Millainen on älyllisesti heikkolahjainen ihminen?

Meitä on todella moneen junaan. Älykkäitä on monenlaisia, samoin tyhmiä. En tiedä kumpi on vaarallisempi, älykäs ja ilkeä vai tyhmä ja ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Uimahallissa oli kerran yksi hyvin kaunis varmaankin lievästi kehitysvammainen teini. Oli huomattavasti nuorempien kanssa ja jotenkin niin viaton ja naivi olemus, mutta ulkonäöstä ei ohimennen olisi voinut päätellä mitään. Toiminta oli hidasta ja tuntui olevan vähän pihalla kaiken aikaa, nauraa kikatti nuorempien lasten vitseille, jotka todella olivat ihan pienten lasten juttuja.

Lapselliset elkeet, kuin 7-vuotias lähes aikuisen kehossa.

Mutta hyvin hyvin kaunis ja tulee varmaan pärjäämään elämässään sillä ulkonäöllä. Sellainen suomalainen elovena-tyttö.

-lievästi kehitysvammaisen äiti

Siis mitä. Tulee pärjäämään elämässään ulkonäöllään? Jos joku ei katso perään, antaa jonkun pamauttaa itsensä paksuksi yhä uudelleen. Suomessa ei sterilisaatioon tai aborttiinkaan voi pakottaa. Näitähän riittää.

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman kateellinen heikkolahjaisille. Monet heistä nauravat ja hymyilevät vaikka kävelevät yksin. En naura yksin ilman syytä ehkä jos kuuntelen jotain hauskaa niin voin naurahtaa sille?

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen. Kehitysvammaisena voisin olla tietämätön siitä, mistä jään mutta silti voisin olla onnellinen. Nyt olenkin melkein väliinputoaja, jolla on toki tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja on työkokemusta tavalliselta työpaikalta, mutta on silti vaikeaa keksiä mitään uutta alaa, kun nämä hemmetin laaja-alaiset oppimisvaikeudet estävät kaiken.

Yrittäjyyttä olen harkinnut, jonka kohdalla olen vielä aika harkitseva ajatellen peruskoulussa yksilöllistettyä matematiikkaa, vaikka ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle. Yritän olla realisti asiassa kuin asiassa. Olen niin sosiaalisesti pönttö ja käytännöllisestikin kömpelö. Konkreettista esimerkkiä on antaa: aloittaessani ravintola-alan opiskelun opeteltiin yksi tunti pursotusten tekemisiä. Minulla suoraan sanoen käsi vapisi ja pelkäsin, etten osaisi, koska se tuntui liian nopealta toiminnalta. Toinen asia on erikoiskahvien tekeminen, käteni vapisee kiireessä, vaikka tiedän miten ne tehdään. Kotona jos teen itselleni erikoiskahvia, niin käteni ei vapise. Asiakaspalvelusta ja vitriinituotteiden valmistamisesta olen selvinnyt ok.

Keskiarvo oli peruskoulussa 7,5 eli ei mikään paras, eikä huono. Tuohan on minimivaatimus lukioon lukuun ottamatta niitä parhaimpia lukioita, mutten ole älykäs sinne vaikka suoriuduin ilman yksilöllistämisiä muista aineista kutosesta kahdeksaan. Yhteiskuntaopissa, ruotsissa ja äidinkielessä olin kasin oppilas ja historiassa, uskonnossa ja terveystiedossa olin seiskan oppilas. Ei minulla silti ole lukupäätä, ja yläkoulussakin asenne oli, että pitää opetella muistamaan, vaikka ei minulla helposti mikään jää päähän. Ainoastaan kuvina tahdon muistaa asiat, esim. kasvihuoneilmiöstä minulle on jäänyt kuva mieleen, mutta tuntui oppiakseen selittämään asian omin sanoin meni monta, monta päivää kun osasin kertoa. Aivan syystäkin olen vältellyt lukemista ja laiskottelu ja peruskoululaisena tietokoneen äärellä istuminen on ollut paljon helpompaa - siinä ei sentään suurempia vaadita.

Näkee asiat yksinkertaisina. Ei ymmärrä, että uutisen tai tilaston takana on paljon muuta. Vetää johtopäätökset suoriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman kateellinen heikkolahjaisille. Monet heistä nauravat ja hymyilevät vaikka kävelevät yksin. En naura yksin ilman syytä ehkä jos kuuntelen jotain hauskaa niin voin naurahtaa sille?

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen. Kehitysvammaisena voisin olla tietämätön siitä, mistä jään mutta silti voisin olla onnellinen. Nyt olenkin melkein väliinputoaja, jolla on toki tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja on työkokemusta tavalliselta työpaikalta, mutta on silti vaikeaa keksiä mitään uutta alaa, kun nämä hemmetin laaja-alaiset oppimisvaikeudet estävät kaiken.

Yrittäjyyttä olen harkinnut, jonka kohdalla olen vielä aika harkitseva ajatellen peruskoulussa yksilöllistettyä matematiikkaa, vaikka ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle. Yritän olla realisti asiassa kuin asiassa. Olen niin sosiaalisesti pönttö ja käytännöllisestikin kömpelö. Konkreettista esimerkkiä on antaa: aloittaessani ravintola-alan opiskelun opeteltiin yksi tunti pursotusten tekemisiä. Minulla suoraan sanoen käsi vapisi ja pelkäsin, etten osaisi, koska se tuntui liian nopealta toiminnalta. Toinen asia on erikoiskahvien tekeminen, käteni vapisee kiireessä, vaikka tiedän miten ne tehdään. Kotona jos teen itselleni erikoiskahvia, niin käteni ei vapise. Asiakaspalvelusta ja vitriinituotteiden valmistamisesta olen selvinnyt ok.

Keskiarvo oli peruskoulussa 7,5 eli ei mikään paras, eikä huono. Tuohan on minimivaatimus lukioon lukuun ottamatta niitä parhaimpia lukioita, mutten ole älykäs sinne vaikka suoriuduin ilman yksilöllistämisiä muista aineista kutosesta kahdeksaan. Yhteiskuntaopissa, ruotsissa ja äidinkielessä olin kasin oppilas ja historiassa, uskonnossa ja terveystiedossa olin seiskan oppilas. Ei minulla silti ole lukupäätä, ja yläkoulussakin asenne oli, että pitää opetella muistamaan, vaikka ei minulla helposti mikään jää päähän. Ainoastaan kuvina tahdon muistaa asiat, esim. kasvihuoneilmiöstä minulle on jäänyt kuva mieleen, mutta tuntui oppiakseen selittämään asian omin sanoin meni monta, monta päivää kun osasin kertoa. Aivan syystäkin olen vältellyt lukemista ja laiskottelu ja peruskoululaisena tietokoneen äärellä istuminen on ollut paljon helpompaa - siinä ei sentään suurempia vaadita.

Ei tämä kuulosta heikkojahjaiselta, vaan huonolta itsetunnolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman kateellinen heikkolahjaisille. Monet heistä nauravat ja hymyilevät vaikka kävelevät yksin. En naura yksin ilman syytä ehkä jos kuuntelen jotain hauskaa niin voin naurahtaa sille?

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen. Kehitysvammaisena voisin olla tietämätön siitä, mistä jään mutta silti voisin olla onnellinen. Nyt olenkin melkein väliinputoaja, jolla on toki tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja on työkokemusta tavalliselta työpaikalta, mutta on silti vaikeaa keksiä mitään uutta alaa, kun nämä hemmetin laaja-alaiset oppimisvaikeudet estävät kaiken.

Yrittäjyyttä olen harkinnut, jonka kohdalla olen vielä aika harkitseva ajatellen peruskoulussa yksilöllistettyä matematiikkaa, vaikka ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle. Yritän olla realisti asiassa kuin asiassa. Olen niin sosiaalisesti pönttö ja käytännöllisestikin kömpelö. Konkreettista esimerkkiä on antaa: aloittaessani ravintola-alan opiskelun opeteltiin yksi tunti pursotusten tekemisiä. Minulla suoraan sanoen käsi vapisi ja pelkäsin, etten osaisi, koska se tuntui liian nopealta toiminnalta. Toinen asia on erikoiskahvien tekeminen, käteni vapisee kiireessä, vaikka tiedän miten ne tehdään. Kotona jos teen itselleni erikoiskahvia, niin käteni ei vapise. Asiakaspalvelusta ja vitriinituotteiden valmistamisesta olen selvinnyt ok.

Keskiarvo oli peruskoulussa 7,5 eli ei mikään paras, eikä huono. Tuohan on minimivaatimus lukioon lukuun ottamatta niitä parhaimpia lukioita, mutten ole älykäs sinne vaikka suoriuduin ilman yksilöllistämisiä muista aineista kutosesta kahdeksaan. Yhteiskuntaopissa, ruotsissa ja äidinkielessä olin kasin oppilas ja historiassa, uskonnossa ja terveystiedossa olin seiskan oppilas. Ei minulla silti ole lukupäätä, ja yläkoulussakin asenne oli, että pitää opetella muistamaan, vaikka ei minulla helposti mikään jää päähän. Ainoastaan kuvina tahdon muistaa asiat, esim. kasvihuoneilmiöstä minulle on jäänyt kuva mieleen, mutta tuntui oppiakseen selittämään asian omin sanoin meni monta, monta päivää kun osasin kertoa. Aivan syystäkin olen vältellyt lukemista ja laiskottelu ja peruskoululaisena tietokoneen äärellä istuminen on ollut paljon helpompaa - siinä ei sentään suurempia vaadita.

Ei tämä kuulosta heikkojahjaiselta, vaan huonolta itsetunnolta.

Olet oikeassa, poden sitäkin. Ihan syystäkin: olen ollut koko peruskouluajan kylän vihatuin, vaikka kuinka kiltti yritin olla kaikille. Olisin halunnut tehdä yksilötehtäviä ryhmätöiden sijaan, koska pelkäsin sosiaalisia tilanteita. En ole hirveämmin uskaltanut tutustua ihmisiin ajatellessani, mistä puhua heidän kanssa. Tietokone ollut ainoa turvallinen, joka ei aionnut päätä toisin kuin oikeat ihmiset. Haluaisin ollakin jopa näkymätön.

Nämä hemmetin oppimisvaikeudet estää kaiken, enkä tahdo mistään kiinnostua ajatellessani, kuinka kaikkeen vaaditaan tutkintoa ja jos siellä on jokin vastenmielinen tutkinnon osa, niin miten siitä selviydyn. Ravintola-alaa opiskellessakin sain painajaisia a la carte -tarjoilusta ja lautasia kantaessa olin saada melkein itkukohtauksia. Pelkäsin jopa kompastuvani lautaset kädessä niin, että olisi tehnyt siinä tilanteessa mieli huutaa. Kaksi kertaa yritin tuota harjoittelua kunnes suoritin koululla, joka sujui ok.

Sitten olikin taas uudet tuulet ja oli aika valita valinnaisia, joista monet oli niin vastenmielisiä ajatellessani, että miten raskaita ne on fyysisesti. Suoritin sitten palvelutalon keittiöllä harjoittelun asenteella "Pakko päästävä läpi". Kerroin sitten totuuden työpaikkaohjaajelle hänen luullessa minun pärjäävän työympäristössä, jossa on muitakin ihmisiä. Kumosin hänen väärinkäsitykset kuinka suoriuduin hyvin kahvilassa tunnin yksin tehden pyydetyt tehtävät. Totesin ihan ääneen, kuinka ei vaan kiinnosta ja minulla käsi vapisi ruokia annostellessa lautaselle asukkaille. Olen oikeasti fyysisesti kömpelö.

Yritin kyllä opiskella toista ammattia halutessani fyysisesti kevyen työn. Turhauduin etäopetukseen ja siihen, kuinka nopeasti käytiin asioita läpi, joista jälkimmäiseen olin keksinyt ratkaisuksi katsoa diaesitykset läpi uudelleen, jotta sain painettua asiat kalloon. Näyttösuunnitelmaa tehdessä luulin olevani ihan pulassa kunnes aloin tutkia diaesitykset ja hyödyntää niitä. Vapaa päivänä tai töiden jälkeen kertasin aina varmistaakseni, että ymmärränkö taatusti mistä on kyse. Meni varmaan asioita opetellessa noin 2 tuntia. Kirjallisesta näyttösuunnitelmasta sain kehuja, mutta en ollut paras sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoissa. Jännää, kun tuli kuitenkin arvosanaksi H3, vaikka totesin, että minulle ei tarvitse antaa armoykköstä, vaan jos perseilin näyttöni kanssa, niin sitten tulee hylätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hieman kateellinen heikkolahjaisille. Monet heistä nauravat ja hymyilevät vaikka kävelevät yksin. En naura yksin ilman syytä ehkä jos kuuntelen jotain hauskaa niin voin naurahtaa sille?

Itse olisin mieluummin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen. Kehitysvammaisena voisin olla tietämätön siitä, mistä jään mutta silti voisin olla onnellinen. Nyt olenkin melkein väliinputoaja, jolla on toki tutkinto tavallisesta ammattikoulusta ja on työkokemusta tavalliselta työpaikalta, mutta on silti vaikeaa keksiä mitään uutta alaa, kun nämä hemmetin laaja-alaiset oppimisvaikeudet estävät kaiken.

Yrittäjyyttä olen harkinnut, jonka kohdalla olen vielä aika harkitseva ajatellen peruskoulussa yksilöllistettyä matematiikkaa, vaikka ymmärrän peruslaskutoimitusten päälle. Yritän olla realisti asiassa kuin asiassa. Olen niin sosiaalisesti pönttö ja käytännöllisestikin kömpelö. Konkreettista esimerkkiä on antaa: aloittaessani ravintola-alan opiskelun opeteltiin yksi tunti pursotusten tekemisiä. Minulla suoraan sanoen käsi vapisi ja pelkäsin, etten osaisi, koska se tuntui liian nopealta toiminnalta. Toinen asia on erikoiskahvien tekeminen, käteni vapisee kiireessä, vaikka tiedän miten ne tehdään. Kotona jos teen itselleni erikoiskahvia, niin käteni ei vapise. Asiakaspalvelusta ja vitriinituotteiden valmistamisesta olen selvinnyt ok.

Keskiarvo oli peruskoulussa 7,5 eli ei mikään paras, eikä huono. Tuohan on minimivaatimus lukioon lukuun ottamatta niitä parhaimpia lukioita, mutten ole älykäs sinne vaikka suoriuduin ilman yksilöllistämisiä muista aineista kutosesta kahdeksaan. Yhteiskuntaopissa, ruotsissa ja äidinkielessä olin kasin oppilas ja historiassa, uskonnossa ja terveystiedossa olin seiskan oppilas. Ei minulla silti ole lukupäätä, ja yläkoulussakin asenne oli, että pitää opetella muistamaan, vaikka ei minulla helposti mikään jää päähän. Ainoastaan kuvina tahdon muistaa asiat, esim. kasvihuoneilmiöstä minulle on jäänyt kuva mieleen, mutta tuntui oppiakseen selittämään asian omin sanoin meni monta, monta päivää kun osasin kertoa. Aivan syystäkin olen vältellyt lukemista ja laiskottelu ja peruskoululaisena tietokoneen äärellä istuminen on ollut paljon helpompaa - siinä ei sentään suurempia vaadita.

Ei tämä kuulosta heikkojahjaiselta, vaan huonolta itsetunnolta.

Olet oikeassa, poden sitäkin. Ihan syystäkin: olen ollut koko peruskouluajan kylän vihatuin, vaikka kuinka kiltti yritin olla kaikille. Olisin halunnut tehdä yksilötehtäviä ryhmätöiden sijaan, koska pelkäsin sosiaalisia tilanteita. En ole hirveämmin uskaltanut tutustua ihmisiin ajatellessani, mistä puhua heidän kanssa. Tietokone ollut ainoa turvallinen, joka ei aionnut päätä toisin kuin oikeat ihmiset. Haluaisin ollakin jopa näkymätön.

Nämä hemmetin oppimisvaikeudet estää kaiken, enkä tahdo mistään kiinnostua ajatellessani, kuinka kaikkeen vaaditaan tutkintoa ja jos siellä on jokin vastenmielinen tutkinnon osa, niin miten siitä selviydyn. Ravintola-alaa opiskellessakin sain painajaisia a la carte -tarjoilusta ja lautasia kantaessa olin saada melkein itkukohtauksia. Pelkäsin jopa kompastuvani lautaset kädessä niin, että olisi tehnyt siinä tilanteessa mieli huutaa. Kaksi kertaa yritin tuota harjoittelua kunnes suoritin koululla, joka sujui ok.

Sitten olikin taas uudet tuulet ja oli aika valita valinnaisia, joista monet oli niin vastenmielisiä ajatellessani, että miten raskaita ne on fyysisesti. Suoritin sitten palvelutalon keittiöllä harjoittelun asenteella "Pakko päästävä läpi". Kerroin sitten totuuden työpaikkaohjaajelle hänen luullessa minun pärjäävän työympäristössä, jossa on muitakin ihmisiä. Kumosin hänen väärinkäsitykset kuinka suoriuduin hyvin kahvilassa tunnin yksin tehden pyydetyt tehtävät. Totesin ihan ääneen, kuinka ei vaan kiinnosta ja minulla käsi vapisi ruokia annostellessa lautaselle asukkaille. Olen oikeasti fyysisesti kömpelö.

Yritin kyllä opiskella toista ammattia halutessani fyysisesti kevyen työn. Turhauduin etäopetukseen ja siihen, kuinka nopeasti käytiin asioita läpi, joista jälkimmäiseen olin keksinyt ratkaisuksi katsoa diaesitykset läpi uudelleen, jotta sain painettua asiat kalloon. Näyttösuunnitelmaa tehdessä luulin olevani ihan pulassa kunnes aloin tutkia diaesitykset ja hyödyntää niitä. Vapaa päivänä tai töiden jälkeen kertasin aina varmistaakseni, että ymmärränkö taatusti mistä on kyse. Meni varmaan asioita opetellessa noin 2 tuntia. Kirjallisesta näyttösuunnitelmasta sain kehuja, mutta en ollut paras sosiaalisen vuorovaikutuksen taidoissa. Jännää, kun tuli kuitenkin arvosanaksi H3, vaikka totesin, että minulle ei tarvitse antaa armoykköstä, vaan jos perseilin näyttöni kanssa, niin sitten tulee hylätty.

Heräsi kuitenkin opettajalla sekä ammatillisella erityisopettajalla huoli pärjäämisestäni ja tällöin otettiin mahdollinen Asperger puheeksi, vaikkei erityisopettaja sitä alkuun osannut ajatella minusta, koska piti minua sosiaalisena. Koulupsykologin testit tehdessä päädyttiin keskeyttämiseen. Sen jälkeen menin kuraattorin ehdottamana 4 kk kestävälle lyhytkoulutukselle, jossa käytiin läpi tunnetaitoja, työelämää jne. Turhauduin siellä, koska olisin halunnut itse opetella enkä kestänyt ryhmätöissä niitä tunnelässytyksiä. Ainoastaan pidin työelämäjaksosta ja yrittäjyysoppi olivat kiinnostavia, koska niissä ei käyty tuollaisia leikkimielisiä juttuja läpi. Sen takia helposti ajauduinkin nettiin etsimään keskusteluja minua kiinnostavista aiheista kuten politiikasta, yhteiskunnasta, uskonnsota, rodusta ja kulttuureista.

Valitettava totuus on se, että nämä laaja-alaiset oppimisvaikeudet estää kaiken. Ihmisten on vaikeaa tajuta, mitä on olla heikkolahjainen. Siellä kansanopiston lyhytkoulutuksessa kun oli yksi päivä puhetta koulutuksesta, niin minä totesin, että ammatin pitää olla sellainen, joka olisi fyysisesti kevyt ja ammattikoulussa opiskeltava. Opettaja tällöin kysyi, että eikö se voi olla muualta, jolloin totesin haikeana, että olen heikkolahjainen. Pitää varmaan kuolemaan saakka tehdä ravintola-alan töitä, vaikka selkä menisi p**kaksi reumaperäisen sairauden. Haluan kuitenkin pitää "normaalin" kulissia yllä käymällä oikeissa töissä ja seurustella "normaalin" kanssa. Olen kuitenkin töissä tunnollinen ja ahkera, vaikka kärsin kuivasilmäisyydestä, joiden takia olen väsynyt. Silmät huijaa minun olevani väsynyt ja tuntuu, kuin kirkkaat valot läpäisisivät silmiäni, vaikka suojautuisin aurinkolaseilla. Syystäkin kuntoni on heikentynyt.

Itse olen kamppaillut tämän ongelman kanssa koko ikäni. Olen kompensoinut puutteitani hyvällä käytöksellä ja sillä, että olen kiinnostunut muista ihmisistä. Availen ovia ihmisille, autan miten ikinä keksin, tarkkailen ympäristöäni, tarvitseeko joku pientä jeesiä tms.

Oppiminen on minulle hitaampaa, mutta eihän tässä niin kiire ole puhelinta läräämään. Itsetuntoon se saattaa vaikuttaa, mutta siihen taas auttaa hyvä kunto. Taustaansa ja geenejään ei ole voinut valita, mutta nyt on mahdollisuus tehdä niin hyviä valintoja, kuin osaa. Ei vaadi liikaa älyä, olla käyttämättä huumeita, viina ja tupakkaa, elämä on minulle tarpeeksi yksinkertaista, että olen tähän mennessä pärjännyt joten kuten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Ei osaa soveltaa. On mustavalkoinen. Ei ymmärrä olevansa tyhmä. Ei välitä luonnosta, terveydestä tai muiden kärsimyksestä, koska ei ymmärrä. Oppiminen takkuilee.

Älyllisesti heikko voi kuitenkin pärjätä elämässään verrattein hyvin. Nykyaika suosii yksinkertaisempia ihmisiä.

Yksi piirre ei tee kenestäkään heikkolahjaista. Yleensä heikkolahjaisuuden todellakin huomaa kun on henkilön kanssa enemmän tekemisissä.

Jos näkee toista vain vähän aikaa koulussa tai harrastuksissa, voi tehdä vääriä johtopäätöksiä.

Itse pidin erästä tyttöä juurikin vain koulussa näkemisen perusteella jotenkin vajaana. Hän kävi samaa lukiota, mutta kaveriporukkansa ulkopuolelta ei puhunut kellekään. Koulun ulkopuolella häntä ei näkynyt. Kieltäytyi toisinaan tulemasta tunneille eikä ikinä tehnyt ryhmäprojekteja muiden kanssa vaan duunaili omiaan. Hän kirjoitti koko abivuosiluokasta eniten älliä, yhteensä 3 eri pitkästä kielestä, ja kahmi eniten stipendejä kevätjuhlassa. Pääsi ekalla sisään yhteen haastavimmista korkeakoulualoista. Kai hän on vain introvertti, mutta ei yhteiskunnassa helppoa tule hänelle olemaan, kun nykyään arvostetaan sosiaalisia mutta vähän vajaaälyisiä.

Esimerkiksi jotkut autistit tai aspergerit voi olla tällaisia. Sosiaaliset taidot olemattomat, mutta lukupäätä kyllä on. Meidän autistikuntoutusyksiköissä on nuoria, jotka eivät selviydy arjen toiminnoista, mutta osaavat laskea yliopistotason matematiikkaa ihan tuosta vaan. Kuvailemasi tyyppi voi olla hyvätasoinen autisti, tai sitten tosiaan vaan ujo introvertti.

Ohje kuivasilmäisyyteen: Käytä vähintään 3 tunnin välein voitelevia silmätippoja, suositus olisi vaihdella eri merkkejä, mutta niitä on todella muistettava käyttää. Muutoin silmiin voi jäädä pysyviä vaurioita. Käsilaukussa on aina oltava yksi pullo, sängyn vieressä esillä yksi pullo ja siellä mistä muistat sitä käyttää.

Onnea elämääsi, olet suloinen rakastettava ihminen.

Ihminen joka ei ole kiinnostunut mistään ajakohtaisista aiheista, joka uskoo kaiken purematta, joka ei osaa kyseenalaistaa asioita, joka ei lue mitään ajatuksia herättävää. 

Vierailija kirjoitti:

Uimahallissa oli kerran yksi hyvin kaunis varmaankin lievästi kehitysvammainen teini. Oli huomattavasti nuorempien kanssa ja jotenkin niin viaton ja naivi olemus, mutta ulkonäöstä ei ohimennen olisi voinut päätellä mitään. Toiminta oli hidasta ja tuntui olevan vähän pihalla kaiken aikaa, nauraa kikatti nuorempien lasten vitseille, jotka todella olivat ihan pienten lasten juttuja.

Lapselliset elkeet, kuin 7-vuotias lähes aikuisen kehossa.

Mutta hyvin hyvin kaunis ja tulee varmaan pärjäämään elämässään sillä ulkonäöllä. Sellainen suomalainen elovena-tyttö.

-lievästi kehitysvammaisen äiti

Tuommoinen kaunis mutta yksinkertainen on kyllä ihan todella suuressa vaarassa joutua hyväksikäytetyksi, valitettavasti. Uskoo helposti jos joku vakuuttelee ja lupaa kuin taivaalta. Toivon mukaan hän saa tarpeellisen tuen ja avun, ettei niin käy.

Eikö muuta tekemistä ole? kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tyhmän tunnistaa? Mitkä ovat merkit? Mitä persoonallisuuden piirteitä tyhmillä mahdollisesti usein on?

"Kirjoittelee tällaisia aloituksia palstalle!" - Noin, nyt sen on sanottu, ja voimme keskustella asiasta.

Siitä, että toistuvasti määrittelee, diagnosoi ja haukkuu muita tyhmiksi typerillä perusteilla.

Ottaa toistuvasti esille älykkyysosamäärää koskevia keskusteluja.

Kokee olevansa itse muita älykkäämpi ja parempi ihminen mm. tällaisilla keskustelunavauksilla.

Narsisti käyttäytyy juuri noin eli haukkuu muita jatkuvasti vaikka itse on se älykääpiö.

Älyllisesti heikkolahjaisen tunnistaa esimerkiksi ilmasto hihhuloinnista!

Sellainen joka aloittaa keskustelut..

Millainen on ihminen, joka..

Eli luo yksinkertaisia yleistyksiä nojautuen "yleiseen tietoon" - tyypillinen juoru äm mä

Olen tyhmä ja sinä viisas. Olkaa hyvät! 👏

Vähemmän älykkäät ihmiset syyttävät aina muita omista ongelmistaan: jos poliisi pysäyttää kun ajaa kännissä, vika on paikalle osuneen poliisin ja virkavallan, ei siinä että itse lähti rattiin kännissä. Jos heitetään ulos kapakasta riehumisen takia, se kapakan työntekijä on paska jne.

Eivät jotenkin pysty yhtään päättelemään syitä ja seurauksia: jos lintsaat usein töistä ->saat potkut. Jos petät ja hakkaat -> vaimo lähtee. Kaikki vastoinkäymiset on vaan paskaa joiden kohdalla poljetaan jalkaa mutta ei pysähdytä miettimään, miksi kerta toisensa jälkeen käy niin kun käy.

Vierailija kirjoitti:

Vähemmän älykkäät ihmiset syyttävät aina muita omista ongelmistaan: jos poliisi pysäyttää kun ajaa kännissä, vika on paikalle osuneen poliisin ja virkavallan, ei siinä että itse lähti rattiin kännissä. Jos heitetään ulos kapakasta riehumisen takia, se kapakan työntekijä on paska jne.

Eivät jotenkin pysty yhtään päättelemään syitä ja seurauksia: jos lintsaat usein töistä ->saat potkut. Jos petät ja hakkaat -> vaimo lähtee. Kaikki vastoinkäymiset on vaan paskaa joiden kohdalla poljetaan jalkaa mutta ei pysähdytä miettimään, miksi kerta toisensa jälkeen käy niin kun käy.

 

Olen poikkeus, vaikka minulla on diagnosoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Kun jäin kiinni alkoholin luovattamisesta alaikäisille, niin kerroin ymmärtäneeni tekoni ja koitin pelastaa alaikäisen sukulaiseni nahan - siinä onnistumatta. Kiltisti maksoin heti sakkoni. Ymmärrän, jos sain vihat tuosta niskaani enkä kuvitellut saavani synninpäästöä, vaikka saatoin säälivään sävyyn puhua itsestäni kamalana ihmisenä. Sekin tietysti jo mennyttä, enkä ole saanut siitä paheksuntaa tai ei ole laitettu häpeämään tekojaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uimahallissa oli kerran yksi hyvin kaunis varmaankin lievästi kehitysvammainen teini. Oli huomattavasti nuorempien kanssa ja jotenkin niin viaton ja naivi olemus, mutta ulkonäöstä ei ohimennen olisi voinut päätellä mitään. Toiminta oli hidasta ja tuntui olevan vähän pihalla kaiken aikaa, nauraa kikatti nuorempien lasten vitseille, jotka todella olivat ihan pienten lasten juttuja.

Lapselliset elkeet, kuin 7-vuotias lähes aikuisen kehossa.

Mutta hyvin hyvin kaunis ja tulee varmaan pärjäämään elämässään sillä ulkonäöllä. Sellainen suomalainen elovena-tyttö.

-lievästi kehitysvammaisen äiti

Tuommoinen kaunis mutta yksinkertainen on kyllä ihan todella suuressa vaarassa joutua hyväksikäytetyksi, valitettavasti. Uskoo helposti jos joku vakuuttelee ja lupaa kuin taivaalta. Toivon mukaan hän saa tarpeellisen tuen ja avun, ettei niin käy.

Tuokin ihan totta. Silti toivoisin, että me "erityisetkin" saataisiin laittautua. Äidin takia olen kokenut ulkonäköpaineita, eikä hän ottanut niitä todesta, ja hän sanoi kerran minun näyttäneen vähä-älyiseltä tukka silmillä. Otin vaikutteita tuolloin j-rockista. Halusin vain näyttää, että kyllä tällainen "erityinenkin" pystyy ja voi. Tuntuu kuin hän olisi koittanut rajoittaa tyyliäni. Minulla ei ollut nuoruutta. Tiedä, mitä äiti ajattelisi, kun näkisi tämän heikkolahjaisen olevan yli 170 cm miehen seurassa. Valitettavasti vaatimukseni ovat samat kuin normaaliälyisillä naisilla, ja jos rajaisin tällaisena retropelaajanaisena omanlaisiin, niin voi mennä vaikeaksi kumppanin löytäminen. Ja kaipaan myös samanlaista aatetoveria ollessani suurimmalta osin konservatiivinen, erioten oman maan ja kansa etuja puolustava nainen. Näistä asioista puhuessa muutun paljon rohkeammaksi, jolloin saatan jopa väitellä vastakkaisen kannattajan kanssa.

Vertaistuki kirjoitti:

Ohje kuivasilmäisyyteen: Käytä vähintään 3 tunnin välein voitelevia silmätippoja, suositus olisi vaihdella eri merkkejä, mutta niitä on todella muistettava käyttää. Muutoin silmiin voi jäädä pysyviä vaurioita. Käsilaukussa on aina oltava yksi pullo, sängyn vieressä esillä yksi pullo ja siellä mistä muistat sitä käyttää.

Onnea elämääsi, olet suloinen rakastettava ihminen.

Muuten hyvä, mutta ei ole reseptilääkityksellä määrätystä Oftagelista apua, vaikka laittaisin joka hetki sitä kuiviin silmiini. Väsyn ja väsyn ollessani television edessä tai muissa paikoissa, joissa liian kirkkaita valoja. Tämä sairaus on minun syytäni, kun peruskoululaisena vietin kaikki aikani tietokoneen ääressä. Nyt tietokoneen korvaa älypuhelin. Olen suoraan sanoen riippuvainen tekniikasta. Ei ole näkövammaa, ei kaihia, ei kasvainta, joka selittäisi tämän ongelman. Syyllinen lienee Sjögrenin oireyhtymä. Lääkitystä kokeilin ilman mitään tuloksia. Viljoja ja valkoista sokeria vältän ruokavaliossani, joista olen jotain hyötyä kokenut etenkin suun terveysongelmien kannalta.

Miten tällainen riippuvainen voi datanomina toimia, jos kyseinen ammatti edes sopii minulle, mitä nyt ammatinvalintapsykologi väläytti minulle. Totesin, että voin toki alkuun tutustua ja harkita ko. ammattia. Välinehuoltajaankin perehdyin ennakkoon netin kautta ajatellessani, että tarkkuutta vaativa työ ja samalla itsenäistä, mutta jos pitää maskia käyttää siellä, niin ei. En halua tukehduttaa itseäni sillä, hengästyn jo helposti maskittakin sairauden takia. Tuntuu tämä tilanne niin toivottomalta. Taidan harkita uraa sossupummina, koska tiedän olevani liian tyhmä ammattikoulualoillekin.