Millainen on älyllisesti heikkolahjainen ihminen?

Tubettajat

Vierailija kirjoitti:

Katsoo Salkkareita ja kirjoittelee niistä nettiin.

Eipä sitä sarjaa kukaan järkevämpi katso.

Niilo22

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten heikkolahjaisia romanit ovat? Näyttävät lähinnä lisääntyvän omien kanssa, tiedä vaikka sukulaisten kanssa. Sehän selittänee matalan äo:n, köyhyyden, kouluttamattomuuden ja rikokset.

Tosin pelkkä köyhyys ei vielä aja rikollisuuteen tai heikennä älykkyyttä. Vertailukohtana Yhdysvalloissa asuvat mustat ja köyhissä Aasian maissa asuvat kuten thaimaalaiset: edellä mainitut asuvat

Olisinpa heikkolahjainen ja romani kuin valkolainen ja heikkolahjainen. Saisin silloin suoraan kaiken nenän eteen ilman, että edes yrittäisin. Tai ainahan sitä voi heittää rasisti-kortin, jos ei saa tahtoaan läpi. Olisin kuin lellitty kakara. En toki väitä, että kaikki romanit olisivat tällaisia ja tiedän joitain ihan mukavia romaneja, mutta siinä kulttuurissa silti jokin tökkii, mikä estää motivoitumaan työstä ja koulusta. Geeniperimäkin lienee suurin syyllinen, mikä ei saa kyseenalaistamaan ja miettimään, että olisiko aika päivittää heimosääntöjä tälle vuosituhannelle.

Tosin itse en koskaan tekisi rikoksia, en edes varastaisi, vaikka söisin pieniä kiviä elääkseni. Mieluummin sitten köyhäilen kuin hankin rikosrekisterin, jolla tulevaisuutensa taatusti pilaa, vaikka kyllähän tuo elämä ilman rikosrekisteriäkin on vaikeaa, kun ei tällaiselle epäsosiaaliselle, small talkkia inhoavalle ja fyysisesti heikolle ole mitään sopivaa ammattia, jossa ei vaadittaisi suuria älynlahjoja.

Heimopukulaisena pääsee heti eläkkeelle 18-vuotiaana. Valkolainen ei pääse jos on heikkolahjainen.

Aiemmassa työssä kaksi laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla varustettua nuorta työpajalaista olivat sisaruksia keskenään ja vieläpä serkussuhteiden tuotosta. Todella järkyttävää. Ei olisi voinut uskoa todeksi.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmassa työssä kaksi laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla varustettua nuorta työpajalaista olivat sisaruksia keskenään ja vieläpä serkussuhteiden tuotosta. Todella järkyttävää. Ei olisi voinut uskoa todeksi.

Ei serkun kanssa naimisiinmeno ole laitonta Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen jolla on elämänhallintataidot hukassa aikuisenakin. Oppimisvaikeuksia jo ala-asteella. Huono koulumenestys, mukautettu peruskoulu ja myös amis mukautettuna. Osa kykenee työelämään yksinkertaisiin töihin ja osa ei edes niihinkään, vaan joutuvat erilaisille työpajoille. Ongelmia toiminnan ohjauksessa.

No, veikkaan ettei se noin yksioikoisesti mene. 

Nykyäänhän on diagnoosina esim. ADHD. Ei välttämättä tarkoita samaa kuin heikkolahjainen. Oppimisvaikeuksia voi aiheuttaa myös lukihäiriö, ja se, ettei sitä haluta havaita. 

Ihminen voi olla aivan normiälyllä varustettu, vaikka koulussa ei menestyiskään.

Heikkolahjainen - no, itse sanoisin, että hänellä ei ole kykyä ymmärtää yhteyksiä, hän voi osata vaikkapa lukea, mutta hän ei sitten kuitenkaan sitä ymmärrä mitä luki. Heikkolahjainen saattaa tarvita päivittäistoimissaan jatkuvaa ohjaamista.

Voihan ihmisellä olla jonkinlainen neurologinen muistiin vaikuttava vaiva/tekijä, ja silti hän nyt on kuitenkin ihan kykenevä vielä asioita ymmärtämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen jolla on elämänhallintataidot hukassa aikuisenakin. Oppimisvaikeuksia jo ala-asteella. Huono koulumenestys, mukautettu peruskoulu ja myös amis mukautettuna. Osa kykenee työelämään yksinkertaisiin töihin ja osa ei edes niihinkään, vaan joutuvat erilaisille työpajoille. Ongelmia toiminnan ohjauksessa.

No, veikkaan ettei se noin yksioikoisesti mene. 

Nykyäänhän on diagnoosina esim. ADHD. Ei välttämättä tarkoita samaa kuin heikkolahjainen. Oppimisvaikeuksia voi aiheuttaa myös lukihäiriö, ja se, ettei sitä haluta havaita. 

Ihminen voi olla aivan normiälyllä varustettu, vaikka koulussa ei menestyiskään.

Heikkolahjainen - no, itse sanoisin, että hänellä ei ole kykyä ymmärtää yhteyksiä, hän voi osata vaikkapa lukea, mutta hän ei sitten kuitenkaan sitä ymmärrä mitä luki. Heikkolahjainen saattaa tarvita päivittäistoimissaan jatkuvaa ohjaamista.

Voihan ihmisellä olla jonkinlainen neurologinen muistiin vaikuttava vaiva/tekijä, ja silti hän nyt on kuitenkin ihan kykenevä vielä asioita ymmärtämään. 

Minulla on tuo diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka kääntyy selvällä suomen kielellä heikkolahjaisuudeksi. Älykkyysprofiilini on heikon ja heikon keskitason välimaastossa, joten en usko väärään diagnoosiin. Olisinpa ennemmin kehitysvammainen, niin tietäni olisi tasoitettu paljon yhteiskunnan toimesta. Tai vaikkapa heikkolahjainen romani, jolloin olisin täysin yhteiskunnan armoilla ilman, että edes yrittäisin.

Vaikka minulla on tuo diagnoosi, niin yritän kyllä huolehtia kodistani, vaikka en kovin innokas ole sisustamaan tai pidä siivoamisesta. Yritän, ettei mitään hirveää kaaosta ole omassa kodissani. Kerran viikossa siivoan. Ehkä autismipiirteisyys voi selittää tuon tai sitten se on luonteesta kiinni. En ole peruskoululaisena siivonnut, en edes omaa huonetta. Vasta muutettuani vuokra-asuntoon aloin oppia siivoamaan ja tietysti ammattikoulussa ravintola-alaa opiskellessa. Tiedän, mistä aloitan: aloitan ensin wc:n ja lavuaarin puhdistuksesta, sen jälkeen imuroin ja moppaan.

Vaikka usein kuulee, että autismin kirjolainen ei kykene tekemään täysipäiväisiä töitä, niin minä olen päinvastainen. Olen tehnyt muutaman kerran elämässä 12-tuntisia työpäiviä kuormittumatta siitä. Sen jälkeen tehnyt normaalisti välttämättömät askareet tiskaten ja iltapalaa nauttien.

Ihan tavallisella työpaikalla olen ollut extran ja tällä hetkellä olen työkokeilussa. Koitan kartoittaa ammattivaihtoehtoja, mutta tuntuu, ettei tällaiselle fyysisesti heikolle, small talkkia inhoavalle ja kömpelölle ole ammattikoulualaa, jossa itsenäisyys olisi kaiken a ja o, eikä vaadittaisi suurempia älynlahjoja. On niin tuntunut välillä siltä, ettei kukaan saisi nähdä tekemisiäni. Ihan kuin minulla olisi luurankoja kaapissa. Mietin välillä, huomaako kukaan kömpelyyttäni ja parhaani mukaan vältän näitä asioita, joissa käsi vapisee: erikoiskahvien tekeminen ja ruokien annostelu lautasiin. Näistä on ihan käytännön kokemusta työssäoppimisjaksoilta sekä töissä, mutten ole uskaltanut ottaa asioita puheeksi. Sen takia ajatus omasta yrityksestä houkuttelee, jolloin voisin tehdä asiat omalla tavallani.

Niitä syntyy sisarusten välisistä suhteista

Tiedän pari koulussa älykästä, joista toinen päätyi koulun jälkeen rapajuopoksi ja toinen on ollut pizzakuskina ja postinlajitttelijana. Pidemmälle ovat päässeet ne, jotka olivat keskivertoja tai jopa surkeita koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari koulussa älykästä, joista toinen päätyi koulun jälkeen rapajuopoksi ja toinen on ollut pizzakuskina ja postinlajitttelijana. Pidemmälle ovat päässeet ne, jotka olivat keskivertoja tai jopa surkeita koulussa.

Älykkyys ja viisaus eivät ole sama asia. Kuvailemasi älykkäät eivät ole olleet viisaita ja suunnitelleet elämäänsä järkevästi eteenpäin. Älykkyys lapsellisella ja kypsymättömällä ihmisellä on kuin moottorisaha lapsen käsissä. Sitä ei osata käyttää ja tulee vain vahinkoja.

Minä kyllä tunnen myös älykkäitä koulukavereita, joista yksi on Rautaruukilla tehtaanjohtajana ja toinen ison sairaanhoitopiirin johtajana. Pidän molempia myös viisaina. Yksikään surkea koulukaverini ei ole edennyt huippujohtajaksi tai huippuasiantuntijaksi millään alalla. Puolet niistä on kuollut viinaan ja loput ovat joko mäkkärissä pihviä kääntämässä tai myyjinä mätänetissä.

Itse olin koulussa aina selvästi keskitason yläpuolella (mutta en paras) ja itsenäisessä asiantuntijatyössä olen löytänyt mielenkiintoisen näköalapaikan. Olin varmasti älykkäimmän 10 %:n joukossa, mutta viisaudesta on vaikea sanoa mitään. Ehken tyhmin kuitenkaan, koska nautin jokaisesta päivästä sekä töissä että vapaa-ajalla ja tulen taloudellisesti toimeen oikeinkin mukavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän pari koulussa älykästä, joista toinen päätyi koulun jälkeen rapajuopoksi ja toinen on ollut pizzakuskina ja postinlajitttelijana. Pidemmälle ovat päässeet ne, jotka olivat keskivertoja tai jopa surkeita koulussa.

Älykkyys ja viisaus eivät ole sama asia. Kuvailemasi älykkäät eivät ole olleet viisaita ja suunnitelleet elämäänsä järkevästi eteenpäin. Älykkyys lapsellisella ja kypsymättömällä ihmisellä on kuin moottorisaha lapsen käsissä. Sitä ei osata käyttää ja tulee vain vahinkoja.

Minä kyllä tunnen myös älykkäitä koulukavereita, joista yksi on Rautaruukilla tehtaanjohtajana ja toinen ison sairaanhoitopiirin johtajana. Pidän molempia myös viisaina. Yksikään surkea koulukaverini ei ole edennyt huippujohtajaksi tai huippuasiantuntijaksi millään alalla. Puolet niistä on kuollut viinaan ja loput ovat joko mäkkärissä pihviä kääntämässä tai myyjinä mätänetissä.

Itse olin koulussa aina selvästi keskitason yläpuolella (mutta en paras) ja itsenäisessä asiantuntijatyössä olen löytänyt mielenkiintoisen näköalapaikan. Olin varmasti älykkäimmän 10 %:n joukossa, mutta viisaudesta on vaikea sanoa mitään. Ehken tyhmin kuitenkaan, koska nautin jokaisesta päivästä sekä töissä että vapaa-ajalla ja tulen taloudellisesti toimeen oikeinkin mukavasti.

Peruskoulussa painotetaan paljon ulkolukuun. Tiedän joitakin koulussa huonoja, jotka meni lukioon opettajien vastusteluista huolimatta. Kuitenkin se motivaatio alkoi menemään parempaan suuntaan lukiossa ja myöhemmin korkeakoulussa. Eipä esimerkkinä Hjallis Harkimokaan ollut koulussa paras, ei edes keskinkertainen, mutta silti on menestynyt ihminen.

Tuttu on laitoshuoltajana töissä.

Rastatakkutukka, kuuntelee räppiä, hiphopia tai reggaeta

Vierailija kirjoitti:

Epäutelias. Ei ole kiinnostunut asioista.

Ajattelematon.

Moni keskivaikean kehitysvamman diagnoosin saanut on hyvin utelias. Joskus jopa rasittavan utelias - ei jaksaisi koko työvuoroa vastailla kysymyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäutelias. Ei ole kiinnostunut asioista.

Ajattelematon.

Moni keskivaikean kehitysvamman diagnoosin saanut on hyvin utelias. Joskus jopa rasittavan utelias - ei jaksaisi koko työvuoroa vastailla kysymyksiin.

Muistan aiemmassa lähikaupassa down-henkilön hyllyttäjänä. Kyllä niin ärsytti, kun hänen piti aina päästä jokaisen asiakkaan kanssa juttelemaan vaikkapa pariksi tunniksi ja sillä välin jää hyllyttämättä säilykepurkit, jolloin työtoveri tai pomo on paimentamassa että pitäisi töitäkin tehdä. Parhaani mukaan koitin aina pysyä piilossa tältä aurinkoiselta ilopilleriltä ja mennä äkkiä kassalle lounaseineksen kanssa.

Minä varmaankin, ainaki työkkärin  ja vanhempien  huutamisien mukaan .

Testit kertoo toista mutta eipä se tässä äissä mitään auta enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen jolla on elämänhallintataidot hukassa aikuisenakin. Oppimisvaikeuksia jo ala-asteella. Huono koulumenestys, mukautettu peruskoulu ja myös amis mukautettuna. Osa kykenee työelämään yksinkertaisiin töihin ja osa ei edes niihinkään, vaan joutuvat erilaisille työpajoille. Ongelmia toiminnan ohjauksessa.

No, veikkaan ettei se noin yksioikoisesti mene. 

Nykyäänhän on diagnoosina esim. ADHD. Ei välttämättä tarkoita samaa kuin heikkolahjainen. Oppimisvaikeuksia voi aiheuttaa myös lukihäiriö, ja se, ettei sitä haluta havaita. 

Ihminen voi olla aivan normiälyllä varustettu, vaikka koulussa ei menestyiskään.

Heikkolahjainen - no, itse sanoisin, että hänellä ei ole kykyä ymmärtää yhteyksiä, hän voi osata vaikkapa lukea, mutta hän ei sitten kuitenkaan sitä ymmärrä mitä luki. Heikkolahjainen saattaa tarvita päivittäistoimissaan jatkuvaa ohjaamista.

Voihan ihmisellä olla jonkinlainen neurologinen muistiin vaikuttava vaiva/tekijä, ja silti hän nyt on kuitenkin ihan kykenevä vielä asioita ymmärtämään. 

Minulla on tuo diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet, joka kääntyy selvällä suomen kielellä heikkolahjaisuudeksi. Älykkyysprofiilini on heikon ja heikon keskitason välimaastossa, joten en usko väärään diagnoosiin. Olisinpa ennemmin kehitysvammainen, niin tietäni olisi tasoitettu paljon yhteiskunnan toimesta. Tai vaikkapa heikkolahjainen romani, jolloin olisin täysin yhteiskunnan armoilla ilman, että edes yrittäisin.

Vaikka minulla on tuo diagnoosi, niin yritän kyllä huolehtia kodistani, vaikka en kovin innokas ole sisustamaan tai pidä siivoamisesta. Yritän, ettei mitään hirveää kaaosta ole omassa kodissani. Kerran viikossa siivoan. Ehkä autismipiirteisyys voi selittää tuon tai sitten se on luonteesta kiinni. En ole peruskoululaisena siivonnut, en edes omaa huonetta. Vasta muutettuani vuokra-asuntoon aloin oppia siivoamaan ja tietysti ammattikoulussa ravintola-alaa opiskellessa. Tiedän, mistä aloitan: aloitan ensin wc:n ja lavuaarin puhdistuksesta, sen jälkeen imuroin ja moppaan.

Vaikka usein kuulee, että autismin kirjolainen ei kykene tekemään täysipäiväisiä töitä, niin minä olen päinvastainen. Olen tehnyt muutaman kerran elämässä 12-tuntisia työpäiviä kuormittumatta siitä. Sen jälkeen tehnyt normaalisti välttämättömät askareet tiskaten ja iltapalaa nauttien.

Ihan tavallisella työpaikalla olen ollut extran ja tällä hetkellä olen työkokeilussa. Koitan kartoittaa ammattivaihtoehtoja, mutta tuntuu, ettei tällaiselle fyysisesti heikolle, small talkkia inhoavalle ja kömpelölle ole ammattikoulualaa, jossa itsenäisyys olisi kaiken a ja o, eikä vaadittaisi suurempia älynlahjoja. On niin tuntunut välillä siltä, ettei kukaan saisi nähdä tekemisiäni. Ihan kuin minulla olisi luurankoja kaapissa. Mietin välillä, huomaako kukaan kömpelyyttäni ja parhaani mukaan vältän näitä asioita, joissa käsi vapisee: erikoiskahvien tekeminen ja ruokien annostelu lautasiin. Näistä on ihan käytännön kokemusta työssäoppimisjaksoilta sekä töissä, mutten ole uskaltanut ottaa asioita puheeksi. Sen takia ajatus omasta yrityksestä houkuttelee, jolloin voisin tehdä asiat omalla tavallani.

Kirjoitat kuitenkin tosi hyvin, minulla on sukulainen jolla on tuo ja hän ei kykene noihin asioihin mihin sinä. Mutta joo kaikki ei tietenkään ole ihan samanlaisia vaikka olisi sama diagnoosi.

Kirjoittelee tänne ja kyselee tyhmiä.

sellainen joka ei ota rokotetta