Lue keskustelun säännöt.
Ultra bran laulujen sanat. Onko vaan erilaisia lauseita otettu ja ympätty yhteen? "Pensaiden kaikki laulavat linnut aamulla ennen seitsämää"?Alkanut tuntua
10.03.2018 |
ekaksi, olen Ultra Braasta tykkäävä henkilö.
Eilen kuuntelin tota konserttia. Ja huomioni kiinnittyi laulujen sanoihin, ja moniin riitasointuihin, joka on siis heidän "juttu". Periaatteessa monet heidän laulut on tehty tällä kaavalla. Otetaan satunnaisia lauseita, joilla ei ole mitään merkitystä. Ne ei yhteen laitettuna tarkoita yhtään mitään, tai on niin arkipäiväisiä, että kuka tahnsa voi keksiä niitä loputtomasti. Esim. voisin keksiä: "menin keittiöön, kaadoin kahvia mukiin. Katsoin ulos ikkunasta, sinä katsoit lasin läpi ja naurioit..." jne jnejne. tämä lauletaan riitasointuja käyttäen.
"pensaiden kaikki laulavat linnut aamulla ennen seitsemää" No mitä sitten? Miksi se piti sanoa?
"Tai odotin raitiovaunua, tästä menee nykyään neljä. Itse en uskalla puhua nykyään muusta kun raitiovaunuista".....jne. "
"hei hoi Hauki, tervetuloa tukholmaan. Hauki on iloinen kala, sen pää on suuri ja litteä, hauki sihisee kaislikossa, ".
"Älä soita tänne enää koskaan." Kuka, miksi?
Jonniijoutavaa sanasekamelskaa vailla mitään sen syvempää sisältöä. pah.
Kommentit (70)
Muistaakseni se pensaiden laulavat linnut kappale (minä lähdin pois) on osallistunut johonkin kilpailuun jossa laulussa piti käyttää tiettyjä sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wikipediasta: "Runous eli lyriikka on kirjallisuuden muoto, jossa kieltä käytetään esteettisesti sen merkityksen ja kieliopillisen oikeellisuuden sijaan tai lisäksi. Se koostuu suullisista tai kirjallisista ilmaisuista, joissa kieltä käytetään eri tavoin kuin proosassa. Eräs runouden alalaji on laululyriikka, jossa runomuotoinen teksti liittyy musiikkiin. Runojen ilmaisu nojaa usein mielikuvitukseen, sana-mielleyhtymiin ja kielen soinnillisiin ominaisuuksiin."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Runous
Kaikki asiat eivät avaudu kaikille. Ei se mitään! Mä esimerkiksi en ole kovin hyvä tulkitsemaan runoutta tai kirjallisuutta, vaikka molemmista tykkään. Kirjallisuuden opinnot jäivät yhteen kurssiin, vaikka olen himolukija. Mulle on tärkeää se fiilis, joka runoudesta tulee.
Noi tekstit ovat runoutta. "Pensaiden kaikki laulavat linnut" samoin kuin se vesilammikoiden väistäminen ovat tekstin tehokkaimpia kohtia. Lähes jokainen pystyy salamannopeasti tunnistamaan niiden kuvailemat tunnetilat omasta elämästään. Anni Sinnemäen pitäisikin mielestäni vetäytyä politiikasta ja ryhtyä tekemään taidetta. Jälki olisi niin paljon parempaa.
Inhoan runoja, tekotaiteellisuutta ja riitasointuja. En siis ole ollut Ultra Bran ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He kääntävät tyynynsä kappaleen lyriikat ovat suorastaan nerokkaat!
”Ja he kääntävät tyynynsä uudelleen saadakseen esiin sen viileän puolen”
”Näkivät sittenkin unta joka muistutti valvojan ajatuksia”
”Tuijottavat eteensä näkemättä mitään”
Heti pystyn saamaan sen fiiliksen mieleen, miltä tuntuu pyöriä sängyssä ja nähdä unta, vaikka tietää, ettei edes nuku vielä. Ja sen miltä se tyyny tuntuu, kun sen kääntää ympäri ja sitä kuinka väsynyt seuraavana päivänä taas on ja tuijottaa vain tyhjyyteen näkemättä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein tuolla aiemmin muisteltu eli tämä ollut sellaisessa kisassa, jossa piti käyttää tiettyjä laineja.
Minusta kyllä toimii ja hyvin 👍
Vesireittejä on omalla abstraktilla tavallaan hienoimpia biisejä, joita on kirjoitettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löytyy se syvempi sisältö sieltä yleensä kun joko opettelee tulkitsemaan tai kysyy sellaisilta jotka on jo opetelleet (ja noin se opettelukin kannattaa aloittaa).
On toki runoutta joka ei oikeastikaan tarkoitakaan yhtään mitään. Dada vaikka. Mutta siinä se itse tarkoittamattomuus tarkoittaa todella paljon.
Joissain Eppujen kappaleissa ei ole ns. päätä eikä häntää...vaikka pidänkin heidän biiseistä yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vesireittejä on omalla abstraktilla tavallaan hienoimpia biisejä, joita on kirjoitettu.
Niin samaa mieltä. "Sanasi kuin nielisi jotain terävää" on yksi hienoimpia laineja ikinä.
Ultra bra on kyllä melkoista paskaa. Ja ihan siis se musiikki, ihan sama vaikka sanoja ei olisikaan. Toki sanat huonontaa vielä sitä viimeisen päälle paskaa musiikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ultra Bran tekstien viehätys on minulle juuri siinä, että ne eivät ole ihan puhki selitettyjä. Paljonhan on sitäkin lyriikkaa, joka sanoo kaiken suoraan "me pidettiin yhdessä hauskaa ja olin tosi ihastunut, mutta sitten sinä petit luottamukseni eikä ollut enää hauskaa, olet sietämätön tyyppi ja älä oikeastaan soita tänne enää koskaan" tai "sinä olit minulle kaikki, olinko minä sinulle? Harmittiko sinua edes silloin kun erottiin? Ei tainnut, nimittäin vaivauduit jopa kiertämään vesilammikot vaikka meidän yhteinen elämä päättyi juuri".
Ehkä siksi nuo vähemmän selitetyt versiot tuntuvat iskevän paremmin silloin, kun itse on ollut juuri siinä samassa tilanteessa mistä laulu kertoo. Esim. Haikarassa on paljon tuollaisia arkipäiväisiä säkeitä, mutta punchline tulee lopussa. "Jos nyt koputtaisit ovelleni en ehkä edes kuulisi". Tuo kiteyttää niin hyvin sen tunteen, kun on ihastunut johonkin saavuttamattomaan ja todistelee itselleen, että ei tässä nyt elämä ihan kokonaan sen toivottoman rakkauden ympärillä pyöri.
Koska
"Pensaiden kaikki laulavat linnut aamulla ennen seitsämää"
kuulostaa runollisemmalta kuin
"Ennen kello seitsemää kaikki linnut laulavat pensaissa"
Ultra Bra on mielestäni sellainen ”jokaiselle jotain” ja ”jokaiseen fiilikseen jotain” -bändi.
Lapsena diggasin etenkin Savanni nukahtaa- biisiä, koska siinä laulettiin leijonista, myös Jäätelöauto kosketti n. 10-12-vuotiaana, kun oli ensimmäisiä ihastuksia ilmassa.
Joskus vanhempana oli kiva hoilata Haukea kännissä festareilla. Älä soita tänne enää koskaan oli myös hauska, koska tykkäsin Isänmaan toivoista, joiden tunnarina se oli. Ja toisaalta moni biisi kosketti, vaikkei lyriikat olleet edes omaa elämää sivuavia kuten Pärnu (hieno melodia). Omissa parikymppisen kasvukipuiluissa auttoivat etenkin Vesireittejä-albumin biisit. Ja näin kolmekymppisenä muutamat klassikot ovat ylitse muiden Vesireittejä, Sinä lähdit pois, Minä suojelen sinua kaikelta, Kirjoituksia... kaikki kuulostavat edelleen tuoreilta ja niitä jaksaa satunnaisesti kuunnella ja liikuttua, muistella menneitä.
Minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa Ultra Brasta, vaikka en jokaista biisiä pidäkään minään mestariteoksena. Hienoja sävellyksiä, monia hienoja lyriikoita ja toisaalta myös monia täysin höpönlöpönlyriikoita.
Vierailija kirjoitti:
He kääntävät tyynynsä kappaleen lyriikat ovat suorastaan nerokkaat!
”Ja he kääntävät tyynynsä uudelleen saadakseen esiin sen viileän puolen”
”Näkivät sittenkin unta joka muistutti valvojan ajatuksia”
”Tuijottavat eteensä näkemättä mitään”
Heti pystyn saamaan sen fiiliksen mieleen, miltä tuntuu pyöriä sängyssä ja nähdä unta, vaikka tietää, ettei edes nuku vielä. Ja sen miltä se tyyny tuntuu, kun sen kääntää ympäri ja sitä kuinka väsynyt seuraavana päivänä taas on ja tuijottaa vain tyhjyyteen näkemättä mitään.
Yhdistettynä unenomaiseen sävellykseen, tämä todellakin kuvaa niin aidosti juuri tätä tiettyä fiilistä, jonka varmasti moni meistä on kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Ultra bra on kyllä melkoista paskaa. Ja ihan siis se musiikki, ihan sama vaikka sanoja ei olisikaan. Toki sanat huonontaa vielä sitä viimeisen päälle paskaa musiikkia.
Mikä sinusta on huippuhyvää musiikkia sekä sanojen että itse musiikin kannalta?
Vierailija kirjoitti:
vailla mitään sen syvempää sisältöä. pah.
tämä tuntuu olevan aika yleinen piirre retroviihteessä/-taiteessa. varmaan ihan siksi kun iso osa tunteesta on tullut nostalgiasta, ja nyt kun tuosta on tullut itsestään nostalgiaa, ei enää koeta nostalgiaa samoista asioista kuin silloin ysärillä.
Avaa joskus runokirja. Onko siinä kauheasti järkeä? Tarvitseeko olla?