Te joilla on perheessä kaksi autoa, ajaako miehesi pääsääntöisesti sitä hienompaa ja kalliimpaa?

Minulla on uudempi ja hienonpi. Kuskaan lapsia joten on pakko olla isompi ja turvallisempi. Jos mies kuskaisi lapsia niin silloin minä ajaisin tuolla vanhalla, mies tosin rakastaa tuota vanhaa mörskäänsä.

Ei. Mies ei halua lainaa eikä osaa säästää, joten ajaa jollakin tonnin rotiskolla. Itse en halua laittaa aikaa enkä rahaa romujen ylläpitoon, joten ostin itselleni paremman auton. Meillä ei ole yhteisiä autoja.

Se kumpi kuskaa lapsia, ottaa isomman ja hienomman auton käyttöön ja toinen ajaa pienellä, vanhalla kakkosautolla. Siinä ainoa kriteeri. Lasten turvallisuus.

Mies osti kummatkin autot, minä en autoista niin välitä. Kunhan jollain ajan paikasta A paikkaan B.

No en nyt tiedä. Pari tonnia kalliimpi taitaa olla hänen käytössään pääsääntöisesti oleva, mutta se on pakettiauto jota hän tarvitsee työnsä puolesta. Ajan sitten tuota farkkua. Tarkoituksena vaihtaa molemmat autot, paku uudempaan ja farkku citymaasturiin.

Meillä kaikki autot ovat yhdessä ostettuja maksettuja. Samoin kulut menee yhteisestä kassasta. Vaikea sanoa edes mikä on se ykkös tai kakkosauto. Jokaisella on vähän eri käyttötarkoitus. Se minkä auton ottaa riippuu siitä mitä ajoa kullakin on.

Meillä on iso maasturi ja sen kaverina avoauto.

Tarpeen tullen otetaan jompi kumpi alle.

Opettajana olen tietoinen arvostani ja meillä on yli 62000 euroa maksava volvo, citymaasturi tyyllinen.

Esim moni lastentarhanopettaja luulee olevansa korkeatasoinen, ajaessaaan jolloin nissan sunnyllä. Kukaan opettaja ei nöyrtyisi moiseen, eikä ne lto:t edes ymmärrä kastiaan. Mutta minä annankin usein heille pieniä vihjeitä tasostani, kuten auto, ja se saa lto:n palaamaan maan pinnalle

Minä ostin viimeksi autoni kymmenisen vuotta sitten, mies pari vuotta myöhemmin. Maksoin ostohetkellä autosta enemmän mitä mies, sillä miehen autolla oli enemmän kilometrejä. Oma auto oli suoranainen löytö, just sellainen, mitä olin suunnitellut ja todella vähän ajettu ikään nähden. Kumpikin maksaa oman autonsa kulut. Minä en lainaa miehen autoa, mies lainaa minun, nytkin lähti minun autolla liikenteeseen. Lapset tykkää käyttää minun autoa, miehen auton he ottavat vain poikkeustapauksessa.

Meillä on 4 rekisterissä olevaa autoa ja ihan tarpeen mukaan katotaan kumpi milläkin ajaa...

Mies ajaa uudemmalla ja isommalla koska tykkää sellaisesta. Molemmat maksaa itse omat autonsa. Itsellä n. 2000 arvoinen auto joka on kyllä hyvää merkkiä ja hyvin huollettu. Palkkani on melkein 80 ke vuodessa.

Mulla on uusi, kaikilla lisävarusteilla varustettu ja iso auto. Ajan työmatkaa 100km päivässä ja muuten kuskaan lapsia harrastuksiin ym. Tällä autolla ajetaan myös ne matkat kun koko perhe on mukana, mun auto on 7-paikkainen ja miehen vaan 5-paikkainen. Aikaisemmin miehellä oli pienempi ja ”huonompi” auto, uusi kyllä mutta sellainen ns. perusmalli. Nykyään sillä on työsuhdeauto kaikilla varusteilla.

Mulla on käytössä hieman uudempi auto, mutta vanha sekin on. Mies rakastaa vanhaa autoaan, josta minä olisin halunnut eroon jo vuosia sitten. Ajakoon sitten sillä. Ei todellakaan oteta sitä autoa, mikä sattuu olemaan hollilla, vaan kumpikin ajaa omallaan. Muussa tapauksessa mies ajaisi sillä mun autolla esim. siksi, että omassa on bensa lopussa.

Naimisissa ollaan ja on täysin erilliset rahat jopa ruokien suhteen. Kummallakin on oma auto. En yhtään tiedä, mitä mieheni auto maksaa. Itselleni ostin kivomman, minkä löysin, se maksoi uutena 17 000 euroa. Onko se kallis vai normaalihintainen?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tämä stereotypia. Joskin kumpikin on hankinut autonsa jo ennen kuin tunsimme ja maksamme kulut itse. Itse ajan 10 kilsan matkan ja mies 90 km suuntaansa töihin. Minulla uutena ostettu pieni korealainen bensa-auto ja miehellä Saksasta tuotu muutaman vuoden vanha dieselfarmari. Oman auton Suomi-hinta oli melkein sama kuin miehen auton saksan hinta ennen veroa.

Lisään vielä, että yleensä yhdessä kuljetaan miehen autolla kauppareissut tms., siinä on automaattivaihteet ja itsekin tykkään liikkua sillä. Oma auto vaihtuu heti isompaan saksalaiseen, kun opinnot loppuvat.

Mies ajaa hienommalla. On hänen työsuhdeautonsa, uusi maasturivolvo. Ei maksa bensoja tms, mutta tuosta menee palkassa vero. MInä ajan omaa kakkosautoani. Miehelle kertyy kilometrejä paljon, mulla ihan kaupunkisahaamista. Yhdessä pitkillä matkoilla käytetään miehen työsuhdeautoja.

Mies ajaa uudemmalla ja paremmalla. Tosin pitkään oli toisinpäin, kun hänellä oli vanha rotisko, vaikka olikin meidän ns perheauto.

Kumpikin on maksanut oman autonsa itse - lainaillaan kyllä ristiin, jos tarpeen. Esim jos mies lähtee keskustaan, menee ihan mielellään minun pikkuautollani ja jos minä lähden ajamaan matkaa, otan hänen isomman autonsa.

Joo tottakai ja minut tietysti pakottaa ajamaan pyörällä vaikka onkin kaksi autoa..

Vierailija kirjoitti:

Opettajana olen tietoinen arvostani ja meillä on yli 62000 euroa maksava volvo, citymaasturi tyyllinen.

Esim moni lastentarhanopettaja luulee olevansa korkeatasoinen, ajaessaaan jolloin nissan sunnyllä. Kukaan opettaja ei nöyrtyisi moiseen, eikä ne lto:t edes ymmärrä kastiaan. Mutta minä annankin usein heille pieniä vihjeitä tasostani, kuten auto, ja se saa lto:n palaamaan maan pinnalle

💊

Ajan mieheni minulle ostamalla saksalaisella keskikokoisella autolla. Enkä maksa mitään autoni liittyviä kuluja. Miehellä on iso japanilainen maasturi. Miehen auto ostettiin uutena ja se maksoi noin 70000, minun auto vähän käytettynä maksii vajaa 20000. Mies myöskin ajaa päivittäin pidemmän matkan, olisi saanut työsuhde auton muttei halunnut. Tavoitteena on ostaa perheeseen kolmas auto, jolla mies voisi ajaa töihin. Meillä ei ole autolainaa. Eli ajan halvemmalla autolla. Tuolla ylempänä joku opettaja kehuskeli autollaan, olen lastentarhanopettaja ja kaikkihan tietää että lastentarhanopettajalla pitää olla rikas mies.

Kyllä mieheni ajaa sillä uudemmalla ja paremmalla autolla. Mutta kuten monella muullakin, kumpikin vastaa itse autonsa kuluista. Mies on valinnut käyttää autoonsa enemmän rahaa kuin minä. Minulle on ihan sama millainen auto on, kunhan sillä pääsee perille. Miehelle taas ajotuntuma on tärkeä. Minun työmatkani on pitempi, mutta pidemmät vapaa-ajan reissut tehdään miehen autolla.