Te joilla on perheessä kaksi autoa, ajaako miehesi pääsääntöisesti sitä hienompaa ja kalliimpaa?

Meillä kumpikin auto miehen, vanhoja molemmat, mut millä ajetaan työmatkat menee kulutuksen mukaan, miehellä 200 km pv, mulla 30.

Kummallakin on aika samantasoinen rotisko. :D

Minä ajan perheemme ns. ykkösautolla. Se on myös minun nimissäni ja miehellä ns. kakkosauto, joka on taas miehen työn tarpeiden mukaan ostettu (koirat). Molemmilla noin 30 km työmatkaa suuntaansa. 

Vaimolle olen ostanut parhaimman rahalla saatavan perheauton, eli volvo v70. itselleni olen ostanut punaisen urheiluauton. ei noita voi paremmuusjärjestykseen laittaa, kun nuo on suunniteltu ihan eri ktarkoituksia varten.

Mies ajaa uudemmalla, halvemmalla ja käytännöllisemmällä.

Mä ajan vähän vanhemmalla, kalliimmalla ja epäkäytännöllisemmällä (eli hauskalla).

Ei. Käy töissä pienellä. Mulla yleensä käytössä parempi auto. Jos mies lähtee viemään lapsia johonkin pidemmälle, ottaa isomman auton.

Meillä on tämä stereotypia. Joskin kumpikin on hankinut autonsa jo ennen kuin tunsimme ja maksamme kulut itse. Itse ajan 10 kilsan matkan ja mies 90 km suuntaansa töihin. Minulla uutena ostettu pieni korealainen bensa-auto ja miehellä Saksasta tuotu muutaman vuoden vanha dieselfarmari. Oman auton Suomi-hinta oli melkein sama kuin miehen auton saksan hinta ennen veroa.

Kalliimpi auto on kyllä miehen nimissä ja halvempi minun, mutta näin on vain sen takia, että vakuutukset on halvempia. Todellisuudessa se halvempi on "isin auto". Tosin käytännössä autoa vaihdellaan tarpeen mukaan, koska dieselillä halvempi ajaa, toisessa vetokoukku jne.

Tietenkin ajaa. Naiset ei osaa ajaa ja muutenkin alempiarvoisia.

Meillä on omat autot. Mulla subarun outback ja miehellä mersu. Molemmat on vuoden 2012 mallia.

Olen itse vasta parikymppinen opiskelija, joten en pysty vastaamaan kysymykseen omalta kohdaltani, mutta vanhempieni tapauksessa ajaa. Isälläni tulee vuodessa kilometrejä 60k+ (työsuhdeauto), äidilleni ehkä 30k.

Meillä on molemmilla omat autot. Ei puhuta ykkösautosta ja kakkosautosta, vaan on minun ja miehen auto. Minun nykyinen autoni on vähän parempi ja kalliimpi, joskus on ollut toisinkin päin. Emme mieti sitä kumpi ajaa pidempiä matkoja tai kuskaa lapsia enemmän jne, vaan meillä auto on molempien henkilökohtainen omaisuus jonka kumpikin on ostanut omilla rahoillaan sellaisen kun haluaa tai kokee tarvitsevansa. Koskaan ei ajeta toistemme autoilla ellei siihen ole joku todella erityinen syy.

Ei sitä kiinnosta pätkääkään kummalla se menee. Eikä minuakaan. Ottaa sen jonka avaimet käteen sattuu.

Mies ajaa isommalla ja ns. paremmalla autolla ja maksaa itse kaikki autoilunsa kulut. Minulle riittää pienempi perheauto, koska ajan vähemmän enkä keksi mitään tarvetta nelivedolle tai tehokkaalle moottorille, kun työmatka kuitenkin on pääsääntöisesti nopeutta 50 km/h ja ajelen sen yksinäni. Maksan itse oman autoni kulut

Onneksi Suomessa on näitä, jotka maksaa sen autoliikkeen kynnyksen ylittämismaksun. Minä sitten ostan niistä hyväkuntoisimman siinä 5-10 vuoden iässä kun auton tyyppiviat + lastentaudit on selvitetty. Sitä kun vähän remppaa ja ruostesuojaa niin saa taas kulkupelin 5-10 vuodeksi.

Ps. Minä en osta kalliita autoja vaan niitä käytännöllisiä, joilla pääsee perillekin.

En osaa sanoa. Siis kumpi olisi hienompi ja kalliimpi. Kumpikin maksaa oman autonsa ja valitsee sellaisen kun haluaa. Sen verran neuvotellaan etukäteen ettei molemmilla ole 2-paikkaista ettei perhe mahdu kerralla kyytiin :)

Mulla 2010, uutena ostettu, arvo ehkä 6000, 150000km ajettu, perusfarkku.

Miehellä 2005, käytettynä ostettu, arvo ehkä sama 6000, maavara ja neliveto (metsäautoteille), citymaasturi, 220000 km ajettu.

Mun oli ostaessa kalliimpi, mutta ei se enää vaikuta :)

Kumpikin toimii vielä luotettavasti, sen vuoksi kummallakaan ei ole ollut kiinnostusta lähteä autokaupoille vaikka km on kertynyt. Mun autoon kerätään nyt enempi km yhteisistä matkoista, koska tuo neliveto on kalliimpi hankkia ja samantyyppisellä korilla ei uudempaa saa.

Meillä ei enää, mutta oli noin. Mies on halunnut satsata autoonsa enemmän rahaa kuin minä ja molempien autot ovat olleet omia. Nyt mulla ei ole tarvetta omaan autoon, kun työmatka vaihtui puoleen kilometriin aiemmasta tosi pitkästä matkasta.

Joo. Miehen auto on hänen työsuhdeautonsa. Minulla oma, joka on nyt aika vanha.

Molemmilla on omat autonsa, joiden hankinnasta, kuluista ja huolloista itse vastataan. Vanhoja, mutta ihan hyviä käyttöautoja molemmat. Mulla tosin taitaa olla se "ykkösauto", jota mies joskus lainaa. Hänellä itsellään on iso pakettiauto, johon mulla ei edes kortti riitä.

Mies ajaa läpipaskalla ritsalla, minä uudehkolla ja hyvällä. Koska rakastan parempaa autoamme ja häpeän sitä ritsaa, en kehtaa tuoda sitä viraston parkkikselle :) olen siis pinnallisempi kuin mies. Ja mukavuudenhaluisempi.