloin, kun olen ollut työssä, edes niitä lyhyitä sijaisuuksia tehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Teeskentelen, että kaikki on hyvin elämässäni. Todellisuudessa voisin kuolla. Elämänhalu on nolla.

Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta,  jotka ovat ainoa syy, että yhä elän. SInnittelen iloista heidän vuokseen.

Elämänhalun on vienyt pitkäaikaistyöttömyys. Juuri nyt haen työharjoittelupaikkaa kolmesta eri paikasta. Yksikään ei ole vastannut puheluuni, tai sähköposteihini. En saa hakemuksistani huolimatta työtä, enkä edes työharjoittelupaikkaa! Kukaan ei auta, ei ainakaan te-toimisto.

Elän syrjäytyneen elämää, ulkopuolella. Teeskentelen, että työkykyni on hyvä. Olen korkeastikoulutettu aineenopettaja, ja olen tehnyt viimeiset 20 vuotta pätkätöitä opettajana. Hyvin lyhyitä pätkiä.

Voisi siis sanoa, että valmistumiseni jälkeen en ole ollut oikeastaan työssä, koska minulla ei ole ollut yhtään koko lukuvuoden kestävää työsopimusta. Sijaisopettajan työ ei ole sama kuin "oikean opettajan" työ.

Voisi sanoa, että valmistumiseni jälkeen olen ollut pitkäaikaistyötön lähes 20 vuotta. Ammattilaistyötön.

Elämää määrittelee työ, työntekeminen, toimeentulo, palkka, jne. ihan kaikkialla maailmassa. Etenkin Suomessa. En jaksa elää enää. En jaksa enää tätä työttömyyttä. Voimat ovat nolla.

Ja ps. en halua mielialalääkkeitä. Olen voinut henkisesti hyvin aina silloin, kun olen ollut työssä, edes niitä lyhyitä sijaisuuksia tehdessä.

En halua vähätellä tai tuomita tunteitasi, mutta miten pelkkä työttömyys voi aiheuttaa masennuksen? Minulla on samankaltainen tilanne, mutta nautin siitä kun on aikaa. Saa nukkua, lukea, levätä ja tehdä kaikkea kivaa ja edullista/ilmaista mihin ei muuten olisi aikaa.

On mahdollista lakata itsensä määritteleminen työn kautta yhteiskunnan ja ihmisten painostuksesta huolimatta. Töitä ei vain ole kaikille. Sinä olet muutakin kuin työsi.